PDA

View Full Version : Koira – ihmisen paras ystävä


Sivut : 1 2 3 4 [5] 6 7

Leon
17.05.2010, 20:37
Periaatteessa kyllä, mutta entäs jos Oulun vahvistuksemme tupakkimiehenä haluaa vaikka röökille kesken ruoanlaiton? Kaikki kamat taas piiloon, ja uudestaan röökin jälkeen esille?
Koirista en tiedä paljon, mutta röökille lähtö kesken ruuanlaiton niin, että jättää kamat levälleen! Huh-huh. Sehän olisi ääliömäisempää kuin röökille lähtö kesken aktin. En edes pysty kuvittelemaan tilannetta, missä kaikki jätetään levälleen kesken kokkaamisen.

TQoFE
17.05.2010, 22:37
Azul, olin eri mieltä kanssasi, kai se on sallittua.

Totta kai. Jäi vain sellainen fiilis, että vääristelit sanomisiani ja / tai tahallasi ymmärsit pointit väärin, että yhtäkkiä olinkin natsi, joka hakkaa koiria ja huutaa niille.

Etkö tuossa ohjeista lyömään? Vai miten tuo pitäisi tulkita? En ole koskaan nähnyt ketään napauttelemassa koiraansa kaulalle. Oletko kokeillut tätä käytännössä ja toimiko se?

Napauttaminen on ihan eri juttu kuin lyöminen, ensimmäisessä ei satuteta, jälkimmäisessä satutetaan ja käyttäydytään koiran mielestä epäloogisesti. Olen kokeillut käytännössä useammallekin, ja kyllä toimii. Kenellekään ei ole jäänyt traumoja, pelkoa eikä pahaa mieltä, itseasiassa jatkossa on riittänyt pieni murahdus tai sormien napsautus lopettamaan lahkeessa roikkumisen, päälle hyppimisen ja muun pelleilyn, jos käytöstavat ovat meinanneet unohtua. Hyviä kavereita ollaan, koirat hakevat kontaktia ja esim. väistävät kyllä, mutta eivät väistele. Kyse siis nuorista, uhmaikäisistä koirista, joiden kanssa nyt viime aikoina on tullut oltua. Kyllä, on ollut omistajan lupa - tai oikeastaan jopa pyyntö - kurinpitoon, ettei homma lähde täysin ellunkanailuksi.

Tietenkin esimerkiksi traumatisoituneeseen ongelmakoiraan pätevät vähän eri säännöt, ts. en menisi naputtelemaan pelkäävää koiraa jne, välttäisin muutenkin fyysistä kontaktia, jos se ei lähde koirasta itsestään. Mutta ongelmakoiristahan ei nyt puhuttukaan.

Ymmärsin kyllä pointin. Minun pointtini taas on se, että riittää kun koira oppii sen, että se saa ruokansa kun esim. istuu odottamaan nätisti ja menee kupilleen saatuaan luvan. Ei siihen tarvita mitään korostettuja yksinjättämisiä. Turhaa kiusaamista minun mielestäni.

Turhaa kiusaamista opettaa, että ruokaan (ml. ihmisten ruoka) ei kosketa luvatta? No joo, kuten sanoit, kukin kasvattaa koiransa tyylillään...

Mutta kukin kasvattaa koiransa tyylillään. Sinulla taitaakin olla kissoja.

Yksi kissa tällä hetkellä. Koira - joka siis ei olisi ensimmäinen - tulee heti kun aikataulut ovat sellaiset, että voin taata sille riittävästi aikaa.

Koska aiheesta on aiemminkin kanssasi väännetty kun olet tulkinnut sanomisiani ihan persiilleen, täytynee sanoa jo valmiiksi, että kyllä juu, kissa tarvitsee seuraa ihan yhtä lailla kuin koirakin enkä pidä kissaani pitkiä aikoja yksin paitsi pakon edessä. Muutamaan kertaan kuussa lähden aamulla klo 07 ja palaan illalla klo 21. Kissa pärjää 14 tuntia yksin, mutta koiralle päiväsaikaan 14 tuntia pääsemättä tarpeilleen on jo turhan kauan. Puhumattakaan etenkin työkoiran tarpeesta aktivoinnille.

Alamummo
18.05.2010, 10:26
Turhaa kiusaamista opettaa, että ruokaan (ml. ihmisten ruoka) ei kosketa luvatta? No joo, kuten sanoit, kukin kasvattaa koiransa tyylillään...

Kerro, mitä lisäarvoa mielestäsi kouluttamiseen tuo se, että voi jättää koiran yksin kuppinsa kanssa kuolaamaan versus se, että ruokaa odottaessaan koira istuu ja syö saatuaan luvan? Vertaat tässä koulutuksessa ihmisten safkoja, jotka ovat koiralle aina kiellettyjä juttuja ja sen omaa ruokakuppia, johon sillä on täysi oikeus. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että asiaan on reagoitava koiran jäädessä rysän päältä kiinni, mutta linjani on vaan vähän pehmeämpi. Ja korjaan sapuskat kaappeihin, niin ei tule edes kiusausta.

En kyllä asiaan kaivannut selvitystä, mutta kiva kuulla kissallasi olevan hyvä koti.

Jokru
18.05.2010, 12:40
Pari kikkaa tulee heti mieleen:

1) Kun annat koiralle ruokaa sen omaan kuppiin, vaadit odottamaan. Jatkat harjoitusta, kunnes voit mennä toiseen huoneeseen vaikka kuinka pitkäksi aikaa, eikä koira koske ruokaan ilman erikseen annettavaa lupaa, esim. "ole hyvä". Älä käytä sanoja vaatiessasi odottamaan, sillä silloin koira alkaa ajatella, että odottaminen on pakollista vain jos sitä erikseen jollain käskyllä vaaditaan, ja tulos omien ruokiesi kannalta on plusmiinusnolla. Blokkaa kropalla tai karjaise tai vaikka heitä sukkamytyllä heti jos koira harkitseekaan kupille menemistä.

2) Jos yllätät koiran pahanteosta, tee heti selväksi, että sinä olet pomo ja pomon ruokaan ei muuten kosketa. "Etkä per-KE-LE!" on kohtuullisen tehokas karjaisu, jota voit tehostaa iskemällä sormenpäillä kaulalle, jolloin koiran näkökulmasta pomo vittuuntui ruokien syömisestä niin, että puri. Koiran maailmassa täysin loogista ja oikein.

3) Vahvista johtajuutta jatkuvasti. Sinä kuljet ensin ovista, koira väistää sinua, sinä määräät lenkeillä tahdin ja suunnan ja milloin saa haistella mitään, sinä käsket koiran luoksesi jos haluat rapsutella ym. Kaikki koiran ehdotukset (voiksä rapsuttaa, voidaanko mennä tonne, lähdetäänkö pihalle, leikitäänkö...) sinä torppaat heti alkuunsa ja ärähdät koiran tiehensä. Sitten vasta tehdään, kun koira ei pyydä ja sinulle sattuu sopimaan. Silloinkaan et itse mene koiran luokse, vaan käsket koiran luoksesi.

Jos koira ei ole erityisen kova luonteeltaan, voit ihan hyvin hieman löysätä kohdassa kolme sitten kun kuri, järjestys ja herran nuhde on taas palautettu taloon =)Tämä kuullostaa aivan tutulta toiminnalta. Hyvin pitkälti samalla tavalla olen kasvattanut ison egon omaavan karkeakarvaisen mäyräkoirani.

Kun on ruoka-aika niin koira odottaa kiltisti keittiön ja olohuoneen rajalla ja tulee kupillensa vasta kun olen antanut luvan. Tätä en ole mitenkään ihmeemmin joutunut opettamaan. Koira tietää sen, että mua ärsyttää suunnattomasti jos se pyörii jaloissa meidän pienessä keittiössä kun laitan sille ruokaa.
Jos meidän mäyris tekee jotain pahaa niin sormia napsauttamalla tai pelkällä äänen korottamisella tämä loppuu. Mukaanlukien meidän vanhan kissan kiusaaminen. Jos tämäkään ei tehoa niin komennolla "Nyt sitten saatana!" loppuu kaikki toiminta.

Koira tietää, että minä olen pomo. Se tietää myös senkin, että kaikki muut meidän talousessa ml.kissa on sen yläpuolella. Koiralla on turvallinen olla, koska se tietää paikkansa meidän "laumassa".

Ikinä en ole käyttänyt fyysistä väkivaltaa koiran koulutuksessa. Muutaman kerran olen tehostanut kieltoa tökkäisyllä tai korvasta kiinniottamalla.

En ymmärrä miksi Alamummo kritisoi niin voimakkaasti Azulin koulutusvinkkejä?

choose_life
18.05.2010, 13:27
Hoo. Kurkku suorana ei tietenkään saa rääkyä koko aikaa, saati käyttää väkivaltaa, mutta pitääkö nyt ihmetellä kun oma koirani oli kaikista kasvatusvirheistä huolimatta (suhteellisen:) tolkun otus 80-90-luvulla eläessään?
Täällä karjaistaan "EI! Nyt loppu, perkele" kissallekin, jos se repii huonekasveja, yrittää pihalta karkuun aidanraosta (degeneroitunutta sisäkattia ei uskalla päästää säätämään omin päin) tai tekee muuta ankarasti kiellettyä. Tiedetään, kissan komentaminen on useimmiten kuin tuuleen huutaas:) mutta kyllä se toimiikin. Jatkakaa.

Nickelback
18.05.2010, 15:38
En ymmärrä miksi Alamummo kritisoi niin voimakkaasti Azulin koulutusvinkkejä?

Ehkä se on tuo kolmoskohta mikä sotii vastaan.
Azulin kohdista
1. Samaa mieltä olen Alamummon kohdalla, että kyllä se odottaminen riittää eikä sitä tarvii mielestäni myöskään kohtuuttoman kauan odottaa koska mielestäni se on toisen kiusaamista. Kyllä meillä tiedetään että kupille ei mennä ennenkuin on lupa, eikä se useammin minuutin odotuttaminen muuta asiaa yhtään mihinkään.

2. Itsellä ei tulis mielenkään näpäytellä koiraani. Kyllä väkivallalla (pienelle koiralle tuokin on väkivaltaa) on vaikutusta, johdonmukaisuushan on koiralle paras tapa oppia. Myöskin äänen nostaminen saa meidän kaverin vaan menemään häntä alhaalla ja korvat luimussa piiloon rappusten alle. Eipä siis kovin loogista tehdä koirasta pelokas eläin.

3. Niin, tästä täällä oli aiemminkin asiaa. Kyllä meillä sallitaan pienet asiat kuten luoksetulo rapsutettavaksi jne. Hemmetti, omaksi iloksi ja seuraksi se koira hankitaan, eikä miksään nurkkaotukseksi joka vaan nukkuu elämäänsä pois. Kyllä ainakin itse kaipaa koiralta jotain oma-aloitteisuutta ja ei se minustakaan tarkoita että koira on heti hakemassa pomon paikkaa talossa. Ärähtäminen koiran pois tiehensä tarkoittaa meillä että toinen piippaa vaan rappusten alla kun pelkää... Ei näin.

Jos koira ei ole erityisen kova luonteeltaan, voit ihan hyvin hieman löysätä kohdassa kolme sitten kun kuri, järjestys ja herran nuhde on taas palautettu taloon =)

Aika paljonkin noista ohjeista on löysättävä pienempien koirien kohdalla. Mutta totta, kuten totesit niin paljon on koirasta kiinni mitkä metodit sopii. Siksi musta on turha kritisoida kovaan ääneen Alamummon ohjeita.

TQoFE
18.05.2010, 18:22
Kerro, mitä lisäarvoa mielestäsi kouluttamiseen tuo se, että voi jättää koiran yksin kuppinsa kanssa kuolaamaan versus se, että ruokaa odottaessaan koira istuu ja syö saatuaan luvan?

Pointtina on edelleen opetella, että ruokaan (useimmat koirat eivät osaa erotella, että kas, sämpylä on ihmisen, nappulat mun; ruoka yksinkertaisesti on ruokaa) ei kosketa ilman lupaa riippumatta siitä, onko omistaja vieressä vahtimassa eli ei. Luonnollisesti harjoitellaan vain niin kauan, että luvan odottaminen on jakelussa, myöhemmin vaan satunnaisesti tsekataan, onhan homma edelleen muistissa.

2. Itsellä ei tulis mielenkään näpäytellä koiraani. Kyllä väkivallalla (pienelle koiralle tuokin on väkivaltaa) on vaikutusta, johdonmukaisuushan on koiralle paras tapa oppia.

Se, onko näpäyttäminen väkivaltaa vai ei, riippuu tietenkin näpäytyksen voimasta. Ja chihulle totta kai vain kevyt kosketus, isommalle ja paksukarvaisemmalle kaukikselle voi käyttää vähän enemmänkin voimaa. Pointti edelleenkään ei silti ole koiran satuttaminen.

Myöskin äänen nostaminen saa meidän kaverin vaan menemään häntä alhaalla ja korvat luimussa piiloon rappusten alle. Eipä siis kovin loogista tehdä koirasta pelokas eläin.

Melko aran oloinen koira teillä. Ja tämä ei ole kritiikkiä, ihan toteamus vaan; totta kai koirista löytyy yksilöitä. Useimmille ärähdys, murahdus tai jopa karjaisu ei aiheuta paniikkia.

3. Niin, tästä täällä oli aiemminkin asiaa. Kyllä meillä sallitaan pienet asiat kuten luoksetulo rapsutettavaksi jne. Hemmetti, omaksi iloksi ja seuraksi se koira hankitaan, eikä miksään nurkkaotukseksi joka vaan nukkuu elämäänsä pois.

Jos luit viimeisen kappaleeni, huomasit varmaan, että nyt puhuttiin väliaikaisesta ratkaisusta, pl. jos koira on erityisen kova. Johtajuusongelmien kohdalla tärkeää ihan kaikkien turvallisuuden kannalta on ensin palauttaa johtajuus ihmiselle ja sitten vasta antaa koiralle vapauksia.

Tilanne on ihan toinen, jos johtajuus on jo valmiiksi selvillä, eikä koira edes yritä pomottaa.

Aika paljonkin noista ohjeista on löysättävä pienempien koirien kohdalla.

Pieni koira ei muuten automaattisesti ole pehmeä. Niistäkin löytyy melkoisia mini-Hitlereitä - ja isoista vastaavasti arkoja ja alistuvia =)

Mutta totta, kuten totesit niin paljon on koirasta kiinni mitkä metodit sopii. Siksi musta on turha kritisoida kovaan ääneen Alamummon ohjeita.

Eli koska koirat ovat yksilöitä, mun ohjeita saa kritisoida, mutta Alamummon ohjeita ei? ;)

Alamummo
18.05.2010, 20:07
Pointtina on edelleen opetella, että ruokaan (useimmat koirat eivät osaa erotella, että kas, sämpylä on ihmisen, nappulat mun; ruoka yksinkertaisesti on ruokaa) ei kosketa ilman lupaa riippumatta siitä, onko omistaja vieressä vahtimassa eli ei. Luonnollisesti harjoitellaan vain niin kauan, että luvan odottaminen on jakelussa, myöhemmin vaan satunnaisesti tsekataan, onhan homma edelleen muistissa.

Minä taasen lähtisin siitä, että koiralla on oikeus ruokakuppiinsa mutta sen voi opettaa "laittoman" ruoan äärestä pois. Tämä on mielestäni reilumpi tapa koiraa kohtaan. Eli Uleåborgirillekin vinkiksi: jos riskinä on koiran varastelu sille voisi opettaa vaikka komennon "oma paikka", jolloin se menisi pedilleen (tai mikä sen oma paikka nyt on, meillä sellaiseksi on valikoitunut sohva) ja pysyisi siellä, pois sapuskan äärestä. Silloin voisi käydä röökillä/vessassa jne eikä koira söisi munkkeja/grillilihoja/suolakeksejä jne.

Esimerkkinä kokemuksistani olkoot vaikka viimeisin kaverimme. Koira oppi kyllä ihan parin kerran jälkeen tunnistamaan oman kuppinsa ja ainakin meillä tullaan poikkeuksetta touhottamaan ja odottamaan sapuskaa, jonka sitten saa kun odottaa hetken nätisti, käskyt ovat "odota" ja "ole hyvä". Muulloin, eli meidän safkatessa tai laittaessa ruokaa koira odottaa sohvalla. Koira on tullut meille aikuisena alle vuosi sitten ja sen edelliset elinolosuhteet eivät kannustaneet odotteluun vaan ottamaan mistä saa. Täsmällinen "ei" ja noteeraamattomuus ovat riittäneet kertomaan sille sen paikan joukossamme. Meidän positiivinen huomiomme on kannustanut sitä yleisesti hyvään käytökseen, sillä palkitsemme sen toivotusta käytöksestä kehuilla ja paijauksilla. Ruokaa kyseinen yksilö todennäköisesti vanhasta muistista varastaisi jos se jäisi safkan kanssa kahdestaan, mutta meidän ollessa lähistöllä ei. Juuri meille tultuaan se yritti muutaman kerran ja kävi mm syömässä toisen koiramme kuppiin jääneet safkanjämät, mutta kiellot saivat sen lopettamaan nopeasti. Emme jätä syötäviämme esille muutenkaan, joten emme joutuneet koiran takia omia tapojamme muuttamaan.

Ehkäpä meillä on sitten kautta vuosien käynyt tuuri ja koirat ovat olleet helppoja tapauksia. Ne on tosin peruskasvatettu jo pentuna kahta aikuisena kotiin tullutta poikkeusta lukuunottamatta, jotka nekin ovat ajan mittaan oppineet mitä niiltä toivotaan. Jokrulle tiedoksi, että yksi koirista oli varsin jäärä mäyräkoira, muttei sen tavoille saaminen ollut sen hankalampaa. Opin perille meno kesti vain vähän pidempään.

Edit: Käyttämällä tällaista positiiviseen käytökseen kannustamista ei oikeastaan ole merkitystä onko koira kova vai pehmeä. Jotkut laumanvartijarodut ja vastaavat kaipaavat kaipaavat todellista täsmällisyyttä alusta asti, mutta ei niitäkään kepillä ja karjumalla saa mitään oppimaan. Tässä keskustelussa kuitenkin käydään läpi kai lähinnä tavallisia kotikoiria, jollaisia tällaiset haastavat rodut eivät ole.

TQoFE
18.05.2010, 22:09
Käyttämällä tällaista positiiviseen käytökseen kannustamista ei oikeastaan ole merkitystä onko koira kova vai pehmeä.

Positiiviseen käytökseen kannustaminen ja johtajuuden korostaminen (jos siis aiheesta on pienintäkään epäselvyyttä) eivät mielestäni sulje toisiaan pois.

Jotkut laumanvartijarodut ja vastaavat kaipaavat kaipaavat todellista täsmällisyyttä alusta asti, mutta ei niitäkään kepillä ja karjumalla saa mitään oppimaan.

Voidaanko lopettaa tämä jauhaminen kepeistä ja karjumisesta, kun ei täällä edelleenkään kukaan ole koiraa kepittämässä tai jatkuvasti karjumassa (tilanteet, joissa koira saatava lopettamaan välittömästi asia erikseen*))? Kiitos =)

*) Ja tiedetään, esim. haukkuvalle koirallehan ei saa koskaan huutaa, se on "haukkumista takaisin", mikä yllyttää jatkamaan.

Tässä keskustelussa kuitenkin käydään läpi kai lähinnä tavallisia kotikoiria, jollaisia tällaiset haastavat rodut eivät ole.

Tuleva koirani on oleva "tavallinen kotikoira" ja rotikka. Eivät ne sen kummempia ole kuin muutkaan, vertailukohdasta riippuen ehkä haastavampia kouluttaa ja pysyäkseen onnellisina voivat vaatia enemmän aivojumppaa kuin ei-työkoiriksi jalostetut.

Tavallisella kotikoiralla tarkoitan koiraa, joka tulee seuraksi ja kaveriksi, ei siis työkäyttöön. Harrasteet valitaan sitten aikanaan koiran omien taipumusten mukaan, ts. ei pakolla harrasteta esim. hakua, jos se ei ole kyseisen yksilön omin laji, vaan valitaan joku muu aktiviteetti.

Alamummo
18.05.2010, 22:41
Tuleva koirani on oleva "tavallinen kotikoira" ja rotikka. Eivät ne sen kummempia ole kuin muutkaan, vertailukohdasta riippuen ehkä haastavampia kouluttaa ja pysyäkseen onnellisina voivat vaatia enemmän aivojumppaa kuin ei-työkoiriksi jalostetut.
Ymmärrän nyt paremmin innostuksesi johtajuuden korostamiseen, sillä rotikan hallitsemisen avainsanahan on rodun dominanssi ja sen hallitseminen. Hyvin kasvatettuina tosi laadukkaita koiria, mutta valitettavan usein saa lukea lehdistä näitä murheellisia lopputulemia, kun rotikka ei ole saanut oikeanlaista kasvatusta ja myöskään kaikki kasvattajat eivät panosta riittävästi oikeantyyppisten koirien kasvattamiseen vaan päästävät käsistään yksilöitä, joiden hermorakenne on heikko. Näistä syistä en päästä omia koiriani koskaan tekemään tuttavuutta rotikoiden kanssa.

Enkä nyt siis tarkoita, ettet juuri sinä osaisi kasvattaa koirastasi laatukaveria.

Leon
18.05.2010, 23:12
Tuleva koirani on oleva "tavallinen kotikoira" ja rotikka.

Tavallisella kotikoiralla tarkoitan koiraa, joka tulee seuraksi ja kaveriksi, ei siis työkäyttöön.
Sun piti varmaan sanoa, että se tulee seuraksi silloin kun käsket?

TQoFE
18.05.2010, 23:50
Ymmärrän nyt paremmin innostuksesi johtajuuden korostamiseen, sillä rotikan hallitsemisen avainsanahan on rodun dominanssi ja sen hallitseminen.

Näinhän se juuri menee, ja nimenomaan psyykkisen johtajuuden kautta. Olen tavannut 65-kiloisen rotikan, enkä kuvittelekaan näin 55-kiloisena naisena kykeneväni hallitsemaan niin isoa tai edes normikokoista rotikkaa fyysisellä voimalla =)

Hyvin kasvatettuina tosi laadukkaita koiria, mutta valitettavan usein saa lukea lehdistä näitä murheellisia lopputulemia, kun rotikka ei ole saanut oikeanlaista kasvatusta ja myöskään kaikki kasvattajat eivät panosta riittävästi oikeantyyppisten koirien kasvattamiseen vaan päästävät käsistään yksilöitä, joiden hermorakenne on heikko.

Ikävää mutta totta. Tosin oikeastaan mikä tahansa koira voi olla hengenvaarallinen väärin käsiteltynä - jopa pieni chihu, jos vastassa on pieni lapsi.

Näistä syistä en päästä omia koiriani koskaan tekemään tuttavuutta rotikoiden kanssa.

Tehdäänkö treffit sitten joskus kun mulla on se oma pallero? =)

Enkä nyt siis tarkoita, ettet juuri sinä osaisi kasvattaa koirastasi laatukaveria.

Kaveri- ja tuttavapiiriin kuuluu useampi hyvätapaisen ja fiksun rotikan omistaja, joilta voin sitten aikanaan kysellä neuvoja, jos ongelmia tulee. Samaten koiraa hankkiessa ruokien, aktiviteettien, vakuutusten ym. lisäksi lasken budjettiin riittävän summan ongelmakoirakouluttajalla käymiseen, jos jostain syystä ilmenisi ihan ylitsepääsemättömiä ongelmia. Todennäköisesti käytän koiran ongelmakoirakouluttaja Kirsi Aallolla nk. pentuarvioinnissa joka tapauksessa, ihan uteliaisuudestakin =)

Sun piti varmaan sanoa, että se tulee seuraksi silloin kun käsket?

Jos johtajuudesta meinaa tulla epäselvyyttä niin juuri noin =) Niin kauan kuin johtajuus on kunnossa, saa totta kai tulla seurustelemaan oma-aloitteisestikin.

* * * * * * * * *

Onkos muuten Jatkislaisilla rotikoita? Jos on, kiinnostaisi kovasti kuulla, mistä olette palleronne hankkineet ja miten on mennyt =)

Nickelback
19.05.2010, 10:58
Pointtina on edelleen opetella, että ruokaan (useimmat koirat eivät osaa erotella, että kas, sämpylä on ihmisen, nappulat mun; ruoka yksinkertaisesti on ruokaa) ei kosketa ilman lupaa riippumatta siitä, onko omistaja vieressä vahtimassa eli ei. Luonnollisesti harjoitellaan vain niin kauan, että luvan odottaminen on jakelussa, myöhemmin vaan satunnaisesti tsekataan, onhan homma edelleen muistissa.


Ok, nyt olen samalla aaltopituudella. Eli joo kun homma toimii niin ei sitä tarvii enenmpää korostaa. Ja btw. meillä muuten tietää kyllä että mikä sämpylä on mun ja että naput on sen. Oma ruoka hotkitaan menemään hetkessä, mutta meidän ruokaa halutaan vaan haistella. Jonkin verran meillä kerjätään haistelua, mutta ei maistelua.


Se, onko näpäyttäminen väkivaltaa vai ei, riippuu tietenkin näpäytyksen voimasta. Ja chihulle totta kai vain kevyt kosketus, isommalle ja paksukarvaisemmalle kaukikselle voi käyttää vähän enemmänkin voimaa. Pointti edelleenkään ei silti ole koiran satuttaminen.

Joo, kieltämättä isompaan kaveriin on käytettävä ronskimpia otteita jotta asia menee perille. Mutta en silti näpäyttäis, läpsäyttäis, luunäppäis tai mitään. Jos on paksu nahka, siitä kevyesti kiinni ja katse silmiin. Kyllä toinen alistuu.


Melko aran oloinen koira teillä. Ja tämä ei ole kritiikkiä, ihan toteamus vaan; totta kai koirista löytyy yksilöitä. Useimmille ärähdys, murahdus tai jopa karjaisu ei aiheuta paniikkia.

Kaikkea muuta kuin arka. Joka ikinen koira tai jopa vastaantuleva ihminen on mielenkiintoinen ja sille voi tehdä tuttavuutta. :) Mutta sitten jos käyttää kovaa ääntä sitä kohtaan, kaveri alistuu "liikaa", eli muuttuu vähän pelkääväks ja painelee rappusten alle. Eli johdonmukaisesti ja oikealla äänensävyllä on mentävä, niin toinen on oma iloinen itsensä ja tottelee hyvin.

Hyvänä esimerkkinä eilen. Otettiin kevään eka punkki irti tassusta ja sitten toinen halusi tietysti nuolla sitä desifionti ainetta. Kaks kertaa yritti: Sanoin "eeih..." ja uudestaan "eeih...". (en siis kovalla äänellä) Kolmannella kerralla katsoi mua tassu ylhäällä ja pyöritin päätä. Tämän jälkeen ei enää koskenut haavaan.
Papillonit (perhoskoirat) on myös fiksuja (älykkyystaso kouluttajien mukaan Sheferin luokkaa) kuten ootte noista Rotikoista puhunu, eli on vaatinu omansa koulutuksessa.


Jos luit viimeisen kappaleeni, huomasit varmaan, että nyt puhuttiin väliaikaisesta ratkaisusta, pl. jos koira on erityisen kova. Johtajuusongelmien kohdalla tärkeää ihan kaikkien turvallisuuden kannalta on ensin palauttaa johtajuus ihmiselle ja sitten vasta antaa koiralle vapauksia.

Tilanne on ihan toinen, jos johtajuus on jo valmiiksi selvillä, eikä koira edes yritä pomottaa..

No näin meillä kieltämättä on... Pentuna kokeiltiin rajoja, nyt 1,5 vuotiaana ei enää.


Pieni koira ei muuten automaattisesti ole pehmeä. Niistäkin löytyy melkoisia mini-Hitlereitä - ja isoista vastaavasti arkoja ja alistuvia =)

Sen uskon. Meidänkin kaveri pompottais varmaan jonkin verran jos vaan voisi. Mutta hyvin näkee että jos se on vanhemmillani hoidossa, ihmisillä jolla ei oo kokemusta koirista, niin se kunnioittaa niitä silti yhtälailla. No mitä nyt piippailee vähän turhan usein ulos ja näähän vie sitä sitten. :)


Eli koska koirat ovat yksilöitä, mun ohjeita saa kritisoida, mutta Alamummon ohjeita ei? ;)

Ei vaan itse hieman kärkevästi ja absoluuttisesti toit ohjeet esille ja Alamummo kyseenalaisti niitä. Kommentoin vaan että meillä myös esim. toimii Alamummon ohjeet sopii paremmin siksi ei voi yleistää. Pointti oli varmaan meillä molemmilla että yskioikoisia ohjeita ei ole, koska kaikki on yksilöitä. :)

1stApril
19.05.2010, 15:24
Tuo Azulin esille ottama "ruokalupa" ei ole varmaankaan mikään harvinainen.

Kun koira tuli taloon pentuna, niin huomasin heti, että koira istui keittiön maton reunalla odottamassa ruokaa, eikä rynninyt jalkoihin kerjäämään.
Kasvattaja oli varmaankin opettanut tämän. Ajattelin aluksi, että varmaankin sen takia, ettei hänen kaikki 10 koiraansa ole koko ajan kintuissa pyörimässä keittiössä.
Kun annan kupin nenän eteen, koira istuu ja katsoo minua silmiin ja sitten saa luvan "ole hyvä" käydä kimppuun. Tämäkin tuli jotenkin luonnostan jo heti, oli varmaan opetettu jollakin tavoin.

Kävin pennun kanssa pentukoulussa muutaman kerran. Siellä kouluttaja kertoi, että koira oppii näin sen, keneltä hän saa ruokansa. Suositteli jopa, että voi antaa ruuan kädestä pitäen koiralle, jos haluaa vahvistaa tätä. No, ihan tähän en ole ainakaan itse ryhtynyt, mutta joissakin tapauksissa voi tätäkin varmaankin koittaa.
Samoin luokse pyydettäessä antaa aina makupalan.
Koko homma luo perustaa sille, että koirasta tulee sellainen, että se tulee joka tilanteessa luokse (silloinkin, kun karkaa tai on häiriötekijöitä ymäristössä). On "taloudellista", kuten kouluttajan termi oli, tulla aina ja joka tilanteessa sinun luokse.
Meidän tapauksessa porkkana on toiminut ainakin hyvin.

Tämä on siis pentukoulun kouluttajan näkemys. Itselläni on vasta ensimmäinen koira, joten toisenlaisista koulutustavoista ei ole omakohtaista kokemusta.

Ei muuten ole yrittänyt koira ottaa ruokaa olohuoneen pöydältäkään kuin pari kertaa. Oliskohan joku yhteys tuohon "ruokalupaan"?

E: Ja kyse on sellaisesta koirasta, joka ei ole IKINÄ jättänyt yhtään ruokaa kuppiinsa ja hotkii aina kaiken ruuan, mitä annetaan. Eli ei ole todellakaan mikään nirso!

koo
20.05.2010, 13:20
Jokainen koiranomistaja varmaan kouluttaa koiransa kuten parhaakseen näkee ja toivottavasti saa mieleisensä. Minulle on sattunut sellainen koira, jokalaisen halusinkin, koira joka ymmärtää puhetta, ilmeitä ja eleitä ihan käsittämättömän hyvin. Ihan normi ”sinä olet perheenjäsen, oikeuksinesi ja velvollisuuksinesi” meiningillä opetettu ja hyvä tuli. Tosin kesti aikansa ja vaati kärsivällisyyttä mutta yhtenä päivänä nuo opetetut kuviot näytti menneen lopullisesti perille.

Sitä vaan mietin, kun näitä koirajuttuja luin, että kuinkahan se on koiran kannalta tylsää odotella milloin isäntä/emäntä kutsuu luokseen rapsuteltavaksi. Varmaan ihan pätevä juttu opettaa tuolleen jos siihen tarvetta on, mutta mun koira on jotenkin luonnostaan aina läsnä teen nyt sitten mitä tahansa.
En voisi kuvitellakaan tilannetta, että hän joutuisi odottamaan tai tekemään jotain temppuja, että saa tulla luokseni. Päinvastoin mä aina kysyn, että lähdetkö kaveriksi mukaan esim. kauppaan tai ulos tai minne nyt olenkin lähdössä. Yleensä koira on aina valmis lähtemään. Töihin lähtiessä sanon, että nyt lähden töihin, jää sinä vielä lepäileen niin jaksat sitten leikkiä kun palaan. Aina jää ihan sopuisasti sohvalle köllittelemään. Odottaa ikkunassa kun tulen kotiin ja ihan spontaanisti syleilee mut päästä varpaisiin joka kerta kun pääsen sisälle asti. Kun meillä laitetaan ruokaa, koira istuu kun tatti keittiössä ja saa aina pienen herkkupalan tätä samaa sapuskaa sen valmistuttua, vaikka ei koiran ruoka-aika vielä olisikaan. Ihmisten ruokailu sujuu ihan normaalisti, vaikkakin koiran tarkkaillessa tilannetta, hiljaa ja maltillisesti, jostain kauempaa. Telkkaria katsellaan sylikkäin sohvalla ja esim. kaikki ulkotyöt tehdään ripi rinnan koiran avustaessa vähintäinkin päältä katsojan roolissa. Hyvin pärjäillään vaikka tehdäänkin kaikki kimpassa.
Toki koira juoksee myös omia juoksujaan joihin en osallistu mutta tulee viipymättä luokse kun pyydetään.

Nyt hän makailee kahden metrin päässä lattialla ja nukkuu, mutta kun nousen tästä niin hänkin nousee ja päättelee kengistä jotka laitan jalkaani, minne seuraavaksi mennään.

Mulla on maailman kivoin ja viisain koira, ihan niinkuin teillä muillakin.

Terveisin koo

Knower
20.05.2010, 13:55
Sitä vaan mietin, kun näitä koirajuttuja luin, että kuinkahan se on koiran kannalta tylsää odotella milloin isäntä/emäntä kutsuu luokseen rapsuteltavaksi. Varmaan ihan pätevä juttu opettaa tuolleen jos siihen tarvetta on, mutta mun koira on jotenkin luonnostaan aina läsnä teen nyt sitten mitä tahansa.

En voisi kuvitellakaan tilannetta, että hän joutuisi odottamaan tai tekemään jotain temppuja, että saa tulla luokseni. Päinvastoin mä aina kysyn, että lähdetkö kaveriksi mukaan esim. kauppaan tai ulos tai minne nyt olenkin lähdössä. jne.

Mahdotontahan se on sanoa, onko se koiran mielestä tylsää odotella lupia tai luoksekäskyjä, mutta pitää muistaa että se ei ole ihminen, eikä se ajattele kuten ihminen. Näin me ihmiset helposti haluamme ajatella, mutta koiralla ei yksinkertaisesti riitä aivotoiminta kovin monimutkaisiin tunteisiin. Lähtökohtaisesti se ei kamalasti ymmärrä puhetta tai ylipäätään mitään mitä se omistaja puuhaa, mutta se reagoi ilmeisiin, äänenpainoihin ja ylipäätään rutiineihin. Ja silloin kun se koira näkee, että sen omasta toiminnasta seuraa omistajalta (koiran mielestä) myönteistä reaktiota, se tekee näitä juttuja todennäköisemmin uudelleen. Hyvässä ja pahassa. Huomiota se on se negatiivinenkin huomio.

Sehän on tietenkin hyvä jos menee ihan yllä kuvailemillasi opeilla ilman ongelmia. Koiria on erilaisia, joidenkin kouluttaminen yhteiskuntakelpoisiksi käy helposti, joidenkin kanssa saa olla tarkempana. Tarkka saa lähtökohtaisesti olla aina silloin kun koira on isokokoinen tai luonteeltaan dominointihaluinen. Silloin voi käydä niin, että omistaja joutuu kyselemään koiralta lupaa lähtemisiin ja tulemisiin eikä toisin päin. Surullisia tapauksia on iltapäivälehdet pullollaan.

Koiran omistaminen ei aidosti ole mitään tähtitiedettä. Riittää pitkälle kun muistaa, että se ei ole ihminen, tietää mihin tarkoitukseen ko. koira on jalostettu (ts. mikä sille on rodunomaista toimintaa), antaa sille riittävästi aikaa ja rakkautta sekä puuhaa sen kanssa niitä rodunomaisia juttuja. Vinttikoiran pitää päästä juoksemaan ja ajamaan takaa kohteita, metsästyskoiran kanssa on hyvä metsästää tai ainakin tehdä metsästysleikkejä ja niin edelleen. Harkinta on aina paikallaan siinä kohtaa kun koiraa hankkii. Oikea kysymys kun ei ole pelkästään, että onko tuo koira hyvä minulle, vaan myös että olenko minä hyvä omistaja tuolle koiralle.

Alamummo
20.05.2010, 14:06
Koiran kaikki tekeminen lähtee sen paikasta laumassa ja halusta miellyttää laumanjohtajaa ja ylempiarvoisia. Jos koira on ottanut itse laumanjohtajapaikan omistajan saamattomuuden ja osaamattomuuden takia, niin silloin sen toiminta tähtää vain sen itsensä miellyttämiseen.

Kuten Knower sanoi, niin koiralle on tärkeää, että sillä on rodunomaista tekemistä. Ihan seurakoiraksikin jalostetut pikkukoirat kaipaavat laumaansa ja niidenkin "työtä" on vaikka leikkiminen. Jos koiran kanssa ei pysty olemaan ja tekemään riittävästi niin on parasta tyytyä pehmokoiraan.

koo
20.05.2010, 16:08
mutta koiralla ei yksinkertaisesti riitä aivotoiminta kovin monimutkaisiin tunteisiin. Lähtökohtaisesti se ei kamalasti ymmärrä puhetta tai ylipäätään mitään mitä se omistaja puuhaa, mutta se reagoi ilmeisiin, äänenpainoihin ja ylipäätään rutiineihin.
Tuo, että koira ei ymmärtäisi puhetta on aikas yleistävästi sanottu, ja muuutenkin ihmeellistä vähättelyä eläimien aivotoimintaa kohtaan.
Meidän koira ainakin ymmärtää kaiken puheen, enkä yhtään ihmettelisi vaikka tuo jonain päivänä vastaisikin jotain. Aivotoiminnasta en tiedä mutta jos ei aivoilla niin jollain vaistolla tuo toimii ja monesti viisaamman oloisesti kuin ihmiset. Esimerkiksi tänään koira haki kastelukannun valmiiksi vesisaavin viereen kun vasta puhuin kukkien kastelusta.
Tiedä sitten onnistuisiko tuolta rotuvaliolta ikkunoiden pesu, se kun olisi seuraavana vuorossa.

Terveisin koo

Knower
20.05.2010, 21:26
Tuo, että koira ei ymmärtäisi puhetta on aikas yleistävästi sanottu, ja muuutenkin ihmeellistä vähättelyä eläimien aivotoimintaa kohtaan.
Meidän koira ainakin ymmärtää kaiken puheen, enkä yhtään ihmettelisi vaikka tuo jonain päivänä vastaisikin jotain.

Ei se ole vähättelyä, vaan ihan toteamista. Minulla on ollut koiria perheessä 25-vuoden ajan, eri rotuisia, sisaruksilta löytyy taas eri rotuisia ja niin edelleen. Minä tykkään koirista ihan pirusti enkä minä niitä pidä mitenkään vähempiarvoisena sen takia, että niillä ei oikeasti aivoissa mitään ihmeellisiä asioita tapahdu.

Koiralle voi opettaa yksinkertaisia käskyjä, mutta isompi painoarvo on millä äänensävyllä ja painotuksella sanoo kuin mitä sanoo. Jos koirasi on jotain luvatonta tekemässä jossain vaiheessa, on ihan sama sanotko tiukasti EI vai KYLLÄ. Reaktio on sama.

Sinulla on varmastikin koira, jolla ei ole halua dominoida. Silloin homma voi pelittää hyvin yksinkertaisesti, vaikka omistaja tekisi kaikki maailman virheet (en sano että teet). Jos näin ei ole, voi olla iso ongelma käsissä.

Helpottaisi hirvittävästi ja vähentäisi ongelmia, jos ihminen ymmärtäisi, että koira on koira. Se ei ajattele kuten ihminen, se ei koe samanlaisia tunteita kuin ihminen. Se haluaa kuulua laumaan ja hakee sieltä omaa paikkaansa. Jos lauman johtoporras (jonka kuuluisi olla omistajat) käyttäytyy koiran mielestä johdonmukaisesti ja asiallisesti, se on kovasti tyytyväinen oloonsa pahnanpohjimpana. Jos sillä on pienikin halu dominoida, epäjohdonmukainen johtoporras ei välttämättä täytä sen mielessä tehtäväänsä ja se ryhtyy hakemaan paikkaa ylempänä.

Pari linkkiä nopealla googlettamisella, jossa selvitetään vähän näitä juttuja kohtuullisen kansankielellä ja asiallisesti.

Linkki 1
(http://www.schutzhund.fi/article_pennusta_aikuiseksi_koiraksi_osa2.htm)
Linkki 2 (http://www.tammilehto.net/AJATTELUMALLI.html)

lapa78
20.05.2010, 21:51
Helpottaisi hirvittävästi ja vähentäisi ongelmia, jos ihminen ymmärtäisi, että koira on koira. Se ei ajattele kuten ihminen, se ei koe samanlaisia tunteita kuin ihminen. Se haluaa kuulua laumaan ja hakee sieltä omaa paikkaansa. Jos lauman johtoporras (jonka kuuluisi olla omistajat) käyttäytyy koiran mielestä johdonmukaisesti ja asiallisesti, se on kovasti tyytyväinen oloonsa pahnanpohjimpana. Jos sillä on pienikin halu dominoida, epäjohdonmukainen johtoporras ei välttämättä täytä sen mielessä tehtäväänsä ja se ryhtyy hakemaan paikkaa ylempänä.


En halua kenenkään koiratietämystä täällä arvostella, mutta tuo boldattu kohta taitaa olla se kaikkein tärkein, kun koirien kanssa ollaan tekemisissä.

Meillä on tällä hetkellä kaksi koiraa ja molemmat katurakkeja, toinen Virosta ja toinen Espanjasta. Toinen on pienen lehmän kokoinen staffisekoitus. Ei olla todellakaan koulutettu mitenkään erikoisesti ja ukko on tullut meille n vuoden ikäisenä ja silti kaikki mennyt hyvin. Ollaan kyllä yritetty olla mahdollisimman johdonmukaisia ja se on riittänyt, jossain vaiheessa oli pientä uhmaikää havaittavissa, mutta sekin meni ohi aika leppoisasti.

cottonmouth
03.06.2010, 20:24
En voi käsittää noiden naapureiden järjenjuoksua. Perheellä on rottweiler, joka käyttäytyy hyvin aggressiivisesti kaikkia koiria ja siis mm. tätä meidän omaa trikkinahkaa (http://bordercollie.com.mx/site/php/uploads/SmoothCollieTri2_wb.jpg) (ei kuvassa) kohtaan. Rottista ulkoilutetaan jotakuinkin tällaisessa (http://tuotekuvat.hauva.com/tuotekuvat/HC-080325-00393_b.jpg), lähinnä kissojen taluttimelta näyttävässä, flexissä ja lisäksi ulkoiluttajana on usein perheen ~ 10-12-vuotias hentoinen tyttö. Välillä ulkoiluttaja on aasialaisen näköinen pienikokoinen nainen, jolla on ajoittain silminnähtäviä vaikeuksia pitää otusta hallinnassa. Kauhulla ollaan mietitty, että miten toimitaan,kun tuo narutalutin sanoo *naks* ja pikkutytöstä ei ole koiraa pidättelemään. Juttelin tuossa eilen asiasta kollegan kanssa, joka noita rottiksia on kolmattakymmentä vuotta pitänyt ja kai jossain määrin toiminut kasvattajanakin. Ei ollut oikein edes aluksi uskoa kuulemaansa ja toki ihmetteli jo heti aluksi kunnon nahkahihnan puutetta. Lisäksi mainitsi ettei antanut omien poikiensa ulkoiluttaa rottweilereitaan kuin vasta 15-vuotiaina, kun oli varma, että voivat hallita koiran fyysisesti.

Mutta joo, mitä tuolle asialle pitäisi tehdä? Vai odotetaanko vain kiltisti murhenäytelmää tapahtuvaksi..

TF-79
03.06.2010, 21:13
Mutta joo, mitä tuolle asialle pitäisi tehdä? Vai odotetaanko vain kiltisti murhenäytelmää tapahtuvaksi..

Pahalta kuullostaa... Ei tuossa tosiaan taida valitettavasti olla hirveästi tehtävissä. Tietysti voit yrittää Rotikan omistajille asiasta puhua, tai ottaa yhteyttä kuntasi eläinsuojeluviranomaiseen. Se, onko siitä mitään apua, onkin asia erikseen.

cottonmouth
03.06.2010, 21:26
Tietysti voit yrittää Rotikan omistajille asiasta puhua, tai ottaa yhteyttä kuntasi eläinsuojeluviranomaiseen. Se, onko siitä mitään apua, onkin asia erikseen.

No jotakuinkin noilla ajatuksilla täälläkin ollaan. Lähinnä nyt ajattelin huomenna mennä juttelemaan noiden kanssa ja tarjota vaikka omaa ylimääräistä nahkahihnaa talutusreissuille. Tiedä sitten ottavatko vittuiluna, mutta ei Jeesus tuollaista touhua, vaan voi enää katsella. Anteeksi kiihtyminen.

Jupe
03.06.2010, 22:22
No jotakuinkin noilla ajatuksilla täälläkin ollaan. Lähinnä nyt ajattelin huomenna mennä juttelemaan noiden kanssa ja tarjota vaikka omaa ylimääräistä nahkahihnaa talutusreissuille. Tiedä sitten ottavatko vittuiluna, mutta ei Jeesus tuollaista touhua, vaan voi enää katsella. Anteeksi kiihtyminen.

Odotappas kun keksivät vielä sen että se voi juosta vapaana. Ja tämä ei ole huumoria, ainakin Länsi-Helsingin suunnalla törmään valitettavasti liian usein vapaana juoksenteleviin koiriin. Tullut vastaan myös uros palveluskoiria, monesti olen joutunut karjumaan "kenen koira juoksee tällä vapaana". Löytyy näitä ihmisiä jotka eivät vain välitä ja ajatusmaailmahan lähtee sieltä että todennäköisesti sille omalle koiralle ei satu mitään varsinkin jos se oma on iso koira.

Ja kun itselläkin uroskoira niin monestihan ne reviiriä pitävät urokset juoksee suoraan päin. Itse olen ottanut tiukan linjan että yhdenkään vapaana olevan koiran kanssa ei kaveerata ja tiukka huomautus ulkoiluttajille jos koira yrittää tulla luokse. Olen mm pitänyt pitkäkarvaista uros sakemannia niskavilloista kiinni kun juoksi päin ja yritti käydä kiinni. Arvaa kiinnostiko episodi omistajia ollenkaan, en viitsi ääneen mainita mitä Suomeen hyvin jo aikoja sitten kotiutunutta heimoa oli kyseessä.

Suosittelen voimailulajien harrastamista että jaksaa tarvittaessa nostella idioottien koiria ilmaan. Hyvä myös on tietää koirien herkät kohdat jos tiukka tilanne tulee, koska nämä kouluttamattomat isot urokset ei rapsuttelemalla rauhoitu.

Anteeksi kiihtyminen ja vielä cottonmouthin kysymykseen, jos kyseessä ei ole idiootti niin puhuminen voi auttaa.




_

lapa78
03.06.2010, 22:33
Anteeksi kiihtyminen ja vielä cottonmouthin kysymykseen, jos kyseessä ei ole idiootti niin puhuminen voi auttaa.


Tässä on vaan se ongelma, että vain idiootit käyttäytyvät noin. Vain idiootit ottavat palveluskoiran vaikka heillä ei ole minkään näköistä tietoa rodusta yms. Kärjistetysti voikin sanoa, että palveluskoirat ovat joko loistavia tai uhkia kaikille.

Leon
04.06.2010, 08:52
Joo ei tollanen flexi ole mikään ison koiran hihna. Meillä se kelpasi hyvin pienelle mäyrikselle, mutta 25-kiloista vinttaria ei tulisi mieleenkään kytkeä tuollaiseen.

Tumpe
04.06.2010, 09:24
Joo ei tollanen flexi ole mikään ison koiran hihna. Meillä se kelpasi hyvin pienelle mäyrikselle, mutta 25-kiloista vinttaria ei tulisi mieleenkään kytkeä tuollaiseen.

No ei se oo pienenkään koiran hihna. Meidän 6-kiloinen puolivillakoira pamautti sen melkein heti rikki. Nyt ollaan menty siitä eteenpäin nahkaremmillä, joka toimii kyllä paljon paremmin mitä tuo itsekelautuva virveli.

SannaS
04.06.2010, 10:27
Minä kyllä sanoisin, etä fleksin soveltuvuus koiralle ei ole koiran koosta kiinni. Ennemminkin koulutustasosta ja etenkin siitä henkilöstä, joka sitä fleksiä pitää kädessään. Meillä yli 40-kiloinen noutaja on ulkoillut fleksissä säännöllisesti jo monta vuotta. Koira osaa pysähtyä ja lähteä liikkeelle käskystä, ja kaikki narun toisessa päässä osaavat käyttää peukaloaan. Ei ole vaaratilanteita tullut.

Alamummo
04.06.2010, 11:00
Minä kyllä sanoisin, etä fleksin soveltuvuus koiralle ei ole koiran koosta kiinni. Ennemminkin koulutustasosta ja etenkin siitä henkilöstä, joka sitä fleksiä pitää kädessään. Meillä yli 40-kiloinen noutaja on ulkoillut fleksissä säännöllisesti jo monta vuotta. Koira osaa pysähtyä ja lähteä liikkeelle käskystä, ja kaikki narun toisessa päässä osaavat käyttää peukaloaan. Ei ole vaaratilanteita tullut.

Ei ehkä kiinni koiran koosta, mutta rodusta kyllä. Vinttikoira ei todellakaan ole mikään flexin päässä talutettava. Vaikka ne normaalisti ovat hyvin rauhallisia ja kävelevät taluttimessa lauhkeina, niin odottamaton ärsyke ympäristössä saattaa saada ne syttymään ja reagoimaan todella nopeasti. Siinä flexi olisi aika kevyttä kamaa kun kaveri tempaisee nähdessään pupun tai kun kissa juoksee pihasta nenän eteen. Kahdeksan metriä narua olisi hetkessä ulkona, lukitussysteemi paskana ja koira tiessään. Sitäpaitsi pitkiin jalkoihin tällaisessa tilanteessa sekottuva kevlari voi tehdä tosi ikävää jälkeä. Koira on meille aikuisena tullut ja ollut ennen metsästyskäytössä, joten vietit ovat vahvat.

Mulla on flexin käytöstä monen koiran kokemus, mutta galgollemme en sellaista käyttäisi ikinä.

Germanicus
04.06.2010, 11:05
Jupe kirjoitti tuossa ylempänä täyttä asiaa. Minä käyn oman ranskikseni kanssa mahdollisimman paljon metsässä, koska se on tässä vieressä ja siellä on varjoisaa ja viileämpää kuin kadulla. Eilen olimme taas Akun kanssa skuugessa dallaamassa kaikessa rauhassa kun huomasin hirven kokoisen hurtan vapaana siellä kauempana. Vittu, tämä mörökölli huomasi Akun ja aloitti saatananmoisen haukkumisen ja lähti tulemaan meitä kohti. Otin välittömästi siitä vierestä sellaisen saatanan ison karahkan ja huusin sen kummituksen omistajalle, että tästä tulee, mikäli tuo olio tulee lähemmäksi. Omistaja sai hurttansa kuriin ja kun ohitimme matkan päästä niin mainitsi, että tämä meidän koira ei ole keneenkään kiinni käynyt. Minä vastasin ystävällisesti siihen, että eipä kiinnosta vittuakaan, sillä kävelyreiteillä pitää olla koirat kiinni. Tämmöistä on tapahtunut nyt kolme kertaa lyhyen ajan sisällä. Seuraavaksi otan gladiukseni mukaan ja viipaloin vapaana olevat haukut!

finnjewel
04.06.2010, 11:22
Koiran haukkumisesta ajattelin avautua. Monivuotinen tähän asti täysin häiritsemätön rivitalonaapuri hankki vuosi sitten koiran (perhoskoira, jonka rotuominaisuuksiin kai jo kuuluu innokas haukkuminen). Pentuaikana haukku oli niin ponnetonta (vaikka lähes jatkuvaa olikin), että ei juuri häirinnyt.

Koiralla on tapana erityisesti ulkona terassilla ollessaan haukkua kaikki minkä se näkee, kaikki mitä se kuulee, ja varmuuden vuoksi se haukkuu jos se ei näe eikä kuule mitään. Toki koira haukkuu myös sisällä, mutta se ei onneksi juuri kantaudu seinän toiselle puolelle varhaisaamua lukuunottamatta. Yöllä koira ei jostain syystä hauku.

Sympaattinen vaimoni sai tuota ulkohaukuntaa hillittyä ilmoittamalla noin puolen tusinan ystävällisen koulutuspyynnön tai sitruunapannan hankkimiskehotuksen jälkeen leppoisasti, että "pitäkää nyt s..tana se v..un apina hiljaa". Koulutusta ei vieläkään tapahdu, mutta omin käsin tehtävällä kuonopuristusmenetelmällä haukunta vaimennetaan vinkunaksi. Ja edelleen, ystävällisistä neuvoista huolimatta, vaikenemiskomennot annetaan lellittelyäänellä eikä karskisti matalalla äänellä silmiin katsoen, kuten pitäisi, jotta koira ymmärtäisi toimivansa ei-toivotulla tavalla. Haukkumiseen lähes takuuvarmasti tepsivää sitruunapantaa on tarjottu lainaksi, mutta ei kelvannut.

No, lopulta asiassa oikeastaan kiinnostaa se, että miten ihmeessä yltiöpäisesti haukkuvien koirien kotona olevat omistajat itse eivät häiriinny jatkuvasta räkytyksestä? Itse en sietäisi omilta koiriltani sellaista päivääkään, saati sitten vuosia. On noita kroonisia räkyttäjiä naapurustossa muitakin, mutta ei onneksi aivan vieressä.

Meillä on kaksi spanielia, jotka saattavat haukahtaa satunnaisesti jos ovikello soi tai pihalta kuuluu kolahdus. Naapurin koiran meteliin ne eivät reagoi lainkaan.

Anzta
04.06.2010, 11:40
Kyllähän isommallakin koiralla voi pitää flexiä, jos 1) omistaja osaa asiansa eli saa koiran tarvittaessa pysähtymään 2) koira ei ole vihainen. Mutta jos kaupungissa elellään ja pääasiassa ihmisten ilmoilla koiraa ulkoilutetaan ei flexi tällöin ole kauhean hyvä vaihtoehto, etenkään vanha flexi, joka hajoaa jo todella helposti, kuten muutama päivä takaperin tuli todistettua.

Meilläkin tuollainen 20-25 kiloinen koira löytyy ja flexissä sitä aina ulkoilutetaan. Kiltti koira on kuitenkin kyseessä ja jos sattuisi käymään niin kehnosti, että flexi katkeaa ei koira mene minnekään, vaan odottaa kiltisti jos käsketään.

Cottonmouthille semmoista viestiä, että voihan sitä kokeilla laittaa kyseisille naapurelle nimellisen tai nimettömän kirjeen, jossa kerrot että olet asiasta huolissasi jne. Toisaalta kasvotusten puhuminen on yleensä ihan paras vaihtoehto. Jos ihmiset siitä vetävät herneen nenään, niin siinähän sitten vetää.

Jupe
04.06.2010, 16:36
Kyllähän isommallakin koiralla voi pitää flexiä, jos 1) omistaja osaa asiansa eli saa koiran tarvittaessa pysähtymään 2) koira ei ole vihainen. Mutta jos kaupungissa elellään ja pääasiassa ihmisten ilmoilla koiraa ulkoilutetaan ei flexi tällöin ole kauhean hyvä vaihtoehto, etenkään vanha flexi, joka hajoaa jo todella helposti, kuten muutama päivä takaperin tuli todistettua.


Itsellänikin isohkojenkin uroskoirien kanssa ollut käytössä kaikki mahdolliset hihnat. Monilla on ehdoton ei flexeille, mutta mulla ei ole muuta kuin positiivisia kokemuksia siitä isoimmasta leveänauhaisesta GIANT flexistä. Ensinnäkin meidän hurtta puri nahkaremmin kahdella purasulla paskaks kun silmä vältti, mutta sitä leveintä ja vahvinta flexiä ei saa hajalle, vaikka välillä "leikkimällä" ottaa siitä kiinni ja puree. Toisekseen, itse ainakaan en tulkitse flexiä sellaiseksi että se kädessä koira juoksee koko ajan sen 6-8m vapaalla narulla siinä ympäriinsä, päinvastoin. Koira kulkee koko ajan rinnalla, mutta kun haluaa hypätä ojan toiselle puolelle pusikkoihin paskomaan niin se onnistuu kytkettynä. Ja monesti ohitustilanteessa talutusote on flexi toisessa kädessä ja vähänmatkan päästä remmiä kiinni toisessa kädessä, se on samalla vedonesto.

Lyhyemmät hihnat on sitten city-hihnoja kun ei olla ulkoilemassa tai ollaan niin metässä että päästään heti vapaaksi.
Koen sen itseäni ja koiraa ahdistavaksi jos reilun metrin remmissä pitäisi kaikki ulkoilutukset hoitaa.

Makuasioitahan nämä, mutta näin meillä.




_

Diver
04.06.2010, 16:56
Monilla on ehdoton ei flexeille,


Tosiaankin. Itsellä on ollut sekä isoja, että keskikokoisia koiria. Viimeinen pisara oli kun olin sakemanninartun kanssa lenkillä ja kuinka ollakkaan flexi meni epäkuntoon ja koira alkoi karkaamaan käsistä toista koiraa kohti. Siinä hätäpäissäni menin ja otin kiinni hihnasta pysäyttääkseni koiran. No joo siinä paloi pikkusormen iho luuhun asti. Ikuiset arvet on muistuttamassa että ei koskaan flexiä.

Myöhemmin olen tullut siihen tulokseen että Flexi on laiskan ulkoiluttajan väline. Kun koira pitää olla kytkettynä niin lyhyellä taluttimella ja muutoin antaa olla vapaana. Jokaisen pitäisi kouluttaa oman koiransa niin että se on hallinnassa vapaanakin.

Jupe
04.06.2010, 17:54
Jokaisen pitäisi kouluttaa oman koiransa niin että se on hallinnassa vapaanakin.

Mun mielestä tuossa on huomattavasti suurempi riski muille kuin siinä että käyttäisivät flexiä/jotain liekaa(jos tarkoitit että pitävät vapaana koiraa taajamissa). Näitä mukamas hyvin koulutettuja juoksee vastaan harvakseltaan kaupungissa. Flexinkin käyttö vaatii taitoa siinä missä koirankoulutus. Halpoja kopioita kannattaa välttää ja ottaa aina vähän suuremmalle painolle soveltuva mitä oma koira painaa.

Taajama-alueella kun ei saa pitää koiraa vapaana niin mun tulkinta on se että se metrin remmin omistaja päästä löyhemmin koiransa vapaaksi, näin mun kokemukset länsi-helsingistä kertovat.

Vaikka se koira pääsisi irti siinä fleksissä/lieassa/remmissä, niin helpompi se on ottaa haltuun kohdatessa kun siinä roikuu joku naru.



_

Käyttäjänimetön
01.09.2010, 12:40
Hieno kirjoitus eilisessä Hesarissa: Koiraihmiset, tulkaa järkiinne (http://www.hs.fi/viihde/artikkeli/Koiraihmiset+tulkaa+j%C3%A4rkiinne/1135259784399?ref=tf_iHSuutisboksi_p2).

Koirathan eivät varsinaisesti minunkaan mieltäni niinkään vaivaa vaan ne tyhmät omistajat, joiden seuraukset ovat joko vaarallisia tai tragikoomisia. Tuossa jutussa on oikeastaan kiteytetty kaikki se tragikoomisuus. Enkä ole varma, että missä se koomisuus tuosta on...

julle-jr
01.09.2010, 13:24
Hieno kirjoitus eilisessä Hesarissa: Koiraihmiset, tulkaa järkiinne (http://www.hs.fi/viihde/artikkeli/Koiraihmiset+tulkaa+j%C3%A4rkiinne/1135259784399?ref=tf_iHSuutisboksi_p2).

Koirathan eivät varsinaisesti minunkaan mieltäni niinkään vaivaa vaan ne tyhmät omistajat, joiden seuraukset ovat joko vaarallisia tai tragikoomisia. Tuossa jutussa on oikeastaan kiteytetty kaikki se tragikoomisuus. Enkä ole varma, että missä se koomisuus tuosta on...
Ihan hyviä pointteja. Olen minäkin joskus ihmetellyt, että miksi juuri koira on joidenkin mielestä eläin, jota ei esimerkiksi saa syödä. Olen myös ollut kolumnistin lailla havaitsevani, että eläinten oikeuksia ajavat eivät aina tunnu ajavan jokaisen eläimeksi luokiteltavan eliön oikeuksia ihan tasapuolisesti.
Toisaalta ei minua haittaa jos joku pitää koirista, pidänhän niistä itsekin. Ja onko se pois muiden eläinten oikeuksista, jos joku haluaakin pitää koirien tai kissojen puolta? Vai voidaanko toisaalta koiran tuomista ihmistalouteen pitää eläinoikeuksien rikkomisena?

Tragikoomisuudessakaan en näe mitään pahaa. Toki ymmärrän, että joku tietynlainen käytös näyttää jonkun toisen mielestä oudolta, mutta en muiden mieltymysten ja toiminnan outoudesta oikein jaksa välittää. Lisäksi kun ottaa huomioon vaikkapa sen, että olen itse kerran harrastanut seksiä Jokereita fanittavan naisen kanssa, niin siihen nähden minulla ei ole paljoakaan varaa kritisoida muiden käytöstä epäilyttäväksi tai oudoksi.

1stApril
01.09.2010, 13:27
Hieno kirjoitus eilisessä Hesarissa: Koiraihmiset, tulkaa järkiinne (http://www.hs.fi/viihde/artikkeli/Koiraihmiset+tulkaa+j%C3%A4rkiinne/1135259784399?ref=tf_iHSuutisboksi_p2).


Toimittaja oli koonnut hurahtaneiden koiraomistajien "paheita" tuohon juttuun.
Ja loppuun muutaman moukan (vaikka olivat olevinaan kouluja käyneitä) vittuilua korealaiselle, kun eivät ymmärtäneet heidän kulttuuria.

Mitään uutta tai ihmeellistä tuo artikkeli ei tarjonnut mielestäni.
Toiset puhuvat tai kirjoittavat blogiinsa alatati lapsistaan, toiset koiristaan ja joku itsestään. Yhtä ärsyttäviä kaikki.

Alamummo
01.09.2010, 13:55
Toimittaja oli koonnut hurahtaneiden koiraomistajien "paheita" tuohon juttuun.
Ja loppuun muutaman moukan (vaikka olivat olevinaan kouluja käyneitä) vittuilua korealaiselle, kun eivät ymmärtäneet heidän kulttuuria.
Aika lahjakasta vittuilua kaikille länsimaisille lihansyöjille.

Artikkeli oli ihan ok, tosin ei siinä mitään uutta ollut. Inhoan trendiä, jonka julkkispalstojen kestonaama Paris Hilton laittoi alulle eli laahata pientä koiraa kainalossa ja pahimmassa tapauksessa pukea sille vaatteet. Kaikki näin toimivat voisi viedä saunan taakse.

VT
01.09.2010, 14:26
Artikkeli oli ihan ok, tosin ei siinä mitään uutta ollut. Inhoan trendiä, jonka julkkispalstojen kestonaama Paris Hilton laittoi alulle eli laahata pientä koiraa kainalossa ja pahimmassa tapauksessa pukea sille vaatteet. Kaikki näin toimivat voisi viedä saunan taakse.Kolumniksi minä kirjoitusta kuvailisin ja sellaiseksi se oli varsin heikko esitys. Jonkinlainen idea siinä oli taustalla, mutta se punainen lanka katosi jossain vaiheessa ja toteutus oli varsin surkea.

Ja jos joku haluaa kantaa koiraansa kainalossa ja pukea sille vaatteet, niin puolestani siitä vaan. Vai kerrotko, mitä pahaa siinä on? Vahingoittaako tämä koiraa jotenkin? Miksi nämä ihmiset pitäisi viedä saunan taakse?

Monella on kumma taipumus olla ymmärtämättä ja jopa kritisoida ihmisiä, jotka toimivat eri tavalla kuin itse. Varsinkin joku koiran kanniskelu on sellainen asia, mistä ei ole kenellekään mitään haittaa.Toiset puhuvat tai kirjoittavat blogiinsa alatati lapsistaan, toiset koiristaan ja joku itsestään. Yhtä ärsyttäviä kaikki.Nimenomaan näin.

struumax
01.09.2010, 14:50
Erittäin sosiaalinen, vilkas ja ihmisläheinen rotu. Tarvii kohtalaisen paljon liikuntaa....... Minun muistini mukaan kaverilla ollut uros oli oikein mukava kaveri eikä tosiaan haukkunut herkästi muita koiria tai ollut rähisevää sorttia....
Eli kunhan jaksat nähdä vaivaa ja kouluttaa koiraa oikealla tavalla saat siitä varmasti loistavan kaverin. Jos ei metsästyshommiin niin seurakoirana menee myös hyvin, kun muistaa liikkua sen kanssa tarpeeksi. Pysyy terveenä paremmin ja elää varmasti pitkään.


Eli oikein mukava kaverihan tuo Walesinspringerspanieli todellakin on. Tuli tämä ketju mieleen kun tuon welshin kanssa kotiuduttiin (umpi)metsälenkiltä.

Tosiaankin yksilönä aikalailla tämä meidän on erilainen kuin muut nyt näkemäni, lähinnä äärimmäinen epäluuloisuus miehiä kohtaan, mutta ei mikään maailman kurjin juttu kun meidän 10 ja 13-vuotiaat tuota lenkkeilyttää iltasellakin, niin joskus kuulee hyvin kun joku on yrittänyt tulla jututtamaan tyttöä lähimaastossa. Minun ja vaimon kanssa tuota "ongelmaa" taas ei ole.

Nyt jo on kyllä vienyt tämmöisen kaltaiseni henkeen ja vereen kissaihmisen sydämen ja kauhulla ajattelee päivää että kuolla kuukahtaa pois häntää heiluttamasta. Tulee olemaan karuakin karumpi päivä. =/ Mutta nyt nautitaan sen seurasta =)

Alamummo
01.09.2010, 15:29
Ja jos joku haluaa kantaa koiraansa kainalossa ja pukea sille vaatteet, niin puolestani siitä vaan. Vai kerrotko, mitä pahaa siinä on? Vahingoittaako tämä koiraa jotenkin? Miksi nämä ihmiset pitäisi viedä saunan taakse?

Monella on kumma taipumus olla ymmärtämättä ja jopa kritisoida ihmisiä, jotka toimivat eri tavalla kuin itse. Varsinkin joku koiran kanniskelu on sellainen asia, mistä ei ole kenellekään mitään haittaa.Nimenomaan näin.
Ei haittaa muille paitsi koiralle. Kyllä se vaan on niin, että koiran on käveltävä omilla jaloillaan. Jos haluaa kanniskellä jotain pientä, pörröistä ja nättiä kainalossaan, niin pehmoleluja on saatavilla laaja kirjo. Vaatetuksen on ok siinä mielessä, että monet lyhytkarvaiset tarvitsevat talvipalttoon, mutta johonkin röyhelöasusteisiin puettu pikkukoira on kyllä surullinen näky ja kertoo karua kieltään koiran omistajan kyvystä ymmärtää koiran luontoa.

VT
01.09.2010, 16:47
Ei haittaa muille paitsi koiralle. Kyllä se vaan on niin, että koiran on käveltävä omilla jaloillaan.Eiköhän hiltonit ja lafountainit kävelytäkin koiriaan, joten en edelleenkään ymmärrä, mitä haittaa siitä koiralle on, että sitä kannetaan välillä mukana. Jos vaihtoehto esim on, että saman ajan koira makaisi kotonaan. Haitaksi ei lasketa sitä, että jonkun toisen koiranomistajan mielestä koiraa ei vaan kuulu kanniskella.

cottonmouth
02.09.2010, 14:50
HS: Koiraihmiset, tulkaa järkiinne (http://www.hs.fi/viihde/artikkeli/Koiraihmiset+tulkaa+j%C3%A4rkiinne/1135259784399?ref=tf_iHSuutisboksi_p2)

Melko pian sen jälkeen, kun kaikki olivat pakollisen kohteliaasti haukkuneet amerikkalaisille George W. Bushia, britti sanoi korealaiselle: ”Niin, te syötte koiria, mitäs meininkiä se on?”

Korealainen yritti huonohkolla englannillaan selittää, että he eivät syö lemmikkikoiria vaan erityyppistä koiralajia, joka ei oikeastaan ole koira sellaisena kuin me koiran tunnemme.

Aikamoista basaa tuo lainauksen loppu ainakin.. Minusta olisi näin biologina ihan mukava saada lisätietoa kirjoittajalta tästä koiralajista..

Noin muutenkin aika kärkevä, vaikka ehkä osin paikkaansa pitäväkin juttu, jos tuollaista muutaman kappaleen raapustusta nyt sellaiseksi voi kutsua. Toisaalta tuolla kommenteissa oli hyvin mainittu, että esim. tuskin ns. oikeat koiraihmiset esim. noita asustekoiria omistavat.

Noh, vaikka tuo trikkinahka tuolla sängyssä nytkin makaileekin, niin silti olen vahvasti sitä mieltä, että kesyrottaa tai rottaa yleensäkään, parempaa (lemmikki)eläintä ei voi olla.

Giba
03.10.2010, 21:47
Kilpisydän ottaa ja hankkii koiran! Pitkällisen harkinnan ja pohtimisen jälkeen päätös on tehty. Huomenna mennään katsomaan tuota koiranpentua ja sitten lyödään rahat tiskiin ja uusi tulokas kotiin. Kyseessä on koira jonka emo on amstaffi ja isukki pittpulli.
Onko kellään omakohtaista kokemusta kyseisistä roduista? Itse ainakin intoa täynnä kuin heliumpallo!!

vlad
03.10.2010, 22:11
Kilpisydän ottaa ja hankkii koiran! Pitkällisen harkinnan ja pohtimisen jälkeen päätös on tehty. Huomenna mennään katsomaan tuota koiranpentua ja sitten lyödään rahat tiskiin ja uusi tulokas kotiin. Kyseessä on koira jonka emo on amstaffi ja isukki pittpulli.
Onko kellään omakohtaista kokemusta kyseisistä roduista? Itse ainakin intoa täynnä kuin heliumpallo!!

Onko sinulla laisinkaan aiempaa kokemusta koirista, lapsuudenkodissa tms? Meinaan, jos näet pennun vain yhden kerran, on melkoista hakuammuntaa se millaisen pennun tulet saamaan. Yleensä kannattaisi vierailla pentuja katsomassa useamman kerran, jotta näkisi millainen paikka on, millaisia kasvattajat ovat (siitä huolimatta vaikka kyseessä on "seropi"), millainen pentueen emo on tms. pieniä seikkoja, jotka voivat kertoa paljon siitä millainen tuleva pentukin voi olla.

Niin, minulla ei staffeista (tai pittbulleista) ole kokemusta - jääräpäisistä koirista kylläkin eli kk. mäyräkoirista, mutta sellainen tuntuma lukemani perusteella on, että voi olla aika haastava tapaus, jollet tee hyvin selväksi sitä, että mikä on marssijärjestys. Uskoisin sinun saavan hyvällä ja jämerällä kasvatuksella itsellesi oivallisen kaverin. Onnea uudesta perheenjäsenestä!

vlad.

Giba
03.10.2010, 22:51
Onko sinulla laisinkaan aiempaa kokemusta koirista, lapsuudenkodissa tms? Meinaan, jos näet pennun vain yhden kerran, on melkoista hakuammuntaa se millaisen pennun tulet saamaan.

Onnea uudesta perheenjäsenestä!

vlad.

Kiitokset onnitteluista!

Tuttavapariskunta otti omilta tuttaviltaan samanrotuisen koiran ja ovat suositellet minua ja kotiani yhden pennun uudeksi kodiksi. Ja menenkin yhdessä heidän kanssaan katsomaan valittua. Luotan heihin ja emoperheeseen kuin vuoreen ja minulle on valittu sieltä semmonen jolle on ennustettu hyvää ja "helppoa" tulevaisuutta. Tiedän, että kyseessä on haastava rotu mutta itse kyllä osaan määritellä sen kuka määrää. Mutta mielellään koen myös jotain haastetta koirassa. Hieno harrastus ja innolla odotan kuinka pääsen touhuamaan pienen herran kanssa.

Lapsuudenkodissa oli sekarotuinen piski ja parikin kissaa, joten siltä saralta löytyy omakohtaista kokemusta. Ja lisäksi olen tuttavan kultaisia noutajia silloin tällöin käynyt hoitelemassa, mutta ne ovatkin niin lauhkeita, että siinä ei ihmeitä vaadittu.

cottonmouth
03.10.2010, 22:54
Kyseessä on koira jonka emo on amstaffi ja isukki pittpulli. Onko kellään omakohtaista kokemusta kyseisistä roduista?

Kuulostaa kyllä näin lähtökohtaisesti sellaiselta kombinaatiolta, että toivottavasti sinulla tai jollain lähipiirilläsi on kokemusta kyseisistä roduista ja ei välttämättä olisi ns. ensikoira. Meillä noita tai vastaavia rotuja ei ole ollut, mutta eräällä kaverilla olen noihin veijareihin tutustunut. Joskus itsekin tuollaista bullia ajattelin, mutta kyllä nuo kokemukset edellä mainitulla kaverilla saivat ajatukset siirtymään hieman helpompiin koiriin. Kova työ noissa otuksissa on, mutta toivattavasti onnistut ja toivottavasti kasvattajakin apua tarjoaa.

Germanicus
12.10.2010, 11:32
Akulle tuli sitten pikkuveli nimeltään Sulo (8vk). Ikäeroa on kaksi vuotta ja tuo pötkylä on ihan oikeasti Akun pikkuveli, eli samat vanhemmat. Aku on ottanut tulokkaan ihan hyvin vastaan, mitä nyt välillä on hieman liian innokas. Pientä rähinää on ollut ruuasta ja makupaloista, joten niitä jaetaankin jatkossa erikseen. Nyt on kämpässä taas säpinää ihan riittävästi. ;o)

http://i711.photobucket.com/albums/ww115/jaanakpk/Sulo/tobinjaalisanvauvat051.jpg

http://i711.photobucket.com/albums/ww115/jaanakpk/Sulo/tobinjaalisanvauvat001.jpg

... ja tässä isoveli Aku leikkimässä Estoniaa.

http://i711.photobucket.com/albums/ww115/jaanakpk/Aku/heinkuu-2010016.jpg

kerta kiellon päälle...

http://i711.photobucket.com/albums/ww115/jaanakpk/Aku/lokakuu09002.jpg?t=1287121437

Alamummo
12.10.2010, 11:38
Vaikeaa kuvitella liikuttavampaa koiranpentua kuin ranskiksen pentu. Iso, pyöreä pää ja valtavat korvat ja muu ruumis sellainen ruipula.

Germanicus
12.10.2010, 11:41
Alamummo: Juuri noin! Tämmöinen vanha kyyninen paskakin on kuin sulaa vahaa tuon vauvan edessä. Sama juttu kyllä Akunkin kanssa, eukko välillä oikein ärsyyntyy kun lässytän ja hössötän sen kanssa.

Alamummo
12.10.2010, 14:06
No kenelle mies lässyttää jollei koiralleen? Meilläkin istuu joko minä tai mies lattialla, kun vinttikoirat valtaavat pitkine koipineen sohvan ja nojatuolin. Ei kai niitä nyt voi kovalle lattialle laittaa, kun ruumiissa ei ole yhtään läskiä pehmentämässä... Isompi sohva on hakusessa.

wilco
12.10.2010, 15:00
Vaikeaa kuvitella liikuttavampaa koiranpentua kuin ranskiksen pentu. Iso, pyöreä pää ja valtavat korvat ja muu ruumis sellainen ruipula.

Ei ole.

Karjalankarhukoiran pentu. (http://carelians.kuvat.fi/kuvat/Pentuja/IMG_2337c.jpg)

Että silleen...

Kourujärven Ponnistus
20.10.2010, 18:40
Mietiskelin pitkään tämän julkaisua ja mille puolelle sen pistän, mutta mun mielestä se löytää täältä kohdeyleisönsä parhaiten.

http://vimeo.com/8191217

Linkin takana sykähdyttävä lyhytdokumentti "Last minutes with Oden".
Pisti ison miehen kyyneliin, myönnän. Toivottavasti kukaan ei pahastu, vaikka aihe on aika "rankka".

Pätkä äänestettiin vuoden 2010 Vimeo.comin parhaaksi videoksi.

tutzba
10.11.2010, 13:34
Mistä päin Hämeenlinnan alueella kannattaisi lähteä kyselemään koiranpentuja? Lue: Onko kenelläkään erityisen hyviä kokemuksia jostakin kasvattajasta, vai mitä ne nyt onkaan.

Onkohan tämä edes järkevä kysymys?

Footless
10.11.2010, 13:53
Onkohan tämä edes järkevä kysymys?

No eipä oikeastaan.

Ensin sun pitäis tietää että millaista koiraa haet. Tutustua rotuihin, niiden vaatimuksiin jne. Mitä haet koiralta, harrastusseuraa (agility sun muut mahdolliset), muuten vaan seuraa, koristetta vai palveluskoiraa.

Sitten kun nuo on selvillä, niin uudestaan kyselemään asioista.

tutzba
10.11.2010, 13:55
Ensin sun pitäis tietää että millaista koiraa haet. Tutustua rotuihin, niiden vaatimuksiin jne. Mitä haet koiralta, harrastusseuraa (agility sun muut mahdolliset), muuten vaan seuraa, koristetta vai palveluskoiraa.

Kääpiövillakoira, lemmikiksi, ei koristetta.

Leon
10.11.2010, 14:17
Kääpiövillakoira, lemmikiksi, ei koristetta.
Oisko KVG mitään "kääpiövillakoira kasvattajat"? Eri roduilla on yleensä aika hyvin ylläpidetyt sivustot.

Vesuri
10.11.2010, 14:18
Onkohan tämä edes järkevä kysymys?Jos koiraa olet hankkimassa, niin mielestäni ei. Kasvattajan asuinpaikka ei nyt mitenkään erityisen oleellinen asia ole. Moni asia menee edelle.

Jos olet hankkimassa koiraa, lähde liikenteeseen omista tarpeistasi ja mieltymyksistäsi. Lue: mieti mikä rotu sopii sinulle, älä sovitko sinä jollekin rodulle. Kun sopivan oloinen rotu/ rodut on haarukassa, kannattaa tutustua rotujärjestön omiin sivuihin, joista löytyy yleensä varsin hyvin tietoa rodusta ja myös sitä harrastavista kasvattajista. Tutustu rotuun kunnolla ja käy katselemassa useita vaihtoehtoja, äläkä tartu ensimmäiseen täkyyn (joka voi tietenkin osoittautua lopulta parhaaksikin). Koiran hankinta on pitkällinen prosessi ja harva vastuullinen kasvattaja edes antaa koiraa samoin tein mukaan, vaan haluaa varmistua, että olet todella kiinnostunut kyseisestä rodusta ja sen yksilöstä. Pidä myös huoli, että pääset tutustumaan olosuhteisiin, joissa koira on kasvanut. Koskaan ei pidä suostua siihen, että myyjä tulee näyttämään pelkkää koiraa johonkin huoltamon pihaan.

Jos pääset niin pitkälle, että aiot tehdä kauppoja, kannattaa ehdottomasti käyttää Kennelliiton sopimuspohjaa (http://www.kennelliitto.fi/NR/rdonlyres/FDA52D9E-2366-4F7E-8195-39FEF004603D/0/kauppasopimus_09_WEB_tayt.pdf), ja kirjata siihen ehdottomasti kaikki lisäehdot, joita sinä tai myyjä haluavat. Monet kasvattajat haluavat ja myös vaativat koiraa käytettävän näyttelyissä ja käyttökokeissa sekä jalostuksessa. Kaikista näistä tulee sopia kirjallisesti. Mitään ei kannata jättää suullisesti sovittavaksi ja muistin varaan.

Kennelliiton (http://www.kennelliitto.fi/FI/koira/Etusivu.htm) ja eri rotujärjestöjen sivuilta löytyy paljon tietoa koiran hankkimisesta ja omistamisesta. Kannattaa tutustua huolella ja pitää jalat maassa.

Footless
10.11.2010, 14:19
Kääpiövillakoira, lemmikiksi, ei koristetta.

Suosittelen ihan jotain koira-aiheista palstaa, hauvat.com ja koirat.com ehkä pystyy auttamaan ja www.villakoirakerho.com saattaa tulla myöhemmin ainakin hyödylliseksi. Ainakin pikavilkaisulla tuolla oli rotuesittelyä sun muuta ja keskustelupalstoilla sitten lisää. Varmaan myös kasvattajista ja kenneleistä löytyy tietoa.

tutzba
10.11.2010, 15:04
Oisko KVG mitään "kääpiövillakoira kasvattajat"? Eri roduilla on yleensä aika hyvin ylläpidetyt sivustot.

Lue: Onko kenelläkään erityisen hyviä kokemuksia jostakin kasvattajasta

Kokeilin "kääpiövillakoira kasvattajat jatkoaikalaisten omakohtaiset kokemukset" mutta ei tärpännyt. Sen jälkeen tulin tänne kysymään.

Vesurille ja Footlessille thanks. Ko. palstoja tuli jo aiemmin selailtua, ja kuten varmaan kävi ilmi tyhmistä kysymyksistä, kyseessä olisi ensimmäinen koira. Siitä syystä ajattelin josko kokeneemmilta heruisi vinkkejä ja kyllähän niitä tulikin. Kasvattajahommia kyselin sen takia, että frendin tyttöystävä tietää näistä asioista paljon ja varoitteli jos jonkinlaisista huijareista.

Knower
10.11.2010, 15:05
Jos olet hankkimassa koiraa, lähde liikenteeseen omista tarpeistasi ja mieltymyksistäsi. Lue: mieti mikä rotu sopii sinulle, älä sovitko sinä jollekin rodulle.

Muuten erittäin ansiokkaasti ja täysin samaa mieltä kuin Vesuri, mutta kääntäisin tämän jopa niin, että mieti nimenomaan miten sinä ja sinun elämäntapasi ja elämäntilanteesi sopii jollekin rodulle, ei toisin päin. Oma tarve voi olla esim. munanjatkeen saaminen (jota toki tutzban mainitsema kääpiövillakoira ei ehkä varsinaisesti ole), jolloin oma tarve on perseestä. Koira kun ei ole lelu, vaan elävä olento, joka luottaa rakastaa ja luottaa isäntäänsä / emäntäänsä sataprosenttisesti sen n. 10 vuoden elinaikansa ajan, oli isäntä / emäntä kuinka paska koiranomistaja tahansa.

Vahvaa harkintaa omasta tilanteesta, rotujen seulontaa ja sitten isoa sitoutumista.

Nimim. aamuseitsemältä loskassa 1h 30min lenkki

Leon
10.11.2010, 17:29
Kokeilin "kääpiövillakoira kasvattajat jatkoaikalaisten omakohtaiset kokemukset" mutta ei tärpännyt. Sen jälkeen tulin tänne kysymään.
Sorry, luin huolimattomasti postauksesi. Ei ollut tarkoitus olla tyly. Jäin käsitykseen, että etsit yleensä vain kasvattajia.

Alamummo
11.11.2010, 11:24
Kokeilin "kääpiövillakoira kasvattajat jatkoaikalaisten omakohtaiset kokemukset" mutta ei tärpännyt. Sen jälkeen tulin tänne kysymään.

Vesurille ja Footlessille thanks. Ko. palstoja tuli jo aiemmin selailtua, ja kuten varmaan kävi ilmi tyhmistä kysymyksistä, kyseessä olisi ensimmäinen koira. Siitä syystä ajattelin josko kokeneemmilta heruisi vinkkejä ja kyllähän niitä tulikin. Kasvattajahommia kyselin sen takia, että frendin tyttöystävä tietää näistä asioista paljon ja varoitteli jos jonkinlaisista huijareista.

Villakoirakerhon saitilla uskoisin olevan pentuvälitys. He ottavat välitettäväksi vain sellaisten kasvattajien pentuja, jotka ovat allekirjoittaneet Kennelliiton kasvattajasopimuksen. Mistään Apulan numerosta ei todellakaan kannata lähteä koiraa hakemaan, sillä sieltä löytyy pääasiassa pentutehtailijoiden tuotoksia. Se on toimintaa, jota kenenkään vastuullisen ihmisen ei ole syytä kannattaa.

Villakoirista vielä sen verran, että rotukoirapiireissä aikanaan pyörineenä tiedän joidenkin kasvattajien olevan aika syvällä näyttelytoiminnassa sisällä eli he eivät myy pentujaan sellaisille, jotka eivät näyttelyissä koiraa halua kuljettaa. Näyttelyvillakoiran turkin kunnossapitäminen on taas uskomattoman työlästä.

EDIT: Tässä linkki Villakoirakerhon pentuvälitykseen (http://www.villakoirakerho.com/pentu/pentu.htm)

tutzba
12.11.2010, 13:10
Villakoirista vielä sen verran, että rotukoirapiireissä aikanaan pyörineenä tiedän joidenkin kasvattajien olevan aika syvällä näyttelytoiminnassa sisällä eli he eivät myy pentujaan sellaisille, jotka eivät näyttelyissä koiraa halua kuljettaa.

Kiitoksia tiedosta. Mihinkään näyttelyihin ei ole tarkoitus tosiaan lähteä, joten pitää etsiä joku, joka suostuisi koiran myymään.

Vesuri
12.11.2010, 15:08
Muuten erittäin ansiokkaasti ja täysin samaa mieltä kuin Vesuri, mutta kääntäisin tämän jopa niin, että mieti nimenomaan miten sinä ja sinun elämäntapasi ja elämäntilanteesi sopii jollekin rodulle, ei toisin päin. Oma tarve voi olla esim. munanjatkeen saaminen (jota toki tutzban mainitsema kääpiövillakoira ei ehkä varsinaisesti ole), jolloin oma tarve on perseestä. Koira kun ei ole lelu, vaan elävä olento, joka luottaa rakastaa ja luottaa isäntäänsä / emäntäänsä sataprosenttisesti sen n. 10 vuoden elinaikansa ajan, oli isäntä / emäntä kuinka paska koiranomistaja tahansa.

Vahvaa harkintaa omasta tilanteesta, rotujen seulontaa ja sitten isoa sitoutumista.

Nimim. aamuseitsemältä loskassa 1h 30min lenkkiSamaa asiaahan tuossa näköjään osaltaan tarkoitetaaan, eli koira on valittava sen mukaan, mihin omat mieltymykset, ajalliset ja fyysiset resurssit, olosuhteet, ym. ym. soveltuvat. Edelleenkin: ensin on mietittävä tarkkaan millainen koira itselle siinä tilanteessa on sopiva ja sitten alettava haarukoimaan sopivaa rotua. Ihminen ei perinteisesti ole ollut kovin sopeutuvainen muuttumaan luontokappaleen edessä, joten kannattaa aikanaan valita rotu, johon ei isommin tarvitse sopeutua. Jos tuntuu, että omaa olemista pitäisi koiran takia paljon muuttaa, on koira todennäköisesti täysin väärä hankinta lemmikiksi ja perheenjäseneksi.

Näyttelyvillakoiran turkin kunnossapitäminen on taas uskomattoman työlästä.Villakoiran turkki on työläs, vaikka koiraa ei näyttelykunnossa halua pitääkään.

Kiitoksia tiedosta. Mihinkään näyttelyihin ei ole tarkoitus tosiaan lähteä, joten pitää etsiä joku, joka suostuisi koiran myymään.Kannattaa todellakin kertoa kasvattajalle asiasta heti suoraan, jotta välttyy myöhemmiltä sanaharkoilta. Ja koirakaupoissa pätee aivan sama kuin kaikissa muissakin sopimusasioissa: kaikki paperille, ei mitään muistin varaan.

Näyttelyistä sen verran, että kannattaa harkita, josko kuitenkin käyttäisi nuorena näytillä. Kehässä asiantunteva tuomari näkee mahdolliset rakenteelliset viat, jotka vanhemmiten voisivat olla ongelmallisia, näyttelyt on hyvä paikka tavata muita alan harrastajia. Lisäksi, jos joskus aikoo käyttää koiraa jalostukseen, on pentujen myynti helpompaa, jos koiralla on näyttelytulos. Kannattaa kuitenkin olla varovainen, koska homma saattaa hirttää pahemman kiinni, jos koira on sellainen, että sitä kannattaa ulkomuotonsa puolesta näyttelyissä käyttää.

Soolo
13.11.2010, 02:00
Suomen Kennelliitto valitsi vuoden näyttelykoiraksi Norwichinterrierin. Aika tuntematon rotu taitaa olla kyseessä. Onko mietteitä palstalaisilta tuosta rodusta. Linkissä wikipedian esittely rodusta. http://fi.wikipedia.org/wiki/Norwichinterrieri

Ja itsehän olen koiraa hankkimassa. Toiveena nimenomaan pieni rotu, joka tulee toimeen lasten sekä muiden kotieläinten kanssa. Mitenhän norwichi pärjää tuossa, ainakin ulkonäkö on kerrassaan hurmaava.

Alamummo
13.11.2010, 10:28
Norwichinterrieri on pienestä koostaan ja söpöstä olemuksestaan huolimatta aito terrieri, joka kyllä osaa pitää puolensa. Kennelliiton saitilta löytyy linkki (http://www.nnterrierit.fi/) Norwichin- ja Norfolkinterrierit ry:n sivustoille, josta näyttäisi löytyvän paljon infoa.

Vteich
13.11.2010, 22:17
Terrieriä hankkiessa kannattaa tosiaan ymmärtää, että kyseessä on paljon liikuntaa ja aktiviteetteja vaativa melko voimakasluonteinen koira, eikä ihan puhtaasti mikään sylikoira. Ulkonäköhän noilla on aivan hurmaava, ja aika pitkälti sen vuoksi tännekin on westie (http://fi.wikipedia.org/wiki/Westie) hommattu.

Footless
15.11.2010, 00:00
En välttämättä terrieriä suosittele lapsiperheeseen. En mä noista muista terriereistä niin tiedä, mutta meidän parsonrusselit ainakin pienemmät lapset on tavannut jyrätä alleen innostuessaan... Kun ovat aika leikkistä sorttia ja vauhtia piisaa. Kyllä ne lapsista tykkää, ei siinä mitään. Ja tosiaan, ulkoilua ja leikkiä vaativat ihan perkeleesti.

Asentelin just exän roskiskaapin oveen lapsilukon kun vanhempi (3v) oli keksinyt että hän haluaa tyhjentää roskiksia. Muutamaan kertaan oli levitetty koko roskis ympäri kämppää ja syöty kaikki mahdollinen syötäväksi kelpaava (popcornit esmes) parempiin suihin. Nytpä ei enää pääse sinnekään, mitähän se seuraavaksi keksii. Nuorempi ei oikein viihdy kevythäkissään missä asuu sen ajan kun en ole kämpillä (ylivilkas luonne, tuhoaa kaiken irti yksin ollessaan) ja oli päättänyt muutamaan otteeseen lähteä kävelemään sieltä. Ei uskois että koira avaa vetoketjun häkistä, ja vielä väärältä puolelta. Klemmari auttoi lukoksi tuohon, ainakin toistaiseksi.

Alamummo
15.11.2010, 09:43
Vinttikoirien kanssa sattuu ja tapahtuu:

Ensin toinen espanjalaisistamme nappasi oravan. Ei auttanut, vaikka koira oli tiukasti lieassa, siitä huolimatta *naps* ja pääsi nappaamaan kurren. Ja isäntä sai viimeistellä noudon... On niillä aika refleksit.

Sitten toinen juoksi koira-aitauksessa täydessä vauhdissa päin penkkiä. Hirveä huuto, mutta onneksi koiralla oli takki päällä ja penkki osui kylkeen, joten muistoksi jäi parinkymmenen sentin raape eikä luita tai sisäelimiä mennyt rikki.

Knower
15.11.2010, 13:19
Vinttikoirien kanssa sattuu ja tapahtuu:

Ensin toinen espanjalaisistamme nappasi oravan. Ei auttanut, vaikka koira oli tiukasti lieassa, siitä huolimatta *naps* ja pääsi nappaamaan kurren. Ja isäntä sai viimeistellä noudon... On niillä aika refleksit.

Meidän espanjalainen on myös täysin kilahtanut noihin oraviin, joita näin loppusyksystä on puistot pullollaan. Jatkuvaa vaanimista ja läheltä piti -tilanteita. Oravat tuntuvat vielä olevan aika huonolla keskittymisellä liikkeellä. Koitan pitää remmin siinä määrin hallussa, että noutoja ei tulisi, mutta pari kertaa on kyllä liki käynyt kun orava tullut kirjaimellisesti puun takaa.

Tällä hetkellä tuntuu voittavan rusakot kiinnostuksen kohteena helposti.

Rööri
15.11.2010, 14:46
Suomen Kennelliitto valitsi vuoden näyttelykoiraksi Norwichinterrierin. Aika tuntematon rotu taitaa olla kyseessä. Onko mietteitä palstalaisilta tuosta rodusta.

Nykyinen tyttöystäväni oli pikku-tyttönä ihastunut tuohon rotuun ja niinpä hän sitten hankki "meille" tuollaisen ensimmäiseksi koiraksi. Pentuna tuo oli äärimmäisen suloinen ja leikkisä, niin kuin kai kaikki koirat. Leikkisyys loppui kuin seinään noin vuoden ikäisenä, kun kivekset laskeutuivat. Ihmisrakas se siinämielessä oli kuitenkin edelleen, että antoi itseään rapsuteltavaksi ja meni mielellään vieraidenkin luokse tuttavuutta tekemään. Lasten leikkikaluksi tuo ei kuitenkaan alkanut, vaan varoitti liiasta vanuttelusta murinalla ja jos se ei auttanut, niin naukkasi muitta mutkitta päälle. Muutaman itkun jäkeen kakaratkin oppivat kohtelemaan sitä kunnioittavammin. Toisaalta, jos tuo olisi ollut isompi koira, niin siitä olisi pitänyt kaiketi luopua, taikka sitten kasvattaa koira ja kakarat kovemmalla kädellä. Lapsista en tiedä, mutta Norwichi on kyllä mallia: ravistettava ennen käyttöä - eikä sekään tehonnut meillä tietyissä asioissa.

Hallitsevin, ja toisaalta surkuhupaisin, piirre Rockyssa oli sen pohjaton viha isompia koiria kohtaan. Tuollaiset max Pystykorvan kokoiset koirat olivat sille pelkkää ilmaa, vaikkei se niitäkään lähellään sietänyt, mutta siitä isommat ilman ylärajaa olivat sen tappolistalla. Mitä isompi lauma niitä vastaan tuli, niin sen ärhäkkämmin se oli käärimässä hihojaan. Kaveri oli täysin peloton ja tietämätön fyysisestä rajoittuneisuudestaan. Rukoili vain, että se hihna pettäisi, niin kohta korjattaisi Rotikan raatoja koirapuistojen isosten puolelta. Säkä oli vähän toista vaaksaa, mutta mieli leijonan - siis oikeastaan ihan helvetin ärsyttävä rakki - jos asiaa puhutaan.

Minä näin jälkikäteen Sooloilisin pienten lasten ja muiden kotieläinten kanssa vähän lepposamman rodun kera.

Juohtuipa vain mieleeni...

Timitri
16.11.2010, 16:49
Meillä on tuon norwichin sisarrodun edustaja eli norfolkinterrieri. Erona näillä lähinnä korvien muoto. Oman kokemuksen perusteella näistä roduista voisi sanoa sen, että nartut ovat yleensä aika kilttejä ja hyvin koulutettuna helppoja. Urokset voivat olla kyllä aika riidanhaluisia ja kovapäisiä.

Meidän norfolknarttu (ja käsittääkseni yleisemminkin) on erittäin ihmis- ja lapsirakas. Antaa käsitellä itseään lähes miten päin vain ja suhtautuu innokkaasti kaikkiin ihmisiin ja lähes kaikkiin koiriin.

Everton
04.12.2010, 00:54
Lämmittää mieltä, kun huomaa että kavelilla on vaistot kohillaan.

Koira on siis luonnostaan ässäfani, kun kerran kettuja puree.

Sambody
04.12.2010, 01:25
Mites onkos Jatkoajassa ketään jolla olisi Basenjista kokemuksia? Ei tässä ihan vielä ole ajankohtainen koiran hankkiminen, mutta tulevaisuudessa todennäköisesti ja olen jotenkin ihastunut tuohon rotuun.

Aikaisempaa kokemusta koirien kanssa on jonkun verran ja pennusta asti on tullut kasvatettua yksi Beagle, joka nyt ei taida olla lainkaan tietoinen rotunsa yleisestä luonteesta. Metsästää toki, kun on sen aika mutta muuten tykkää makoilla missä milloinkin vaikka koko päivän. Eikä lähde omin päin metsälle vaikka saakin olla vapaana niin kodin kuin mökinkin pihassa. Muutenkin luin että tulisivat toimeen hyvin muiden koirien kanssa, mutta kyllä meidän koiralla on aina enemmän ja vähemmän ongelmia varsinkin itseään suurempien koirien kanssa. Tämä piirre ilmeni vasta aikuisiällä sillä pentuna tuo ei ollut moksiksikaan vaikka minkä kokoista vipeltäjää pyöri ympärillä. No tuo dogi on enemmän vanhempieni koira ja muutenkin elämänsä ehtoopuolella. Tai no jos hyvin käy niin vasta vähän elämänsä puolen välin yli päässyt, joten eiköhän me tuon seurasta saada nauttia vielä muutamia vuosia.

Leon
04.12.2010, 14:26
Koira on siis luonnostaan ässäfani, kun kerran kettuja puree.
Meidän toinen koira vihaa oravia. Olen pahoillani.

Leon
04.12.2010, 14:33
Mites onkos Jatkoajassa ketään jolla olisi Basenjista kokemuksia? Ei tässä ihan vielä ole ajankohtainen koiran hankkiminen, mutta tulevaisuudessa todennäköisesti ja olen jotenkin ihastunut tuohon rotuun.
Ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta jonkin verran täälläpäin noihin törmää. Ne vaativat käsittääkseni aika paljon liikuntaa, juoksijoita kun ovat. Mutta jos vaivatonta sylikoiraa hakee, niin sitten ei taida olla paras valinta. Jos on valmis uhraamaan paljon aikaa noiden kanssa, niin sitten ei ole varmaan ollenkaan huono ehdokas. Koirapuistoissa ovat vaikuttaneet melko sosiaalisilta koirilta.

Uleåborgir
29.12.2010, 13:14
Tässä olen mietiskellyt metsästyskoirien kuuloa. Varsinkin seisojat seisovat monesti aivan ampujan vieressä. Ja laukauksesta lähtee tiukat desibelit. Ampujalla on kyllä kuulosuojaimet, mutta eikös se ole jonkinlaista eläinrääkkäystä altistaa herkkäkuuloinen koira laukauksen aiheuttamalle äänelle ilman mitään suojaa?

pasil
29.12.2010, 23:26
Otappa yhteyttä vaikka Tanja Karpelaan (vai mikä sen sukunimi nyt onkaan). On ottanut aiemminkin kantaa mm. "noutokoirien taipumuskokeen laillisuuteen". On varmasti sydäntä lähellä tämä asia.

Uleåborgir
31.12.2010, 16:42
Otappa yhteyttä vaikka Tanja Karpelaan (vai mikä sen sukunimi nyt onkaan). On ottanut aiemminkin kantaa mm. "noutokoirien taipumuskokeen laillisuuteen". On varmasti sydäntä lähellä tämä asia.

Joo en minä millään pahalla, periaatetasolla vain. Sana eläinrääkkäys saattaa jonkun mielestä sisältää bad additudea metsästyskoiratoimintaa kohtaan. Minä en sitä osoita. Kysynkin: vauroituuko koiran kuulo metsästettäessä? Ja montako laakia tarvitaan, ettei koira enää kuule mitään?

pasil
31.12.2010, 19:12
Meillä on vanhempi rakki kuullut elämänsä aikana ehkä jotain 200 haulikonlaakia. On omannut aina kuulon mallia "valikoiva", ikää nyt 8 vuotta enkä ainakaan itse ole muutosta huomannut. Tuttavapiirissä tuollaiset aktiivikäyttökoirat ovat menneet lähestulkoon muualta rikki ennenkuin kuulo on karannut.

Giba
31.12.2010, 23:23
Tässä kohta 4 kk amstaffi-pittbull yhdistelmän kanssa kotona vietetään uutta vuotta herkkujen ja jalluglögin kanssa (koiralle herkkuja, mulle muuta).
Oon koko päivän ootellu miten herra reagoi rakettien paukkeeseen ja tuohon sotaan mikä ulkona on menossa ja en todellakaan pettynyt, kun ei reagoi ollenkaan. Ulkona ollessa parit ekat paukut kuullessa pysähty ja ihmetteli mutta meno jatkui sen jälkeen entisellään. Monille koirille on vissiin aika stressaavia hetkiä nämä uuden vuoden aaton tunnit.

Alamummo
31.12.2010, 23:31
Kyllähän aika moni koiruus joutuu turvautumaan rauhoittaviin uuden vuoden paukkeen takia. Meillä vedetään parhaillaan unta kuulaan eli espanjalaisemme eivät tunnu piittaavan räiskeestä tuon taivaallista. Ulkona käydessämme tuossa vähän ennen kymmentä toinen oli vähän silmät suurena, mutta kesti ihan miehekkäästi pamaukset. Narttu ei välittänyt raketeista ollenkaan, mutta se onkin todella rautahermoinen kaveri ja entinen metsästäjä.

Iloista vuodenvaihdetta kaikille ja toivottavasti koiranne ottavan lungisti.

Beagle Boy
31.12.2010, 23:40
Meillä meni suunnitelmat uusiksi pommejen takia. Toinen pojista pelkää paukkuja ja kun tulin kaverilta kusettamaan koiria aikomuksena lähteä takaisin kemuihin, mutta en voinut. Pelkäävä seurasi minua kotona joka paikkaa, tunki jopa vessaan samalla oven avauksella kuin itse menin.

Tiedä sitten auttaako koiraa minun läsnäoloni, mutta ainakin itselle tulee parempi olo. Tuntuu menevän paukkupelko vuosivuodelta pahemmaksi, joten pitää miettiä ensi uuden vuoden suunnitelmat erilaisiksi.

Bobcat
01.01.2011, 05:09
Meillä meni suunnitelmat uusiksi pommejen takia. Toinen pojista pelkää paukkuja ja kun tulin kaverilta kusettamaan koiria aikomuksena lähteä takaisin kemuihin, mutta en voinut. Pelkäävä seurasi minua kotona joka paikkaa, tunki jopa vessaan samalla oven avauksella kuin itse menin.

Tiedä sitten auttaako koiraa minun läsnäoloni, mutta ainakin itselle tulee parempi olo.

Paukkuarkoja koiria minullakin on ollut useampia ja olen ymmärtänyt, että se rauhoittelu yms. hellittely vaan pahentaa asiaa. Jos koira siis pelkää paukkuja niin se hellittely vaan vahvistaa koiran mielessä ajatusta, että tässä on todella jotain mitä on syytä pelätä.

Parempi siis antaa koiran vaan pelätä itsekseen, tai sitten minua on kusetettu.

EDIT: Pakko vielä mainita, että omat koirani ovat ihan seurakoiria olleet; 2x collie, yksi lappalaissukuinen seropi ja lapinporokoira. Porokoira ei ole paukkuja oikein ikinä pelännyt, kuten ei ukkostakaan.

Kaukosäädin
01.01.2011, 05:25
Ennen pelkäsin koiria. Varsinkin ala-asteella isompia koiria. Joskus viidennellä luokalla luokkakaverini pikkukoira puri minua ykskaks yllättäen isoon varpaaseen kaverini makuuhuoneessa hänen vanhempiensa omakotitalossa ja tämä lopetettiin.

Nykyään en itse pelkää koiria tai ihmisiä sillä oma taistelukoulutukseni takaa hyökkääjän hengen menetyksen hyvin nopeasti itse hyökkääjälle. En myöskään epäile pisaraakaan käyttää taitojani.

Se on hyvää iänkaikistalepoa karvaturrille joka nilkkaani erehtyy vapaana koskemaan.

Bobcat
01.01.2011, 05:46
Ennen pelkäsin koiria. Varsinkin ala-asteella isompia koiria. Joskus viidennellä luokalla luokkakaverini pikkukoira puri minua ykskaks yllättäen isoon varpaaseen kaverini makuuhuoneessa hänen vanhempiensa omakotitalossa ja tämä lopetettiin.

Nykyään en itse pelkää koiria tai ihmisiä sillä oma taistelukoulutukseni takaa hyökkääjän hengen menetyksen hyvin nopeasti itse hyökkääjälle. En myöskään epäile pisaraakaan käyttää taitojani.

Se on hyvää iänkaikistalepoa karvaturrille joka nilkkaani erehtyy vapaana koskemaan.

Älä viitsi trollata, iso mies. Että oikeen isovarpaaseen.

Kaukosäädin
01.01.2011, 06:30
Älä viitsi trollata, iso mies. Että oikeen isovarpaaseen.

Jos koira puree ihmistä joka ei ole edes katsonut koiraanpäin sillä on luonnevika. Mikään ei estä koiraa puremasta ihmistä uudestaan esimerkiksi kaulaan. Älkää tarttuko liikaa tuohon rotuun.

Olen sillä kannalla, että se on ensi puraisusta laaki ja vainaa. Tämä ei siis tietenkään koske ihan pentuja.

Weber80
01.01.2011, 09:35
Vähän jännitti miten meidän 4kk ikäinen espanjanvesikoira paukkeen ottaa vastaan, mutta hyvinhän tuo meni. Välillä ihmeissään katseli välkettä ja pihallakin pääosin touhuili omiaan vaikka naapurit räiski raketteja. Puolilta öin nukkui ihan normaalisti, vaikka pauke oli ihan kiitettävän kovaa.

Leon
01.01.2011, 10:53
Jos koira puree ihmistä se on luonnevika, eikä se estä koiraa puremasta ihmistä esimerkiksi haulaan.

Tällaiset koirat on lopetettana välittömästi!
Älä ota enää. Mikä muuten on suurin koira, minkä päihität aseettomana?

Alamummo
01.01.2011, 11:03
Isääni kohti on minun nähdessäni hyökännut vapaana oleve perheystälällinen villavinttikoira purren ylä- ja alahampaat läpi ylä- ylähuulen.

Mieti tästä sitten kuinka opettaa "pentu ystävällisyyttä" kun narttu on näin agressiivinen.
Toivottavasti isäsi tuplaylähuuli tuli kuntoon villavinttikoiran hyökkäyksen jälkeen.

Jeihki
01.01.2011, 11:16
Meillä meni suunnitelmat uusiksi pommejen takia. Toinen pojista pelkää paukkuja ja kun tulin kaverilta kusettamaan koiria aikomuksena lähteä takaisin kemuihin, mutta en voinut. Pelkäävä seurasi minua kotona joka paikkaa, tunki jopa vessaan samalla oven avauksella kuin itse menin.

Tiedä sitten auttaako koiraa minun läsnäoloni, mutta ainakin itselle tulee parempi olo. Tuntuu menevän paukkupelko vuosivuodelta pahemmaksi, joten pitää miettiä ensi uuden vuoden suunnitelmat erilaisiksi.

Itselläni ei ole koiraa, kaksi kissaa vain, mutta kommentoida kai saa kuitenkin. Tästä pitäisi antaa saatana palkinto, vaikka Beaglelle varmasti itsensäselvyys olikin.

Jopa kissaihminen tuli tästä viestistä hyvälle tuulelle. Hienosti toimittu. Jos oltaisiin saman kylän poikii, tarjoaisin sinulle lähikuppilassa tuopin. Nyt kun paukekin on loppu.

Beagle Boy
01.01.2011, 12:55
Paukkuarkoja koiria minullakin on ollut useampia ja olen ymmärtänyt, että se rauhoittelu yms. hellittely vaan pahentaa asiaa. Jos koira siis pelkää paukkuja niin se hellittely vaan vahvistaa koiran mielessä ajatusta, että tässä on todella jotain mitä on syytä pelätä.


En mä tota mitenkään hellinyt tai rauhoitellut. Kunhan olin mukana menossa, annoin olla omissa oloissaan ja annoin tulla kylkeen kiinni sohvalla.

edit. jeihki: Kiitos.

BOL
01.01.2011, 13:29
Itselläni ei ole koiraa, kaksi kissaa vain, mutta kommentoida kai saa kuitenkin. Tästä pitäisi antaa saatana palkinto, vaikka Beaglelle varmasti itsensäselvyys olikin.

Jopa kissaihminen tuli tästä viestistä hyvälle tuulelle. Hienosti toimittu. Jos oltaisiin saman kylän poikii, tarjoaisin sinulle lähikuppilassa tuopin. Nyt kun paukekin on loppu.

Koiraa ei löydy minultakaan, mutta kaksi kissaa tässäkin huushollissa majailee. Kun viime yönä luin Beagle Boyn kirjoituksen, tulinpa minäkin hyvälle tuulelle. Upeaa nähdä, että arvojärjestys on korkeaa luokkaa ja koiran pelkoon on suhtauduttu sen vaatimalla tavalla ja vakavuudella. Uusia vuosia tulee ja menee ja kavereidenkin kanssa ehtii myöhemmin hengailla.

Ei varmaankaan ollut edes huono vaihtoehto jäädä pelokkaan karvanaamaisen ystävän tueksi ja turvaksi :). Arvostan! Onnittelut myös Beagle Boyn koiralle, sulla on hyvä fatsi ;).

Vili#16
01.01.2011, 13:54
Meidän koiraa se pelkkä läsnäolo näyttää auttavan kummasti. Yhden kerran tehtiin se virhe, että koira jäi yksin aattoillaksi kotiin. No siellä se tärisi ja oli paskonut kämppää ympäri kun tulimme yöllä kotiin. Mutta eilenkään se ei edes näyttänyt huomaavan raketteja kun olimme ihan normaalisti kotona, emmekä kiinnitäneet koiraan ja raketteihin mitään ylimääräistä huomiota. Koskaan en koiraa enää yksin jätä aattoillaksi, se on varmaa.

Alamummo
01.01.2011, 19:34
Koira laumaeläimenä saa turvaa siitä, että sen lauma ja varsinkin laumanjohtaja on läsnä eikä sitä jätetä yksin. Vaikka meillä eivät koirat paukkeesta sisällä juurikaan välittäneet, en haluaisi jättää niitä uutena vuotena keskenään. Beagle Boyn toiminta oli kyllä esimerkillistä ja hatunnoston arvoista, noin pitää lemmikeistään huolehtia.

BOL
01.01.2011, 20:51
Koira laumaeläimenä saa turvaa siitä, että sen lauma ja varsinkin laumanjohtaja on läsnä eikä sitä jätetä yksin. Vaikka meillä eivät koirat paukkeesta sisällä juurikaan välittäneet, en haluaisi jättää niitä uutena vuotena keskenään. Beagle Boyn toiminta oli kyllä esimerkillistä ja hatunnoston arvoista, noin pitää lemmikeistään huolehtia.

Mä vertaisin tässä asiassa koiria -tai ylipäänsä lemmikkejä- lapsiin. Silloin, kun on oletettavissa jotain normirutiineista poikkeavaa ja muden ja faden pitää häippästä rientoihinsa, lemmikeille hankitaan hoitaja. Tai sitten ollaan itse himassa. Lemmikki, vaikka ei lapsen statusta saisi omatakaan, on kuitenkin omalla tavallaan perheenjäsen. Ja vaikka tämä ei omaa tahtoaan osaa sanoihin pukeakaan, omaa kuitenkin tietyllä tavalla jonkinlaisen "äänen", joka pitää tulla kuulluksi. Jos tätä ei ihminen ymmärrä, hän ei ole sovelias lemmikkiä perheeseensä ottamaan.

Muistan, kun aikoinaan aika monikin ihmetteli sitä, kun kerroin etten voinut lähteä suoraan duunista bailaamaan. Tai ihmetteli lähinnä sitä, kun sanoin meneväni hetkiseksi himaan hengailemaan katin kanssa. "Mitäh, siis eihän sun tarvitse sitä kissaa käydä kusettamassa. Miksi sä sen kanssa menet, kun se pärjää kyllä yksinkin?" Joo, kyllähän se katti siellä olisi pärjännytkin, mutta mun mielestä sen ei tarvinnut pärjätä. Se on sitten asia erikseen, jos oikeasti joutuu joskus olemaan pidempään pois kotona, niin ei tule katastrofia siitä, jos kukaan ei käy pissattamassa otusta vrt. koira. Ja jos tiedossa oli yön yli kestävää lietsussa olemista, pyrin aina järkkäämään "kaavapeeseelle" seuraneidin. Varmasti siis olisi pärjännyt ihan hyvin, mutta mun mielestä joku dokausreissu ei ollut riittävän suuri syy jättää toista yksin pitkäksi aikaa.

Lemmikeistä on paljon iloa, mutta myös vaivaa ja vastuuta. Vaikka monet pitävät näennäisesti hyvin lemmikeistään huolta, yllättävän monelle kuitenkin esim. uuden vuoden bileet ovat tärkeämpiä kuin sen semipelokkaan karvakaverin kanssa kotona rauhassa oleminen. Onneksi ei kaikille.

Giba
25.06.2011, 23:22
Lemmikeistä on paljon iloa, mutta myös vaivaa ja vastuuta. Vaikka monet pitävät näennäisesti hyvin lemmikeistään huolta, yllättävän monelle kuitenkin esim. uuden vuoden bileet ovat tärkeämpiä kuin sen semipelokkaan karvakaverin kanssa kotona rauhassa oleminen. Onneksi ei kaikille.

Ketjua hieman ylös.

Jos koiran hankkii, niin silloin pitää tinkiä jos ei monesta asiasta, niin ainakin jostain ja kuten sanoit, onneksi ei.

Kohta 10 kuukautta takana elämää Amstaffi/Pitbull yhdistelmän kanssa. Päivääkään en vaihtaisi posi. Ensimmäinen kaupunkijuhannus ja koiran kanssa se menee aivan loistavasti, mökille ei valitettavasti päästy yhden koira-allergikon vuoksi. Vastuu ja vaiva, toki sitä on ja paljon, mutta kyllä koirasta saa enemmän kuin mitä se vie. Elämäni parhaimpia hankintoja tähän mennessä. Vie jostain muualta pois, muuta vieköön.

Sitten ihan jotain muuta. Löysin heti alkukesästä kaksi punkkia koirasta ja päätin ostaa apteekista Exspot-punkkiliuosta. Ihmettelen edelleen sitä miten voi olla tehokas aine, edes hyttysetkään eivät ole sen jälkeen olleet koiran kimpussa. En valita.

Ainoa miinus, nyt on melkoinen valtataistelu kotona ollut viime viikkoina. Mietitään koko ajan että leikuuttaakko nuori herra vaiko eikö.

narri
27.06.2011, 07:47
Ainoa miinus, nyt on melkoinen valtataistelu kotona ollut viime viikkoina. Mietitään koko ajan että leikuuttaakko nuori herra vaiko eikö.

Pallit pois! Säästyt paljolta vaivalta. Toisekseen, kun kyseessä on seropi, niin sillä ei kuitenkaan olla tietoisia jälkeläisiä tekemässä niin mitäpä koira niillä tekee.

t. munaton on harmiton

Alamummo
27.06.2011, 11:41
Ainoa miinus, nyt on melkoinen valtataistelu kotona ollut viime viikkoina. Mietitään koko ajan että leikuuttaakko nuori herra vaiko eikö.
Pallit pois vaan, palliton uros on paljon rauhallisempi ja helpompi käsitellä. Kannattaa leikkauttaa nyt kuin koira ilmeisesti on about vuoden vanha ja ennen kuin se on oppinut tietynlaisia käytösmalleja. Kuten narri tuossa sanoo vielä, niin koiraasi ei varmaan käytetä jalostuksessa, joten se ei tee mitään palleillaan.

Tumpe
27.06.2011, 18:16
On muuten yksi huoli vähemmän kun hankkii koiran joka ei allergisoi. On ollut helppoa kun ei tarvitse miettiä haittaako jotain, kun parempi puoliskokin on koira-allergikko eikä reagoi mitenkään meidän pikku piskiimme. Muutenkin kämppä pysyy mukavan karvattomana.

TF-79
29.06.2011, 17:50
Maanantaina käytiin poistamassa meidän koiralta tikit, nyt saa taas olla vapammin ja ilman bodya. Tehtiin siis 14.6. sterilisaatio, joten siksi tikit. Kahdella viimeisellä juoksulla tuli kohtutulehdus, joten nyt on se riski eliminoitu.
Kertaakaan ei koira yrittänyt edes koskea haavaan, joten helppo oli hoitaa senkin puolesta, ja hyvin paranikin. Juhannuksena hieman ihmetteli mökillä, miksi ei saa juosta pihalla vapaana, vaan joutuu olemaan kuistilla aidan takana: Nokian laadukas kuva juhannusaatto illalta (http://pete79.kuvat.fi/kuvat/Ronja/Kuva0089.jpg/_medium.jpg).
Nyt saa jatkossa sitten touhuta pihalla, joskin käärmeitä tuolla riittää, joten varottava niiden takia toki.

Linkissä kuva koirastamme.

Myyrä
29.06.2011, 19:18
On muuten yksi huoli vähemmän kun hankkii koiran joka ei allergisoi. On ollut helppoa kun ei tarvitse miettiä haittaako jotain, kun parempi puoliskokin on koira-allergikko eikä reagoi mitenkään meidän pikku piskiimme. Muutenkin kämppä pysyy mukavan karvattomana.
Mitkä koirarodut eivät allergisoi? Paremmalla puoliskolla on järkyttävä koirakuume, itselläni alkaa silmät vuotamaan kun vain näenkin koiran. Tosin olen joskus ollut pitkiäkin aikoja "koirataloissa" ilman mitään ongelmia, joten taitaa noissa roduissa jotain eroja olla.

Mutta mitkä ovat vähiten allergisoivia?

Soolo
30.06.2011, 02:59
Pallit pois vaan, palliton uros on paljon rauhallisempi ja helpompi käsitellä. Kannattaa leikkauttaa nyt kuin koira ilmeisesti on about vuoden vanha ja ennen kuin se on oppinut tietynlaisia käytösmalleja. Kuten narri tuossa sanoo vielä, niin koiraasi ei varmaan käytetä jalostuksessa, joten se ei tee mitään palleillaan.

Niin, koirasta tulee kyllä rauhallisempi ja siten helpompi, mutta ei se enää ole se sama villi vesseli johon olet tottunut. Meidän terrierille tehtiin kastraatio näillä todetuilla seurauksilla, ja onhan se ollut ihan hyvä päätös. Jotain siinä kuitenkin sinäkin menetät, varaudu siihen.

Jääkoneenkuljettaja
30.06.2011, 03:30
Niin, koirasta tulee kyllä rauhallisempi ja siten helpompi, mutta ei se enää ole se sama villi vesseli johon olet tottunut. Meidän terrierille tehtiin kastraatio näillä todetuilla seurauksilla, ja onhan se ollut ihan hyvä päätös. Jotain siinä kuitenkin sinäkin menetät, varaudu siihen.
Täysin tapauskohtaista. "Meidän" cottonilta lähti kulkuset, mutta mitään muuta eroa ei ole koirassa ilmennyt kuin merkkailun väheneminen. Pyrkii astumaan edelleen...

soros
30.06.2011, 07:54
Mitkä koirarodut eivät allergisoi? Paremmalla puoliskolla on järkyttävä koirakuume, itselläni alkaa silmät vuotamaan kun vain näenkin koiran. Tosin olen joskus ollut pitkiäkin aikoja "koirataloissa" ilman mitään ongelmia, joten taitaa noissa roduissa jotain eroja olla.

Mutta mitkä ovat vähiten allergisoivia?

Ainakin Kiinanharjakoira (puuterihuisku aka karvallinen versio) on osoittautunut vähän allergisoivaksi, mulla tuli koira kotiin naisen myötä ja aiemmin olen saanut allergisia oireita enemmän tai vähemmän useista koirista mutta tästä ei tule mitään.

1stApril
30.06.2011, 08:58
Mutta mitkä ovat vähiten allergisoivia?

Kuulin joskus, että villakoira kuuluisi tähän kastiin. Tämän kertoi henkilö, jolla on itsellään koiria ja jonkinasteista allergiaa. En nyt muista tähän hätään, onko hänellä joskus ollut villakoira.
Kannattanee ottaa selvää villakoirista, jos ko rotu kiinnostaa yhtään.

Minullakin on allergiaa, tosin aika lievää. Parisen vuotta sitten hankeimme ranskiksen. Alkuun vähän nenä vuosi, mutta aika pian totuin jo siihen.
Ranskis ei kuulemani mukaan ole kovin hyvä valinta yleensä, jos on allergiaa.

JustinCase
30.06.2011, 09:28
Mitkä koirarodut eivät allergisoi? Paremmalla puoliskolla on järkyttävä koirakuume, itselläni alkaa silmät vuotamaan kun vain näenkin koiran. Tosin olen joskus ollut pitkiäkin aikoja "koirataloissa" ilman mitään ongelmia, joten taitaa noissa roduissa jotain eroja olla.

Mutta mitkä ovat vähiten allergisoivia?

Koirallahan se on se hilse, joka aiheuttaa niitä allergisia reaktioita. Itsekin olen lievästi ollut allerginen koirille aina. Siskolla oli chihuahua, joka ei itsessäni aiheuttanut mitään nenän vuotamista tai aivastelua. Taikka kutinaa.

Nyt olen 3 vuotta asunut yhdessä naisen kanssa ja hänen mukanaan tuli labradori. Aluksi se pisti vähän kutisemaan ja aivastelua esiintyi. Sitten siihen tottui. N. 2 vuotta sitten hankittiin toinen labradori ja sama homma; eli aivastelua, kutinaa jne. jonkin aikaa. Sitten se meni ohi.

Eli kannattaa huomioida, että jokaisen koiran hilse on yksilöllistä ja jos on taipumusta allergisoida jostain rodusta/roduista niin siihen yhteen yksilöön voi itsensä siedättää ihan vaan olemalla samassa taloudessa. Tosin ei toimi aina.

Itselleni tulee edelleen pienimuotoisia oireita, kun käymme vierailemassa koiriemme kasvattajan luona. Siellä siis asustelee aina muutama labradori.

Buddha
30.06.2011, 10:06
Mutta mitkä ovat vähiten allergisoivia?

Käsittääkseni vehnäterrierin kanssa moni on pärjännyt, mutta mikään koirahan ei ole ns allergiavapaa. Yhdellä tutulla leidillä on tuollainen ja kyllähän se käy ihan käyttökoirasta.

Gr8-8
30.06.2011, 12:12
Minullakin on allergiaa, tosin aika lievää. Parisen vuotta sitten hankeimme ranskiksen. Alkuun vähän nenä vuosi, mutta aika pian totuin jo siihen.
Ranskis ei kuulemani mukaan ole kovin hyvä valinta yleensä, jos on allergiaa.

Ranskiksen kanssa elelen kanssa vaikka allergiaa todettu ja lääkärit eivät varmasti olisi koiran hankkimista suositelleet. Koira tuli meille kuitenkin poikkeusolosuhteiden seurauksena ja kyllä tuohon on vuodessa jotenkin siedättynyt, eikä koiraa tarvitse potkia pois sängystäkään. Antihistamiinia käytän tosin nyt säännöllisesti, mutta ilman sitäkin varmasti jo pärjäisi jos ei muita allergioita olisi.

Tumpe
16.07.2011, 13:04
Tuli ikävä herätys aamulla kun koiramme vikisi kivuista ja heti alkoi oksentelu. Useamman kerran oksenteli eikä takajalat meinanneet kantaa. Reissu Viikkiin pieneläinsairaalaan ja siellä se raukka on vieläkin teholla nesteytyksessä ja jatkotutkimuksissa. Oksenteli vielä vastaanotolla, hieman vertakin. Maksa-arvot kohollaan, tiedä sitten mikä on diagnoosi, vasta kaksivuotias koira joten mitään kroonista maksasairautta sillä ei luulis olevan. Joku myrkytystila on tietty mahdollinen. Nyt vain odotellaan lisätietoa...

Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

#37
21.07.2011, 22:04
Avovaimon kanssa pukkaa pientä koirakuumetta. Tällä hetkellä rotujen taistoa johtavat rintarinnan bokseri ja vanhaenglanninbulldoggi (http://www.sathy.fi/veb.php) (linkki SATHY:n rotuesittelyyn). Vanhaenglanninbulldoggeissa on alkanut askarruttaa nämä SATHY:n vanhat koiratappelukytkökset, joihin on jollakin tavalla liitetty myös ainoa netistä löytynyt veb-kenneli, OldeRanch (http://www.olderanch.com/) (Edit. löytyi myös Westfinns Bulldogs (http://www.olde.fi/)). Onko kenelläkään omakohtaista kokemusta kummastakaan, onko ilmennyt jotakin hämärää?

Mieluusti kuulisi myös kokemuksia vanhaenglanninbulldoggeista ylipäätään, tietoa on melko vähän tarjolla.

Edit.

Hypodermic
22.07.2011, 08:39
Meidän kaksivuotiaalta kleinspitz-urokselta venähti ilmeisesti nivelsiteet, joiden seurauksena koiran "nilkkaan" tuli murtuma. Kyseessä on samankaltainen "palloluu", kuin ihmisellä on tuossa nilkan molemmin puolit. Eli nivelsiteet riuhtaisi siitä mukanaan pienen palasen. Taisi käytetty termi olla avulsiomurtuma. Murtunut palanen on niin pieni (koirakin on pienikokoinen), ettei sitä ortopedin mukaan pysty järkevästi operoimaan. Nyt pitää vielä olla vähintään 4-6vko todella iisisti, eli ei saisi riehua lelujen ym. perässä ollenkaan, ei hyppiä jne. Tuo on hieman hankalaa kun koira on luonteeltaan todella innokas ja kotona on kissanpentu leikittämässä... :D

Koira käyttää tuota jalkaansa vaihtelevasti, välillä pomppii menemään kolmella jalalla ja välillä kulkee suht normaalisti kaikilla neljällä koivellaan. Toivotaan että selvitään tällä lepojaksolla, ettei tarvita kalliita operaatioita tms. Ennenkaikkea tietysti toivomme, että koiran jalka paranee edes siinä määrin että voi nauttia elämästään kuten ennenkin. Nyt käy koiraa sääliksi kun ei saa edes leikkiä omistajiensa / kissan kanssa, ei pääse kunnon lenkeille jne... Tätä rauhaiseloa on ollut jo muutaman viikon ja nyt tulee siis jatkumaan vielä 4-6 viikkoa, vähintään.

huskis
22.07.2011, 13:38
#37:n kannattaa ottaa huomioon terveysnäkökulmat rotuvalintaa tehdessä.

Hypodermicille suosittelisin älypelin ostoa. Nina Ottossonin pelejä ja muita vastaavia myydään melkeinpä missä vaan. Jos koira syö kuivamuroja ruuakseen, niin tuollainen peli on hyvä tapa tarjota ne. Muutama muro kerrallaan. Itsellä on aktiivinen porokoira, jonka kanssa kyllä harrastetaan liikuntaa ja annetaan älyllisiä haasteita muutenkin, mutta tuo älypeli toimii hyvänä lisänä. Koira tykkää ja sillä saa hyvin väsytettyä ylikierroksilla käyvän koiran.

Knower
22.07.2011, 14:03
#37:n kannattaa ottaa huomioon terveysnäkökulmat rotuvalintaa tehdessä.

Jep, samaa neuvoa täältäkin. Bokserit tuppaavat olemaan tosi sairaita, vaikka muuten tosi kivoja ovatkin. Tuolta (http://kotisivukone.fi/files/sby.kotisivukone.com/tiedostot/bokserin_sairauksia.pdf) löytyy aika lista kaikenlaisista sairauksista. Kokemuksesta voin sanoa, että on tosi, tosi kurjaa jos koira on usein sairas tai kärsii jostain pitkäaikaisesta sairaudesta.

Vanhaenglanninbulldoggi ei ole meikäläiselle tuttu, mutta nopeasti vilkaistuna ilmeisesti terveempi tapaus kuin taas lähes rikollinen englanninbulldoggi.

Ylipäätään suosittelen kaikille koiran hankintaa harkitseville, että ei suosi sellaisia rotuja jotka on jalostettu sairaiksi. Ei ole eettisiä hankintoja ne.

#37
22.07.2011, 15:13
Jep, samaa neuvoa täältäkin. Bokserit tuppaavat olemaan tosi sairaita, vaikka muuten tosi kivoja ovatkin. Tuolta (http://kotisivukone.fi/files/sby.kotisivukone.com/tiedostot/bokserin_sairauksia.pdf) löytyy aika lista kaikenlaisista sairauksista. Kokemuksesta voin sanoa, että on tosi, tosi kurjaa jos koira on usein sairas tai kärsii jostain pitkäaikaisesta sairaudesta.

Vanhaenglanninbulldoggi ei ole meikäläiselle tuttu, mutta nopeasti vilkaistuna ilmeisesti terveempi tapaus kuin taas lähes rikollinen englanninbulldoggi.

Ylipäätään suosittelen kaikille koiran hankintaa harkitseville, että ei suosi sellaisia rotuja jotka on jalostettu sairaiksi. Ei ole eettisiä hankintoja ne.
Jep, ihan totta. Juuri noiden sairauksien takia englanninbulldoggi on tiputettu pois pelistä, ja bokserissakin terveys tietysti askarruttaa. Vanhaenglanninbulldoggi on ainakin mainospuheiden mukaan jalostettu "terveys edellä" tiukalla linjalla kohti alkuperäistä bulldoggia.

Bokseripentua valitessa tulisi tietysti kiinnittää huomio sitten vähintään vanhempien ominaisuuksiin (ei sydänvaivoja, A-lonkat, SP0 jne.). Pakko tietysti muistaa, että oma into boksereihin olisi varmasti erilainen, ellei itse olisi ollut tekemisissä vain terveiden boksereiden kanssa..

Mutta eipä tässä vielä tosiaan ole mitään päätetty suuntaan eikä toiseen, vaan lähinnä roduista ja kenneleistä hamutaan tietoa. Olemme siis vielä aivopestävissä. :)

Edit. Heitetäänpä vielä nämä omat kriteerit, halukkaat saavat kommentoida ja antaa rotuehdotuksia. :)

Luonteen puolesta haussa olisi perussosiaalinen koira, joka tulisi toimeen muiden lemmikkien (kissojen, koirien) ja lasten kanssa. Koira saisi olla aktiivinen ja suht. helposti koulutettava - tarkoitus olisi alkaa myös harrastaa koiran kanssa monipuolisesti, esim. jäljestystä. Kokoa mieluusti 20kg+, että avovaimokin saisi hieman turvaa syysiltojen lenkityksiin, ja ettei ihan jalkoihin jäisi isompien koiraserkkujen kanssa leikkiessä. Koirakokemusta on molemmilla jonkin verran, rotuina isovillakoira, bokseri ja irlanninsusikoira.

floikkari
03.08.2011, 14:34
Pitäisi parin viikon päästä reissata moikkaamaan erästä mimmiä, jonka huushollista otsikon mukainen otus löytyy. Itselleni ensimmäinen kohtaaminen kyseisen parhaan ystävän kanssa, ja ajattelinkin kysyä vähän vinkkiä, että mitenkäs tähän kaveriin pitäisi suhtautua käytännön tasolla, ettei mene haukkumiseksi tai murinaksi. Koirista itsellä varsin vähän kokemusta. Meneekö metsään, jos ainakin aluksi pyrin vain jättämään ko. hauvan huomiotta ja odotan, että tulee itse tekemään tuttavuutta? Sitten pari silitystä ja nimellä kehumista. Vai mitä kummaa? Entä jos se rupeaa vaikka puolustamaan sohvaa hillittömällä innolla ahteriltani? Koira lienee sekarodun ylpeä edustaja.

Tumpe
03.08.2011, 14:38
Pitäisi parin viikon päästä reissata moikkaamaan erästä mimmiä, jonka huushollista otsikon mukainen otus löytyy. Itselleni ensimmäinen kohtaaminen kyseisen parhaan ystävän kanssa, ja ajattelinkin kysyä vähän vinkkiä, että mitenkäs tähän kaveriin pitäisi suhtautua käytännön tasolla, ettei mene haukkumiseksi tai murinaksi. Koirista itsellä varsin vähän kokemusta. Meneekö metsään, jos ainakin aluksi pyrin vain jättämään ko. hauvan huomiotta ja odotan, että tulee itse tekemään tuttavuutta? Sitten pari silitystä ja nimellä kehumista. Vai mitä kummaa? Entä jos se rupeaa vaikka puolustamaan sohvaa hillittömällä innolla ahteriltani? Koira lienee sekarodun ylpeä edustaja.

Joo kannattaa koiran tehdä aloite tutustumisen suhteen. Noita on niin moneen sorttiin. Meidän koira haukkuu helposti tummiin pukeutuneita mieshenkilöitä jos tulee ovesta sisään, yleensä vieraassa paikassa jos ollaan mutta harvemmin kotona. Leppyy nopeasti. Mimmillä on varmaan jotain herkkupaloja koiralle joita voit sitten ottaa kouraan ja tarjota piskille niin teistä tulee nopeasti kaverit.

Tadu
03.08.2011, 14:39
Pitäisi parin viikon päästä reissata moikkaamaan erästä mimmiä, jonka huushollista otsikon mukainen otus löytyy. Itselleni ensimmäinen kohtaaminen kyseisen parhaan ystävän kanssa, ja ajattelinkin kysyä vähän vinkkiä, että mitenkäs tähän kaveriin pitäisi suhtautua käytännön tasolla, ettei mene haukkumiseksi tai murinaksi. Koirista itsellä varsin vähän kokemusta. Meneekö metsään, jos ainakin aluksi pyrin vain jättämään ko. hauvan huomiotta ja odotan, että tulee itse tekemään tuttavuutta? Sitten pari silitystä ja nimellä kehumista. Vai mitä kummaa? Entä jos se rupeaa vaikka puolustamaan sohvaa hillittömällä innolla ahteriltani? Koira lienee sekarodun ylpeä edustaja.
99 prosentin todennäköisyydellä koira tulee heti tekemään tuttavuutta, joten sen jättäminen huomiotta tulee olemaan vaikeata. Kutittelet sitä rinnasta, korvien takaa ja silität hieman sen turkkia. Voit myös kysyä emännältä minkälaisesta hellimisestä koira tykkää. Kunhan olet vähän rapsutellut ja silittänyt, koirakin rauhoittuu ja menee jonnekin makoilemaan.

Tosiaan jos koira ei tule tekemään tuttavuutta itse, niin kannattaa sitten varmaan jättää rauhaan. :)

ditrim
03.08.2011, 14:46
Ota koira heti syliin. Ja sitten vie se pesulle. Suhde syvenee uskomattomiin svääreihin. Kuumeen mittaaminen on myös kiva tapa tutustua.

Swearengen
03.08.2011, 14:48
Itselleni ensimmäinen kohtaaminen kyseisen parhaan ystävän kanssa, ja ajattelinkin kysyä vähän vinkkiä, että mitenkäs tähän kaveriin pitäisi suhtautua käytännön tasolla, ettei mene haukkumiseksi tai murinaksi. Koirista itsellä varsin vähän kokemusta. Meneekö metsään, jos ainakin aluksi pyrin vain jättämään ko. hauvan huomiotta ja odotan, että tulee itse tekemään tuttavuutta?


Tuo boldaamani on lähtökohtaisesti paras tapa suhtautua vieraisiin koiriin. Olla viileän välinpitämätön, eikä tehdä mitään aloitetta koiran kanssa. Ja jos aristelee tai pelkää koiria, niin voi jättää sen epävarman silittämisenkin ja katsekontaktin väliin, vaikka koira tuttavuutta teksisikin. Vastoin yleistä luuloa koirat eivät haista pelkoa, mutta jotkut koirat reagoivat aggressiivisesti ihmisen epävarmaan käytökseen.

Jos taas pitää koirista, niin hyvä tapa on istutua ja antaa sitten koiran koiran tulla nuuhkimaan. Ei ainakaan niin, että itse seisten kumartuu silittelemään yhtäkkiä vierasta koiraa selästä tms.

Tietysti sillä koiran rodunomaisella koolla ja luonteellakin on väliä. Vähän eri juttu tutustua johonkin vieraaseen mopsiin kuin kaukasianpaimenkoiraan :)

Salama15
03.08.2011, 16:42
Reilut 7-vuotias Bostoninterrieri lähdössä viimeiselle matkalleen ens tiistaina... Kys. otuksella näkö / silmät tosi huonossa kunnossa (on kaihia, rappeumaa, kuivasilmäisyyttä jne. törmäilee sinne tänne) ja selkäranka on ollut pennusta asti whiturallaan = vikat muutamat vuodet kipeänä.

Jalostus kunniaan (meidän koirat ovat aina terveitä ja iloisia)!!

Knower
03.08.2011, 17:43
Meneekö metsään, jos ainakin aluksi pyrin vain jättämään ko. hauvan huomiotta ja odotan, että tulee itse tekemään tuttavuutta? Sitten pari silitystä ja nimellä kehumista. Vai mitä kummaa? Entä jos se rupeaa vaikka puolustamaan sohvaa hillittömällä innolla ahteriltani? Koira lienee sekarodun ylpeä edustaja.

Ei mene metsään, huomiotta vaan. Jos alat siinä jotain sössöttämään tai silittelemään tuosta noin, koira tulkitsee sen liehittelyksi ja saattaa - luonteesta toki vähän riippuen - ryhtyä pitämään sinua itseään alempiarvoisena. Tämä toimii niin pienille kuin isoillekin koirille. On testattu helvetin isolla, yli-innokkaalla ja dominoivalla rottweilerillakin.

AnaMasa
03.08.2011, 19:56
Kevyttä arvoilla tasapainoilua menossa. Mulla on oma akillesjänne ollut pitkään hajalla ja viimeinen tuomio eilisen ultran jälkeen oli tieteellinen "ihan mössö", koska ultrasta ei parempaa näe. Pitäisi mennä magneettiin, joka maksaa lähemmäs tonnin, joten mietin vielä. Noh, tänään koiran kanssa röntgenissä, jossa vaivansa ei selvinnyt, joten nyt mennään magneettiin ja mahdolliseen leikkaukseen maksoi mitä maksoi. Näitä asioita ei siis ole varsinaisesti arvotettu rinnakkain, koska oman kintun tilannetta arvioidessa en vielä tiennyt mitä koiran kanssa oli tulossa ja perse kyllä kestää antaa molemmille paras hoito. Jännä homma kuitenkin, kun on miettii miten on vastuussa itsestään ja lemmikistä. Minä ja eläin ovat molemmat täysin riippuvaisia minun päätöksistä ja luulisi homman menevän toisin päin, mutta ei.

Sen verran on tarkennettava, että kyllä minäkin menen vaikka avaruuteen hoitamaan kinttua, jos se on ainoa vaihtoehto, mutta koiran kanssa en jostain syystä edes "seuraa tilannetta", kuten omalla kohdalla teen.

Mikä tämän viesti pointti oli? En tiedä. Ehkä jonkinlainen pönkitys siihen ymmärrykseen paljonko tuo usein niin ärsyttävä ja elämää rajoittava karvapötkö lopulta merkitsee.

TQoFE
03.08.2011, 21:17
Pitäisi parin viikon päästä reissata moikkaamaan erästä mimmiä, jonka huushollista otsikon mukainen otus löytyy. Itselleni ensimmäinen kohtaaminen kyseisen parhaan ystävän kanssa, ja ajattelinkin kysyä vähän vinkkiä, että mitenkäs tähän kaveriin pitäisi suhtautua käytännön tasolla, ettei mene haukkumiseksi tai murinaksi.

Oma ideasi ei ollut hassumpi eikä mene pahasti pieleen, jos noin toimit, mutta kaikkein lämpimimmin suosittelen kysymään suoraan gimmalta itseltään. Hänhän se juuri oman koiransa parhaiten tuntee, miten suhtautuu vieraisiin kotonaan ja vieraiden tapaamiseen ylipäätään. Yksilöitä nuo koiratkin ovat.

Salama15
09.08.2011, 20:15
Reilut 7-vuotias Bostoninterrieri lähdössä viimeiselle matkalleen ens tiistaina...

R.I.P.

Emppu#80
15.09.2011, 19:01
Mites onkos Jatkoajassa ketään jolla olisi Basenjista kokemuksia? Ei tässä ihan vielä ole ajankohtainen koiran hankkiminen, mutta tulevaisuudessa todennäköisesti ja olen jotenkin ihastunut tuohon rotuun.

Aikaisempaa kokemusta koirien kanssa on jonkun verran ja pennusta asti on tullut kasvatettua yksi Beagle, joka nyt ei taida olla lainkaan tietoinen rotunsa yleisestä luonteesta. Metsästää toki, kun on sen aika mutta muuten tykkää makoilla missä milloinkin vaikka koko päivän. Eikä lähde omin päin metsälle vaikka saakin olla vapaana niin kodin kuin mökinkin pihassa. Muutenkin luin että tulisivat toimeen hyvin muiden koirien kanssa, mutta kyllä meidän koiralla on aina enemmän ja vähemmän ongelmia varsinkin itseään suurempien koirien kanssa. Tämä piirre ilmeni vasta aikuisiällä sillä pentuna tuo ei ollut moksiksikaan vaikka minkä kokoista vipeltäjää pyöri ympärillä. No tuo dogi on enemmän vanhempieni koira ja muutenkin elämänsä ehtoopuolella. Tai no jos hyvin käy niin vasta vähän elämänsä puolen välin yli päässyt, joten eiköhän me tuon seurasta saada nauttia vielä muutamia vuosia.

Hei Sambody!

Jos sinua vielä basenjit kiinnostaa niin paljon asiaa on vinttikoiriin erikoistuneelta keskustelupalstalta Etusivu (http://www.tuulenkoirat.net). Itsellä ei niistä ole muuta kokemusta kuin mitä olen niitä tuolla vinttikoira-lajeissa nähnyt.

Emppu#80
15.09.2011, 19:04
Vinttikoirien kanssa sattuu ja tapahtuu:

Ensin toinen espanjalaisistamme nappasi oravan. Ei auttanut, vaikka koira oli tiukasti lieassa, siitä huolimatta *naps* ja pääsi nappaamaan kurren. Ja isäntä sai viimeistellä noudon... On niillä aika refleksit.

Sitten toinen juoksi koira-aitauksessa täydessä vauhdissa päin penkkiä. Hirveä huuto, mutta onneksi koiralla oli takki päällä ja penkki osui kylkeen, joten muistoksi jäi parinkymmenen sentin raape eikä luita tai sisäelimiä mennyt rikki.

Kiva että täällä on muitakin vinttien omistajia. Itsellä on kaksi salukia. :)

jokeripokeri
18.09.2011, 01:42
Tässä illan mittaan päättyi reilun 11 vuoden yhteinen taival koirulin kanssa. Tuntuu uskomattoman pahalta. Joitakin tunteja sitten oltiin kävelyllä. Toissapäivänä tuli riemuissaan tervehtimään, kun tulin kotia. Vastahan me kirmattiin pikkusina kilpaa ympäri mökin pihaa. Ja sitten yhtäkkiä alkoi illalla oksennusyritykset ja tyhjän kakominen ja nyt sitä ollaankin viime tunnit katseltu vanhoja kuvia ja kuivattu silmäkulmia. Kumma kuinka perkeleesti sitä tuohonkin otukseen ehti kiintyä. :(

fat of the land
18.09.2011, 01:48
Tässä illan mittaan päättyi reilun 11 vuoden yhteinen taival koirulin kanssa. Tuntuu uskomattoman pahalta. Joitakin tunteja sitten oltiin kävelyllä. Toissapäivänä tuli riemuissaan tervehtimään, kun tulin kotia. Vastahan me kirmattiin pikkusina kilpaa ympäri mökin pihaa. Ja sitten yhtäkkiä alkoi illalla oksennusyritykset ja tyhjän kakominen ja nyt sitä ollaankin viime tunnit katseltu vanhoja kuvia ja kuivattu silmäkulmia. Kumma kuinka perkeleesti sitä tuohonkin otukseen ehti kiintyä. :(

Otan osaa, tiedän tunteen.

RäpyläRepe
18.09.2011, 03:03
Tässä illan mittaan päättyi reilun 11 vuoden yhteinen taival koirulin kanssa. Tuntuu uskomattoman pahalta. Joitakin tunteja sitten oltiin kävelyllä. Toissapäivänä tuli riemuissaan tervehtimään, kun tulin kotia. Vastahan me kirmattiin pikkusina kilpaa ympäri mökin pihaa. Ja sitten yhtäkkiä alkoi illalla oksennusyritykset ja tyhjän kakominen ja nyt sitä ollaankin viime tunnit katseltu vanhoja kuvia ja kuivattu silmäkulmia. Kumma kuinka perkeleesti sitä tuohonkin otukseen ehti kiintyä. :(

Itsekin elin koko kouluikäni melkein 12 ikävuoteen eläneen koiran kanssa, ja kun se kesällä jouduttiin lopettamaan, niin olihan se aivan helvetin tiukka paikka. Sitä voi vain koittaa muistella koiran kanssa vietettyjä hetkiä. Erittäin "persoonallinen" ja muutenkin ihmisläheinen koira oli kyseessä, joten ei se hyvältä tunnu vieläkään, vaikka asian kanssa on jo oppinut elämään. Kaikkien kaveri ja erittäin hieno koira se oli. R.I.P Hiski...

Käyttäjänimetön
24.04.2012, 13:19
Mitä ihmettä. Koira-ketjuun ei ole kukaan kirjoittanut sitten viime syyskuun. Kevätkin jo on ja kakka alkaa näkyä... No sille on se toinen ketju. Eilenhän se koirankakkalogolla varustettu seura sentään voitti jonkun lajin mestaruuden.

Asiaan: tänään on Valtakunnallinen koiranpäivä. Kuudetta kertaa tällaista päivää vietetään. Näin kerrotaan Kennel-liiton sivulla (http://www.kennelliitto.fi/FI/koira/koiranpaiva/koiranpaiva.htm). Teemana näyttää olevan "vastuu koiran omistajana".

Niin että ostakaa nyt joku kiva lahja fifeillenne ja tanssikaa ratiritirallaa.

Ja vittu, minun syntymäpäiväni. Syntymäpäiväni on turmeltu!

redzel777
05.10.2012, 17:50
Reilun 6-vuoden ikään ehtineellä koirallamme diagnosoitiin tänään lihasrappeuma pään alueella. Menin sen kanssa eläinlääkäriin, koska silmät rähmi tavallista enemmän. Selvisi sitten, että vika ei ole silmissä vaan päänalueen lihaksissa, jotka kutistuvat, jolloin silmät menee liian syvälle päähän. Ennusteena oli, että jossain vaiheessa ei pysty enää puremaan, joten se on sitten menoa se. Onko kellään omakohtaista kokemusta tälläisestä? Kuinka nopeasti edistyy/pahentuu? Kuullemma erittäin harvinainen ja ei ole mitään tieteellistä selitystä mistä se voisi johtua. Lääkkeksi määräsi B-vitamiinia, joka saattaa auttaa, mutta on todella epätodennäköistä. Koiralla ei siis ole vielä mitään muuta vikaa, kuin silmien "valuminen", pää on myöskin liian lihakseton ilmeisesti, mutta ei sitä ole osannut ajatella, kun on aina ollut solakka koira..

Andji
20.10.2012, 07:22
Tässä puolisen vuotta on tullut oltua parin koiran "omistaja", eli tyttöystävän kanssa muutettiin yhteen ja hänen koiransa sitten muuttivat samalla kun hänkin. On tullut viime aikoina mietittyä, että mitä positiivista lisäarvoa ns. normaalin sosiaalisen elämän omistaville ihmisille koiran omistaminen tuo? Minä en ole toistaiseksi löytänyt kuin sen, että nuo pakottavat edes kerran päivässä lenkille. Mutta sekään ei aina ole positiivista. Pitkän työpäivän jälkeen sateisena päivänä tulee nuutuneena kotiin ja sitten pitäisi vielä mennä takaisin sateeseen rypemään. Ja kotiin palattua sitten kuivata tassut ja turkit.

Minnekään ei voi lähteä kuin kerran päivässä, ellei toinen ole kotona, sillä toinen koira kärsii niin pahasta eroahdistuksesta, että huutaa kuin syötävä. Tuo kerran päivässä onnistuu siten, että jättää koirille syötävää, niin eivät huomaa, kun itse poistuu. Eli työpäivän iltoina ei voi käydä oikein missään, ellei joku ole vahtimassa. Koirat ovat KOKO ELÄMÄNSÄ kuin 2-3-vuotiaita lapsia. Miten joku kestää sellaista pidemmän päälle?

"Koiraihmiset"; odotan, että tuomitsette minut.

ultrar
20.10.2012, 08:05
Pitääpä käydä tämäkin ketju korkaamassa kahden koiran omistajana tällä hetkellä. Basenji ja pinseri löytyvät kotoa sohvalta todennäköisesti ellei takassa ole tulta ja koirat makaile takan edessä. Vanhat rouvat ovat eläneet hyvän elämän ja loppusuora on jo menossa, ikää koirilla 12 ja 13 vuotta. Hyvin erilaisia ovat eri rodut luonteeltaan ja rodun sisällä myös koirat ovat yksilöitä. Edellinen basenji armoton juoksija ja metsästysvietti valtava, nykyinen ei koskaan esim. innostunut ratajuoksusta yhtään.

Surukuku
20.10.2012, 09:24
...

"Koiraihmiset"; odotan, että tuomitsette minut.

Kaikille eivät koirat sovi eivätkä etenkään kaikki koirat sovi kaikille.

Nythän on niin, että tuo eroahdistus on opittua eikä sisäänrakennettu mekanismi. Siitä on siis mahdollista päästä eroonkin, mutta vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea johdonmukaisuutta.

Mitä tulee tuohon ulkoiluttamiseen, sinun olisi ehkä pitänyt ajatella asiaa aiemmin, jo ennen kuin aloit seurustella ao. tytön kanssa ja nostaa se valintaprioriteeteissa hieman korkeammalle. Viestistäsi nimittäin huokuu, ettet oikein ymmärrä tyttöystäväsi suhtautumista eläimiin etkä erityisemmin välittäisi edes kantaa omaa korttasi kekoon sillä alueella. Sehän ei ole sinänsä väärin, mutta kuten sanoin, aika myöhään olet lähtenyt asiassasi liikkeelle.
Toki, ainahan voit velvoittaa tyttöystäväsi huolehtimaan lemmikeistään ihan yksin, mutta ensin kannattaisi ainakin keskustella mainitsemistasi ongelmista ja löytyisikö niihin molempia tyydyttävä ratkaisu.

Jos ei niin ensi kerralla sitten tätä kokemusta rikkaampana viisaammin...

Andji
20.10.2012, 10:07
Viestistäsi nimittäin huokuu, ettet oikein ymmärrä tyttöystäväsi suhtautumista eläimiin etkä erityisemmin välittäisi edes kantaa omaa korttasi kekoon sillä alueella.

Niin no, ymmärrän tyttöystäväni suhtautumisen, mutta itse en välitä koirista niin paljon. Olen ehkä antanut ymmärtää välittäväni enemmän kuin oikeasti välitän. Sikäli tilanne on tyttöystävälleni epäreilu. Hänen kahdesta kissastaan pidän huomattavasti enemmän. Luultavasti siksi, että ne ovat itsenäisempiä. Koirat vaativat niin paljon enemmän, ja kun minäkin haluaisin mennä omille menoilleni arki-iltaisinkin, niin ei oikein pysty, kun ei voi jättää koiria "toista kertaa pitkän työpäivän ajan yksinolon jälkeen yksin".

Olisihan tätäkin pitänyt paremmin miettiä etukäteen, mutta ehkä luulin tyttöystäväni huolehtivan koirista enemmän. Vuorotyö kuitenkin tekee sen, että minunkin pitää niistä huolehtia.

Kuitenkin alkuperäinen kysymykseni oli se, että mitä positiivista lisäarvoa koiran omistaminen tuo ns. normaalin sosiaalisen elämän omistavalle ihmiselle? Sitä minä en ole vielä tähän päivään mennessä keksinyt (ellei tuota pakollista päivittäistä lenkilläkäyntiä 1-3 kertaa/päivä lasketa). Sama koskee muitakin lemmikkejä. Mihin/miksi alle 30-vuotias lapseton pariskunta tarvitsee lemmikkejä?

Surukuku
20.10.2012, 11:58
...

Kuitenkin alkuperäinen kysymykseni oli se, että mitä positiivista lisäarvoa koiran omistaminen tuo ns. normaalin sosiaalisen elämän omistavalle ihmiselle? Sitä minä en ole vielä tähän päivään mennessä keksinyt (ellei tuota pakollista päivittäistä lenkilläkäyntiä 1-3 kertaa/päivä lasketa). Sama koskee muitakin lemmikkejä. Mihin/miksi alle 30-vuotias lapseton pariskunta tarvitsee lemmikkejä?

On mahdotonta luetella kaikkia niitä asioita, joita koira voi tarjota omistajalleen jokapäiväisenä kumppanina aina harrastuksesta elintärkeään apuvälineeseen. Kehoitankin sinua tutustumaan aiheeseen vaikka Googlen tarjoamissa linkeissä: "Koira ihmisen ystävänä".

Annat tuolla kysymykselläsi kuitenkin jo vastauksen siihen omalta kohdaltasi eli ei juurikaan mitään sinulle - tämä kun on täysin subjektiivinen asia.

Suhtautuminen eläimiin on hyvin henkilökohtaista ja peruslähtökohtaa, pitää tai ei pidä eläimistä/eläinlajista, on aika vaikeaa muuttaa - ei silti mahdotonta. Ennakkoluuloja voi vähentää ja jopa poistaa kokonaan, mutta jos ei yksinkertaisesti näe joissakin eläimissä muuta kuin itselleen vaivaa, on sekä itsensä että ao. eläimienkin kannalta parasta pysyä niistä vain erossa.

Sorry, tämä paatos, mutta näin minä näen asian.

Andji
20.10.2012, 12:17
Ennakkoluuloja voi vähentää ja jopa poistaa kokonaan, mutta jos ei yksinkertaisesti näe joissakin eläimissä muuta kuin itselleen vaivaa, on sekä itsensä että ao. eläimienkin kannalta parasta pysyä niistä vain erossa.

Sorry, tämä paatos, mutta näin minä näen asian.

Eipä mitään, kiva lukea mielipiteitä. Minä nyt en "en-pidä" koirista, itse asiassa tuo isompi on oikeinkin mukava kaveri. Ajankohta ja elämäntilanne on vain sellainen, että olisi kiva päästä liikkumaan vapaasti. Sitä kun on aina ennen saanut käydä vaikkapa viemässä roskat vailla huolen häivää, niin nyt se on kauhea show, koska pienempi jää huutamaan perään. On pienempänä ollut niin lellitty, että nyt sitten maksetaan niitä velkoja (itse en ollut kuvioissa tuolloin, koira on 8-vuotias ja aloitimme seurustelun kolmisen vuotta sitten).

Ajattelen, kuten tuossa aiemmin viittasin, että päälle kolmikymppisenä olisikin ehkä kiva, jos olisi koira. Lapset yleisesti ottaen tykkäävät eläimistä (eivät toki kaikki), joten jos lapsia siunaantuisi, olisi kiva, että niillä olisi lemmikki. Kuulemma se lieventää riskiä sairastua allergioihin. Sikälikin positiivinen juttu. Mutta, näin "menevänä" alle kolmikymppisenä nuo koirat tuntuvat pallolta jalassa. Ei edes matseissa pääse käymään.

Alamummo
20.10.2012, 12:39
Surukuku vastaa niin hyvin alkuperäiseen kysymykseesi, etten sano muuta kuin että komppaan häntä. Koira (tai useampi) kotona on elämäntapa.

Kannattaisiko sinun kuitenkin jutella tyttöystäväsi kanssa rehellisesti koirafiiliksistäsi? Hän ei ehkä ole tullut edes ajatelleeksi, ettet ole koiraihminen samalla tavalla kuin hän ja haluaisit elämääsi enemmän tilaa. Muista olla kuitenkin hienotunteinen, tyttöystäväsi vaikuttaa eläinmääränsä perusteella hyvin eläinrakkaalta.

Toisen koiran eroahdistukseen hakisin apua koirakouluttajalta, sillä tilasta on mahdollista päästä eroon. Tosin se ei käy päivässä eikä kahdessa. Mutta koiran opittua pois käytösmallista, helpottaisi se kaikkien elämää huomattavasti.

Myyrä
20.10.2012, 13:08
Tuo andij:n tilanne ei nyt taida olla ihan normaalimmasta päästä. Ei saa olla kyllä niin, että kotoa pitää lähteä pois salaa, ettei koira rupea vinkumaan.

Meillä on ollut koira nyt kolmisen kuukautta. En niistä niin hirveästi tiedä kyllä, mutta työpäivien aikaan pentu on yksin ja sitten välillä iltaisinkin, jos on jotain menoa. Ei mitään ongelmaa. Joka kerta kun lähdetään pois kotoa niin että koira jää yksin, niin se tehdään siten, että koira huomaa lähtömme. Hyvin menee eikä rupea vinkumaan tai hinkumaan mukaan. Toki tätä treenattiin alussa ja hyvin oppi. Mutta siis salaa ei missään nimessä lähdetä menemään pois.

Tällä hetkellä ärsyttää eniten sisäsiisteys. Koira osaa jo pidättää suht hyvin ja esim. yöt ja työpäivät menevät ilman kuseskelua sisälle. Mutta sitten iltaisin kun vähän esim. leikitään ja muuta, niin ei auta, vaikka juuri oltaisiin tultu ulkoa: Pienet kuset pitää käydä heittämässä sanomalehdelle vähän väliä väkisin. Ja samalla tuijottaa meitä, että varmasti huomaisimme tämän.

Ilmeisesti jotain huomionhakua/ilopissoja. Miten näistä pääsisi vielä eroon? Vai lähtevätkö vain ajan kanssa?

Onneksi paskat sentään tulevat ulos kaikki jo.

Andji
20.10.2012, 14:55
Kannattaisiko sinun kuitenkin jutella tyttöystäväsi kanssa rehellisesti koirafiiliksistäsi? Hän ei ehkä ole tullut edes ajatelleeksi, ettet ole koiraihminen samalla tavalla kuin hän ja haluaisit elämääsi enemmän tilaa.

On tästä muistaakseni joskus keskusteltu ja kyllä hän sisäistää sen, että koirista on minulle pienoista haittaa iltamenojeni suhteen. Olen kyllä hätätapauksissa saanut koirille hoitopaikan jostain, ettei niiden ole tarvinnut jäädä yksin. Tyttöystäväni on vain aika hysteerinen sen suhteen, että koiraa ei saa jättää päivän aikana montaa kertaa yksin (tai meidän tapauksessamme koiria kaksin) eikä mielellään yli 8 tunniksi. Oikeinhan se on. Eikä sillä, etteikö silloin tällöin pääsisi käymään iltariennoissa, olisi vaan kiva, jos voisi käydä esim. kaupassa ilman huolta koirista.

Toisen koiran eroahdistukseen hakisin apua koirakouluttajalta, sillä tilasta on mahdollista päästä eroon. Tosin se ei käy päivässä eikä kahdessa. Mutta koiran opittua pois käytösmallista, helpottaisi se kaikkien elämää huomattavasti.

Helpottaisi kyllä suuresti. Veikkaanpa vain, että tuo hauveli ei välttämättä tuosta tavastaan oppisi pois. Sitä on sen elämän aikana paapottu niin paljon. Aina saa olla sohvalla tai sängyssä tai sylissä. On se kyllä kokenut koviakin, moniongelmainen yksilö. Tyttöystävälle rakas, joskus tuntuu, että rakkaampi kuin minä. Ehkä tämä koiratuskastelu on osaltaan sitäkin, että olen mustasukkainen ja loukkaantunut siitä, että olen joko vähäpätöisempi tai korkeintaan yhtä tärkeä kuin koira. Anteeksi kaikki koiraihmiset, mutta minusta se on hirveän alentavaa.

Surukuku
20.10.2012, 15:13
...

Tällä hetkellä ärsyttää eniten sisäsiisteys. Koira osaa jo pidättää suht hyvin ja esim. yöt ja työpäivät menevät ilman kuseskelua sisälle. Mutta sitten iltaisin kun vähän esim. leikitään ja muuta, niin ei auta, vaikka juuri oltaisiin tultu ulkoa: Pienet kuset pitää käydä heittämässä sanomalehdelle vähän väliä väkisin. Ja samalla tuijottaa meitä, että varmasti huomaisimme tämän.

Ilmeisesti jotain huomionhakua/ilopissoja. Miten näistä pääsisi vielä eroon? Vai lähtevätkö vain ajan kanssa?

Onneksi paskat sentään tulevat ulos kaikki jo.

Tilannehan on siitä hyvä, että pissaa kuitenkin sanomalehdelle - on ilmeisesti hyvin, siis kehumalla ja kiittelemällä ehdollistettu tuohon. Nyt en tiedä koiranne ikää tarkoin, mutta viestistäsi pääteltynä jokseenkin nuori pentu eli tuo pissaamistapa kyllä karisee pois pentuajan kuluessa.
Lisäksi, ihan pennuilla on tapana juuri telmimisen yhteydessä saada pissahätä, kun rakko on pieni ja syövät kuitenkin kokoonsa nähden paljon.

Alamummo
20.10.2012, 16:42
Helpottaisi kyllä suuresti. Veikkaanpa vain, että tuo hauveli ei välttämättä tuosta tavastaan oppisi pois. Sitä on sen elämän aikana paapottu niin paljon. Aina saa olla sohvalla tai sängyssä tai sylissä. On se kyllä kokenut koviakin, moniongelmainen yksilö. Tyttöystävälle rakas, joskus tuntuu, että rakkaampi kuin minä. Ehkä tämä koiratuskastelu on osaltaan sitäkin, että olen mustasukkainen ja loukkaantunut siitä, että olen joko vähäpätöisempi tai korkeintaan yhtä tärkeä kuin koira. Anteeksi kaikki koiraihmiset, mutta minusta se on hirveän alentavaa.
Ei kannata olla koiralle mustasukkainen. Kunnon koiranomistaja kyllä rakastaa koiraansa tai koiriaan ja haluaa niiden parasta, mutta ei se ole ihmiseltä pois. Koira on avuttomuudessaan ja riippuvuudessaan ihmisestä verrattavissa pieneen lapseen. Sitä tulee helposti hellittyä ja paapottua, koska sen antama kiintymys ja vastarakkaus on niin pyyteetöntä.

Meillä on kotona kaksi rescuekoiraa, asia jonka olen täällä aiemminkin kertonut. Nekin ovat kokeneet todella kovia elämänsä aikana ja saaneet vasta meillä tarvitsemansa hoivan ja rakkauden ja sitä myöden ne ovat oppineet luottamaan ihmisiin. Kuitenkin liika helliminen ei ole niillekään hyväksi. Toiselle todennäköisesti kehittyisi eroahdistus liiasta sallimisesta ja ylenpalttisesta paapomisesta ja toinen taas yrittää - meidän otteemme lepsuessa - ottaa emännän elkeitä osoittamalla sen mm sisälle kusemalla. Ei siis johdu koirista, vaan siitä miten me kohtelemme niitä. Liika paapominen ja kaiken salliminen ei vaan ole niille hyväksi, vaan niille pitää laittaa rajat, mitä saa tehdä ja mitä ei. Tämä ei siis tarkoita edes ankaraa käytöstä, noille ei tarvitse edes ääntään korottaa, vaan se tarkoittaa johdonmukaisuutta ja sitä, että ihminen määrää, missä koira saa olla ja mitä tehdä. Usko pois, nuo kaksi kaveria ovat todella helposti rakastettavia tapauksia, lempeitä ja ihmisystävällisiä ja niiden kanssa olisi todella helppoa luistaa omista periaatteistaan.

Eroahdistuskoiran voi hoitaa kuntoon, mutta se vaatii omistajalta oikeanlaisen käytöksen tunnistamista ja itsekuria pysyä oikeanlaisessa käytöksessä koiraa kohtaan. Vakavasti ehdotan, että tyttöystäväsi hakisi koirakouluttajalta apua ongelmaan.

Surukuku
20.10.2012, 16:52
No, nyt minun taas pitää kompata Alamummoa - juuri noin tuo asia vain menee.

Pienet koirat ovat joskus raivostuttavan huonokäytöksisiä, kun niitä ei ole mitenkään koulutettu eikä opetettu. Pieninä olentoina ne sen lisäksi saavat hellimistä ja paapomista lähes kohtuuttomasti aiheuttaen osaltaan ao. eroahdistuskohtauksia.
Mutta - ne ovat käytännössä yhtä oppivaisia kuin suuremmat lajitoverinsakin eli kannatta yrittää ainakin.

Andji
20.10.2012, 17:41
Pieninä olentoina ne sen lisäksi saavat hellimistä ja paapomista lähes kohtuuttomasti aiheuttaen osaltaan ao. eroahdistuskohtauksia.

No tätäpä juuri tapahtuu meilläkin. Aina, kun lenkilläkin käy, niin tulee niitä "voi kun on söpö pikkuinen" -kommentteja ja pientä halutaan silittää ja helliä. Isompi saa olla rauhassa, kun se on vähän hössöntössö, tosi rakastava, mutta koska on isokokoinen, on varmaan pelottava. En itsekään oikein aluksi lämmennyt tuolle isommalle (rescue-tapaus muuten), mutta ajan myötä siitä on tullut minun elämäni paras koira. Se on niin hieno. Pienempi on sitten muuttunut kyllä minun silmissäni pikkupiruksi. Ei tottele mitään, ellei ole ruoka kyseessä. Sitten kyllä kuullaan ja ymmärretään "istu", "maahan" ja "paikka". Muutoin ei korvia lotkauteta. Olen yrittänyt pitää kovempaa kuria sille, kun tyttöystävä on poissa. Ehkä se alkaa oppia.

Sen verran tyttöystävääni tunnen, että jos tuota koirakouluttajaa ehdottaa, niin saan nukkua parvekkeella seuraavat yöt. Vähän liikaa on sellaista "täydellinen koirankasvattaja" -asennetta hänellä...

Alamummo
20.10.2012, 17:56
Googlettamalla "koiran eroahdistus" löytyy muutamia kelpo linkkejä eroahdistuksen syystä ja koiran kouluttamisesta pois käytöshäiriöstä. Syy eroahdistukseen ei ole koiran vaan ihmisen, joka on voimistanut sen kiintymystä liiallisesti. Koiraa on siis turha rangaista häiriökäyttäytymisestä.

Eroahdistusta voi yrittää lieventää myös lemmikkieläinkaupoista saatavilla DAP-feromonihaihduttimilla ja Serene UM -valmisteella.

Hamraan
20.10.2012, 18:02
Meille muutti elokuussa bretoni-merkkinen narttu pentu. Se on nyt kohta 6kk. Hyvin on mennyt sen kanssa, mitä nyt sohvalla pitää pressu päällä ettei se tarpeitaan työpäivän aikana pääse tekemään. Ei ole vielä täyttä työpäivää ollut yksin. Suhteellisen sisäsiisti jo, älykäs, utelias. Koulutuksessa jotain pientä takapakkia on viimeisen parin viikon aikana kun ensin hyvin alkanut maahan käskyn opettelu meni siihen että Peppi meni ihan lukkoon ja on tosi pelokkaan oloinen ja tällä viikolla tänne komento on jostain syystä aiheuttanut saman reaktion. Tuli jo pari kuukautta sitten yllättävän hyvin luokse. Nyt jää kauas epäileväisenä katselemaan. Pitää siis ottaa alkeista uudestaan.

Metsällä ollut jo kerran mukana innokkaana tutkimassa paikkoja, mutta vuoden päästä sitten pitäisi olla täysillä mukana linnustuksen alkaessa.

Aunt Wang
20.10.2012, 21:36
Juu edesmennyt koiramme lapsuudenkodissa tuppasi työntämään kuononsa joka paikkaan. Jopa uuniin, leikki juutalaista se vanha höpsö.

Stam1na
20.10.2012, 21:52
Meille muutti elokuussa bretoni-merkkinen narttu pentu. Se on nyt kohta 6kk. Hyvin on mennyt sen kanssa, mitä nyt sohvalla pitää pressu päällä ettei se tarpeitaan työpäivän aikana pääse tekemään. Ei ole vielä täyttä työpäivää ollut yksin. Suhteellisen sisäsiisti jo, älykäs, utelias. Koulutuksessa jotain pientä takapakkia on viimeisen parin viikon aikana kun ensin hyvin alkanut maahan käskyn opettelu meni siihen että Peppi meni ihan lukkoon ja on tosi pelokkaan oloinen ja tällä viikolla tänne komento on jostain syystä aiheuttanut saman reaktion. Tuli jo pari kuukautta sitten yllättävän hyvin luokse. Nyt jää kauas epäileväisenä katselemaan. Pitää siis ottaa alkeista uudestaan.

Metsällä ollut jo kerran mukana innokkaana tutkimassa paikkoja, mutta vuoden päästä sitten pitäisi olla täysillä mukana linnustuksen alkaessa.

Mites nuo Bretonit, menisivätkö ihan perhekoirinakin? Paljon hyvää olen kuullut ainakin kouluttamisen helppoudesta ja käytöksestä yleisesti. Omakotitalo meillä on ja kohtalaisen iso piha jossa olisi kyllä tilaa temmeltää, mutta metsällä emme kyllä käy.

Eli kuinka kovat vietit näillä on sinne metsälle päästä ja tylsistyvätkö liiaksi normaalissa perhe elämässä?

Myyrä
20.10.2012, 22:30
Tilannehan on siitä hyvä, että pissaa kuitenkin sanomalehdelle - on ilmeisesti hyvin, siis kehumalla ja kiittelemällä ehdollistettu tuohon. Nyt en tiedä koiranne ikää tarkoin, mutta viestistäsi pääteltynä jokseenkin nuori pentu eli tuo pissaamistapa kyllä karisee pois pentuajan kuluessa.
Lisäksi, ihan pennuilla on tapana juuri telmimisen yhteydessä saada pissahätä, kun rakko on pieni ja syövät kuitenkin kokoonsa nähden paljon.

Ikää on noin 4,5 kuukautta.

Tiedän kyllä huoleni olevan turha. Kyllä se siitä pois lähtee. Mutta kaveri oppii kaiken niin hyvin, niin rima menee koko ajan ylemmäs ja odottaa enemmän ja enemmän.

Kämpässä on 2 paikassa sanomalehdet lattialla. Tässä vajaan 3 kuukauden aikana 99 % pissoista on tullut jommalle kummalle lehdelle. Loput sitten parvekkeelle, jos ovi on ollut auki ja keittiön matolle muistaakseni 4 kertaa yhteensä. Ei kertaakaan lattialle.

Kyllä tässä pientä ylpeyttä kuitenkin on tuntenut, kun jotkut tutut ovat kertoneet pentukokemuksistaan ja siitä, että koko kämpän lattia on ollut vuorattuna sanomalehdillä. Muutenkin pentu tuntuu oppivan asioita hyvin. Ei kuitenkaan olla liikaa asioita opetettu, mutta käskystä kyllä aina istuu, menee maihin, antaa tassun yms. Ja ruokaansa koskee vasta kun on saanut luvan. Vaikka menisi itse vähän matkan päähän.

Paikan opettelu on ollut hieman hankalaa, mutta välillä opetellaan ja ei sillä mikään kiire ole. Lähinnä nyt kuitenkin leikitään ja riehutaan, kun kaveri on vasta pentu. Tietyt rajat on kyllä vedetty ja niitä noudatetaan aina, mutta muuten aika rennosti saa koira olla.

Ensimmäinen koiranpentu molemmille ja aika helvetisti olen oppinut koirista tässä ajassa. Ja koko ajan oppii lisää.

Ihan antoisaa ja hauskaa tämä on. Vaikka etukäteen aika paljon jännitin, mitä siitä tulee. Ja onhan tuosta ihan helvetinmoinen vaiva entiseen aikaan nähden. Mutta en kyllä antaisi poiskaan, vaikka ennen en ole hirveästi koirista välittänyt.

Myyrä
21.10.2012, 12:54
Tällä hetkellä ärsyttää eniten sisäsiisteys. Koira osaa jo pidättää suht hyvin ja esim. yöt ja työpäivät menevät ilman kuseskelua sisälle. Mutta sitten iltaisin kun vähän esim. leikitään ja muuta, niin ei auta, vaikka juuri oltaisiin tultu ulkoa: Pienet kuset pitää käydä heittämässä sanomalehdelle vähän väliä väkisin. Ja samalla tuijottaa meitä, että varmasti huomaisimme tämän.

.......

Onneksi paskat sentään tulevat ulos kaikki jo.

Hah haa. On tämä pennun omistaminen huvittavaa touhua. Juuri kun eilen pääsin kehumaan, niin eikös tänään aamulla ollut kauhea jööti toisella lehdellä ja aamupissat toisella lehdellä. Ei tiedä, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Ehkä naurun puolelle kuitenkin meni.

Hamraan
21.10.2012, 15:21
Mites nuo Bretonit, menisivätkö ihan perhekoirinakin? Paljon hyvää olen kuullut ainakin kouluttamisen helppoudesta ja käytöksestä yleisesti. Omakotitalo meillä on ja kohtalaisen iso piha jossa olisi kyllä tilaa temmeltää, mutta metsällä emme kyllä käy.

Eli kuinka kovat vietit näillä on sinne metsälle päästä ja tylsistyvätkö liiaksi normaalissa perhe elämässä?

Tämä meidän yksilö on ainakin todella sosiaalinen, tulee toimeen kaikkien ihmisten ja koirien kanssa. Energiaa riittää kun pääsee sitä purkamaan. Sisällä ollessaan näyttää usein tylsistyneeltä ja makoilee luoden tylsistyneitä katseita. Liikuntaa ainakin vaatii.

En usko että kukaan kennelin pitäjä antaa bretonia vain perhekoiraksi. Haluavat että ne pääsevät metsästämään. Joillakin on siihen päälle vielä vaatimuksena kokeissa käyttäminen. Saattaa löytyä jostain keltaisesta pörssistä pentueita myös joilla ei ihan niin kovat vaatimukset ole.

Vietistä en vielä tiedä tässä vaiheessa, kovasti tutkii paikkoja luonnossa, mutta epäilen ettei vielä tiedä että miksi.

Alamummo
21.10.2012, 17:39
Keltaisesta pörssistä ei koiraa pidä hommata. Siellä koiria myyvät pentutehtailijat ja muut huonoissa oloissa koiria kasvattavat. Sellaiset tyypit, joiden tarkoitus on ainoastaan tehdä koirilla rahaa.

kharon
29.11.2012, 11:08
Patterdalenterrieri, 3,5 kuukautta ikää ja melkoinen peto. Pentu oppi nopeasti peruskäskyt, istu, maahan ja sivulle. Sisälle ole aikoihin pissannut, kuin ainostaan yksin jäädessää ja silloinkin sanomehden päälle.

Koulutus on vielä muutoin vaiheessa. Esimerkiksi hampaita käyttää paljon ja niistä todisteena naarmuiset sormet. Luoksetuloa on päästy harjoittelemaan läheisellä hiekkakentällä, jossa tulee kyllä ihailtavan hyvin sen 100 metrin päästä toisen luolta täyttä juoksu luokse.

Ulkona uskaltaa vielä toisaiseksi pitää ihan vapaanakin, seuraa nätisti lenkkipolulla. Luonne tuntuu olevan ärhäkkä ja periksiantamaton, niinkuin tuolla rodulla kuuluukin. Jalostettu siis puhtaasti metsästyskoiraksi ja pitänee jossain vaiheessa päästää tuotakin jollain tasolla toteuttamaan...

Tälläinen otus siis kyseessä. (linkki vie videoon koirasta)
Lila, Patterdale Terrier - YouTube (https://www.youtube.com/watch?v=lOK44KiOrGo&feature=g-upl)

Aatelinen
03.12.2012, 14:06
Perheeseen saapui eilen kultaisennoutajan pentu. N. 8 viikkoa on ikää ja tottunut meihin ilmeisesti päivässä täysin. Pissa tulee sinne missä milloinkin sattuu olemaan, mutta kyllähän aamulla ja päivällä kun käytti pihalla, niin onnistui sinnekin merkinnät tekemään. Leikkii myös meidän kissan kanssa kun olisivat parhaita kavereita olleet pitkään ja kun koira väsähtää jatkaa kissa kierimistä ja heilumista odottaen vastausta. Hienoa katseltavaa kerta kaikkiaan! Koti-ikävästäkään ei ole automatkan ensimmäistä minuuttia lukuunottamatta valittanut.

Seppochu
04.12.2012, 11:46
Tosiaan, täältäkin löytyy tuollainen 10vk ikäinen sekarotuinen, jossa on saksanpaimenkoiraa ja collieta. Asiat menneet suhteellisen hyvin, osaa jo peruskäskyt (paikka,istu,maahan) ja tehdä kuset sanomalehdelle, mutta pari tosi ärsyttävää asiaa tapahtuu jatkuvasti:

1. Pureskelu. Jatkuvasti pureskelee minua, talon emäntää ja talon sähköjohtoja, vaikka kuinka yrittää piilotella. Varmaan vielä tuota pentuvillitystäkin jossain määrin, mutta ottaa hieman päähän, kun koko ajan roikkuu lahkeessa ja repii sähköjohtoja rikki. Lisäksi aamulla nousee aina sängylle ja pureskelee naamaa, ei paras aloitus aamulle. Tullut kuitenkin huomattua, että taitaa ikenet kutista. Näinpä ostimme luun hänelle, pidimme pakkasessa niin kauan, että oli viileä - kovasti kyllä tykkäsi sitä jauhaa ja sai sähkölaitteet ja jalat hetken olla rauhassa :)

2. Paskominen. Kusia osaa jo jossain määrin tehdä ulos, mutta kakkaaminen ei luonnistu. Lisäksi kakassa sellainen jännä juttu, ettei koskaan tee sitä, kun minä ja emäntä ollaan paikalla. Aina yön aikana tai miten tahansa, ettei olla näkemässä. Mukavaahan se on herätä aina aamulla järkyttävään paskan käryyn :)

On tuo silti aika valloittava otus. Kyllähän sitä odottaa, että pentuvillitys hieman rauhoittuu, koko ajan säntäilee jaloissa. Hauskaa, kun eräs tuttava ylieläinlääkäri, joka tutkii koirien häiriökäyttäytymistä, oli pentua valitsemassa, ja sanoi hänet rauhalliseksi, tasaiseksi ja alistuvaksi. :D Tässä taas yksi hyvä todiste, ettei noista kyllä ikinä tiedä, melkein kun sikaa ostaisi säkissä.

Knower
04.12.2012, 11:56
1. Pureskelu. Jatkuvasti pureskelee minua, talon emäntää ja talon sähköjohtoja, vaikka kuinka yrittää piilotella. Varmaan vielä tuota pentuvillitystäkin jossain määrin, mutta ottaa hieman päähän, kun koko ajan roikkuu lahkeessa ja repii sähköjohtoja rikki. Lisäksi aamulla nousee aina sängylle ja pureskelee naamaa, ei paras aloitus aamulle. Tullut kuitenkin huomattua, että taitaa ikenet kutista. Näinpä ostimme luun hänelle, pidimme pakkasessa niin kauan, että oli viileä - kovasti kyllä tykkäsi sitä jauhaa ja sai sähkölaitteet ja jalat hetken olla rauhassa :)

Pureskelu on koirille perustarpeita ja jos ei luita tai puruluita ole saatavilla, kyllä se jotain keksii. Suosittelen siis hankkimaan niitä siten, että ei lopu koskaan. Meidän nyt n. 10kk pennulla pureskelu on tosi tärkeä homma ja puruluita menee se 3-4 päivässä. Jos ei luita löydy, siirrytään kenkiin.

Ulospaskominen taas tulee vain duunin kautta. 10 viikkoinen pentu on vielä tosi nuori. Meidän espanjanvinttikoira oli täysin sisäsiisti vasta 7kk ikäisenä, yksi saluki noin 5kk ikäisenä. Nykyinen oli nopeampi, yksilöllistä. Aina ulos kun herää, aina ulos kun on syönyt, aina ulos kun juonut. Kyllä se paska sieltä jossain kohtaa ulos tulee ja sitten isot kehut päälle.

Seppochu
04.12.2012, 12:03
Pureskelu on koirille perustarpeita ja jos ei luita tai puruluita ole saatavilla, kyllä se jotain keksii. Suosittelen siis hankkimaan niitä siten, että ei lopu koskaan. Meidän nyt n. 10kk pennulla pureskelu on tosi tärkeä homma ja puruluita menee se 3-4 päivässä. Jos ei luita löydy, siirrytään kenkiin.

Ulospaskominen taas tulee vain duunin kautta. 10 viikkoinen pentu on vielä tosi nuori. Meidän espanjanvinttikoira oli täysin sisäsiisti vasta 7kk ikäisenä, yksi saluki noin 5kk ikäisenä. Nykyinen oli nopeampi, yksilöllistä. Aina ulos kun herää, aina ulos kun on syönyt, aina ulos kun juonut. Kyllä se paska sieltä jossain kohtaa ulos tulee ja sitten isot kehut päälle.

Joo, kyllä tuolla vaikka minkä näköisiä puruleluja, luita yms. on, mutta se lelu vaihtuu "leluun" parin sekunnin välein. Eipä mitään väliä mikä naaman eteen työnnetään, niin varmasti pureskelee.

Juu, eihän tässä tosiaan vielä mitään valiokoiraa odotetakaan, hyvin tietoinen olen kovasta duunista varsinkin pentuvaiheessa. Sitä vaan odottaa, että milloin se eka kerta tapahtuu. Kyllä tosiaan oli jännää kun ekat pissat teki ulos. :)

Tuli muuten mieleen, voiko palelemisesta johtua, ettei koira tee tarpeita ulos? Me heitettiin hänelle vaatetta päälle, niin heti alkoi kuset lentämään.

Knower
04.12.2012, 12:06
Tuli muuten mieleen, voiko palelemisesta johtua, ettei koira tee tarpeita ulos? Me heitettiin hänelle vaatetta päälle, niin heti alkoi kuset lentämään.

Todellakin voi. Kevät/kesäpentu on paljon helpompi. Meidän edesmennyt saluki aikanaan talvilomareissulla (aikuisena) kieltäytyi kusemasta ulos, silloin lämpötila tuollaiset 25-30 pakkasastetta.

kharon
04.12.2012, 12:23
Muistattehan, ettei koiraa saa missään tapauksessa torua kun se vääntää tortut sisälle. Olkaa kun ette huomaisikaan asiaa. Muutoin voi käydä juuri noin, että koira luulee ulostamisen olevan kielettyä omistajan nähden. Niin ja kakalle tulee viedä aina ruokailun ja unien jälkeen, se toimii.

Puremisongelma on täälläkin. Kädet naarmuilla, mutta kaippa se siitä laantuu.

Monipuolisenhuono
04.12.2012, 12:34
Perheeseen saapui eilen kultaisennoutajan pentu.

Onnittelut. Itselläni on ollut kaksi kultaistanoutajaa. Muistahan että se muuttaa rotuaan aina välillä, siitä tulee multainen ja kurainennoutaja.

Myyrä
04.12.2012, 12:40
Todellakin voi. Kevät/kesäpentu on paljon helpompi. Meidän edesmennyt saluki aikanaan talvilomareissulla (aikuisena) kieltäytyi kusemasta ulos, silloin lämpötila tuollaiset 25-30 pakkasastetta.

Huvittavaa. Meillä tämä 6kk kuseskelee mielellään kolaamattomalle alueelle. Niin että lunta on puolet koiran korkeudesta. Kolatulla ei ole niin kiva pissiä jos vaihtoehtona on se, että saa tunkea sen munan kylmään lumihankeen ja sitten pissata.

Sisäsiisteys on edennyt jo aika pitkälle. Vieläkin toisinaan 8-9 tunnin yksinolo työpäivän aikana on liian pitkä aika, vaikka nukkuukin suurimman osan. Yöunet 7-8h menevät taas aivan kevyesti ja sitten saman tien ulos molemmat tarpeet.

Hauska kyllä nähdä, miten innoissaan voi joku otus olla lumesta. Juoksisi varmasti koko päivän tuolla umpihangessa jos vain jaksaisi itsekin. Sitten jos joutuu olemaan paikallaan, niin nostelee tassuja vuoronperään. Liikkeessä ei taida kylmyys hirveästi haittaavan. Mutta lumi on kivaa ja mitä syvemmälle sinne lumeen pääsee.

kahden suunnan sentteri
04.12.2012, 14:04
1. Pureskelu. Jatkuvasti pureskelee minua, talon emäntää ja talon sähköjohtoja, vaikka kuinka yrittää piilotella. Varmaan vielä tuota pentuvillitystäkin jossain määrin, mutta ottaa hieman päähän, kun koko ajan roikkuu lahkeessa ja repii sähköjohtoja rikki. Lisäksi aamulla nousee aina sängylle ja pureskelee naamaa, ei paras aloitus aamulle.
Paskomiseen tulikin jo vinkkiä, puremiseen vielä sen verran että tuollainen kannattaa ihmeessä karsia pois jo pentuvaiheessa, kun se vielä onnistuu helposti. Minun mielestäni koiran tulee tiedostaa selkäytimestä, etteivät koiran hampaat saa olla kontaktissa ihmiseen ikinä! Meillä toimi loistavasti, olisikohan ollut Tuire Kaimion kirjasta (http://www.bookplus.fi/kirjat/kaimio,_tuire/pennun_kasvatus-4349546) (suosittelen!!) napattu kikka, jossa kaikki ihmiset teeskentelevät pienenkin hampaiden hipaisun sattuvan niin pirusti, eli kova kimeä kiljaisu ja sitten korkeataajuuksista itkuista muminaa samalla kun kieriskelette olohuoneen lattialla ikään kuin vapauttavaa rangaistuspotkutuomiota odotellen.

adston
04.12.2012, 15:11
Muistattehan, ettei koiraa saa missään tapauksessa torua kun se vääntää tortut sisälle. Olkaa kun ette huomaisikaan asiaa. Muutoin voi käydä juuri noin, että koira luulee ulostamisen olevan kielettyä omistajan nähden. Niin ja kakalle tulee viedä aina ruokailun ja unien jälkeen, se toimii.

Juuri näin, ja tietyissä tapauksissa koirahan on kuin pieni lapsi. Jos haluaa huomiota niin ei ole väliä onko se huomio positiivista vai negatiivista. Meillä on lapinkoira, teki säännöllisesti paskat sisälle vielä 7kk ikäisenä kun oli työpäivien ajan itsekseen, tämä siis uros. Toinen koira on sekarotuinen narttu, ja oppi täysin sisäsiistiksi muistaakseni jo 5 kk:n ikäisenä. En sitten tiedä onko noilla uroksilla jo tuossa vaiheessa jotenkin sisäänrakennettu ominaisuus, että täytyy kusta joka paikkaan ja koko ajan. Tässäkin on paljon omistajan vastuulla että kuinka nopeasti se oppii. Jaksaako sitä koiraa olla jatkuvasti viemässä ulos varsinkin näin talvella, vai ajatteleeko että on pienempi paha siivota kuset sisältä.

Paskomiseen tulikin jo vinkkiä, puremiseen vielä sen verran että tuollainen kannattaa ihmeessä karsia pois jo pentuvaiheessa, kun se vielä onnistuu helposti. Minun mielestäni koiran tulee tiedostaa selkäytimestä, etteivät koiran hampaat saa olla kontaktissa ihmiseen ikinä! Meillä toimi loistavasti, olisikohan ollut Tuire Kaimion kirjasta (http://www.bookplus.fi/kirjat/kaimio,_tuire/pennun_kasvatus-4349546) (suosittelen!!) napattu kikka, jossa kaikki ihmiset teeskentelevät pienenkin hampaiden hipaisun sattuvan niin pirusti, eli kova kimeä kiljaisu ja sitten korkeataajuuksista itkuista muminaa samalla kun kieriskelette olohuoneen lattialla ikään kuin vapauttavaa rangaistuspotkutuomiota odotellen.

Meillä oli myös ongelmaa tuon puremisen kanssa, oli ihan sama oliko puruleluja tai luita, ei kelvannut. Sitten avopuolisoni kokeili jotain tällaista konstia, en muista tarkkaan että mitä, mutta sen jälkeen alkoi pureminen vähenemään.

Myyrä
04.12.2012, 15:11
Paskomiseen tulikin jo vinkkiä, puremiseen vielä sen verran että tuollainen kannattaa ihmeessä karsia pois jo pentuvaiheessa, kun se vielä onnistuu helposti. Minun mielestäni koiran tulee tiedostaa selkäytimestä, etteivät koiran hampaat saa olla kontaktissa ihmiseen ikinä! Meillä toimi loistavasti, olisikohan ollut Tuire Kaimion kirjasta (http://www.bookplus.fi/kirjat/kaimio,_tuire/pennun_kasvatus-4349546) (suosittelen!!) napattu kikka, jossa kaikki ihmiset teeskentelevät pienenkin hampaiden hipaisun sattuvan niin pirusti, eli kova kimeä kiljaisu ja sitten korkeataajuuksista itkuista muminaa samalla kun kieriskelette olohuoneen lattialla ikään kuin vapauttavaa rangaistuspotkutuomiota odotellen.

Meillä ainakin auttoi tuo kiljaisu. Pentu tajusi, että nyt sattuu ja lopetti sekä katseli säälivästi. Ja kyllähän se pureskelu siitä muutenkin väheni. On kai ihan luonnollista, että pienen pieni pentu pureskelee omistajansa sormia. Kunhan vain tuolla kiljaisulla opettaa, mikä on liian kovaa ja mikä ei.

Nyt 6kk ikäisenäkin tykkää varsinkin heräämisen jälkeen mennä selälteen makoilemaan ja siinä rapsutuksen yhteydessä ottaa mun käden suuhun. Tosin mistään kunnon puremisesta ei voi enää puhua, lähinnä ottaa vaan jostain kumman syystä sen käden sinne suuhun holdiin. Ei me tätä olla opetettu pois, tuskin mitään vaarallista ja koira tuntuu tykkäävän.

Itsekin olin näin amatöörinä aluksi huolissaan, että pureskeleeko se koko loppuelämän ajan mun kädet rikki. Mutta kyllä se vähenee, varsinkin kun hampaat ovat vaihtuneet, radikaalisti. Eikä me mitään muuta tehty kuin ilmoitettiin kiljumalla silloin, kun puri liian kovaa.

Knower
04.12.2012, 16:08
Meillä ainakin auttoi tuo kiljaisu. Pentu tajusi, että nyt sattuu ja lopetti sekä katseli säälivästi.

Joo, tämä juuri. Riittävä kiljaisu, niinhän ne koirat keskenäänkin tekee. Leikkimistä tuo lähinnä on, samaa tekevät pentulaatikossa toisilleen ja äiteelleen. Ei kuitenkaan mukavaa kun oikein raastelee.

Sisäliitin
04.12.2012, 22:59
Melkoisen inhottavalta tuntuvat kyllä nuo terävät pentuhampaat ihmislihassa. Meillä auttoi tuon mäyräkoiran kanssa myös tuo edellämainittu vinkaisu/kiljuminen aina kun koira puri liian lujaa. Nykyään on 1,5-vuotias ja vieläkin leikkeihin kuuluu käsien näykkiminen mutta nykyään koira tietää miten lujaa leikkien yhteydessä tartutaan siihen ihmiseen.

Ja muistakaa kouluttaa koira siten että se antaa aina ottaa kaiken pois suustaan. Meillä ainakin jouduttiin useamman kerran kaivamaan suusta jotain sinne kuulumatonta. Lisäksi aikuisena muriseva ja vihainen koira vaikka jotain ruokaa pois otettaessa ei ole mukava.

Jari66
16.12.2012, 09:53
Meidän taloudessa on kaksi isokokoista koiraa. Leonberg ja landseer. Ensin mainittu on vahtiviettinen ja toinen hoivaviettinen. Voin kertoa, että ensimmäisen kanssa on jouduttu tekemään huikean paljon enemmän harjoitteita, että lenkkeily muiden koirien ja ihmisten parissa onnnistuu ilman suurempia välikohtauksia.

Koiraa hankkivalle voisi vinkkinä todeta, että etenkin näitä vahtiviettisiä rotuja hankkiessa kannattaa kaksi kertaa miettiä löytyykö aikaa vastata antamiinsa haasteisiin. Sillä niitä kyllä riittää. Toki sitten myös palkitsevaa kun yhteisymmärrys tekemisiin löytyy.

Näistä roduista kiinnostuneille voin vielä todeta, että Leo on halutessaan ihan helvetin jääräpäinen. Tapanaan on ottaa päikkäreitä 60 -kiloisella painollaan vessan oven edessä. Sinne ei sitten ole asiaa kenelläkään, ei nimittäin siirry edes herkuilla houkuttelemalla. Muutaman kerran on vedetty täti kahden ihmisen voimin köydellä sivuun turhautuneen murinan säestämänä.

Landseer taas on jatkuvasti huolissaan ihan kaikesta etenkin taloudessa majailevasta kissanpennusta. Killi saa kokonaisvaltaisen puhdistuksen vähintään neljä kertaa päivässä. Ei tee pahaa kärpäsellekään. Helppo koulutettava.

Molemmat joka tapauksessa täysivaltaisia perheenjäseniä. En voisi kuvitellakaan elämää ilman läsnäoloaan.

Maila
16.12.2012, 17:04
Meidän taloudessa on kaksi isokokoista koiraa. Leonberg ja landseer. Ensin mainittu on vahtiviettinen ja toinen hoivaviettinen.

Samat vietit täälläkin, tosin koiramme ovat kumpainenkin Berniuroksia.
Vanhempi on masentunut herra flegmaattinen. Kouluttamisessa oli omat haasteensa, kun motivoiminen oli välillä todella vaikeaa. Herra vain haukotteli ja rapsutteli korvantauksiaan kun olisi pitänyt toimia. Paimennusvietti on kyllä vahva, lapset eivät pihalta taatusti karkuun pääse ja tulee kyllä kertomaan jos lauman jäsenellä on hätä. Välillä tulee rapsuteltavaksi, mutta kyllästyy pian ja palaa nukkumaan.

Nuorempi on taas oikea ADHD-tapaus. Siirtymät on edelleen yhtä riehumista ja pomppimista, hihnakin on pureskeltu moneen kertaan. Mutta kontaktin ottaminen on huikean hyvä kun kaverin saa rauhoitettua. Toljottaa ja kysyy, mitä nyt tehdään – katse oikein pyytää kouluttamaan ja opettamaan oikeita tapoja toimia. Hermot meinaa mennä riekkumiseen joka päivä, mutta riiviökäyttäytyminen vähenee koko ajan ja koulutus on hurjan palkitsevaa myös isäntäväelle. Paimennusvietin sijaan vahtiviettiä löytyy. Tuntemattomille ovikellon pimputtelijoille pidetään melkoinen konsertti, mutta hetken päästä maataan jo selällään rapsutuksia vastaanottamassa. Tämän koiran myötä meillä pyörii koko ajan kaluttuja ydinluita pitkin lattioita. Ainut tapa, miten on huonekalut ja lelut pidetty edes jotenkuten ehjänä – jo ihan pienestä pitäen unen tarve on nuoremmalla ollut isompaa vähäisempi ja vaikka kuinka koulutuksella, aivojumpalla ja lenkkeillyllä väsyttää, riittää vielä pureskeluenergiaa.

Luonne-erot näkyvät hyvin esim. autoon mennessä. Isompi istuskelee ja odottelee auton pakkaamista rauhassa, saattaa raahautua haistelemaan lähipuskaa ajatuksella ”ehtiihän tässä odotella, notta isäntäväki minut autoon nostaa”, kun taas pienempi pomppii auton ympärillä ja yrittää joka välistä hypätä autoon sisälle. Ulkonäöllisestikin vanhempi on perinteistä tynnyrimallia, kun nuorempi on oikea jässikkä, hiton vahva ja linjakas muodoiltaan.

Pointtini on siis se, että luonne- ja viettieroja on myös rotujen sisällä, vaikkei jakoa työ- ja näyttelylinjaisiin olisi tehty. Ja vaikka tietynlaista koiraa seurakseen havittelee rotuvalinnalla, kannattaa oikeasti tutustua kasvattajiin ja kertoa mitä haluaa ja minkä tyyppiseen ”käyttöön” koira tulee. Hyvä kasvattaja sitten valitsee oikean pennun oikeaan perheeseen. Ja malttia hankintaan! Vanhempi koiramme tulee suvusta ja kasvattajalta, johon en enää koskisi pitkällä tikullakaan ja vahingosta viisastuneena olimme toisen koiran kanssa paljon tarkempia. Odotusaika oli pidempi, mutta eipä ole ollut lääkärikäyntejä, eikä sisarpuolia tungokseksi asti.

Anatooli
27.12.2012, 17:15
Kysytäänpäs onko täällä kokemuksia tällaisesta. Meidän 8v venäjänvinttikoiralla meni selkä pahasti kipeäksi juuri ennen joulua. Avuksi haettiin päivystyksestä kipupiikki ja antibiootit niveltulehduksiin. Koiralla oli myös lämpöä vähän yli 40 astetta. Koiralla on kivuliasta päästä ylös maasta.

Vihdoin tänään päästiin röntgeniin ja verikokeisiin. Röntgen ei paljastanut mitään välilevyn pullistumista. Kaikki ok siis ehkä siellä. Verikokeet osoittivat eläinlääkärin mukaan keuhkotulehdukseen. Saatiin siihen antibioottihoito. Eläinlääkäri ei voinut olla täysin varma keuhkotulehduksesta, koska aiempi antibioottikuuri saattoi vaikuttaa tuloksiin.

Koira ei halua olla sisällä vaan haluaa jatkuvasti lumihankeen makaamaa. Miksi se noin tekee? Kuumetta on edelleen. Voiko tuollainen tulehdus tehdä koiran selän noin kipeäksi? Onko kokemuksia tuosta keuhkotulehduksesta?

Bourque#77
27.12.2012, 17:32
Otettiinko koirasta kuvat ainoastaan selästä?Eli ei keuhkoista?
Tai otettiinko pissanäytettä?Entä sanoiko munuaisista mitään?Oudolta kuulostaa että arvailujen perusteella antaa antibioottikuurin keuhkotulehdukseen.Ihmisillähän useasti kovat selkäkivut voivat viitata munuais ongelmiin jossei ole liikunnasta/sen puutteesta selkä kipeytynyt.

Mutta siis,itsellä 2 koiraa ja toisella ollut alkava keuhkokuume ja koira oireili siihen yskimällä ja olemalla vaisu.Kuumetta oli myös.Siihen sai antibiootin ja se helpotti oikeastaan heti 2. päivänä.Tosin koira oli tuolloin vasta n. vuoden ikäinen.

Eli voittehan toki käydä kysymässä uuden diagnoosin eri lääkäristä jos jäi vaivaamaan eikä antibiootti tunnu auttavan.

Anatooli
27.12.2012, 17:46
Otettiinko koirasta kuvat ainoastaan selästä?Eli ei keuhkoista?
Tai otettiinko pissanäytettä?Entä sanoiko munuaisista mitään?Oudolta kuulostaa että arvailujen perusteella antaa antibioottikuurin keuhkotulehdukseen.Ihmisillähän useasti kovat selkäkivut voivat viitata munuais ongelmiin jossei ole liikunnasta/sen puutteesta selkä kipeytynyt.


Eli voittehan toki käydä kysymässä uuden diagnoosin eri lääkäristä jos jäi vaivaamaan eikä antibiootti tunnu auttavan.

Lääkäri tutki myös röntgenillä keuhkoja. Munuais- ja maksa-arvot olivat ok. Koiran hengitys kuulemma kuulosti siltä, että ongelmaa olisi keuhkoissa. Koiralla oli myös ollut lievää kakomista kun nuo vaivat alkoivat. Se on ollut myös todella vaisu ja apea. Kakominen on kuitenkin jo hävinnyt. Kuinkahan nopeasti tuon antibiootin olettaisi tehoavan? Merkkinä tuommoinen kuin Xeden 200mg.

Bourque#77
27.12.2012, 18:16
Jees,eiköhän tuossa sitten ole kyse ihan keuhkoputken tulehduksesta/kuumeesta.

Syökö koiruus muuten lunta paljon?Meillä kyseinen vaiva johtui taatusti siitä.Ja ei varmaan kannata antaa maata kylmässä lumessa pihalla vaikka kuinka siitä tykkäisikin ettei kipeydy enää lisää.

Ja tuon antibiootin pitäisi alkaa kyllä jo vaikuttamaan viimeistään 2. päivänä kun sitä syönyt.

Anatooli
27.12.2012, 18:32
Jees,eiköhän tuossa sitten ole kyse ihan keuhkoputken tulehduksesta/kuumeesta.

Syökö koiruus muuten lunta paljon?Meillä kyseinen vaiva johtui taatusti siitä.Ja ei varmaan kannata antaa maata kylmässä lumessa pihalla vaikka kuinka siitä tykkäisikin ettei kipeydy enää lisää.

Ja tuon antibiootin pitäisi alkaa kyllä jo vaikuttamaan viimeistään 2. päivänä kun sitä syönyt.

Jossain vaiheessa oikein ahmi lunta. Enemmän tuntuu kuitenkin, että se haluaa vilvoitella tuossa lumessa. Ei se tuossa lumessa ole kuin hyvin lyhyen ajan. Onko tuo lumessa makoilu koirille yleistä käytöstä kun niillä on kuumetta?

Ihmetyttää eniten tuon selän(?) kipeys. Voiko kuume ja tulehdus tosiaan aiheuttaa noin paljon kipua sinne?

kharon
28.12.2012, 10:37
Meidän terrierin elämä on jatkunut nyt n. 4,5 kk. Kaveri on hurjan aktiivinen ja pentu-ujous alkaa pikkuhiljaa kaikkoamaan.

Tuossa joulupyhinä käväistiin paikassa, jossa koira oli hoidossa muutama kuukausi takaperin. Silloin vieraspaikan mäyräkoira antoi meidän pennulle tasaisien painivatuksen ja koirat tulivat hyvin toimeen keskenään. Joulun taika oli kaukana nyt, kun mäyräkoira alistui suosiolla ja tämä meidän muutoin niin suloinen terrieri nappasi toistuvasti hampaat entiseen ystäväänsä kiinni. Kuvio oli aina sama, leikin jälkeen pikaisesti alistaminen ja sen jälkeen hampaat kiinni ja mäyräkoiran vinkaisuja. Loppupyhät meni sitten koira kytkettynä, jotta ei tarvinnut lähteä eläinlääkäriä jouluksi metsästämään.

Tuo mäyräkoira on siis ylikiltti ja hyvin alistuva. Muiden koirien kanssa ei noin ole käynyt, mutta kieltämättä nyt olis ensimmäistäkertaa tilanne, jossa tämä meidän tapaus ei ollut selkeästi pienempi.

Mitä meidän pitäisi nyt tehdä? En tahdo, että koira jatkaa kaikille tuollaista käytöstä. Onko tämä vain pentuajan ylirajua leikkiä? Mitä sitten kun tulee rautahampaat? Kannattaako tuo pentu viedä paikkaan, jossa joku koira näyttää sille kaapin paikan?

Knox
11.02.2013, 22:15
Mikä voisi olla syynä, kun meidän koira on nyt vajaan vuorokauden nuollut jatkuvasti toista etutassuaan? Ei ole kosketusherkkä, mitään haavaa/naarmua ei löydy, kynnet on ehjät kuten myös anturat. Uskoo kyllä kieltoa, mutta vaihtaa heti paikkaa ja menee esim. toiseen huoneeseen jatkamaan nuolemista. Koira käyttäytyy täysin normaalisti, askel ei onnu, juoksee jos on vapaana jne.

Lääkäriinhän tuon kanssa on lähdettävä jos tilanne ei rauhoitu, mutta ajattelin jos täällä jollakin olisi kokemusta tilanteesta ja saataisiin homma kuriin ihan kotikonstein.

Knower
11.02.2013, 22:48
Mikä voisi olla syynä, kun meidän koira on nyt vajaan vuorokauden nuollut jatkuvasti toista etutassuaan? Ei ole kosketusherkkä, mitään haavaa/naarmua ei löydy, kynnet on ehjät kuten myös anturat. Uskoo kyllä kieltoa, mutta vaihtaa heti paikkaa ja menee esim. toiseen huoneeseen jatkamaan nuolemista. Koira käyttäytyy täysin normaalisti, askel ei onnu, juoksee jos on vapaana jne.

Lääkäriinhän tuon kanssa on lähdettävä jos tilanne ei rauhoitu, mutta ajattelin jos täällä jollakin olisi kokemusta tilanteesta ja saataisiin homma kuriin ihan kotikonstein.

Voisi olla ehkä kuivuneet? Kutiaa ja sen takia nuolee - ja kun koira päättää lutkuttaa jotain paikkaa, sehän jatkaa vaan. Jotain siellä kuitenkin on, koska ei ne turhaan tuolla tavalla toimi.

Nickelback
11.02.2013, 23:33
Vehnä allergia aiheuttaa myös kutinaa tassuihin ja saa koiran lutkuttamaan tassujaan. Mun sedän edellinen koira joutui siirtymään kanariisi ruokavalioon kun lutkutti lopulta tassut punasiks. (Silloin BARF ei ollut vielä tiedossa.) Toki se oli Westie ja niillä on tunnetusti paljon allergioita...

Knox
12.02.2013, 00:00
Tassut ei ole kuivat, unohtui tosiaan tuossa aiemmin sanoa. Ja samaa ruokaa herra on syönyt kohta vuoden päivät, joten pidän allergiaakin aika epätodennäköisenä.

Huomasin tuossa äsken koiraa silittäessä että se nuolee jatkuvasti meikäläisenkin kättä. Eli voiskohan olla ettei se tassun nuoleminen johdu tassusta, vaan siitä että koiralla on jokin muu häikkä jonka takia se lipittää jatkuvasti. Kuten Knower sanoikin, jostainhan tuo oireilee. Närästys?

Pitää vielä huominen aamupäivä seurailla ja jos ei rauhoitu niin lääkäriin käy tie.

SamSpade
12.02.2013, 08:05
Pakko laittaa tämä tänne. Jokainen koiranomistaja löytää tuttua tästä.
My dog: the paradox - The Oatmeal (http://theoatmeal.com/comics/dog_paradox)

1stApril
27.02.2013, 13:29
Olen ostanut eläinlääkäriltäni aiemmin Specific Joint Support (http://elainlaakariasemaveteira.palvelee.fi/tuotteet.html?id=6/17) ruokaa, mutta hinta on aika suolainen, satasen luokkaa kuten tuossakin nettikaupassa.
Onko palstalaisilla kokemuksia koiranruuan tilaamisesta netistä? Ajattelin, jos tuollaista tai vastaavaa (nivelrikolle suositeltua) sapuskaa saisi murrelle vähän huokeampaan hintaan jostakin.

Bay
28.02.2013, 08:47
Olen ostanut eläinlääkäriltäni aiemmin Specific Joint Support (http://elainlaakariasemaveteira.palvelee.fi/tuotteet.html?id=6/17) ruokaa, mutta hinta on aika suolainen, satasen luokkaa kuten tuossakin nettikaupassa.
Onko palstalaisilla kokemuksia koiranruuan tilaamisesta netistä? Ajattelin, jos tuollaista tai vastaavaa (nivelrikolle suositeltua) sapuskaa saisi murrelle vähän huokeampaan hintaan jostakin.

Tuolta olen itse tilannut: Lemmikkieläinten ruoat & tarvikkeet | zooplus.fi (http://www.zooplus.fi/). Meidän koiralla on tosi herkkä vatsa ja ruokana toimii Royal Caninin Hypoallergenic, joka maksaa eläinlääkärillä n. satasen 14 kg pussi. Tuolta zooplussasta olen saanut noin 70 eurolla saman säkin kotiin kuljetettuna.

1stApril
28.02.2013, 13:16
Tuolta olen itse tilannut: Lemmikkieläinten ruoat & tarvikkeet | zooplus.fi (http://www.zooplus.fi/). Meidän koiralla on tosi herkkä vatsa ja ruokana toimii Royal Caninin Hypoallergenic, joka maksaa eläinlääkärillä n. satasen 14 kg pussi. Tuolta zooplussasta olen saanut noin 70 eurolla saman säkin kotiin kuljetettuna.

Kiitos linkistä. On tosiaan hinnat halvemmat kuin eläinlääkärillä.

Noitarumpu
28.02.2013, 16:07
Olisiko kellään antaa hyviä vinkkejä, miten ovat saanut kohtuuhinnalla koiralle aitauksen ulos? Aivan sairaita hintoja osassa ja budjetti ei kuitenkaan ihan kaikkea kestä. Olisihan pystiksellä kiva kesällä makoilla töissä ollessani alueella, joka ei ole ihan pieni, vaan siinä voisi jopa vähän liikettäkin saada.

Toinen vaihtoehtohan olisi ns. "juoksulanka", mutta noinkohan uskaltaa jättää päiväksi siihen, sillä nuorison vartiointiin ei sataprosenttisesti kyllä luota. Kokemuksia?

Knox
28.02.2013, 17:23
Olisiko kellään antaa hyviä vinkkejä, miten ovat saanut kohtuuhinnalla koiralle aitauksen ulos? Aivan sairaita hintoja osassa ja budjetti ei kuitenkaan ihan kaikkea kestä. Olisihan pystiksellä kiva kesällä makoilla töissä ollessani alueella, joka ei ole ihan pieni, vaan siinä voisi jopa vähän liikettäkin saada.

Toinen vaihtoehtohan olisi ns. "juoksulanka", mutta noinkohan uskaltaa jättää päiväksi siihen, sillä nuorison vartiointiin ei sataprosenttisesti kyllä luota. Kokemuksia?

Onpa tosiaan järkyttävän hintaisia. En oo ennen edes ajatellut koko asiaa, piti käydä tarkistamassa.

Mulla on takapihalla ihan tuollainen perus juoksulanka-systeemi. Koira ei kyllä tosin viihdy yksikseen pihalla, kerrostalo koira joten ei oo pentuna tottunut moiseen. Mutta ajanut asiansa ihan hyvin, halpa ja helppo ratkaisu. Pitää vaan huolehtia että koiralla on joku varjoinen paikka mennä jos aurinko porottaa liiaksi.

Eli kyllähän tuo juoksulanka asiansa ajaa, painotat nuorisolle että pitävät kuumana päivänä huolen että koiralla on raikasta vettä ja lepopaikka jonne kömpiä :) Koiran omistaminen helteellä on kyllä "helppoa".

Ressa
28.02.2013, 17:35
Olisiko kellään antaa hyviä vinkkejä, miten ovat saanut kohtuuhinnalla koiralle aitauksen ulos? Aivan sairaita hintoja osassa ja budjetti ei kuitenkaan ihan kaikkea kestä. Olisihan pystiksellä kiva kesällä makoilla töissä ollessani alueella, joka ei ole ihan pieni, vaan siinä voisi jopa vähän liikettäkin saada.

Toinen vaihtoehtohan olisi ns. "juoksulanka", mutta noinkohan uskaltaa jättää päiväksi siihen, sillä nuorison vartiointiin ei sataprosenttisesti kyllä luota. Kokemuksia?

Onko ulkonäöllä väliä? Itse tein sheltille tälläisestä takapihaan aidan:

Aitaverkko 1x25m, silm | Rellunkulma.fi verkkokauppa (https://kauppa.rellunkulma.fi/product/8023/aitaverkko-1x25m-silma-10x10cm-pvc-paallystetty-vihrea)

Ei kauhean kaunista aitaa mutta ainakin sopivan hintasta. Vai täytyykö olla aitaus pakosta? Isompaa koiraa tollanen rimpula-aita ei kyllä pidättele, varsinkin jos on halua mennä.

Stam1na
28.02.2013, 17:57
Olisiko kellään antaa hyviä vinkkejä, miten ovat saanut kohtuuhinnalla koiralle aitauksen ulos? Aivan sairaita hintoja osassa ja budjetti ei kuitenkaan ihan kaikkea kestä. Olisihan pystiksellä kiva kesällä makoilla töissä ollessani alueella, joka ei ole ihan pieni, vaan siinä voisi jopa vähän liikettäkin saada.

Toinen vaihtoehtohan olisi ns. "juoksulanka", mutta noinkohan uskaltaa jättää päiväksi siihen, sillä nuorison vartiointiin ei sataprosenttisesti kyllä luota. Kokemuksia?

Meillä ainakin hyvin on toiminut ihan perinteinen kepit maahan ja muovipinnoitettu verkkoaita kombinaatio.

Jos koira on rauhallista sorttia eikä aktiivisesti pyri karkailemaan niin tuohan on aivan käypä ratkaisu. Meillä esim. hommattiin ~2m pitkiä kyllästettyjä keppejä ja iskettiin niitä noin 50-60cm maan sisään ja 140cm korkea verkkoaita kiinni tolppiin ja kiertämään pihaa, tarpeen mukaan voi sitten portteja asennella matkalle. Ja jos koiralla on taipumusta kaivautua aidan ali niin upottaa vaikka sitä aitaa ihan sinne maan sisään tai kaivaa jotain vaneri/vastaavaa levyä aidan alle.

Ekalla kerralla kun meidän koira päästettiin aidatulle takapihalle juoksemaan oli niin innoissaan että juoksi suoraan päin aitaa, kun ei ilmeisesti kovin hyvin tuo vihreä verkkoaita erottunut muusta maisemasta :). Hyvin aita kuitenkin kesti ja koirakin oli kuitenkin n.25kg, eli ei ihan pienimmästä päästä.

Hinnaksi tuli muistaakseen hiukan alta 200e(aidattiin n.500m2 pihasta), ja päivä tai pari taisi mennä rakenteluissa. Eniten aikaahan tuossa menee tolppien sahaamiseen ellei sitten ole kunnon sirkkeliä jolla saa vedettyä helposti mittaan.

Vili#16
28.02.2013, 18:27
MEniten aikaahan tuossa menee tolppien sahaamiseen ellei sitten ole kunnon sirkkeliä jolla saa vedettyä helposti mittaan.
Kannattaa kysyä sahaavatko liikkeessä määrämittaan. Itse rakentelin koirille myös aitauksen viime kesänä, niin Starkissa ainakin sahasivat valmiiksi tolpat kun tulin kysyneeksi.

SamSpade
01.03.2013, 08:16
Kannattaa kysyä sahaavatko liikkeessä määrämittaan. Itse rakentelin koirille myös aitauksen viime kesänä, niin Starkissa ainakin sahasivat valmiiksi tolpat kun tulin kysyneeksi.

Näin. Useimmissa rautakaupoissa on sahauspalvelu, maksullinen ainakin nimellisesti, mutta jos sopivan määrän ostaa tavaraa niin varmaankin sahaavat samaan hintaan (ainakin nyt jos hakee tavarat jo ennen kuin varsinaisen rakentamisen sesonki alkaa kk päästä.)
Helpottaa kyllä paljon.

Myyrä
01.03.2013, 08:57
Onko jollain kokemuksia noista invisible fenceistä? Eli oppiiko koira helposti kunnioittamaan tuota rajaa eikä ole saman tien toisella puolella sähköiskun saaneena, jos siellä joku naapuri heiluu.

Itse olen tällaista nyt harkinnut. Olisi verkkoaitaan verrattuna huomattavasti kätevämpi systeemi joka suhteessa. Jos vain koira oppisi tätä rajaa noudattamaan.

Cassu
01.03.2013, 09:23
Meillä on suunnitelmissa kesällä tehdä omalle saksanpaimenkoiralle tarha pihalle. Tuttava haki juuri valmiit puurunkoiset aitaelementit ja jotain 300 paikkeilla hinta oli. Usein voi netistä löytyä valmiita elementtejä, puurunkoiset on edullisimmat. Itse meinattiin ihan alusta rakentaa.

tsajari
01.03.2013, 09:42
Vanhempien koirat oppi noudattamaan omakotitalon pihan rajoja ihan vain kun omistaja kierrätti koiraa pari kertaa rajoja pitkin. Alussa sattui muutama pieni karkaaminen, josta kuitenkin palasivat nopeasti takaisin tuhoamatta tai satuttamatta ketään. Nyt pysyvät kuitenkin kiltisti pihassa. Molemmat ovat leikattuja, joka omalta osaltaan vähentää karkaamisviettiä.

Olen kuullut positiivisia tuloksia myös sähkölangan käytöstä. Oppivat rajan niinkin.

Edit: Lisättäköön vielä, että oman mielenterveyden kannalta ihan konkreettinen aita on kuitenkin ehkä paras vaihtoehto. Vaikka koirat eivät karkailekaan on omistajilla aina pieni huoli päällä ja sivusilmällä tarkkailevat niiden liikkeitä pihamaalla. Aidan vuoksi mokomista ei tarvitse juuri välittää vaan saavat ihan oikeasti tallustella pihalla vapaasti.

Kayaker
01.03.2013, 10:24
On kyllä ihme miten koirakuume voi viedä miehen. Olen tässä vapaaherrana ollessa toiminut sivutoimisena mäyräkoiranhoitajana, exäni mäyris asustelee luonani aina pari päivää viikossa kunnes taas työllistyn. Ja nyt on sitten käynyt niin, että minulla on oma mäyräkoiranpentu jo "tilauksessa", ja kyseessä olisi vielä mäyrisystäväni lapsenlapsi ;) Edellyttäen että kaikki sitten sujuu hyvin, tietenkin. Mutta samalta kasvattajalta voi varmasti saada mäyriksen joka tapauksessa jos tuo ei syystä tai toisesta onnistu. On erittäin hyvä kun tietää että on ainakin taustat kunnossa, on oikein surettanut kun on viime aikoina lukenut näistä rikollisista pentukasvattajista. Minä jolla oli hyvin vähäinen kokemus koirista muutuin sitten koiraihmiseksi pikavauhtia ;)

Alamummo
01.03.2013, 11:23
Onnea tulevaa koiratalouteen, mäyrikset ovat mahtavia koiria! Varaudu siihen, että kaveri on seuranasi pitkään. Meidänkin maastonakki eleli kanssamme lähes 17 hienoa vuotta.

Kayaker
01.03.2013, 11:33
Onnea tulevaa koiratalouteen, mäyrikset ovat mahtavia koiria! Varaudu siihen, että kaveri on seuranasi pitkään. Meidänkin maastonakki eleli kanssamme lähes 17 hienoa vuotta.

Kiitos ! Juu, siihen on varauduttu ;) Mäyris on varmaan pitkäikäisimpiä koiria
mitä löytyy. Tämä hoidokkini on juuri täyttänyt 10 vuotta, ja se on oikein innokas vipeltäjä. Sillä oli vaan hiljattain hammasvaivoja, siltä revittiin pois 8 hammasta jonkun tulehduksen vuoksi.

Axbor Nocturne
01.03.2013, 11:33
Hei, olisko hyvää ideaa tuholaistorjuntaan? Meillä kaksi borderterrieriä (uroksia), iältään viisi ja kolme vuotiaat. Vanhempi tykkää repiä sängystä petivaatteet, jalkopäästä. Tämä tapahtuu siis silloin, kun ollaan töissä. Eroahdistusta saattaa olla ja osaksi myös nuorempi koira on saanut vanhemman tekemään näitä tuhotöitä. Silloin kun tämä vanhempi koira oli meidän ainoa koira, ei tuhoamista tapahtunut, poislukien aivan pentuaika. Yksi vaihtoehto olisi tietysti se, että laittaa työpäivän ajaksi makkarinoven kiinni. Tällä hetkellä käynnissä jääkausi, ensimmäinen viikko. Tuhoamista siis jatkunut reilu vuoden, lähemmäksi kaksi.

Alamummo
01.03.2013, 18:16
Mikset laittaisi makuuhuoneen ovea kiinni? Eivät koirat siitä kärsi, jos eivät pääse joka huoneeseen remmeltämään. Meilläkään ei koirilla ole asiaa osaan huoneista kun emme itse ole paikalla.

Anzta
01.03.2013, 18:31
Tämä hoidokkini on juuri täyttänyt 10 vuotta, ja se on oikein innokas vipeltäjä.

Vanhemmillani on sekarotuinen (suomenpystykorvaa ja partacollieta) koira, joka tulevana kesänä täyttää kymmenen vuotta. Edelleen aivan yhtä aktiivinen kuin viisi vuotta sitten, mikä on tuota koiran touhukkainta aikaa. Minkäänmoista hiipumista vauhtiin ei ole tullut. Ainoa tauti mitä koira on sairastanut on kennelyskä, minkä sai koirakaveriltaan. Muuten ollut terve koira.

Kayaker
01.03.2013, 22:17
Vanhemmillani on sekarotuinen (suomenpystykorvaa ja partacollieta) koira, joka tulevana kesänä täyttää kymmenen vuotta. Edelleen aivan yhtä aktiivinen kuin viisi vuotta sitten, mikä on tuota koiran touhukkainta aikaa. Minkäänmoista hiipumista vauhtiin ei ole tullut. Ainoa tauti mitä koira on sairastanut on kennelyskä, minkä sai koirakaveriltaan. Muuten ollut terve koira.

Tämä on jo käynyt läpi mäyriksen yleisen vaivan, eli selkävaivat. Mutta ne saatiin hoidettua osteopatialla. On se kuulemma ollut vielä aktiivisempi nuorempana, mutta kun sen kanssa lähtee ulos niin se ei meinaa haluta kotiinkaan ;)

Axbor Nocturne
02.03.2013, 23:24
Mikset laittaisi makuuhuoneen ovea kiinni?

Joo, tuo on varmaan ainoa vaihtoehto ja perjantaina ei ollut mitään tihutöitä tehty. Ei tarvitse ovea laittaa kuitenkaan kiinni, kun löytyy koiraportti. Tänään sitten olikin mielenkiintoinen tilanne, meikäläinen sängyssä krapulan kourissa puoliunessa. Kun avokki lähti ulos, niin pari minuuttia siitä tämä vanhempi koira teki reiän aluslakanaan jalkopäähän. Ihme touhua.

Uleåborgir
04.03.2013, 19:55
Vanhemmillani on sekarotuinen (suomenpystykorvaa ja partacollieta) koira, joka tulevana kesänä täyttää kymmenen vuotta. Edelleen aivan yhtä aktiivinen kuin viisi vuotta sitten, mikä on tuota koiran touhukkainta aikaa. Minkäänmoista hiipumista vauhtiin ei ole tullut. Ainoa tauti mitä koira on sairastanut on kennelyskä, minkä sai koirakaveriltaan. Muuten ollut terve koira.

Minkälainen epeli on partacollien ja suomenpystykorvan sekoitus? Voisin veikata, että melko energinen otus on kyseessä.

Anzta
04.03.2013, 23:15
Minkälainen epeli on partacollien ja suomenpystykorvan sekoitus? Voisin veikata, että melko energinen otus on kyseessä.

Oikein veikattu. Erittäin energinen tapaus on kyseessä. Energiaa riittää telmiä koko päivä, jos vaan saa jostakusta seuraa. Esimerkiksi jos keppiä alat sille heittelemään, siitä ei loppua tule. Toki positiivistahan tuo vain on, että koiralla energiaa riittää. Kasvatus on kyseisen yksilön osalta onnistunut sen verta hyvin, että mitään pahojaan tuo ei tee kun yksikseen jää. Lähinnä nukkuu tuolloin. Luonne on tullut kyllä partacollien suunnasta, samoin koko. Väritys onkin sitten lähes suoraan suomenpystykorvalta.

Rööri
05.03.2013, 07:49
Meidän 4 -vuotiaalle Bernille on kasvanut ihan yht`äkkiä oikean takajalan kyynärnivelen(?) ulkosyrjään polkuanturamainen patti. Se näyttää kutiavan kun koirus sitä koko ajan nuolee. Pinnaltaan se on karkea ja väriltään harmaa. Painellessa patti ei näytä aristavan, mutta kutina ilmeisesti kiusaa ja lupsuttaminen panee ympäröivän ihon punottamaan.

Mistähän moinen ja mahtaako olla vaarallinen? Eukko on voidellut sitä Bepanthenilla, mutta sehän nuolee ne heti pois. Eläinlääkärin paikka varmaankin, mutta kertokaa tekin mielipiteenne.

Gagne
05.03.2013, 08:24
Meidän 4 -vuotiaalle Bernille on kasvanut ihan yht`äkkiä oikean takajalan kyynärnivelen(?) ulkosyrjään polkuanturamainen patti. Se näyttää kutiavan kun koirus sitä koko ajan nuolee. Pinnaltaan se on karkea ja väriltään harmaa. Painellessa patti ei näytä aristavan, mutta kutina ilmeisesti kiusaa ja lupsuttaminen panee ympäröivän ihon punottamaan.

Mistähän moinen ja mahtaako olla vaarallinen? Eukko on voidellut sitä Bepanthenilla, mutta sehän nuolee ne heti pois. Eläinlääkärin paikka varmaankin, mutta kertokaa tekin mielipiteenne.

Nakematta on vaikea dignosoida, mutta yksi vaihtoehto on nahan parkkiintuminen. Meilla tulee rhodesialaisille samoja (tai oikeastaan niita on ollut aina). Noita tulee kohtiin joissa ei ole ihonalaista rasvakerrosta pehmittamassa kovaa pintaa vasten hiertamista. Meilla on auttanut oljyn lisaaminen ruokaan ja telttapatja makoilualustana.

Knower
05.03.2013, 09:28
Painellessa patti ei näytä aristavan, mutta kutina ilmeisesti kiusaa ja lupsuttaminen panee ympäröivän ihon punottamaan.

Mistähän moinen ja mahtaako olla vaarallinen? Eukko on voidellut sitä Bepanthenilla, mutta sehän nuolee ne heti pois. Eläinlääkärin paikka varmaankin, mutta kertokaa tekin mielipiteenne.

Lähtisin pateista itse aina viemään eläinlääkärille. En osaa sanoa, Gagnen mainitsema homma voi olla yksi mahdollinen mutta lekurilla se selviäisi.

Swearengen
05.03.2013, 09:38
Meilla tulee rhodesialaisille...


Hieman ot, mutta mielenkiintoinen rotu, kun oletan, että kyse on Rhodesiankoirasta/Rhoedesian Ridgebackista. Saattaa olla seuraava koiravalinta tähänkin talouteen. Nykyiset ja aikaisemmat koirat on olleet rottiksia, dobbereita ja beauceroneja. Kaukiksta en viitsi hankkia, kun karvoista tulee nalkutusta ja toisaalta osa ajasta menee kaupungissa kerrostalossa.

Rhodesialainen on varmaan sellainen bwanan monipuolinen koira, mikä ei myöskään karvoilla sotke taloa :).

Alamummo
05.03.2013, 09:49
Meidän 4 -vuotiaalle Bernille on kasvanut ihan yht`äkkiä oikean takajalan kyynärnivelen(?) ulkosyrjään polkuanturamainen patti. Se näyttää kutiavan kun koirus sitä koko ajan nuolee. Pinnaltaan se on karkea ja väriltään harmaa. Painellessa patti ei näytä aristavan, mutta kutina ilmeisesti kiusaa ja lupsuttaminen panee ympäröivän ihon punottamaan.

Mistähän moinen ja mahtaako olla vaarallinen? Eukko on voidellut sitä Bepanthenilla, mutta sehän nuolee ne heti pois. Eläinlääkärin paikka varmaankin, mutta kertokaa tekin mielipiteenne.
Osuuko patti maahan? Voi olla seurausta ihan makoilusta, kun iho on paksuuntunut ajan mittaan ja kutisee, kun iho talvella kuivaa muutenkin.

Jos ei osu, niin voi olla jonkinlainen talipatti tai ihosairaus. Koiruus kannattaa kyllä viedä ihan varmuudeksi lekurille, joka voi ottaa pahkurasta ohutneula- tai raapenäytteen ja poistaa tarvittaessa tai antaa tarvittavat tropit. Onko tämä tullut vaan toiseen kyynärpäähän vai onko oire molemmissa?

Kuivaa talvi-ihoa koiralla voi hoitaa ravintoöljyllä. Joko kallista Nutrolinia tai sitten kalaöljyä (molempia saa lemmikkieläinten tarvikeputiikeista). Ihan tavallista auringonkukkaöljyä voi myös antaa, mutta ei ole edellämainittujen veroista.

Gagne
05.03.2013, 10:43
Nykyiset ja aikaisemmat koirat on olleet rottiksia, dobbereita ja beauceroneja. Kaukiksta en viitsi hankkia, kun karvoista tulee nalkutusta ja toisaalta osa ajasta menee kaupungissa kerrostalossa.

Rhodesialainen on varmaan sellainen bwanan monipuolinen koira, mikä ei myöskään karvoilla sotke taloa :).

Sama rotu. Itsepainen kuin saatana ja sita omaa tahtoa/oma-aloitteisuutta ei saa millaan pois. Tosin kukapa sita ridgebackia ottaisikaan jos nuo eivat olisi toivottuja ominaisuuksia.

Meilla on kaksi narttua ja vaikka yleensa sanotaan etta urosten kanssa saa olla tiukkana, niin kyllahan naitakin tyttosia on saanut kouluttaa aika tavalla. Tuloksena on kylla sitten erinomaisen uskollinen ja "alykas" koira. Tulee myos toimeen pienten lasten kanssa.

Ala kuitenkaan lahre sinne tuon karvajutun kanssa. Vaihtaa karvan kerran vuodessa ja sita kylla saa harjata & imuroida aika taajaan.

Ja bwananpa koira hyvinkin. Pitaa hyvin kutsumatonta bantua loitolla :-)

Rööri
05.03.2013, 11:45
Kiitoksia vastauksista Gagne, Tietäjä sekä Mummeli.

Joo, kohta tosiaan osuu makoillessa maahan ja tuossa luun kohdalla ei ole alla yhtään lihaa pehmikkeenä, joten saattaa hyvinkin olla elikon omatekoinen kyynärsuoja. Muualla koirassa ei moisia ole tavattu. Talipatti se ei ole, niistä on kokemuksia.

Oletko Gagne hoidattanut/hoitanut noita syndejä jotenkin? Vaivaako ne teidän koiria mitenkään?

Nappuloiden sekaan eukko lorotteleekin jotain öljyä. Merkeistä en tiedä, mutta jäteöljyni vien Sorttiasemalle kuitenkin.

cortez
05.03.2013, 11:52
Hei, olisko hyvää ideaa tuholaistorjuntaan? Meillä kaksi borderterrieriä (uroksia), iältään viisi ja kolme vuotiaat. Vanhempi tykkää repiä sängystä petivaatteet, jalkopäästä. Tämä tapahtuu siis silloin, kun ollaan töissä. Eroahdistusta saattaa olla ja osaksi myös nuorempi koira on saanut vanhemman tekemään näitä tuhotöitä.

Itse eroahdistuksesta tuskin on kyse kun koiria on kuitenkin 2. Oikeaan eroahdistukseen auttaa koirakaveri mikä teillä on jo. Eli kysymys on enemmänkin varmaan protestoinnista, turhautumisesta, tylsyydestä. Kuinka paljon koirat saa liikuntaa/tekemistä? Harrastatteko jotain?
Borderterrierit on kuitenkin melko teräviä koiria, joka vaatii rodunomaista tekemistä ja toimintaa.

Tällä hetkellä käynnissä jääkausi, ensimmäinen viikko. Tuhoamista siis jatkunut reilu vuoden, lähemmäksi kaksi.

Oletteko käyneet asianmukaisella kouluttajalla tuon jääkauden suhteen, joka on myös testannut molemmat koirat ja teidän välisen suhteen? Jääkausi on erittäin toimiva oikein tehtynä mutta se räätälöidään aina yksilökohtaisesti. Väärin toteutetulla jääkaudella kun saa isoja vahinkojakin aikaan.

Axbor Nocturne
05.03.2013, 12:00
Eli kysymys on enemmänkin varmaan protestoinnista, turhautumisesta, tylsyydestä. Kuinka paljon koirat saa liikuntaa/tekemistä? Harrastatteko jotain?
Borderterrierit on kuitenkin melko teräviä koiria, joka vaatii rodunomaista tekemistä ja toimintaa.

Agilitya harrastavat molemmat koirat viikoittain avopuolison kanssa ja käymme säännöllisesti myös koirauimalassa. Ulkoilutusta tulee neljä kertaa päivässä, joista ainakin yksi lenkki pidempi. Vapaana ei ole kuitenkaan mahdollisuutta pitää, koska emme käytä koirapuistoja. Olemme itse epäilleet sitä, että tämä vanhempi kaveri ei oikein tiedä paikkaansa ja sen takia protestoi. Nuorempi on luonteeltaan selvästi kovempi.

Jääkausi ole aloitettu kouluttajan avustuksella. Ehkä olisi syytä, vaikka tällä hetkellä on tullutkin jo tuloksia. Turhanpäiväinen vinkuminen on vähentynyt huomattavasti.

cortez
05.03.2013, 12:19
Okei, eli tekemisen puutetta se ei ole. Todennäköisesti kyseessä on sitten kai protestointi joka johtuu lauman hierarkiasta, mitä itsekin epäilit. Nämä on kuitenkin asioita jotka varmistuu kouluttajan tekemässä testissä. Sinällään kouluttajalla on usein hyvä käydä, että tuo jääkausi rakennetaan oikein ja myös puretaan oikein. Jääkausi on kokonaisuudessaan kuitenkin 3 viikon jakso (pääsääntöisesti), joka pitää purkaa pikkuhiljaa. Sitä ei saa lopettaa kuin seinään.

Mutta todella hyvä, jos olette jo saaneet ongelmia noinkin ratkottua. On se aina parempi kuin siivoilla kotiintullessa uusia yllätyksiä.

Oma avovaimo kun on ongelmakoirakouluttaja, niin on sivussa itsekin oppinut jollain tasolla näitä juttuja.

Axbor Nocturne
05.03.2013, 13:02
Oma avovaimo kun on ongelmakoirakouluttaja, niin on sivussa itsekin oppinut jollain tasolla näitä juttuja.

Joo, pitää varmaan tänään oman avovaimon kanssa ottaa asia puheeksi, pitäisikö varata aika ihan kouluttajalle? Mutta kiitos mielipiteistä.

Gagne
05.03.2013, 16:00
Oletko Gagne hoidattanut/hoitanut noita syndejä jotenkin? Vaivaako ne teidän koiria mitenkään?

Nappuloiden sekaan eukko lorotteleekin jotain öljyä. Merkeistä en tiedä, mutta jäteöljyni vien Sorttiasemalle kuitenkin.

Ei ne juuri meidän akkoja haittaa. Joskus ovat pikkuisen auenneet, mutta silloin hoitona on ollut lähinnä puhtaana pitäminen (Septidin ei kirvele) ja tsekkaaminen ettei tulehdu. Joskus olen niihin vaseliinia tms. salvaa ajanut, mutta tehokkain tapa on ollut lisäöljyn antaminen, meillä auringonkukkaa. Lähinnä siis pitää pitää huolta etteivät ne nahkalaput pääse kuivahtamaan. Täällä päiväntasaajalla siitä ei ole niin huolta ollut ;-)

Maila
06.03.2013, 12:25
Nappuloiden sekaan eukko lorotteleekin jotain öljyä. Merkeistä en tiedä, mutta jäteöljyni vien Sorttiasemalle kuitenkin.

Jälkijunassa, mutta kuitenkin.
Meidän bernipalleroille ei oikeastaan edes nappulat sovi. Toisen iho on sen verran kuiva ja hilseilevä, ettei ilman reiluja öljyjä ja raakaruokintaa saa turkkia mitenkään pysymään hyvännnäköisenä. Tämä tuli hyvin huomattua, kun reissussa (nappulasta) sai leikkausta vaatineen vatsalaukunkiertymän ja sen jälkeen joutui pehmeälle, luuttomalle purkkiruokavaliolle reiluksi kuukaudeksi. Oli kyllä surkeaa koiraa, kirsu kuiva, korvat likaiset, turkki hilseili ja anturat halkeilivat. Raakaruokaan palattuaan kaikki oireet katosivat. Ja loppui korvien ja hampaiden putsauskin.

Ymmärrän, että nappula on helppo ratkaisu, enkä sitä kritisoi, mutta jos iho on kuiva, kannattanee kokeilla uppoisiko koiraan vaikkapa 1-2krt viikossa lohi. Perusmarketeista saa koirien pakastekaapista Oscar-lohipötkylöitä. Yksi pötkylä vastaa meidän uroksilla puolikasta päiväannosta. Annetaan noille aikuisenakin 2krt/pvä ruoka, joten tuo on helppo ruoka tarjota, senkun ottaa illalla pötkylän jääkaappiin sulamaan ja aamulla avaa sen kippoon.

Jäteöljyistä vielä. Kypsennän nykyään ankanrintani uppopaistaen ja ylijäämä rypsiöljy-ankanrasva on koirien suurta herkkua. Meneepä sekin hyvään tarkoitukseen.

Rööri
07.03.2013, 14:08
Jälkijunassa, mutta kuitenkin.
tarkoitukseen...

No katohan, täällähän on muitakin Bernistelijöitä. Loistava valinta rotuna, jos ei anna logististen ongelmien haitata elämää.
Meilläkin eukko aikoo ottaa keväällä toisen saman moisen - vastusteluistani huolimatta. Alkaa olee mökkimatkoilla tiivis tunnelma farkussa/maasturissa. Irtokarvan määrää en viitsi edes ajatella, koska tuota on jo nyt silmämunat ja suupielet pörröisinä.

Vaimo yritti astuttaa tätä meidän narttua parista viime juoksusta, mutta ei tullut tyttö tiineeksi. Tiedä sitten oliko onki ottamaton, vaikko järvi kalaton. Ainakin sitä vapaa oli miehissä yritetty survoa sinne lampeen. Siellä oli ollut talkoissa uroksen kasvattaja sekä omistaja tuuppaamassa tahtia ja ohjaamassa menoa manuaalisesti. Eipä siis mikään ihme, jos pääsi koirilla hurmos hiipumaan. Minä ainakin luulin, että koirat ja muut elikot osaavat tuon ihan luonnon ohjaamana.

Onko kellään kokemuksia noista astutuksista?

Noista eväistä vielä sen verran, että meidän Bernillä ei iho kyllä juuri hilseile ja karva on yleensä ihan hyvässä kiillossa. Karvaa vaihtaessa tietysti heikompaa.
Sikäli vaihtelun vuoksi voi kyllä tuota lohtakin antaa välillä. Sille syötetään kyllä kaikkea(mitä ei kai saisikaan) muutakin kuin nappuloita.
Niissä jäteöljyissä mitä sinne Sorttiasemalle kyörään, niin ei kyllä kannata mitään syötävää marinoida - saattaa maku vähän noista käytetyistä fossiilisista kärsiä.

cortez
12.04.2013, 17:39
Silminnäkijä: Koirat kouluun, 18. huhtikuuta 2013 @ TV1 (http://areena.yle.fi/tv/1881150)

Tollaista pukkaa ensi viikolla. Ohjelmassa käsitellään ongelmakoirakoulutuksen kahta eri koulukuntaa; toinen keskittyy koiran käytöksen positiiviseen vahvistamiseen ja toinen hoitaa koiran ongelmia enemmän maalaisjärjen pohjalta, laumahierarkian mukaisesti. Enempää tuosta ei oikein juonipaljastuksia ole, katsomalla sitten selviää. Luulisin vaan, että tuon esityksen jälkeen mediakin alkaa ottaa enemmän esille tätä teemaa ja millaisia tuloksia eri tekniikoilla ja asenteilla saa aikaan.

Itse tuo ainakin pitää väijyä, kun kihlattu on tosiaankin ongelmakoirakouluttaja ja hyvinkin läheisissä siteissä tuohon jälkimmäiseen tässä ohjelmassa esiintyvistä kouluttajista.

Dougie
13.04.2013, 09:00
Silminnäkijä: Koirat kouluun, 18. huhtikuuta 2013 @ TV1 (http://areena.yle.fi/tv/1881150)

Tollaista pukkaa ensi viikolla. Ohjelmassa käsitellään ongelmakoirakoulutuksen kahta eri koulukuntaa; toinen keskittyy koiran käytöksen positiiviseen vahvistamiseen ja toinen hoitaa koiran ongelmia enemmän maalaisjärjen pohjalta, laumahierarkian mukaisesti.

Hyvä että Suomessakin tehdään tällaisia ohjelmia. Pitää kattoa ihan mielenkiinnon vuoksi.

Kayaker
13.04.2013, 10:43
Kertokaapas Jatkoajan koiraihmiset vähän kokemuksia :

Minulla on tällainen tilanne edessä : Minulle on tulossa loppukesästä
mäyräkoiran pentu, mutta tilanteeni on se, että olen hiljattain aloittanut
uudessa työpaikassa ja palkallista lomaa ei ole luvassa.

Ajattelin ottaa viikoksi ilmaisen "koiraloman", mutta voiko pentua jättää jo viikon jälkeen päiväksi yksin ? Apujoukkoja on kyllä saatavilla, esimerkiksi naapurista,ja yksi vaihtoehto on että pentu voisi olla vanhempieni mökillä. Työpaikkanikin on koiraystävällinen, mutta työnteosta ei välttämättä tulisi mitään jos koiranpentu pyörii jaloissa.

Nämä asiat ovat tietenkin yksilöllisiä, mutta otan mielelläni kokemuksia vastaan. Koira ja yksineläjä on aina haaste, mutta palkitseva sellainen ;) Tai sitten pitää hankkia koirapuistosta joku sopiva kumppani ;)

cortez
13.04.2013, 11:30
Ajattelin ottaa viikoksi ilmaisen "koiraloman", mutta voiko pentua jättää jo viikon jälkeen päiväksi yksin ?

En tiedä onko tuohon oikeata tai väärää toimintamallia, mutta itse tuossa tilanteessa jättäisin koiranpennun vaan alusta asti yksin. Onhan se julma maailma tuon ikäiselle pennulle mutta totuus iskee jossain vaiheessa kumminkin vastaan ja muutaman viikon vanhempana se on taas koiralle hiukan kovempi pala, kun se on tottunut uudessakin kodissa jatkuvaan ihmisseuraan.

Mutta on tuo viikko toisaalta omastakin mielestä todella hyvä ratkaisu, saatte luotua toisiinne siinä ajassa jo suhdetta. Kunhan vain muistat, ettet nyt sen viikonkaan aikana linnoittaudu kotiin vaan hoidat kauppareissut/roskapussin viennit ihan normaalisti :)

Kayaker
13.04.2013, 11:50
E

Mutta on tuo viikko toisaalta omastakin mielestä todella hyvä ratkaisu, saatte luotua toisiinne siinä ajassa jo suhdetta. Kunhan vain muistat, ettet nyt sen viikonkaan aikana linnoittaudu kotiin vaan hoidat kauppareissut/roskapussin viennit ihan normaalisti :)

Aivan, totuttelee sen pieninä annoksina yksin oloon. Muuten siitä voi tulla huomattavasti vaikeampaa. Senhän on pakko oppia siihen mahdollisimman pian joka tapauksessa. Kuulin että tulevan pennun isoäiti oli jo pentuna hyvin helppo tapaus kaikin puolin, toivottavasti geeniperimä seuraa mukana ;) Pennun äitiä en tunne, mutta tämä mäyräkoiramummohan on minulla säännöllisesti hoidossa. Sinänsä ihan hauska yhtälö, vaikka eihän koirat tunne sellaista käsitettä kuin lapsenlapsi ;)

Knox
13.04.2013, 11:58
Minulla on tällainen tilanne edessä : Minulle on tulossa loppukesästä
mäyräkoiran pentu, mutta tilanteeni on se, että olen hiljattain aloittanut
uudessa työpaikassa ja palkallista lomaa ei ole luvassa.

Ajattelin ottaa viikoksi ilmaisen "koiraloman", mutta voiko pentua jättää jo viikon jälkeen päiväksi yksin ? Apujoukkoja on kyllä saatavilla, esimerkiksi naapurista,ja yksi vaihtoehto on että pentu voisi olla vanhempieni mökillä. Työpaikkanikin on koiraystävällinen, mutta työnteosta ei välttämättä tulisi mitään jos koiranpentu pyörii jaloissa.


Hmm, vaikea sanoa. Riippuu paljon työpäivän pituudesta, 8 tuntia on pitkä aika 9-viikkoiselle pennulle yksin. Tuossa vaiheessa pentu ei ole ollut kuin viikon kanssasi, joten siinä voi iskeä pennulle hätä. Sisäsiisteydessä voi tulla hankaluuksia kun pentua ei kykene käyttämään päivisin pihalla, mutta kyllähän ne senkin ajan kanssa oppivat.

Eihän se koira tietysti kuole yksin olemiseen, jätät tekemistä ja purtavaa ja töiden jälkeen leikität koiraa. Tuon ikäistä nyt ei varsinaisesti vielä lenkittääkkään saa, joten pääset siinä "helpommalla" mitä isomman koiran kanssa.

Minä ajoitin loman niin että kerkesin olla koiran kanssa kuukauden kotona. Hiljalleen opeteltiin yksin olemista, porrastin aluksi noilla roskien viemisellä, sitten kauppareissut jne. Mitään ongelmia ei ollut, muutamat huonekalut sai maistaa hampaita, mutta tuohon olin varautunut.

Nyt koira on jo vajaat kaksi vuotta ja hiljalleen ollaan päästy jo pahimman uhman yli. Tuntui että tuo jätkä piti kouluttaa kaksi kertaa, ensin pentuna ja uudelleen tuossa puoli vuotta sitten, kun kaikki käskyt "unohtui". Vaati kohtuu paljon hermoja, kärsivällisyyttä ja jämäkkyyttä mutta niin vain tuostakin tuli kunnolllinen koira.

Kayaker
13.04.2013, 12:04
Hmm, vaikea sanoa. Riippuu paljon työpäivän pituudesta, 8 tuntia on pitkä aika 9-viikkoiselle pennulle yksin. Tuossa vaiheessa pentu ei ole ollut kuin viikon kanssasi, joten siinä voi iskeä pennulle hätä. Sisäsiisteydessä voi tulla hankaluuksia kun pentua ei kykene käyttämään päivisin pihalla, mutta kyllähän ne senkin ajan kanssa oppivat.

Eihän se koira tietysti kuole yksin olemiseen, jätät tekemistä ja purtavaa ja töiden jälkeen leikität koiraa. Tuon ikäistä nyt ei varsinaisesti vielä lenkittääkkään saa, joten pääset siinä "helpommalla" mitä isomman koiran kanssa.

Minä ajoitin kolmen viikon loman niin että kerkesin olla koiran kanssa kuukauden kotona. Hiljalleen opeteltiin yksin olemista, porrastin aluksi noilla roskien viemisellä, sitten kauppareissut jne. Mitään ongelmia ei ollut, muutamat huonekalut sai maistaa hampaita, mutta tuohon olin varautunut

Vähän huono tuuri että tämä juttu ajoittui juuri tähän kesään, mutta miksi sitä sitten lykkäisi sen takia ? Ehkä mä yrittäisin saada sille ainakin aluksi päiväulkoiluttajan mahdollisuuksien mukaan. Työpäivähän on kyllä säännöstään se 8 tuntia, mutta sitä voi tarvittaessa tehdä osittain etänäkin.
Ja ihan tätä ajatellen valitsinkin sellaisen homman joka ei pahemmin edellytä yön yli reissailuja. Joten eiköhän tästä selvitä ;)

Knox
13.04.2013, 12:17
Vähän huono tuuri että tämä juttu ajoittui juuri tähän kesään, mutta miksi sitä sitten lykkäisi sen takia ? Ehkä mä yrittäisin saada sille ainakin aluksi päiväulkoiluttajan mahdollisuuksien mukaan. Työpäivähän on kyllä säännöstään se 8 tuntia, mutta sitä voi tarvittaessa tehdä osittain etänäkin.
Ja ihan tätä ajatellen valitsinkin sellaisen homman joka ei pahemmin edellytä yön yli reissailuja. Joten eiköhän tästä selvitä ;)

Juu, ei missään nimessä ollut tarkoitus vittuilla tai olla negatiivinen! Kunhan pohdin molemminpuolin tuota asiaa.

Mutta tosiaan tuo päiväulkoiluttaja voi olla hyvä ratkaisu. Meillä ainakin piti pennun kanssa käydä ulkona joku 8-15 kertaa päivässä, käytännössä pari kertaa tunnissa käytiin kusettamassa ulkona. Tuossa oli se etu että koira oppi kohtuu nopeasti vinkumaan ulos kun oli hätä.

Mutta ei muuta kuin tsemppiä ja onnea uuden tulokkaan kanssa!

Kayaker
13.04.2013, 12:20
Juu, ei missään nimessä ollut tarkoitus vittuilla tai olla negatiivinen! Kunhan pohdin molemminpuolin tuota asiaa.

Mutta tosiaan tuo päiväulkoiluttaja voi olla hyvä ratkaisu. Meillä ainakin piti pennun kanssa käydä ulkona joku 8-15 kertaa päivässä, käytännössä pari kertaa tunnissa käytiin kusettamassa ulkona. Tuossa oli se etu että koira oppi kohtuu nopeasti vinkumaan ulos kun oli hätä.

Mutta ei muuta kuin tsemppiä ja onnea uuden tulokkaan kanssa!

Ei hätää ;) En minä sitä niin tulkinnut ;) Näitä asioita pitääkin pohtia kaikilta mahdollisilta kanteilta. Kaikki tiedot ovat yhtä arvokkaita.

Ja kiitos ! Kyllä siitä tulee antoisaa aikaa, se on ensimmäinen oma koirani .

cortez
13.04.2013, 12:20
Eihän se koira tietysti kuole yksin olemiseen, jätät tekemistä ja purtavaa ja töiden jälkeen leikität koiraa. Tuon ikäistä nyt ei varsinaisesti vielä lenkittääkkään saa, joten pääset siinä "helpommalla" mitä isomman koiran kanssa.

Tuosta rohkenisin olla hieman eri mieltä, periaatteessahan koiralle ei tarvitse jättää tekemistä. Entäs kun se tekeminen loppuu (esim. aktivointilelut tyhjenevät)? Se aika monissa tapauksissa juurikin johtaa tuohon huonekalujen pureskeluun, kun koira huomaakin olevansa "vauhdissa" eikä muutakaan tekemistä ole. Jos jotain jättää, niin pari luuta pureskeltavaksi. Mäykyt kun tuppaavat olemaan vielä aika aktiivinen rotu, niin itse en lähtisi enää yhtään enempää sitä aktivoimaan sen jäädessä yksin...

Ja kyllähän koiraa voi alusta asti lenkittää, mutta siinäkin pitää pitää järki mukana. Mennä ihan koiran jaksamisen mukaan. Ei se koira kumminkaan jaksa 10 kilometrin lenkkejä mennä. Sekin, että opettelee alusta asti hihnan kanssa kävelyä, tekee ihan hyvää pennulle ja pääsee jatkossakin sitten helpommalla.
Ja kannattaa myös pitää pentua mahdollisuuksien mukaan vapaana, jotta omistajan ja pennun välinen suhde paranee ja saat ehkä opetettua pennulle luoksetuloa ja nimeä.

Ja kun pentu taloon tulee, niin tärkeintähän siinä on se, että koira näkee heti millaista se elämä oikeasti onkaan. Älkää suojelko tai elättäkö koiraa pumpulissa, vaan rohkeasti vaan koira kotiin kauppareissujen ajaksi ja elää normaalia elämää. Koira tottuu siihen kaikista nopeimmin juuri tuolloin, kun se kotiutuu omaan kotiinsa.

Kayaker
13.04.2013, 12:31
Ja kyllähän koiraa voi alusta asti lenkittää, mutta siinäkin pitää pitää järki mukana. Mennä ihan koiran jaksamisen mukaan. Ei se koira kumminkaan jaksa 10 kilometrin lenkkejä mennä. Sekin, että opettelee alusta asti hihnan kanssa kävelyä, tekee ihan hyvää pennulle ja pääsee jatkossakin sitten helpommalla.
Ja kannattaa myös pitää pentua mahdollisuuksien mukaan vapaana, jotta omistajan ja pennun välinen suhde paranee ja saat ehkä opetettua pennulle luoksetuloa ja nimeä.

Ja kun pentu taloon tulee, niin tärkeintähän siinä on se, että koira näkee heti millaista se elämä oikeasti onkaan. Älkää suojelko tai elättäkö koiraa pumpulissa, vaan rohkeasti vaan koira kotiin kauppareissujen ajaksi ja elää normaalia elämää. Koira tottuu siihen kaikista nopeimmin juuri tuolloin, kun se kotiutuu omaan kotiinsa.

Yksi kullanarvoinen juttu on se että mulla on iso sisäpiha jolla on iso nurmikko, eli otollinen paikka lenkkeilyharjoituksille. Mutta siellä sitä ei uskalla laskea vapaaksi, koska sillä pihalla on myös autopaikkoja. Ja pieni mäyräkoira voi livahtaa portin alitse suoraan kadulle. Mutta kyllä niitäkin paikkoja löytyy, kaikkia näitä pitää vaan treenata kunnolla.

cortez
13.04.2013, 12:51
Yksi kullanarvoinen juttu on se että mulla on iso sisäpiha jolla on iso nurmikko, eli otollinen paikka lenkkeilyharjoituksille. Mutta siellä sitä ei uskalla laskea vapaaksi, koska sillä pihalla on myös autopaikkoja. Ja pieni mäyräkoira voi livahtaa portin alitse suoraan kadulle. Mutta kyllä niitäkin paikkoja löytyy, kaikkia näitä pitää vaan treenata kunnolla.

Jos sinulla on käytössä iso nurmialue siinä sisäpihalla, niin miksi et pitäisi koiraa siinä vapaana? Vaikka pennut ovat tuossa iässä vipeltäjiä pahimmasta päästä, niin kyllähän aikuinen mies saa vielä sen kokoisen koiran kiinni vaikka kävellen. Ainakin me ollaan saatu meidän saksanpaimenkoiran pentu ja japaninpystykorvan pentu kiinni ihan helposti vaikkei ne pentuna aina olisi ymmärtänytkään tulla luokse. Ja jos pelottaa, niin pidä pentu hihnassa vapaana, jolloin hätätapauksissa voi vaikka astua sen hihnan päälle. Helpompaa se irtiolon harjoittelu on nyt kuin neljän-viiden kuukauden iässä.

Olet vaan pennun kanssa alusta asti jämpti ja näytät rajat, niin hyvä tulee! Helppoa rotua et ainakaan kyllä ole valinnut :)

Kayaker
13.04.2013, 14:03
Jos sinulla on käytössä iso nurmialue siinä sisäpihalla, niin miksi et pitäisi koiraa siinä vapaana? Vaikka pennut ovat tuossa iässä vipeltäjiä pahimmasta päästä, niin kyllähän aikuinen mies saa vielä sen kokoisen koiran kiinni vaikka kävellen. Ainakin me ollaan saatu meidän saksanpaimenkoiran pentu ja japaninpystykorvan pentu kiinni ihan helposti vaikkei ne pentuna aina olisi ymmärtänytkään tulla luokse. Ja jos pelottaa, niin pidä pentu hihnassa vapaana, jolloin hätätapauksissa voi vaikka astua sen hihnan päälle. Helpompaa se irtiolon harjoittelu on nyt kuin neljän-viiden kuukauden iässä.

Olet vaan pennun kanssa alusta asti jämpti ja näytät rajat, niin hyvä tulee! Helppoa rotua et ainakaan kyllä ole valinnut :)

Aivan, tuo hihnan kanssa vapaana kulkeminen on hyvä ratkaisu. Silloin on varustettu "hätäjarrulla". Ja sillä pihalla ei kuitenkaan ole niin paljon liikennettä, jos se menee porttikäytävään päin niin sitten sen voi pysäyttää. Koska siinä on se vaara että se livahtaa kadulle, siinä on sen mallinen portti.

Joo, ei mäyris ole ihan helpoimmasta päästä. Äsken sai taas vähän haastaa aikuista mäyristä kun ei vatsan ja tassujen huuhtelu meinannut kelvata ;)
Itsepäisiähän ne on, mutta samalla oikein sydämellisiä, uskollisempaa kaveria et saa ;) Kai se valinta johtuu juuri siitä että kun on sen verran paljon hoitanut aikuista mäyristä, niin mäyriksiin on vaan ihastunut.

Domi28
13.04.2013, 15:16
Olipa äsken taas tilanne päällä koiran kanssa. Meillä on hoitokoirana 3-vuotias Saksan metsästysterrieri-uros. Olin takapihalla grillaamassa ja koira oli vapaana (asumme rivitalossa maaseudulla). Tietysti naapurin harvinainen kissa (ostohinta 2000€) oli lähtenyt ulkoilemaan ja kulki talomme takana olevalla niityllä.
Terrieri hyökkäsi tietysti perään murhanhimo silmissään. Onneksi kissa oli viisaampi ja onnistui eksyttämään koiran naapurin ulkorakennuksen alla. Tässä rahatilanteessa en olisikaan halunnut tuhlata 2000:ta euroa kissaan.
Sivuhuomiona on sanottava, että yllättävän kovaa pystyy ylipainoinen, lyhytjalkainen ja pitkäkarvainen kissakin juoksemaan. Silti kissan hengenlähtö oli kymmenestä metristä kiinni, kun terrieri lähti sadan metrin takamatkalta perään.

Kayaker
13.04.2013, 16:00
Kiitoksia käytännön neuvoista !

Kyllä tällä alkuun päästään ;) Oma tarinansa on tietenkin myös
isot koirat sun muut, täytyyhän pennun tietysti tutustua muihin
koiriin, mutta kannattaanee tehdä se varovaisesti. Tällä hoidokillani
on elinikäinen pelko isoja mustia koiria kohtaan, se johtuu siitä että
Rottweiler ajoi sitä takaa kun se oli pentu, Rottiksen omistaja sai
onneksi tilanteen haltuun.

Knox
13.04.2013, 16:04
Tuosta rohkenisin olla hieman eri mieltä, periaatteessahan koiralle ei tarvitse jättää tekemistä. Entäs kun se tekeminen loppuu (esim. aktivointilelut tyhjenevät)? Se aika monissa tapauksissa juurikin johtaa tuohon huonekalujen pureskeluun, kun koira huomaakin olevansa "vauhdissa" eikä muutakaan tekemistä ole. Jos jotain jättää, niin pari luuta pureskeltavaksi. Mäykyt kun tuppaavat olemaan vielä aika aktiivinen rotu, niin itse en lähtisi enää yhtään enempää sitä aktivoimaan sen jäädessä yksin...

Meillä ainakin piski ampuu aktiviteettien kimppuun, eikä kiinnitä mitään huomiota meidän lähtemiseen. Toinen vaihtoehto on se, että se jää ikkunaan pällistelemään ku lähdetään, joten meille parempi vaihtoehto on pitää koira "kiireisenä". Ja kerran jätettiin videokamera kuvaamaan jotta nähdään mitä koira päivät touhuaa. Sen jälkeen kun kongi oli tyhjä, kävi koira juomassa vettä ja pisti nukkumaan. Ja ainaki minä koen sen niin, että esim. jäädytetty kongi on jonkinmoista aivojumppaa, jonka jälkeen koiralla ei ole enää virtaa touhuta niin paljoa. Toki koira kohtaisia jne, mutta on tuo meidänkin koira melko aktiivinen, ja hyvin on näillä konsteilla pärjätty.

Ja kyllä pentu keksii itselleen tekemistä jos tylsyys iskee. Mutta jokainen toki tekee miten parhaaksi näkee.


Ja kyllähän koiraa voi alusta asti lenkittää, mutta siinäkin pitää pitää järki mukana. Mennä ihan koiran jaksamisen mukaan. Ei se koira kumminkaan jaksa 10 kilometrin lenkkejä mennä. Sekin, että opettelee alusta asti hihnan kanssa kävelyä, tekee ihan hyvää pennulle ja pääsee jatkossakin sitten helpommalla.
Ja kannattaa myös pitää pentua mahdollisuuksien mukaan vapaana, jotta omistajan ja pennun välinen suhde paranee ja saat ehkä opetettua pennulle luoksetuloa ja nimeä.

Oli huonosti ilmaistu meikältä, mutta tarkoitin juuri tuota, ettei se pentu jaksa/halua aluksi kävellä pitkiä matkoja, joten sen suhteen pääsee helpommalla. Nykyään tulee kuitenkin aamuisin käytyä se 45-60 min lenkki mitä ei tarvinut pennun kanssa tehdä. Meillä ainakin meni ensimmäiset pari viikkoa pelkästään ulkomaailmaa ihmetellessä.


Ja kun pentu taloon tulee, niin tärkeintähän siinä on se, että koira näkee heti millaista se elämä oikeasti onkaan. Älkää suojelko tai elättäkö koiraa pumpulissa, vaan rohkeasti vaan koira kotiin kauppareissujen ajaksi ja elää normaalia elämää. Koira tottuu siihen kaikista nopeimmin juuri tuolloin, kun se kotiutuu omaan kotiinsa.

Totta kai. Mutta kuitenkin pentu (tai koira ylipäätänsä) peilaa fiiliksensä melko pitkälti omistajalta. 9-viikkoiselle pennulle on kuitenkin melkein kaikki vielä uutta, joten esim. naapurissa tehty remontti voi olla melko pelottavaa koiralle.

Ainakin minä koin helpommaksi sen että olin kotona koiran kanssa ensimmäiset viikot. Siinä ajassa kerettiin "kokea" ne normaalit ja epänormaalimmat äänet läpi, eikä sitten yksin ollessa tule pakokauhua kun naapurista kuuluu ääniä. Nyt esim. uudet vuodet on ihan piece of cake, piski ei reagoi raketteihin mitenkään.

Knox
13.04.2013, 16:11
Kiitoksia käytännön neuvoista !

Kyllä tällä alkuun päästään ;) Oma tarinansa on tietenkin myös
isot koirat sun muut, täytyyhän pennun tietysti tutustua muihin
koiriin, mutta kannattaanee tehdä se varovaisesti. Tällä hoidokillani
on elinikäinen pelko isoja mustia koiria kohtaan, se johtuu siitä että
Rottweiler ajoi sitä takaa kun se oli pentu, Rottiksen omistaja sai
onneksi tilanteen haltuun.

Suosittelen valikoimaan ne rauhallisimmat ja kilteimmät koirat joiden kanssa tehdä tuttavuutta.

Meillä oli helvetin hyvä tuuri, kun lähistöllä asui monenkokoista ja väristä koiraa, ja omistajat oli helkkarin auttavaisia tuon asian suhteen. Pentu teki tuttavuutta mäyräkoirista tanskandogeihin. Ja nyt koira on selkeästi itsevarma mutta äärimmäisen sosiaalinen tapaus. Joku vois sanoa että henkisesti tasapainoinen koira.

Kayaker
13.04.2013, 16:26
Suosittelen valikoimaan ne rauhallisimmat ja kilteimmät koirat joiden kanssa tehdä tuttavuutta.

Meillä oli helvetin hyvä tuuri, kun lähistöllä asui monenkokoista ja väristä koiraa, ja omistajat oli helkkarin auttavaisia tuon asian suhteen. Pentu teki tuttavuutta mäyräkoirista tanskandogeihin. Ja nyt koira on selkeästi itsevarma mutta äärimmäisen sosiaalinen tapaus. Joku vois sanoa että henkisesti tasapainoinen koira.

Niin asuu täälläkin, joten toisten koirien tapaaminen ei ole ongelma ;)
Mikäs koira sinulla muuten on ?

Noitarumpu
16.04.2013, 11:57
Tilasin Savenmaa.fi:n kautta koirille sopivaa teräsverkkoa 60 m. Kysyisinkin nyt niiltä, joilla kokemusta aidan tekemisestä, että onko valettava betoniin, vai riittääkö, jos laittaa kiviä aidan alareunaa vasten, ettei koira pääse kaivautumaan ulos aitauksesta? Kuinka olette oman aitauksenne rakentaneet? Aion laittaa yhden seinän talon seinää vasten, niin tulee lisätilaa aitaukselle aika lailla lisää, kun sen osan voi käyttää muualla. Millä tavoin olette oven laittaneet, sillä tuossa ei ole ovea mukana?Entä kesäkuumaa ajatellen, kumpi parempi koppi vai katos?Kiitos vastauksista, jos jotkut osaisivat jelppiä:)

Koiranpentuni, joka on nyt puolivuotias ylen innokkaasti kaivelee kissojen hiekka-astiaa ja jopa syö niiden ulostetta. Vaikka kuinka koittaa estää, niin tuntuu, ettei auta. Onko jollain muulla ollut samoja ongelmia ja miten ratkaissut? Lisäksi pentu on kova haukkumaan. Eipä muuten, sehän kuuluu pystiksen luonteeseenkin, mutta kun se haukkua räksyttää ulkoiluttamisen jälkeenkin, kun menee nojatuolin selkää vasten ja kuikkii ikkunasta. Asun paikassa, jossa on vilkas liikenne ja kävely/-pyörätiellä on melkein koko ajan liikehdintää koiran kanssa tai ilman. Siinä riittää kyllä haukuttavaa. Miten tuon hankalan tavan oikein saa pois. En ole vielä keksinyt.

Knox
16.04.2013, 13:04
Niin asuu täälläkin, joten toisten koirien tapaaminen ei ole ongelma ;)
Mikäs koira sinulla muuten on ?

Alaskan husky. Eli sekarotuinenhan tuo on. Jos kiinnostaa, niin tuossa (http://www.tunturisusi.com/koiralinkit/alaskanhusky.htm) on jotain infoa ko. rodusta.

Huikea koirahan tuo on, virtaa riittää aivan saatanasti, mutta oli se tietty tiedossakin.


Koiranpentuni, joka on nyt puolivuotias ylen innokkaasti kaivelee kissojen hiekka-astiaa ja jopa syö niiden ulostetta. Vaikka kuinka koittaa estää, niin tuntuu, ettei auta. Onko jollain muulla ollut samoja ongelmia ja miten ratkaissut? Lisäksi pentu on kova haukkumaan. Eipä muuten, sehän kuuluu pystiksen luonteeseenkin, mutta kun se haukkua räksyttää ulkoiluttamisen jälkeenkin, kun menee nojatuolin selkää vasten ja kuikkii ikkunasta. Asun paikassa, jossa on vilkas liikenne ja kävely/-pyörätiellä on melkein koko ajan liikehdintää koiran kanssa tai ilman. Siinä riittää kyllä haukuttavaa. Miten tuon hankalan tavan oikein saa pois. En ole vielä keksinyt.

Tuo kissanpaska on kyllä jotain koirien suurta herkkua. Auttaisko joku koppimallin hiekka-astia? Tai sitten laitat jonkun esteen ovelle, ettei koira pääse sen yli.

Kuten sanoit, niin tuo haukkuminenhan on täysin luonnollista toimintaa pysykorvalle, joten sen pois saaminen voi olla kohtuu hankalaa. Onhan niitä sitruunapantoja ja muita vermeitä, jolla voi ainakin kokeilla.

Sanokaapa joku hyviä vinkkejä, miten saa koiran olemaan vetämättä koirapuistoon mennessä? Muuten ollaan vetämisestä päästy käytännössä täysin eroon, mutta kun äijä huomaa että ollaan menossa puistoon niin se muuttuu veturiksi. Ei auta pysähteleminen, ei kieltäminen eikä suunnan vaihtaminen. Jos esim. pysähdyn, pysähtyy koirakin, mutta heti ensimmäisestä askeleesta lähtien jatkuu vetäminen. Tuntuu olevan kohtuu yleinen vaiva, mutta kinnostais aika kovasti päästä tuosta eroon.

vlad
28.04.2013, 14:10
Tätä päivää ehdin jo odotella jonkin aikaa, tiesin sen tulevaksi mutta jotenkin onnistuin työntämään ajatuksen sivummalle, etenkin kun viime aikoina vointinsa koheni yllättävänkin paljon.

Eilen illalla vointinsa kuitenkin alkoi heikentyä todella nopeaa tahtia ja aamulla koetin tavoittaa eläinlääkäriä, jotta voisin päästää hänet tuskistaan kivutta ja rauhallisesti. Mutta aikomukseni jäi aikomukseksi, tavoitin eläinlääkärin, joka pyysi soittamaan myöhemmin. Uutta tilaisuutta ei tullut, koska tuntia myöhemmin Toivo nukkui pois.

In memoriam Toivo.

vlad.

Alamummo
28.04.2013, 15:59
Osanottoni vlad. Toivolle hyvää matkaa vihreämmille metsästysmaille.

vlad
28.04.2013, 16:33
Osanottoni vlad. Toivolle hyvää matkaa vihreämmille metsästysmaille.

Kiitos Alamummo!

vlad

Noitarumpu
29.04.2013, 17:21
In memoriam Toivo.
vlad.

Voi sentään! Oletan, että Toivo oli koira? Oma sekarotuinen Pörrini kuoli kauan sitten vanhuuteen. Se oli kova paikka ja monet itkut tuli itkettyä. Monet ilonaiheetkin saivat suupielet kohoamaan, olihan se niitä niin paljon mulle antanut ja perheelleni. Jossain koirien metsästysmailla koiramme ehkä kohtaavat ja lähtevät HuovisVeikon kirjaa vapaasti lainaten kylän raitille hevosenpaskoja syömään. Kun ikävä iskee anna sen tulla ja muista ne kauniit hetket, ne lohduttavat.

Kayaker
29.04.2013, 18:45
Alaskan husky. Eli sekarotuinenhan tuo on. Jos kiinnostaa, niin tuossa (http://www.tunturisusi.com/koiralinkit/alaskanhusky.htm) on jotain infoa ko. rodusta

Kävin vähän zoomailemassa, nuo huskyt ovat kyllä tyylikkäitä.
Oletan että se vaatii aika lailla liikuntaa.

Sistis
29.04.2013, 19:34
In memoriam Toivo.

Osanotto täältäkin. Kyllähän nuo koirat ovat mukavia otuksia.

Itselläni ei koiraa ole, enkä allergikkona sellaista myöskään voi hankkia. Onneksi täysin koiraton ei tarvitse olla - vanhempani kun hankkivat eläkepäivien ratoksi reilu vuosi sitten Shih tzu -"merkkisen" koiranpennun. Ja itse kun asustelen kuitenkin vain noin tunnin matkan päästä heiltä, ja tykkään avovaimon kanssa käydä myös mökkeilemässä ja retkeilemässä tuolla maaseudun rauhassa, tulee tuota otustakin nähtyä melko usein. Hauskaahan sen kanssa on leikkiä, etenkin kun noin nuorella on vielä kovasti energiaa ja välillä myös kyky tehdä mitä erikoisempia tempauksia. Hauskin episodi oli viime kesänä, kun koira kävi roudaamassa sisäkuistin perukoilta puolillaan olleen siiderilaatikon ja kuljetti sen olohuoneeseen leikkikalukseen...

Mietin vain, että mitä isäukko on koiralle oikein opettanut... siiderin nouto onnistui ainakin vaivatta.

vlad
29.04.2013, 22:22
Voi sentään! Oletan, että Toivo oli koira?

Kyllä, Toivo oli karkeakarvainen mäyräkoira. Ikää oli ehtinyt kertyä kuitenkin jo ihan kiitettävät 13-vuotta - täytti viime perjantaina sen verran.

Tänään vein eläinlääkäriin, joka toimittaa Toivon eteenpäin tuhkattavaksi ja aikanaan sitten saan tuhkat kauniissa uurnassa itselleni.

Kiitokset muistaneille!

vlad.

ufon_kaakao
29.04.2013, 23:59
Osanottoni vladille.

Täällä kidutetaan koiria hengiltä: Turistitkin järkyttyivät rekikoirien kunnosta - Mikseivät viranomaiset reagoi? | Kotimaan uutiset | Iltalehti.fi (http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013042916947486_uu.shtml).

Knox
30.04.2013, 01:23
Kävin vähän zoomailemassa, nuo huskyt ovat kyllä tyylikkäitä.
Oletan että se vaatii aika lailla liikuntaa.

Juu, kyllähän tuon kanssa saa liikuntaa harrastaa. Ihan hihnalenkkejä tulee päivässä käveltyä arviolta sen 2-3 tuntia. Sitten pari-kolme kertaa viikossa käydään talsimassa metsässä. Jos ite kävelee 8 kilometriä niin koira ravaa varmaan sen 20 kilsaa samassa ajassa. Talvella sitten kiskoo meikäläistä suksilla jne.

Mutta helvetin hauskaa on kyllä ollut. Eipähän tule maattua sohvalla päiviä, vaan pysyy itsekkin virkeänä ja kunnossa kun koiran kanssa touhuaa.

Täältäkin osanotot Vladille. Varmasti kova paikka.

Kayaker
30.04.2013, 16:28
Kyllä, Toivo oli karkeakarvainen mäyräkoira. Ikää oli ehtinyt kertyä kuitenkin jo ihan kiitettävät 13-vuotta - täytti viime perjantaina sen verran.

Tänään vein eläinlääkäriin, joka toimittaa Toivon eteenpäin tuhkattavaksi ja aikanaan sitten saan tuhkat kauniissa uurnassa itselleni.

Kiitokset muistaneille!

vlad.

Syvimmät osanottoni minultakin

tant gredulin
30.04.2013, 22:31
Osanottoni, vlad. Oma 'Lubomir Hurtaj'ni kuoli viime kesäkuussa, pian siitäkin on jo vuosi. Snautserikaiffari ehti 16 vuoden kypsään ikään ja pakko sanoa ettei mene päivää vieläkään, etteikö käy mielessä.

Musta Nuoli
30.04.2013, 23:46
Lainaan itseäni ketjusta jonne kaikkien on pakko kirjoittaa, oli asia sitten mikä tahansa (http://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?p=4755222#post4755222):

Osanottoni vladille minultakin. Rakkaan eläimen menettäminen ei varmasti ole helppoa. Enemmänhän läheinen lemmikki merkitsee kuin valtaosa ihmisistä, ja lemmikki on uskollisena vierellä todennäköisesti kauemmin kuin valtaosa parisuhteista kestää.

Tuonne ketjuun on myös päätynyt useita surunvalitteluja vladille.

Veljeni avovaimon koiralla on ikää jo 17 vuotta, ja koira alkaa olla aika raihnaisessa kunnossa, juuri on takana leikkausta vaatinut suutulehduksen hoito. Vanha on koira, eikä tuosta enää nuorru. Saa nähdä, miten käy ja toipuuko koira vielä.