NYT!! Mitä muuta muistatte?

[Le Banner]

Nyt on olympialaisten kulta todella lähellä jääkiekon puolella,mutta mitä muita lätkähommia olympialaisten tiimoilta muistatte arvon jatkislaiset vuosien varrelta?

Itselleni ensimmäinen selkeä muistikuva on jenkkien sensaatiomainen voitto punakoneesta Lake Placidissa 1980.Tai itse asiassa vain jenkkien pelipaitojen tähdet syöpyi mieleen siinä kakkosen koosteessa silloin 26v sitten.

Kertokaahan nyt muutkin huikeimmat muistonne olympialaisten lätkämatseista,voitoista,pettymyksistä....mistä vaan.

[rico]

Naganon olympialaiset vuonna 1998. Oli Esa Tikkaset ja Jari Kurrit mukana, Selänne oli suunnilleen yhtä kovassa tikissä kuin nyt, samoin Koivu.

Tikin temmellykset painuivat mieleen niistäkin kisoista, silmä mustana se Esa siellä paineli, voitokkaan Kazakstan -pelin jälkeen jutteli toimittajille ettei edes muista ketä vastaan juuri pelattiin.

Tämän iltainen Suomi-Venäjä -matsi painuu ikuisesti mieleen. Teemu Selänteen viimeisiä mahdollisuuksia voittaa jotakin, Teemu on kyllä kaikkensa antanut tässä turnauksessa niin pelillisellä puolella, kuin sitten hammasrivistöstäkin on vähän karsittu legoja. Toivon sydämestäni jo pelkästään Selänteen takia, että Suomi sen kullan ottaa. Saku ja Teemu sen ansaitsisivat, Suomen jääkiekon monivuotisina keulahahmoina ja idoleina.

Sunnuntaina hurrit nurin!

[Patajukuri]

Itse muistan -95 MM. kisat, siitä alkoi tämän lätkäfanin "ura". Omistin jopa sen dokumentti vhs:n kyseisestä turnauksesta, mutta kasetti päätti hajota jo pari vuotta sitten, harmi sinäänsä.

Ja tietysti Nagano -98. Ainut kerta kun olen Kurrin, ja Tikkasen nähnyt pelaavan maajoukkueessa, tosin onhan herrat voineet aikaisemminkin pelata, mutta itsellä ei ole muistikuvaa.

Ja ne niin monet karmaisevat tappiot Ruotsille viime hetkellä, ja Tsekin mm-kulta Suomea vastaan jatkoajalla.

[Ujcik#11]

Laitetaan ekaksi kirvelevät tappiot.

- Suomen koko olympialaiset 1992,
- Lillehammerin välieräpelin kolmas erä. Vitutti kuin pientä oravaa ja todella pitkään. Vieläkin on sellainen kutina että suomi olis voittanut kultaa jos olis selvinnyt Kandasta.
- Naganon Venäjämatsi, mitä siitäkin sanois. Hyi helvetti että kylmäsi aina tähän päivään asti.
- suolajärven Kanadatappio...

+ Calgaryn neuvostoliittomatsi. Jotain suurta, pysyy muistoissa ikusuuksiin ja se tunne kun Erkki Lehtonen löi kiekon nuottaan ja mitali varmistui, ei sitä voi käsittää, se oli kuitenkin ensimmäinen mitali.

+ Lillehammerin ensimmäinen Venäjä matsi, taisi päättyä 5-0. Ensimmäinen kerta kun pärjättiin arvokisoissa punakonetta vastaan.

+ Naganossa Ruotsin dreamteamin upottaminen teukan parilla maalilla.

+ Tämän iltainen peli.

[finboy]

1980 ja Miracle....muistan kun mustavalko tv'eesta katsottiin rauhan sairaalassa (vanhemmat siella toissa) ja ryssien haviavan. Sit paiva kaks myohemmin nain Kaukaalla Mummin varitelkkarista Suomen tappion....
1988 Oli jo ilta myoha ja Lehtonen maalas ja oli pakko menna herattaan isapappa katsomaan historiallista esitysta.

[Jääkuutio]

Naganon olympialaiset vuonna 1998. Oli Esa Tikkaset ja Jari Kurrit mukana...

Sanokaa sille Arajuurelle, et mä oon valmis lähtee sinne Luganoon. Tai jotain. Tuli heti mieleen.

[Splendide]

POSITIIVISET

1988 Calgary - 8-vuotiaana katselin faijan kaa matsia. Ukko huuti ja kyllähän ne kumpikin Suomen maaleista on jäänyt mieliin ikuisiksi ajoiksi!

1994 Lillehammer - Yksi parhaimmista maajoukkueista. Todellinen sini-valkokone! Yksi ottelu voi silti aina kaiken muuttaa...

1995 Maailmanmestaruus - ei sitä voi väheksyä, ei vain voi. Hieno turnaus ja hyvät muistot! Ja turnauskooste videolla! ;)

1998 Nagano - puolivälierä Ruotsia vastaan! Yksi hienoimmista peleistä Suomen historiassa! Myös pronssiottelu Kanadaa vastaan ihanaa katsottavaa! Kumpikin ottelu videolla! ;)

90-luvun ja 2000-luvun taitteessa tulleet hopeamitalit (vaikka molemmista myös katkeria muistoja)

2002 Salt Lake City - Venäjä-ottelusta tullut 3-1 voitto

2004 WC - Huikea turnaus, hävisi ainoastaan Kanadalle - ja sekin vasta rajun taistelun jälkeen

2006 Torinon olympialaiset - enää ei puutu kuin kruunu eli mestaruus!

NEGATIIVISET

1992 MM-kisat finaali Ruotsia vastaan. Katkera paikka, koska Suomi ei pystynyt haastamaan Ruotsia.

1994 MM-finaali Kanadaa vastaan. Kurri kaadettiin juuri ennen Kanadan tasoitusmaalia, mutta ei tullut mitään rangaistusta

1994 Lillehammer välierä Kanadaa vastaan. Yksi surkea erä ja se siitä.

1997 Kotikisat

1998 ja 2001 MM-kisat Finaalit Tsekkiä vastaan - oi, miksi, oi miksi?!!!

1998 Nagano välierä Venäjää vastaan - Pavel Bure voitti Suomen 5-0

MM-kisat 2002 pronssiottelu Ruotsia vastaan - johdettiin 3-0, mutta turpiin tuli!

MM-kisat 2003 Kotikisat ja eräs traumaattinen ottelu Ruotsia vastaan - ei puhuta siitä!!

MM-kisat 2004 puolivälierä Kanadaa vastaan - Noronen imuroi kaiken

[pooca]

Maailmanmestaruuskisat 1994 jäivät nuoren neidin mieleen. Jääkiekkobuumi oli aluillaan ala-asteellamme ja ainakin me nuoret tytöt olimme aivan täpinöissämme. Useimmat pelit kuuntelimme radiosta, kun ei ollut Eurosportia. Muistan sen lämpimän kevätpäivän, kun isä oli ottanut fillarin talvisäilöstä ja korjasi sitä samalla, kun kuuntelimme pihalla radiosta Suomen ottelua -valitettavasti en enää muista, mikä ottelu oli kyseessä silloin.
Finaalipäivänä jätimme pienet sisarukseni kotiin yksin nukkumaan (!!), kun lähdin vanhempieni kanssa isosiskoni luokse katsomaan matsia Eurosportilta. Pistimme televisiosta äänet pois ja radiosta suomalaisen selostuksen.

Pelin jälkeinen yö oli pimeämpi kuin koskaan ennen. Kaveri oli kotonaan tuhonnut ison pinon sanomalehtiä ja toinen oli jännityksessään hakannut polvensa aivan mustelmille. Jokaisella oli oma tarinansa. Minun rakkauteni jääkiekkoon alkoi tästä turnauksesta, joten se on siksi jäänyt mieleeni.

Seuraava vuosi olikin sitten jotain aivan muuta, onneksi.

[Helmut Steiger]

+ Calgaryn neuvostoliittomatsi. Jotain suurta, pysyy muistoissa ikusuuksiin ja se tunne kun Erkki Lehtonen löi kiekon nuottaan ja mitali varmistui, ei sitä voi käsittää, se oli kuitenkin ensimmäinen mitali.

Mitalihan oli varmistunut jo ennen Suomen toiseksi viimeistä ottelua Tshekkoslovakiaa vastaan, joka sitten hävittiinkin. CCCP-voitto kirkasti pronssin hopeaksi.

[brehme_]

Kyllähän toi Naganon puolivälierä tuli heti mieleen flashbackinä kun nyt 8 vuotta myöhemmin on samat jengit vastakkain huomattavasti isommilla panoksilla tosin. Heti alussa peli sai jännitettä kun Micke Nylander huitaisi mailallaan "Tikineseä" silmäkulmaan. Koskaan en ole niin tarkkaa pelaamista nähnyt kuin tämän matsin kahdessa ensimmäisessä erässä - laukauksetkin olivat tokalla erätauolla jotain 10-10. Selänne ratkaisi pelin kolmannessa erässä ja meikä tuuletti niin saatanasti. Vähän jännitystä elämään kun loppuhetkillä Foppa toi Ruotsin vielä maalin päähän mutta enempää ei säälimaaleja sveduille herunut.

Tiki oli Naganossa todellinen hahmo. Muistetaan taas kerran käsittämättömistä "Lugano"- ja "Arajuuri"-kommenteistaan. Taklasi tosi paljon.

[Grainger]

Syksyllä 2004 Väänäsen Ossi heitti elämänsä syötön takatolpalle ja kapteeni Koivu suti Suomen World Cup -finaaliin. Se maali painui mieleen paremmin kuin yksikään Peltosen loppuottelumaaleista -95.

Mika Niemisen tekemä maali, jolla Suomi siirtyi 3-0 -johtoon välierissä 1995 Tshekkiä vastaan. Siinä pelissä ohittamaton Roman Turek ohitettiin kolme kertaa. Hienoa maalivahtityöskentelyä Myllykseltä.

Naganon pronssipeli, kun St. Patrick hörppi "kaiken" sisään ja Kurri löi näin Gretzkyn.

Toivottavasti huomisestakin tulee positiivinen muisto.

EDIT: Ai, tässä oli nyt World Cupia ja MM-kisojakin mukana,

[Olkku]

Ensimmäinen voitto Neuvostoliitosta 4-2 Izvestia -71 tai -72. Suomi teki viidennenkin maalin, mutta se hylättiin, koska se ei vaan voinut olla mahdollista. 1974 kotikisat ja kaksi loistavaa voittoa Tshekkoslovakiasta 5-2 ja 5-4. Tuo 5-2 tuomittiin tappioksi 0-5, kun Stigulta löytyi efedriiniä, myos Ruotsalaiselta Ulf Nilssonilta löytyi samaista ainetta. 1976 menetetty olympiapronssi Insbruckissa, jonkin ihmeellisen matemaattisen kaavan takia.

Aina on suomea potkittu ja kyykytetty, mitä ihmeellisimmillä syillä.

Nyt on Suomen vuoro kyykyttää ja pelkästään peliesityksillä.

[HIFK]

Mieleen tulee kyllä juuri koettujen olympiapelien pelit, varsinkin Suomen ottelut Tsekkiä, Kanadaa, USA:ta ja Venäjää vastaan. Myös kaikki World Cupin Suomen ottelut ovat jääneet mieleen, myös se Saksa-peli, (joka päättyi 3-0), koska se oli yksinkertaisesti niin huono.

Sitten on tämä puolivälierätappio Ruotsia vastaan 5-6, josta en viitsi nyt puhua enempää...

Mutta kyllä nuo kaikki olympia ja MM- kisat ovat jääneet mieleen, syystä tai toisesta.

[SouthernBoogieCat]

Mieluisimmat olympialätkämuistot:
1. Suomi-Venäjä 4-0 Torino 2006 välierä
2. Suomi-Ruotsi 2-1 Luga.. eikun Nagano 1998 puolivälierä
3. Suomi-Venäjä 4-0 Lillerhammer 1994 pronssiottelu

Epämieluisimmat olympialätkämuistot:
1. Suomi-Venäjä 4-7 Luga..eikun Nagano 1998 välierä
2. Suomi-Kanada 3-5 (loppunumeroista en ole aivan varma mutta Kanada ainakin voitti) Lillerhammer 1994 välierä
3. Suomi-USA 0-6 Salt Lake City 2002 alkusarja


Tuossa edellä kummankin kategorian TOP3-muistoni. Joku saattaa ihmetellä miksi Calgaryn Suomi-Neuvostoliitto puuttuu mieluisimpien joukosta. Syynä on se, että en ole koskaan nähnyt ko. ottelua - maaleja lukuunottamatta, jotka olen nähnyt jälkeenpäin joistain maalikoosteista tai vastaavista. Olin juuri tuohon Calgaryn kisojen aikoihin muuttanut ulkomaille ja käytössäni vielä tuolloin ei ollut TV:tä joten nuo historialliset hetket - ikävä sanoa - ovat jääneet minulta näkemättä suorana lähetyksenä. Harmi sinänsä, olisi ollut hienoa nähdä Suomen ottavan historiallisen ensimmäisen arvokisamitalinsa.

[JayV]

Ensimmäiset varmat muistikuvat TVn välityksellä ovat Sapporosta 1972. Kisat menivät heikosti mutta Ruotsi voitettiin. Juha Rantasilan nenän teloi veli puolalainen.

Jotenkin hämärästi muistelen seuranneeni jo Grenoblen kisoja 1968, jolloin Suomi voitti ensimmäista kertaa Kanadan ja Mölli Keinonen oli pelissä täysin pitelemätön. En ole kuitenkaan ihan varma, näinkö matsin livenä vai oliko se radioselostus ja nauhoitukset näin myöhemmin. Näihin aikoihin kuitenkin kiinnostukseni jääkiekkoon ja urheiluun yleensäkin syttyi.

Lake Placid 1980 oli tietysti USAn tuhkimotarina. Neuvostoliitto hallitsi lajia niihin aikoihin täysin suvereenisti ns. amatööritasolla ja kylmän sodan aikakausi loi oman jännitteensä loppuottelulle. Ja Suomi kompuroi edelleen ilman minkäänlaista mitalia arvokisoista.

Calgaryn hopea sitten tuli kun sitä ei enää uskonut edes tulevaksi, omakohtaisesti 20 vuoden arvokisapettymysten jälkeen. Kyllä se yöllinen Neuvostoliitto-ottelu on sillä tavalla jäänyt aivan erityisesti mieleen.

Ja nämä Torinon kisat jäävät taatusti mieleen, kävi huomisessa loppuottelussa miten hyvänsä. Tämä Joukkue ansaitsisi olympiakullan.

[Le Banner]

Mitalihan oli varmistunut jo ennen Suomen toiseksi viimeistä ottelua Tshekkoslovakiaa vastaan, joka sitten hävittiinkin. CCCP-voitto kirkasti pronssin hopeaksi.

Niin siinä todellakin kävi.Hieno hetki oli myös Tihonovin vierailu leijonien pukuhuoneeseen matsin jälkeen ja pelaajien spontaanit TIIHO TIIHO-huudot.

[oiler99]

MM-kisoista mieleen muistuvat Tukholma 1989, joissa näin ensimmäistä kertaa Jari Kurrin ja Rsa Tikkasen maajoukkuepaidassa. Sitten Helsingin kisoista 1991 tappiollinen USA-peli on jäänyt mieleen, sekä tietysti Ruotsi-pelin viimeiset hetket kun muuan Mats Sundin toi Ruotsin kahden maalin takaa tasoihin. 1992 välierä Tsekkiä vastaan, 1994 loppuottelu Kanadaa vastaan ja tietysti se maailmanmestaruus 1995. Myös vuosien 1998, 1999 ja 2001 MM-kisojen loppuottelut on jääneet mieleen. Niin ja tietenkin vuoden 2003 kisojen karmaiseva puolivälierä Ruotsia vastaan.

Muistan myös Kanada Cupin pelejä vuodelta 1991, World Cupin 1996 ja tietysti 2004 ikimuistoisen finaalin Suomi-Kanada.

Olympialaisista muistan Lillehammerin kisat 1994, Naganon 1998, Salt Lake Cityn 2002. Näistä kisoista eilinen Venäjä-ottelu tulee ikuisesti jäämään mieleen sekä tietysti huominen finaali Ruotsia vastaan.

[Pelintekijä]

1995 -Ruotsi, MM- Finaali & Välierä - Peltosen hattutemppu.

1998 - Nagano, OG- Välierä Suomi - Venäjä - Buren viisi (5) maalia.

2001 - Saksa, MM - Suomi - Tsekki finaali - Moravecin maali.

2003 - Suomi, MM - Suomi - Ruotsi pronssipeli - Ei puhuta näistä.

Siinä joitain.

MM-kisoista ja olympialaisista puheen ollen, onko kukaan käynyt/nähnyt peli(ss)ä missä Bobby Orr olisi ollut mukana? Kanada Cup 1976 tais olla ainoo kansainvälinen tourne missä Orr oli mukana.

[Ujcik#11]

Mitalihan oli varmistunut jo ennen Suomen toiseksi viimeistä ottelua Tshekkoslovakiaa vastaan, joka sitten hävittiinkin. CCCP-voitto kirkasti pronssin hopeaksi.

Niinhän se taisi olla.
Mutta jokatapauksessa moni muistaa tuon pelin juurikin tuosta hopeasta, kisat oli muutenkin menestys, Nykänen vei kaiken, Kirvesniemet oli iskussa ladulla.
Selostaja oli vanha kunnon Antero karapalo ja tunnelma katossa keskellä yötä, sen muistan.

Huomenna on kuitenkin mahdollisuus Suomen leijonilla tehdä voittamalla ottelu, historiaa ja joka ikisen lätkäfanin muistiin peli, joka ei tule koskaan unohtumaan.

[Ujcik#11]

Olympiamitali tosiaan ratkesi aijemmin Calgaryssä, niinhän se menikin...
Mutta joka tapauksessa moni muistaa nuo kisat juurikin tuosta hopeasta, kisat oli muutenkin menestys, Nykänen vei kaiken, Kirvesniemet oli iskussa ladulla mutta läktäjoukkueen hopea oli muistaakseni kaikkein kovin suoritus Nykäsen ohella.
Selostaja oli vanha kunnon Antero karapalo ja tunnelma katossa keskellä yötä, sen muistan.

Huomenna on kuitenkin mahdollisuus Suomen leijonilla tehdä voittamalla ottelu, historiaa ja joka ikisen lätkäfanin muistiin peli, joka ei tule koskaan unohtumaan

[Le Banner]

Olympiamitali tosiaan ratkesi aijemmin Calgaryssä, niinhän se menikin...
Mutta joka tapauksessa moni muistaa nuo kisat juurikin tuosta hopeasta, kisat oli muutenkin menestys, Nykänen vei kaiken, Kirvesniemet oli iskussa ladulla mutta läktäjoukkueen hopea oli muistaakseni kaikkein kovin suoritus Nykäsen ohella.
Selostaja oli vanha kunnon Antero karapalo ja tunnelma katossa keskellä yötä, sen muistan.

Huomenna on kuitenkin mahdollisuus Suomen leijonilla tehdä voittamalla ottelu, historiaa ja joka ikisen lätkäfanin muistiin peli, joka ei tule koskaan unohtumaan

Ja huomisen matsin jälkeen Nessuja tarvitaan tuloksesta riippumatta.
Hoitakaa ne perkeleen swedut!!

[Roku]

Kun toi aneeminen pronssipeli ei oikein iske, niin muistelenpa menneitä. Aloitan vuodesta 1980 ja Lake Placidin kisoista, jotka ovat ensimmäiset joita muistan seuranneeni tarkkaan.

Suomen kisathan alkoivat tappiolla Puolalle, 4-5, ja pelin jälkeen puolalaisvalmentaja teki analyysin Suomen pelistä: "teissä suomalaisissa on se vika että te ette osaa voittaa näitä pelejä jotka teidän pitäisi voittaa".

Sitten kaatui Kanada, ja muistan kuinka aamupäivällä jälkilähetystä katsoessa oli riemu katossa, kun Jari Kurri teki Suomen voittomaalin 4-3. Kiekko tosin taisi mennä maaliin kanadalaispuolustajien ja maalivahdin törmäillessä toisiinsa, mutta Kurrille se merkittiin.

Kisoissa olivat myös Japani ja Hollanti, ja pikkupojasta oli hassua kun niillä pelaajilla oli niin kummallisia nimiä. Japani-pelistä ei tainnut telkkarista tulla kuvan kuvaa, mutta Hollanti-pelistä tuli, ja Suomen murskavoiton, en muista numeroita, ohella ihmetystä herätti se että hollantilaiset käyttivät mailaansa kaikkeen muuhun kuin kiekon siirtelyyn.

Alkusarjassa Suomi pelasi myös Neuvostoliittoa vastaan. Pitkään peli oli tasainen, numerojen valossa ainakin, Antero Kivelän torjuntojen ansiosta. Jukka Porvari teki muistaakseni Suomen molemmat maalit pelissä, jonka Neuvostoliitto lopulta vaivoin 4-2 voitti.

Loppusarja alkoi pelillä Ruotsia vastaan, ja ellen väärin muista niin pitkään Suomi sitäkin matsia johti, lopulta tasapeliin 3-3 kuitenkin päädyttiin. Sitten, kisojen viimeisessä pelissä, oli vastassa isäntäjoukkue USA, ja vaikka Suomi pitkään piinasi niin loppujen lopuksi loppuunmyyty halli huusi suosikkinsa voittoon 4-2. Ainakin jonkun USAn maalin yhteydessä puhuttiin paitsiosta...

Kun noita pelejä katselin, niin ihmettelin sitä kun selostajat Antero Karapalo ja Juha Jokinen silloin tällöin mainitsivat, että "tässä hallissa pelaa normaalisti NHL-joukkue Diitroit Red Uingsien farmijoukkue". Ihmettelin että mikä helvetin farmi, ja mikä perkeleen farmijoukkue?

Se peli USA-Venäjä tietysti on muistoissa myöskin. Semmoinen muistikuva mulla on, että tuo peli olisi tullut suorana lähetyksenä, ja että keskellä yötä sen olisin katsonutkin. Olisiko koulusta ollut tuolloin hiihtolomaa? Joka tapauksessa yllätyshän se jenkkien voitto oli, ei sitä oikein meinannut tajutakaan että punakone yleensä voi hävitä pelin, ja vieläpä "koulupoikajoukkueelle", kuten tuolloin selostajat jaksoivat alvariinsa muistuttaa.

Se USAn koulupoikajoukkue kävi muuten syksyllä 1979 Suomessakin pelaamassa, ja Äijänsuollakin USA vieraili. Kun siinä jenkkien vaihtopenkin takana me pikkupojat omaa show'tamme pidimme, niin näin jälkeenpäin ajatellen eivät ne jenkit niin koulupojilta vaikuttaneet... ainakaan 12-vuotiaan pojan silmissä. Ken Morrow kantoi naamassaan jo tuolloin partaa jollaista en senkään jälkeen kovin usein ole aikuisella miehellä nähnyt. Kovasti ne meitä päin vihaisesti mulkoilivat, ja f-alkuista sanaa meille huusivat, kun siihen penkin takana olevaan pleksiin hakkasimme pieniä kouriamme. Pelin jälkeen tosin jenkit jakoivat mailojaan, itselläni oli vuosiakausia kalleimpana aarteena maila nimeltä Christian. Se oli mailamerkki siis, mutta hienoa oli se että pelaaja joka mailan antoi, oli nimeltään Dave Christian. Mailan varressa oli myös pelaajan nimi, siitä sen tiesinkin, mutta harmi kun ei tullut pyydettyä pelaajilta nimmareita.

[Lucky]

Parhaimmat voitot olympiakisoissa
* Lillehammar 94 Suomi-Venäjä 5-0 ja pronssipeli 4-0
* Nagano 98 puolivälierä Suomi-Ruotsi ja pronssipeli Suomi-Kanada

Katkerimmat tappiot olympiakisoissa
* Lillehammar 94 välierä Suomi-Kanada
* Nagano 98 välierä Suomi-Venäjä

[sozzy]

My memories with Leijonat:

1992 Praha - Ensimmäinen kunnon kosketus Leijoniin. 10 -vuotiaana mentiin perheen ja muutaman tuttavan kanssa katsomaan finaalia Karpaloon PTV:ltä. Noh, eihän se peli hirveästi kiinnostanut, mieleen jäi parhaiten naapurin sedän toteama: " Vittu toi Ruotanen on paska".

1994- Lillehammer - Näistä kisoista jäi selkeästi mieleen Tupu-Hupu-Lupu, itselle käsittämättömät voitot punakoneesta yhtesimaalein 9-0. (Noh, jälkikäteen ajatellen Suomi oli kyllä selvästi parempi kuin sekasortoinen Venäjä)

1994 Milano - Ensimmäiset tosikisat itselleni. Kuuntelin joka matsin radiosta. Suomi pelasi uskomattomat kisat. Pudotuspeleissä finaalin maalierolla 18-1. Välieräselostuksesta USA:ta vastaan jäi mieleen seuraavaa: "Kolmatta erää pelattu kohta puolet, Suomi johtaa murskaavasti, ja siellä taklataan Paloa... JA PALOHAN NAURAA!! Voi voi voi, toivottavasti nyt ei se hyvänolontunne tule puseroon, ettei käy köpelösti. (Höyry Häyrinen). Kisojen finaalista jäi taas mieleen se, että lähetys katkesi juuri kun Essi Keskinen vei Suomen johtoon ja kun takaisin tultiin niin kanukit oli tasoittanu. Ja sitten rankkarikisa ja mikä musertava pettymys, taaskaan ei voitettu. Pakkohan se myöntää että nukkumaan mennessä kyyneleet herahtivat pienen pojan silmiin...

1995 Tukholma - Välierään asti leikitellen. Välierästä jäi mieleen, että Tsekillä ei mitään jakoa ja tietenkin: "Polje Veikko polje!! Ja Veikkohan Polkee!!". Finaalissa "JA Peltonen VETÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!" Suomen lippua parvekkeelle ja telkkarista leijonien kotiinpaluu. Mikä fiilis!!

1996 Wien - Puolustava mestari - Norja 1-1. Karmea alku. Lohkovaiheen viimeisessä vaiheessa toivoin tappiota Ruotsia vastaan, että oltaisiin saatu USA vastaan kvartaaleihin, mutta Leijonat ei taipunut, 5-5. Kanada vastaan, raahattiin Tikiä ja Sonjaa paikalle. Ei auta. 1-3. Mestaruushuuma haihtuu...

1998 Nagano - Kaikkien aikojen kisat alkavat yskähdellen. Tsekkiä vastaan ei jakoa, Venäjää vastaan lupaava alku kuivuu kokoon. "ei tuu mitään". Noh, Ruotsi ottelua varten lintsataan koulusta ja ei tarvitse pettyä. Teukka upottaa Ruotsin. Edelleen mielestäni makein voitto länsinaapurista. Foppa poistuu kisoista hyypiösadetakissaan vähin äänin. Välierä. Venäjä. Koko ajan nousuja tappioasemasta ja usko on kova kunnes kaikki päättyy: "Ja arvatkaapa kuka teki maalin!?" Mutta pronssiottelussa Suomi haluaa mitalia enemmän kuin Kanada ja saa haluamansa. Todella hyvä maku jäi näistä kisoista.

1999 Oslo - Tehoketju Selänne-Koivu-Tuomainen, Jere elämänsä vireessä. Olisiko ollut maailman paras näiden kisojen aikaan??. "Anteeksi äiti, että poika huutaa vieraalla maalla!! Venäjä on lyöty!! Venäjä on lyöty!" Välierässä jatkoajalla hoituu taas Ruotsi Veken punnerruksella. Tuntuu että henkinen niskalenkki on otettu. Ensimmäinen finaali. Virkamieskiekkoa. Toinen finaali taas aivan loistavaa peliä, kunnes jatkoajalla yksi tusaus ja Hlavac ja taivas mustuu...

2001 Köln, Hannover - Ylösen Jussi pelaa elämänsä kiekkoa. Suomi pelaa todella näyttävää jääkiekkoa ja Petu Nummelin huikeassa vireessä. Suomi marssii vaihteeksi selkeästi finaaliin, jossa kaikkii sujuu suunnitelmien mukaan ja Suomi kulkee kohti mestaruutta kuin juna raiteillaan. Mutta kolmannessa erässä tapahtuu se, mitä on tapahtunut liian monta kertaa sen jälkeen. Johtoasemassa passivoituminen ja Tsekille aloitteet. Jatkoajalla sydän pysähtyy jo siinä vaiheessa kun Nupe torjuu kiekon eteen, ruuhkatukka Moravec sivaltaa ja töllö napsahtaa kiinni nanosekunnissa. Omaan huoneeseen ja hakkamaan FIFA 2001:stä terapiaksi.

2002 Salt Lake City - Herään yöllä katsomaan USA matsia n. klo 2.45. Peli ei suju ja 3-0 tilanteessa varusmiehen valtaa syvä uni. Aamulla tuloksen nähtyä ei harmita yhtään. Enempää pelejä ei sitten nähtykkään. Kanada matsia kuuntelin lapuilla mosaleirillä. Selänne ajelee Prongerin, usko Leijoniin kasvaa, mutta ei auta 1-2 ja kotiin. PJ:ssä sentään saa aikaiseksi vahingoniloiset naurut kun kertoo Ruotsi-Valko-Venäjä tuloksen. Marssi kasrmille ja ilokseen saa kuulla vielä, että vempat katsoivat matsin MuKe:ssa telkkarista hampurilaisten ja ransujen kera...

2003 Helsinki - Tuntuu, että kisat eivät millään lähde käyntiin, mutta sitten tulee SE peli. Nahkean alun jälkeen Suomi vie Ruotsia mennentullen. Rupean jo arpomaan vastustajaa välieriin. Ruotsi kaventaa. Vaimo toteaa sohvalta: "no niin nyt ne tasottaa tän vielä." Johon minä: "no ei nyt sentään tästä johdosta, älä nyt viitti sä et tiedä lätkästä mitään, "sundin temput" on mennyttä." Tästä jäikin sitten painajainen, johon saattaa herätä edelleen. Vuosituhannen vaihteen voitoilla saatiin Maskenin ja Sundinin haamut karkotettua, mutta tämän ottelun haamu katoaa vain jos TÄNÄÄN tulee voitto.

2004 World Cup - Matka Kreetalle varattuna juuri WC:n päälle. Ensimmäisen Tsekki- matsin ehdin katsella kotona ja olen näkemästäni ällistynyt. Paras näkemäni peli Suomelta siihen asti. Tsekillä ei edes mahdollisuuksia. Odotusarvot kasvavat, mutta matkalle on lähdettävä. Yhtenä päivänä rannalta tullessamme kävelen tapani mukaan laput silmillä, mutta onneksi vaimo on tarkkana. Hän osoittaa ilmoitusta: "Ice Hockey World Cup, Finland-Sweden Tonight Live on La Bamba." Ja eikun sinne. Huikeaa draamaa koko ottelu, lopussa kyllä vitutus käy suureksi, kun takarivistä kuuluu 4-4 tasoituksen johdosta "yjeeeeeeee!!!" mahdollisimman ruotsalaisittain äännettynä. Tyhjiä Heineken-pulloja on matsin jälkeen pöydässä toista kymmentä. Välierää varten pääsee takaisin kotiin kisastudioon todistamaan huikeaa voittoa jenkeistä Ameerikan maaperällä.

Tällaisia muistoja löytyi täältä. PALJON enemmän olisi voinut kirjoittaa, mutta nämä ovat NE hetket...

[Roku]

Sarajevon kisoissa 1984 maajoukkueeseen teki paluun 37-vuotias maalivahti Jorma Valtonen, ja puolestaan ensimmäiset arvokisansa miesten maajoukkueessa pelasi siloposkinen Raimo Helminen.

Alkusarjassa Suomi jäi lohkossaan kolmanneksi, eikä mitaleista päässyt pelaamaan, vaikka mm. Norja kaatui lukemin 16-0 tai jotain sinne päin. Norjalaiset pelasivat tuon ajan mittapuulla mitaten varsin rumaa peliä, Arto Ruotanen varsinkin tuntui olevan norjalaisten hampaissa, ja ihme oli että loukkaantumisilta vältyttiin. Myöhemmin noissa kisoissa norjalaiset intoutuivat keskenäänkin matsaamaan, illan hämärässä ilmeisesti jugoslavialaisten väkijuomien voimin mittaa miehestä ottivat kapteeni Geir Tore Myhre ja maalivahti Jim Marthinsen. Voittajasta ei ole tietoa.

Suomi sijoittui lohkossaan siis kolmanneksi, pisteen edellä USAa, jonka takalinjoilla luuti eräs Chris Chelioskin. Keskinäisessä pelissä jenkit menivät kolmannen erän loppupuolella johtoon, mutta Anssi Melametsä tasoitti heti keskialoituksen jälkeen, ilmeisesti kymmentäkään sekuntia eivät jenkit johtoasemassa keekoilleet. Tasapeli 3-3 takasi Suomelle paikan peliin sijoista 5-6, ja vastaan tuli vanha vainooja, kavala kauhea Länsi-Saksa.

Pelihän oli Suomen hanskassa kaksi erää, kolmanteen erään lähdettiin maalin johtoasemassa. Sitten tuli esiin pitkä Erich Kühnhackl lyhyen mailansa kanssa, ja tahditti kolmella maalillaan ja yhdellä syötöllään Länsi-Saksan erävoittoon 4-0, ja samalla koko peli meni saksalaisille maalein 7-4. Olihan se pettymys, että Suomi jäi sijalle 6, kun ennen kisoja kuitenkin puhuttiin että pronssia lähdetään jahtaamaan.

[Pula-ajan Tretjak]

Herättipä heti piilossa olleita muistoja Jorma Valtosen nimi. Raipe ei tosin ollut siloposkinen Sarajevossakaan...

Mutta muistot liittyvät 80-luvulle vahvasti. Izvestijassa tuli selkään aina, paitsi kerran sai riemuita, kun suomi hävisi neuvostoliitolla vain 3-2. Ja riemu lisäsi tietysti se, että suomi tosiaan teki 2 maalia venäjän verkkoon samassa pelissä. Sundin on myös muistissa, kun upotti Kamppurin taakse... kele ja stana.

Parhaat muistot on ylivoimaisesti Calgarystä -88. Silmät muistavat vieläkin, kun Timo Susi laukoo, Belosheikin (miten lie ryssämolarinnimikirjoitettiinkaan) torjuu ja ajautuu maalinsa edestä pois, jolloin Lehtonen painaa kiekon maaliin ja kovaa (tais vähän jännittää laittaa tyhjään maaliin keskeltä). Ja tietysti venäjän hurja painostus, koska he eivät halunneet hävitä Suomelle peliä.. ennen kuulumatonta (taisi suomella olla yksi voitto alla ennen sitä). Suomi voitti siis pelin ja ruotsalaisia näytettiin välillä, kun käytävällä odottivat, tuleeko hopeaa vai pronssia.. pronssia saivat kutaleet! Kun peli päättyi, niin Matikaisen kyyneleiden täyttämät silmät, Blomqvistin hurja tuuletus ja hymy korvasta korvaan.. nuo asiat muistuu mieleen.. suomi taisikin kerätä yleisön mylvinnästä leijonan osan nuissa palkintojen jaoissa..

Sen jälkeen en muistakaan juuri mitään, mikä herättää hirveitä tunteita samaan aikaan. Edes -95 ei liikauta samalla tavalla vaikka joskus sekin koskettaa (tosin aina lämpimät muistot). Nyt voi olla, että tämä lyö kaikkien ylitse muistoissa (paitsi calgaryä, koska silloin ei aikuisten oikeasti ollut mitään realistisia mahdollisuuksia pärjätä jne. ) Voitto siihen tosin tarvitaan.. sillä hopea on hävitty mitali. Kuitenkaan se ei arvostusta pudota itseltä tätä kohtaan vaikka ei voitettaisi, mutta varmasti muistuu venäjäpeli jo sitten paremmin kuin hävittyfinaali :)

P.S. Onneksi ei tarvitse tuota miettiä, kun sulattelee Suomen kultaa muutaman tunnin päästä :D

EDIT: niin ja suomi todellakin voitti tuolla hopeaa eikä hävinnyt.. syynä oli sarjamuotoinen turnaus eikä cup.

[Helmut Steiger]

Kaiken odotuksen jälkeen oli kyllä aikoinaan jonkinmoinen antikliimaksi, ettei Calgaryn mitali varmistunut oman ottelusuorituksen myötä. Harvemmin enää muistetaan, että mikäli Suomi olisi voittanut tai pelannut tasan toiseksi viimeisen ottelunsa T-slovakiaa vastaan, olisi CCCP-ottelun panoksena ollut olympiakulta. Ko. 2-5- tappoista tshekeille on jäänyt mieleen lähinnä Simo Saarisen ja Reijo Mikkolaisen käymät nyrkkihipat.

[Olkku]

Pula-ajan Tretjak kirjoitti:
Sundin on myös muistissa, kun upotti Kamppurin taakse... kele ja stana.

1986 Moskovassa, tuo Suomea kahdella maalilla rokottanut pelaaja oli Leksandin Anders "masken" Carlsson. Sundinin aika rankoa viimeisellä minuutilla Suomea tuli Helsingin kisoissa -91. Kotikisoissa oli maalissa Markus Ketterer.

[Pula-ajan Tretjak]

Kaiken odotuksen jälkeen oli kyllä aikoinaan jonkinmoinen antikliimaksi, ettei Calgaryn mitali varmistunut oman ottelusuorituksen myötä. Harvemmin enää muistetaan, että mikäli Suomi olisi voittanut tai pelannut tasan toiseksi viimeisen ottelunsa T-slovakiaa vastaan, olisi CCCP-ottelun panoksena ollut olympiakulta. Ko. 2-5- tappoista tshekeille on jäänyt mieleen lähinnä Simo Saarisen ja Reijo Mikkolaisen käymät nyrkkihipat.

Mutta jos Suomi olisi hävinnyt, olisi Ruotsi ottanut hopeaa. Ja oliko peräti vielä jollain kierolla tavavalla ettei suomi olisi ollut edes mitaleilla? Nooh.. varmaa on se, että viimeisen pelin panos vain ja ainoastaan oli se, kumman väriset mitalit on hurreilla ja suomalaisilla. Muistan selostajan huutaneen "mutta suomelle ei riitä tasapeli, suomi haluaa voittaa!"

[Roku]

Calgaryn kisojen aikaan olin armeijassa, mutta sen verran seurasin kisoja ja Suomen pelejä mitä siellä pystyin.

Kisathan alkoivat tappiolla Sveitsille 1-2, ihmetystä se herätti tuolloin ja kun peliä katseltiin jälkilähetyksenä, niin ihmetys oli vielä suurempi: kuinka nuo sveitsiläiset pysyvät pystyssä luistimilla niin etteivät muhkeina roikkuviin viiksiinsä kompastu?

Kanadan Suomi voitti 3-1, ja maaliin Jukka Tammen tilalle jo Ranska-peliin tullut Jarmo Myllys joutui kanukkien hampaisiin. Jamon kasvosuojuksen välejä mitattiin, ja ne todettiin liian isoiksi: Jamolle kaksiminuuttinen ja kakkosvalmentaja Hannu Jortikka huusi pää punaisena Kanadan vaihtopenkille ja valmentaja Dave Kingille arvatenkin hyvän illan toivotuksia. Jamo otti naamansa suojaksi läpinäkyvän pleksin, ensimmäisen ja ainoan kerran kun itse olen maalivahdin nähnyt sellaista käyttävän, ja käytti sitä vielä kisojen jälkeen SM-liigassakin loppukauden ajan.

Tuo Kanada-peli jäi mieleen senkin takia, että silloin yöllä Suomen aikaa kun peli pelattiin, olin yöpäivystäjänä ja siinä helkutin suuren pöydän takana kuuntelin matsia pienestä radiosta ja ajattelin että olis kiva mennä telkkarihuoneeseen katsomaan tapahtumia. En mennyt, tyydyin sitten illan koosteeseen. Aamulla varhain, ennen "komppaniassa herätystä", kun kisapaikalla alkoi yöpuu kutsua, Paavo Noponen tuli vielä ääneen ja semmoinenkin harvinaisuus kuultiin että yleensäkin kaikkeen joukkueurheiluun lähinnä lintuinfluenssan tavoin suhtautuva Paavo mainitsi "Suoomen Leijonien voittaneen tänään Kanaadan miehet". Yleensähän Paavo kisakoosteissaan ainoastaan keskittyi lausumaan omatekemiään runoja hiihtäjistä ja mäkihyppääjistä.

Suomi taisteli tasapelin Ruotsia vastaan 3-3, ja siinä pelissä maalin teki muuten myös Timo Blomqvist. Tuohon aikaanhan Blomqvistin tekemä maali maajoukkueessa oli melkein yhtä harvinaista kuin Ville Snellmanin osumat tänä päivänä SM-liigassa. Mutta niin vaan Jönnin tasoituksella varmistettiin paikka loppusarjaan, Puolasta ei enää ollut vastusta toisin kuin kahdeksan vuotta aikaisemmin.

Loppusarjassa Suomi pesi Länsi-Saksan mennen tullen, mutta hävisi Tsekkoslovakialle. Jamo Myllyksen ainoa tappiollinen peli kisoissa, muuten, ja varmaan sen takia kisojen päätöskamppailussa maalia vartioi taas Jukka Tammi. Sen Suomi-Neuvostoliitto-pelin aikoihin olin lomalla, mutta nuorella miehellä on lomillaan muutakin tekemistä kuin yökaudet lätkää vahdata niin senkin pelin katselin jälkilähetyksenä, vaikka tuloksen jo päivällä olin kuullutkin moneen otteeseen.

Oli se huikea fiilis, kun Timo Blomqvist hyppäsi hopeapallille, ja mitali kaulassa tuuletti villisti. Vieressä hymyssä suin tilannetta seurannut Vjatsheslav Fetisovkin yltyi taputtamaan hopeamitalistille, sen sijaan puvut päällä seremoniaa seurannut ja henkisesti jo hopeaan valmistautunut Ruotsin maajoukkue oli kuin maansa myynyt: Runkken Rundqvistin naamakin oli jos mahdollista vielä viisi tuumaa normaaliakin pidempi. Puhuvat että Runkken ja kummpanit olivat ennen pelin alkua käyneet onnittelemassa Suomea pronssista...

[Le Banner]

1986 Moskovassa, tuo Suomea kahdella maalilla rokottanut pelaaja oli Leksandin Anders "masken" Carlsson. Sundinin aika rankoa viimeisellä minuutilla Suomea tuli Helsingin kisoissa -91. Kotikisoissa oli maalissa Markus Ketterer.

Tuo kyseinen katastrofi taitaa löytyä jostain arkistoistani.
Selostajahan sanoo,että kyllähän Suomi tämän kuitenkin voittaa,mutta tasoituksen jälkeen vakuuttaa olevansa hiljaa.

Kolme tuntia ja pakki sekaisin...

[Pula-ajan Tretjak]

1986 Moskovassa, tuo Suomea kahdella maalilla rokottanut pelaaja oli Leksandin Anders "masken" Carlsson. Sundinin aika rankoa viimeisellä minuutilla Suomea tuli Helsingin kisoissa -91. Kotikisoissa oli maalissa Markus Ketterer.

Muistanko väärin? Minä?? Nooh.. ikävät viimeiset puoliminuuttia joka tapauksessa ja traumoja lienen saanut. Päästiin nimittäin koulusta katsomaan vuonna 86 peliä kesken päivän kotiin. Koulupäivä alkoi silloin muutenkin erikoisesti, kun opettaja sanoi ettei verkkareita liikuntatunnilla tarvitse.. lieni äijällä kiire voiton kaljoille, kun toisella erätauolla sanoi, että saa mennä kotiin, kunhan lupaa katsoa viimeisen erän siellä :) (ei muuten tarvinnut vahtijaa, että naskalina olin kuin nakutettu telkkarin ääressä)

[Sparta]

Parhaat muistot on ylivoimaisesti Calgarystä -88. Silmät muistavat vieläkin, kun Timo Susi laukoo, Belosheikin (miten lie ryssämolarinnimikirjoitettiinkaan) torjuu ja ajautuu maalinsa edestä pois, jolloin Lehtonen painaa kiekon maaliin ja kovaa (tais vähän jännittää laittaa tyhjään maaliin keskeltä).

Neuvostoliitolla oli tässä ottelussa maalissa Sergei Mylnikov, ei Belosheikin.

Itsellänikin on tämä Suomi-Neuvostoliitto ottelu jäänyt mieleen parhaana kiekkomuistona. Ojasen ja varsinkaan Lehtosen maalia en tule varmasti koskaan unohtamaan, tuli monet kerrat katsottua ottelu vielä videolta jälkikäteen. Harmi kun nauha ei ole enää tallella.

[Pula-ajan Tretjak]

Neuvostoliitolla oli tässä ottelussa maalissa Sergei Mylnikov, ei Belosheikin.

Ei ...stana... tässähän on tullut ihan vanhuudenhöperöksi.. no onneksi kuitenkin muistan, että Suomi voitti olympiakultaa lätkästä -84 ja -92. Ei tässä nyt vielä niin seniilejä olla :D

Hehe.. mutta tosiaan.. vaikka nimet hukkuu, niin naamat jää.

P.S. Paras puoli dementiassa on se, että tapaa uusia ihmisiä joka päivä.

[Lucky]

Erityisesti muistan ne kisat, joissa olin itse paikalla.

Praha 92: ennen jatkoaikaa hallin täyttivät Zorbaksen sävelet ja tanssimme yhdessä prahalaisten kanssa.

Rankkarikisan ja Maamme-laulun jälkeen lankesimme toistemme kaulaan ja toistelimme toisillemme: "Onko tämä todella totta?" "On! Suomi pelaa finaalissa."

Hotelliin palattuani tapasin erään kiekkoselostajan, joka kysyy: ”Tuntuuko nyt hyvältä?” En voi kuin nauraa ääneen: ”Huomenna toivottavasti vielä paremmalta.”

Vaikka finaali seuraavana päivänä hävitään, se ei harmittanut kuin hetken. Juhlimme hotellissa Suomen ensimmäistä MM-mitalia samppanjalla ja laulamalla Maamme-laulun niin monta kertaa, etten enää viitsi nousta sitä varten seisomaan.

Sen sijaan Milanossa 94 hopea oli katkera pettymys. Ensimmäisen ja ainoan kerran en voinut katsoa loppuseremonioita.

Seuraavana päivänä Mika Nieminen tuli vastaan lentoasemalla: tuntui silmät katsoivat mitään näkemättä tyhjyyteen.

Lensimme kotiin samalla koneella kuin Leijonat. Kun sen viereen ilmestyi kunniavartioksi kaksi hävittäjää, liikutus kuristi kurkkua.

Kotona panin otteluvideon pyörimään. Kiinnitän erityisesti huomiota pelaajien kasvoihin. Se, mitä niillä näkyi, antoi minulle varmuuden: "Ensi vuonna tulee kultaa!"

[aceman81]

Calgary 1988 se fiilis kun tuli aamuyöstä katottua pelejä isän kanssa.

Suomi 2003 mm-puolivälierä...

Saksa 2001 mm-finaali Moravec, Nurminen...

Norja 1999 mm-finaali Hlavac, Lydman, Kipper...

Nagano 1998 puolivälierä ja Ruotsin dream team nurin!

Norja 1999 mm-välierä; jatkoaika, Saku, Teemu, Tuomainen, huuto!


Ohan Naganon jälkeenkin sattunut ja tapahtunut mutta päätyyn asti ei olla menty kertaakaan. Esim. USA:n voitto sen omalla maaperällä sekä Kanadan haastaminen samaten syksyllä 2004, olivat mahtavia juttuja, mutta jostain syystä eivät ole jääneet suurina muistoina mieleen.

Vähän negatiivisen puolelle kääntyy. Päättynyt Torinon turnaus sekä kaikkein mahtavin että katkerin, finaalitappio pongahtaa kyllä kiekkomuistoissa ykköseksi. Sitä yritti pelin jälkeen keksiä jotain älykästä toimintaa, että ajatukset löytäisivät uusia uria. Ässien ja Leijonien kannattajana on saanut kokea jokusenkin katkeran hetken vailla kirkastuksia, joten kävi jo mielessä että onko tää enää kovin mukavaa? Hetken tuntu että tän kauden vois oikeestaan pistää pakettiin.

Kunnes tuli katsottua tuota tori-spektaakkelia. Pelihuumori ja kiekkofiilis napsahti taas omalle tasolleen. Pienistä asioista ihminen ilonsa repii.

[Rambo]

Ei edes kiinnostanut jäädä himaan tsiigaamaan ko. matsia kun ainahan niissä tuli turpaan. Tulin himaan about kolmannen erän puolivälissä, avasin telkkarin. Katsoin että aha, neukut pelaa ylivoimaa. Eipäs sentään, kyllä siellä on viisi kenttäpelaajaa mutta pakkopeli pyörii. Selostaja on kumman hiljaa. Jotain outoa on tekeillä. Hetken päästä selvisi että SUOMI JOHTAA! Johan alkoi kiinnostaa... Muistan Simo Saarisen upeat heittäytymiset kiekon tielle ja muutenkin uskomattoman taistelun. Muistini mukaan koko loppupeli pelattiin jokseenkin Suomen puolustusalueella. Taisi olla turnauksen ainoa voitto.

[Rambo]

Äh! Sisälukutaito on puutteellista, sorry, kyse oli OLYMPIALAISISTA!

[Roku]

Kun Prahasta oli neljä vuotta aiemmin tuotu hopeaa, niin ainakin samaa lähdettiin hakemaan myös Albertvillestä 1992.

Mieleen on jäänyt alkusarjan peli USA-Ruotsi, jossa pienenpieni Mats Näslund taklasi jenkkipelaajan melkein laidasta läpi, ja sai ottelurangaistuksen. Päätuomarina hääräsi muuan Seppo Mäkelä, myöhemmin Mäkelä oli pääosassa pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella ottelussa Kanada-Saksa, joka meni rankkareille ja siinä oli myöhemmin laukaisujärjestyksen kanssa jotain ongelmia kun viisi ensimmäistä laukojaa eivät ratkaisua aikaan saaneet.

Suomen kisat eivät ihan odotusten mukaan sujuneet, vaikka tällä kertaa ei pikkumaihin kompastuttukaan. Sen sijaan mm. USA loistavan maalivahtinsa Ray LeBlancin johdolla oli liian kova pala Suomelle.

Suomi pelasi kahdesti Ruotsia vastaan. Ensin alkusarjassa 2-2, sitten sijoitusottelussa Suomi hävisi 2-3. Jommassakummassa pelissä, ilmeisesti tuossa tappiopelissä, pääosaan nousi 100-vuotias venäläinen päätuomari Nikolai Morozov, joka hylkäsi päivänselvän Suomen maalin Ruotsin oma pakki työnsi Hannu Järvenpään maalivahdin päälle samalla hetkellä kun kiekko meni maaliin. Tämän nyt vielä olisi voinut hyväksyäkin, mutta diapamia tarvittiin kun myöhemmin Pekka Tuomiston maalin kattoon laukoma kiekko lenätti ruotsalaisveskarin juomapullon maalin katolta helkuttiin, mutta kukaan ei huomannut että kiekko kävi maalissa, eivät ilmeisesti pelaajatkaan. Nukkuvasta maalituomarista ja sokeasta päätuomarista nyt puhumattakaan, telkkariselostaja Juha Jokinen ei huomannut edes hidastuskuvasta että kiekko meni maaliin.

Lopulta Suomi joutui pelaamaan lopullisesta sijoituksestaan Ranskan kanssa, ja voitti 4-1.

Loppuotteluun pääsystä taistelivat omassa välierässään Kanada ja Tsekki. Kanadalla oli riveissään mm. #88 Eric Lindros ja maalillaan loistava Sean Burke, Tsekin verkkoa vartioi puolestaan Lukon maski päässään Petr Briza.

[Viltsu]

1980 Olympiaturnaus: jos olisi laskettu kahden erän tulokset kaikista peleistä, Suomi olisi ollut kultamitalijoukkue.

1984: Alpo Suhonen kokoaa nuorehkon joukkueen kisoihin ja Suhosta arvostellaan kovasti, kun hän pudottaa joukkueesta mm. kokeneet Helanderin, Haapalaisen ja Leppäsen. Kokemusta edustaa mv. Jorma Valtonen.

1988: ensimmäinen arvokisamitali A-maajoukkuetasolla. Alkusarjan Kanada-pelissä King mittautti Myllyksen ristikon ja Suomelle jäähy. Jortikka haukkui Kingin luuseriksi ja aikoi ostaa Kingille hamekangasta. Jääkiekkoliitto ja päävalmentaja Matikainen tiettävästi estivät "hankkeen" ;-))

1992: Suomella todella kokenut joukkue, mutta menestystä ei tule. Joukkue ei syty missään vaiheessa liekkeihin ja Matikainen tekee kisojen jälkeen radikaalin ratkaisun ja nuorentaa joukkuetta kovalla kädellä. Mm. Helmisen aika A-maajoukkueessa on Matikaisen mukaan ohi.

1994: Suomi pelaa turnauksessa loistavaa peliä ja vyöryttää neljän ketjun voimalla. Välierä Kanadaa vastaan kuitenkin menee penkin alle yhdessä erässä. Suomen maalivahtivalinta tähän peliin kummastuttaa myös liiton johtoporrasta, joka tivaa perusteluja valmennusjohdolta, miksi Tammi ottaa Myllyksen paikan. Tammen vetoa maaliin perustellaan mm. sillä, että Tammi pelaa enemmän ulkona maalista ja näin on parempi peittämään Kanadaa vastaan kuin enemmän "sisällä" pelaava Myllys. Pronssiottelu Venäjää voitetaan ja kaikesta huolimatta turnauksesta jää voiton maku suuhun.

1998: NHL-tähtien sävyttämä turnaus, jossa Suomi häviää kaksi ensimmäistä peliä. Puolivälierässä vastassa Ruotsi, joka on haalinut penkin päähän Barry Smithin peluuttamaan. Ja peluuttaakin Ruotsin solmuun ja taktiset, pelin sisäiset kortit kääntyvät Suomelle. Smith peluuttaa aina mm. Sundinia Koivun ketjua vastaan ja samaan aikaan hurrien toinen syöhammas Forsberg viruu vaihtopenkillä. Suomi voittaa todellisen nitro-ottelun ja menee välierään. Aran uran jonkinlainen kiusankappale eli pappa-Jursinov johdattaa Venäjän kuitenkin finaaliin. Bure mättää 5 maalia Myllyksen taakse. Tikkanen valittaa välierän jälkeen, että pelaajat laitettiin "käsirautoihin" voitetun Ruotsi-pelin jälkeen. Pronssipelissä Suomi kaataa Kanadan ja ottaa sensaatiomaisen mitalin.

2002: Suomi ei pysty haastamaan suuria maita ja ainoaksi valopilkuksi jää voitto Venäjästä, jolla ei ole suurta merkitystä. Puolivälierä Kanadaa sytyttää leijonat taisteluun, mutta se ei riitä. Saku Koivun saappaita ei kukaan pysty täyttämään ja Suomi on ilman pelillistä johtajaa.

2006: Etukäteen Suomea ei pidetä mitalijoukkueena, mutta lukuisat muutokset joukkueessa ennen turnausta yhtenäistävät joukkueen huippuunsa, kun mukaan tulevat korvaavat pelaajat ovat osaltaan kokeneita maajoukkueratsuja. Kaikkien aikojen saavutus suomalaiskiekossa näkee päivänvalon katkerasta finaalitappiosta huolimatta.

[Lucky]

Hyvä selostus, Viltsu. Leijonilla olisi ollut myös 1994 ja 1998 täydet mahikset päästä finaaliin, mutta itse sössivät ne.

Teemukin piti Naganon joukkuetta kaikkien aikojen parhaana. Ehkä kuitenkin liikaa innostuttiin Ruotsi-voitosta. Ja olisi vain pitänyt tehdä kova päätös ja vaihtaa maalivahti ajoissa, vaikka Myllys takasi voiton 95.

Ara pärjäsi Jokereissa hyvin Jursia vastaan: voitot 1994 ja 1996, tappio vain 1995 kun Koivun kenttä oli parhaimmillaan. Ei Jursi ainakaan silloin mikään loistava taktikko ollut.

[iiron_troikka]

Jostain oudosta syystä Calgaryn 1988 kisojen hopeamitali on jäänyt hienoimmaksi hetkeksi. Tuolloinhan Suomi ei ollut koskaan vielä voittanut minkäänväristä arvokisamitalia ja tappiolla Neuvostoliitolle Ruotsi ottaisi hopean. Neuvostoliitto oli tuohon aikaan täysin ylivoimainen joukkue ja Suomelle turnauksen alku lupaili katastrofia, kun Pentti Matikaisen valmentamaa joukkuetta heikkona pidetty Sveitsi vei 0-2. Joukkueessa pelasi ykkösmaalivahtina nuori Lukkovahti Jarmo Myllys- paitsi viimeisessä pelissä vastuu siirtyi Ilveksen Jukka Tammelle. Joukkueessa pelasi muuten nyt 18 vuotta myöhemmin turnauksen ykköspakiksi ylistetty Teppo Numminen. Sitten Neuvostoliittoa vastaan tapahtui se ihme, jota ei uskonut mahdolliseksi: Ekku Lehtonen teki 2-1 voittomaalin ja Suomi otti hopeaa Ruotsin nenän edestä. Vieläkin kapteeni Timo Blomqvistin tuuletus sinisessä retro-tyylin leijonapaidassa on mielessä. Siitä mitalista jäi positiiviset fiilikset päällimäiseksi.

Samoin toki Naganon 1998 pronssimitalin voitto ohi Kanadan "kaikkien aikojen joukkueen" sekä viimeisiä arvokisojaan pelaajana pelanneen Wayne Gretzkyn edestä oli kovan luokan saavutus. Samoin Ruotsin pudottaminen 2-1 puolivälierässä oli todellinen taisteluvoitto ja yksi parhaista- ja jännittävimmistä- maajoukkuepeleistä koskaan. Pronssipelissä maalilla Ari Sulander torjui mitalin ja samoin tästä turnauksesta jäi hyvä jälkitunnelma- jopa tappiollinen Venäjä-peli oli kuitenkin aina 4-6 maaliin saakka jännittävä. Tässä turnauksessa alkoi lopullisesti näkyä, ettei enää tarvitse kumarrella maailman parhaiden joukkueidenkaan edessä.

Tämän vuoden olympiaturnauskin jää varmasti mieleen, mutta päällimäiseksi muistoksi jää valitettavasti epäonnistuneet 100 000 euron juhlat Kauppatorilla.