PDA

View Full Version : Koira – ihmisen paras ystävä


Sivut : 1 2 3 [4] 5 6

TQoFE
03.12.2008, 21:54
Komppaan edellisiä myös.

... ja sitten vielä sellainen asia, että ensimmäiseksi koiraksi ei välttämättä kannata hankkia Saksanpaimenkoiran pentua, varsinkaan urosta, jollei oikeasti osaavia ihmisiä ole käden ulottuvilla tarvittaessa. Isokokoisen palveluskoiran kouluttaminen kun ei tosiaankaan ole verrattavissa naapurin Fifin satunnaiseen leikittämiseen.

Rocket Richard
04.12.2008, 00:03
Hyviä vastauksia kaikilta. Oli lohdullista kuulla, että se asunnon koko ei ole ratkaiseva.

Olen kuitenkin harkinnut asiaa ja tullut nyt siihen tulokseen, että en ainakaan vielä muutamaan vuoteen tätä unelmaa toteuta. Hoitajia koiralle esimerkiksi pk-seudulle muuttaessani kyllä löytyisi ja yksi jopa sellainen, joilla on aiempaa kokemusta saksanpaimenkoirasta. Muutan näillä näkymin tyttökaverin kanssa asumaan yhteen ja hänelläkin on kokemusta koirista.

Yksin en siis koirani kanssa jäisi, mutta toisaalta haluan taata kaikista parhaimmat olosuhteet koiralle ja yksiö, kiireinen elämänrytmi ja muut velvoitteet eivät ole ne parhaat mahdolliset olosuhteet koiralle. Tunti tai parikin voisi jopa jäädä koiran ulkoluttamiseen, mutta toisaalta tulisi varmasti myös päiviä, jolloin tuo aika olennaisesti lyhenisi.

Siis otan todennäköisesti saksanpaimenkoiran jossain vaiheessani elämääni, mutta vielä ei ole sen aika. Se aika tulee kuitenkin vielä.

AnaMasa
04.12.2008, 09:13
Siis otan todennäköisesti saksanpaimenkoiran jossain vaiheessani elämääni, mutta vielä ei ole sen aika. Se aika tulee kuitenkin vielä.Tuo epäitsekäs päätös on yksi suurimmista tavoista osoittaa sitä aitoa eläinrakkauta.

Salama15
04.12.2008, 09:47
Vitutusketju-kamaa, mutta laitetaan nyt tänne; emännällä (tai siis koko meidän perheellä) kaksi pientä rotukoiraa (KV-MVA:ta jne.) ja viimeisen puolen vuoden aikana toisella todettu selässä spondyloosi (selkäranka on kuin henkari ilman koukkua) ja toisella epilepsia...

Kunnon epi-kohtauksia on tuolla toisella ollut tasan yksi, mutta ns.poissaolokohtauksista on vaikea sanoa. Toisella selkä on välillä parempi, välillä huonompi, mutta jos kaikki menee pahimmalla mahdollisella tavalla ja koirien elämä alkaa oikeasti kärsiä noista hommista niin molemmat saa se "viimeisen hoidon" takuuvarmasti!

Cassu
06.12.2008, 14:52
... ja sitten vielä sellainen asia, että ensimmäiseksi koiraksi ei välttämättä kannata hankkia Saksanpaimenkoiran pentua, varsinkaan urosta, jollei oikeasti osaavia ihmisiä ole käden ulottuvilla tarvittaessa. Isokokoisen palveluskoiran kouluttaminen kun ei tosiaankaan ole verrattavissa naapurin Fifin satunnaiseen leikittämiseen.

Yhtälailla tämä naapurin pikku Fifi on pitänyt kouluttaa. Tuota ajatustasi en ihan allekirjoita. Itselläni on vähän reilu vuoden ikäinen sakemanniuros ja se on eka oma koirani. Minä taas suosittelen saksanpaimenkoiraa, sillä se on helpompi kouluttaa kun esim. malinois tai rotikka. Sakemanni kiintyy omistajaansa ja on miellyttämishaluinen. Jokainen rotu on vaativa koulutusvaiheessa aloittelijalle, mutta se on itsestä paljon kiinni haluaako neuvoja ja apua hakea. Meillä on ihan hyvin mennyt ja ihmiset ovat kovasti koirasta pitäneet.

jesse72
06.12.2008, 19:23
Nyt tullut eleltyä vuosi ilman koiraa. Viitisen vuotta labbis-uros kuului arkielämään. Todella outoa oli aluksi kun kotona ei ollut iloista karvakasaa jaloissa kieppumassa kotiutuessa. Öisin tuli heräiltyä kun sitä unta rauhoittavaa tassujen rapinaa, veden latkimista ja kuorsausta ei enää kuulunutkaan.

Aikaa ja huomoitahan koirat vaativat, mutta kyllä ne myös antaa paljon. Paljon seuraa ja iloa sen rapakelien lenkin pesushown vastineeksi.

Alamummo
06.12.2008, 21:14
... ja sitten vielä sellainen asia, että ensimmäiseksi koiraksi ei välttämättä kannata hankkia Saksanpaimenkoiran pentua, varsinkaan urosta, jollei oikeasti osaavia ihmisiä ole käden ulottuvilla tarvittaessa. Isokokoisen palveluskoiran kouluttaminen kun ei tosiaankaan ole verrattavissa naapurin Fifin satunnaiseen leikittämiseen.
Mitä tarkoitat "satunnaisella leikittämisellä"? Ihan yhtä kamala tulee huonon tapakasvatuksen saaneesta Fifistä. Pieni, ihmisen seuraksi jalostettu koira on ehkä helpompi kouluttaa kuin kovaluonteisempi palveluskoira eikä sen purressa synny ihan yhtä pahaa jälkeä, mutta peruskoulutuksen tarve on yhtäläinen ja naapurin Fifinkin voi kouluttaa tottelevaisuusvalioksi, jos intoa riittää.

Kommenttisi kertoo, ettei sinulla taida olla asiasta mitään käytännön kokemusta.

TQoFE
07.12.2008, 09:38
Mitä tarkoitat "satunnaisella leikittämisellä"?

Tarkoitin sitä mitä kirjoitinkin: jos kokemus koirista rajoittuu siihen, että on satunnaisesti eli silloin tällöin leikittänyt eli vaikka heitellyt palloa naapurin eli ei-omalle Fifille, ei kannata kuvitella sen antavan valmiuksia sessan kouluttamiseen. Enkä väittänyt RR:n kuvittelevan niin, kunhan muistutin varmuuden vuoksi.

Ihan yhtä kamala tulee huonon tapakasvatuksen saaneesta Fifistä. Pieni, ihmisen seuraksi jalostettu koira on ehkä helpompi kouluttaa kuin kovaluonteisempi palveluskoira eikä sen purressa synny ihan yhtä pahaa jälkeä, mutta peruskoulutuksen tarve on yhtäläinen ja naapurin Fifinkin voi kouluttaa tottelevaisuusvalioksi, jos intoa riittää.

Missään kohtaa en mitään muuta väittänytkään. Pointin voit tarkistaa ensimmäisestä kappaleesta.

Kommenttisi kertoo, ettei sinulla taida olla asiasta mitään käytännön kokemusta.

Kerrot varmasti, mistä ylläolevasta olet eri mieltä kanssani. Lähipiirissä on ollut useita sessoja ja olen itse kouluttanut terrierin, mutta myönnän auliisti, etten ole sessaa kouluttanut.

-BR-
07.12.2008, 15:22
Meidän taloudessamme on kaksi sekarotuista vanhempaa narttukoiraa (13,5 v. ja 9,5 v.). Tämä vanhempi neitonen on jo selkeästi mummo, eli kuulo on heikentynyt ja kaihikin vaivaa, mutta arkieloa nämä vaivat eivät vielä ainakaan ole vaikeuttaneet. Mitä nyt hyppäämiseen (esim. sängylle) menee vähän enemmän aikaa, kun pitää hiukan mitata etäisyyksiä... Koirat nukkuvat yönsä kyllä omilla patjoillaan, mutta aina aamuisin nimenomaan tämä vanhempi yksilö tahtoo käydä tervehtimässä sängyllä ja kyllä se päiväuniakin peitteen päällä nukkuu. "Neiti P" on tullut talouteen vuotta ennen minua, joten kultani on hänelle maailman tärkein asia. Toki minullakin on muodostunut erittäin läheinen suhde 12 vuoden aikana, mutta perheen ykkönen on silti karvaturrille selkeä.

No, nyt on siis toisella puoliskollani ollut pari päivää yskä, jota tämä vanhempi neiti pelkää. Se poistuu aina yskimisen jälkeen huoneesta pelokkaana ja hakee usein myös minusta turvaa. Miten tämän pelon kanssa tulisi toimia? Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? Ei tahtoisi neidin turhaan stressaavan tällaista asiaa, kun muutaman kerran on pitänyt ihan läähättääkin... Koira on ollut pienestä pitäen paukkuarka (kuten tälläkin foorumilla on jo aiemmin tullut ilmi) ja kyse ei ole siitä kuka yskii. Eli narttu pelkää yskää jokatapauksessa, mutta nyt vielä enemmän kun yskijä on oma johtaja. Hassua sinänsä, että kuulo on jo aika heikko (mikä helpottanee hiukan, toivottavasti,tulevaa uutta vuotta ajatellen), mutta yskän se useimmiten kyllä "kuulee". Se varmasti skarppaa aistejaan tai ainakin on selkeästi enemmän skarppina kuin normaalisti, kunnes uni voittaa... Vai onko kyse vaistosta, tiedä häntä. Jokatapauksessa vaikka koira olisi kauempanakin ilman näköetäisyyttä se saattaa lähteä hiipimään toiseen huoneeseen yskimisen jälkeen. Se varmasti vaan pelkää, että nyt on omistajalla suurikin hätä, kun tuolla lailla tekee... Olemme yrittäneet olla noteeraamatta koiraa yskän tullessa, mutta se ei tunnu oikein auttavan. Puhe ja minun syli on vähän tehonnut, muttei poistanut tätä pelkoa. Nuorempi narttu ei mitenkään noteeraa yskimistä, onneksi.

Neuvoja, anyone?

Pottakameli
17.12.2008, 10:20
Eilen tapahtui uroksen kastraatio ja operaation jälkeen meni sikeitä vedellessä neljä tuntia. Tänään koira sitten tunkee kylkeen kiinni kokoajan ja välillä liikuskelee tuskastuneesti epämukavan olon vuoksi. Kaippa tuo kutina/särky tuosta lievenee muutamassa päivässä...kyllähän tuon itsekkin tietää että leikkauskohta tuntuu aluksi vittumaiselta eikä voi tehdä mitään ennen kuin paranee.

Telaketju
17.12.2008, 14:01
Eilen tapahtui uroksen kastraatio ja operaation jälkeen meni sikeitä vedellessä neljä tuntia. Tänään koira sitten tunkee kylkeen kiinni kokoajan ja välillä liikuskelee tuskastuneesti epämukavan olon vuoksi. Kaippa tuo kutina/särky tuosta lievenee muutamassa päivässä...kyllähän tuon itsekkin tietää että leikkauskohta tuntuu aluksi vittumaiselta eikä voi tehdä mitään ennen kuin paranee.
Ei saatana tämä pitäisi lähettää Jyviin ja akanoihin.... melkein tapoit nauruun.

Uleåborgir
17.12.2008, 19:12
- -

No, nyt on siis toisella puoliskollani ollut pari päivää yskä, jota tämä vanhempi neiti pelkää. Se poistuu aina yskimisen jälkeen huoneesta pelokkaana ja hakee usein myös minusta turvaa. Miten tämän pelon kanssa tulisi toimia? Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? - -

Neuvoja, anyone?

Taitaa olla paremmalla puoliskollasi jo yskä ohi, mutta ääniherkille koirille parasta komentoa pelkäämisen aikana on totaalinen välinpitämättömyys. Eli ei anneta koiralle minkäänlaista signaalia siitä, että oltaisiin itsekin jotenkin reagoivia ääneen.

Jos koiralle alkaa lässyttää ja rapsutella sitä korvan takaa, voi koira fundeerata, että "hei, tämähän on hyvä konsti". Koirat kun ovat opportunisteja pahimmasta päästä. Siinä on koiran kouluttamisen vaikeus ja toisaalta myös helppous. Pitää kuitenkin muistaa, että koirasi on jo ikäkoiria, eikä tällainen "dissaus" ehkä enää toimi kuten pentukoiralle.

Anyway, tässä oli meikäläisen neuvomisyritys. Parsikoon alamummo ja muut viisaammat "analyysiäni".

iibor
25.12.2008, 16:33
No niin, tässä nyt todennäköisesti ihan lähikuukausina perheeseemme on tulossa toinen koira. Minä ja avovaimoni päätettiin että n. 6-vuotiaalle sekarotuisellemme on saatava koirakaveri, jonka kanssa voi leikkiä päivisin, kun välillä poika saattaa joutua olemaan koko päivän yksin, kun molemmilla meillä on vuorotyö.

No, päädyimme sitten ottamaan koiran samasta paikasta kuin nykyisenkin eli Espanjan koirat Ry:stä. Sieltä löytyi noin 4-vuotias spanielimix Amo, johon me molemmat kyllä ihastuimme ainakin kuvien perusteella. Sattuu olemaan todella paljon samaa näköä kuin ensimmäisessä koirasamme, joka myös on siis spanielmix.

Varmaahan ei Amon meille tuleminen vielä ole, sillä Espanjan koirat Ry:llä on aika tiukat kriteerit, minkälaiseen kotiin koira luovutetaan. Eli siis jos joku ei kyseisestä yhdistyksestä tiedä, niin kyseessä on järjestö, joka toimii pääasiassa Espanjan Costa del Solissa. Heidän tarkoituksenaan on pelastaa kadulle hylättyjä ja kadulla eläviä koiria, ja etsiä koirille uutta kotia suomesta. Lisää tietoa löytyy osoitteesta http://www.espanjankoirat.com.

Tässä nyt eletään toivossa, että saataisiin Amo meille kotiin, kun tulisi samalla tehtyä edes vähän jotain hyvääkin, kun saisi taas annettua kodin yhdelle kaltoin kohdellulle koiralle.

Ai niin, jos joku on lähiaikoina matkustamassa Espanjaan ja nimenomaan tuonne Costa del Soliin, tutustukaa seuraavaan videoon, pliis :)
http://www.youtube.com/watch?v=rW6-m3Kc_LE

Aatos
04.01.2009, 12:44
Muistelin että täältä löytyy koira aiheinen ketju, mutta en sitä löydä.

Olen hankkimassa koiran pentua, Espanjanvesikoira (http://www.vesikoirat.fi/espanjanvesikoirat.htm) on lähinnä kiikarissa. Mutta probleema on se että sen Kennelistä kun ottaa sitoutuu kaiken maailman näyttelyhässäköihin, ja pentutehtailuun. Mä haluan sen pennun rahaa vastaan enkä muuta. Ideoita ? Toki jos lyö kolme tonnia pöytään, varmaan irtoaa, mutta joku roti sentään..

Footless
04.01.2009, 12:57
Muistelin että täältä löytyy koira aiheinen ketju, mutta en sitä löydä.

Olen hankkimassa koiran pentua, Espanjanvesikoira (http://www.vesikoirat.fi/espanjanvesikoirat.htm) on lähinnä kiikarissa. Mutta probleema on se että sen Kennelistä kun ottaa sitoutuu kaiken maailman näyttelyhässäköihin, ja pentutehtailuun. Mä haluan sen pennun rahaa vastaan enkä muuta. Ideoita ? Toki jos lyö kolme tonnia pöytään, varmaan irtoaa, mutta joku roti sentään..
Mitä tuossa pikagoogletuksella katselin niin pentujen hinnoiksi sanottiin 1000-1200 euroa. Aika perus rotukoiran hinta siis.

Taidat tuolla kennelistä ottamisella tarkoittaa sitä että ottaisi koiran sijoitukseen? Silloinhan pennun saa käytännössä ilmaiseksi, mutta siinä sitoutuu sitten tosiaan käyttämään näyttelyissä ja tekemään ne parit pennut. Kyllä nyt normitilanteessa pitäisi pentu kuin pentu saada ihan rahalla ostettua ilman että kukaan vaatii mitään sitoumuksia.

grace
04.01.2009, 14:12
Muistelin että täältä löytyy koira aiheinen ketju, mutta en sitä löydä.

Olen hankkimassa koiran pentua, Espanjanvesikoira (http://www.vesikoirat.fi/espanjanvesikoirat.htm) on lähinnä kiikarissa. Mutta probleema on se että sen Kennelistä kun ottaa sitoutuu kaiken maailman näyttelyhässäköihin, ja pentutehtailuun. Mä haluan sen pennun rahaa vastaan enkä muuta. Ideoita ? Toki jos lyö kolme tonnia pöytään, varmaan irtoaa, mutta joku roti sentään..

Jos kyseinen kennel on Zorrazo niin harkitse pariin kertaan. Itsellä on kokemusta useilta vuosilta kyseisestä kennelistä ja meininki ei todellakaan ole niin ruusuista kuin aluksi antavat ymmärtää. Jos haluat lisää kokemusperäistä infoa niin laita yv:ta. Itsellä tällä hetkellä 1 perro, jonka ex-kaveri tuli Zorrazosta.

Kyllä nyt normitilanteessa pitäisi pentu kuin pentu saada ihan rahalla ostettua ilman että kukaan vaatii mitään sitoumuksia.
Myyjät kun tuppaavat laittamaan ostosopimukseen "rastin" jalostusoikeuteen. Ja kun kennel haluaa teettä pentuja omilla kasvateillaan niin silloin olisi suotavaa, että nimen edessä olisi mahdollisimman näyttävä lista titteleitä.

Sirius
05.01.2009, 19:10
Muistelin että täältä löytyy koira aiheinen ketju, mutta en sitä löydä.

Olen hankkimassa koiran pentua, Espanjanvesikoira (http://www.vesikoirat.fi/espanjanvesikoirat.htm) on lähinnä kiikarissa. Mutta probleema on se että sen Kennelistä kun ottaa sitoutuu kaiken maailman näyttelyhässäköihin, ja pentutehtailuun. Mä haluan sen pennun rahaa vastaan enkä muuta. Ideoita ? Toki jos lyö kolme tonnia pöytään, varmaan irtoaa, mutta joku roti sentään..

Riippuu aivan täysin millaiselta kasvattajalta pennun ottaa ja millaiset ehdot ja hinnan osaa neuvotella. Vanhempani ovat kasvattaneet rotukoiria kennelnimellään toistakymmentä vuotta. Pentueita on ollut ehkä kaksi vuodessa, (eri koirilla) ei aina sitäkään. Parhaimman näköiset pennut on pyritty myymään sellaisille henkilöille jotka ovat kiinnostuneita viemään koiraansa näyttelyyn ja käyttämään sitä jalostukseen. Vaihtoehto on ollut koiran sijoittaminen, jolloin omistusoikeus on jäänyt meille, samoin enemmän sananvaltaa siihen käydäänkö näyttelyissä ja teetetäänkö pentuja vai ei. Suurin osa pennuista on kuitenkin mennyt tavallisiksi kotikoiriksi, ilman mitään velvollisuuksia käydä näyttelyissä tai teettää pentuja.

Kannattaa vaikka rotuyhdistyksen kautta selvittää halutun kasvattajia, ja ottaa heihin yhteyttä ja keskustella mitä he odottavat pennun ostajalta. Ainakin vanhempani ovat myyneet vähemmän lupaavia pentuja halvemmalla, jotta niille on voitu taata hyvä koti. Ja ainka kannattaa tehdä kennelliiton virallinen kauppasopimus, mihin hinta ja mahdolliset velvollisuudet käydä esim. määrä x näyttelyissä tulee kirjata. Laittele yksityisviestiä jos haluat lisää tietoa toimintatavoista.

AnZelmi
05.01.2009, 21:11
Mutta probleema on se että sen Kennelistä kun ottaa sitoutuu kaiken maailman näyttelyhässäköihin, ja pentutehtailuun. Mä haluan sen pennun rahaa vastaan enkä muuta. Ideoita ?

Olet vain sopimusta allekirjoittaessa tarkkana/tiukkana, ettei mitään jalostusoikeutta jää kasvattajalle, koska sinähän se koiran omistat eikä kasvattajalla näin ole oikeutta sitä käyttää ilman sinun suostumusta. Siis jos ostat koiran, etkä ota sijoitukseen. Näin ainakin itse toimin oman vesikoiran oston kanssa. Kolmessa näyttelyssä lupauduin koiran kylläkin käyttämään, mutta jalostusoikeutta ei kasvattajalle jäänyt.

struumax
09.03.2009, 08:18
Näin sairausloman kulungiksi voisi kysellä jatkislaisilta että onko kokemuksia Walesinspringerspanielista omistajan ominaisuudessa??

Sellaisen pentu nyt olisi tulollaan ensi kuun alussa talouteen.

akimoto
09.03.2009, 19:05
Näin sairausloman kulungiksi voisi kysellä jatkislaisilta että onko kokemuksia Walesinspringerspanielista omistajan ominaisuudessa??

Ei ole kokemusta omistajan silmin, mutta yhdellä tutulla on/on ollut (en tiedä nykytilannetta, koska ei yhteyttä olla pidetty muutamaan vuoteen) welshi.

Erittäin sosiaalinen, vilkas ja ihmisläheinen rotu. Tarvii kohtalaisen paljon liikuntaa tai sitten koira saattaa herpaantua sisätiloissa ja tehdä tuhojaan. Oikeissa käsissä erittäin nöyrä ja tottelevainen ja monethan käyttävät rotua myös metsästyksessä. Se on tietysti loistavaa liikuntaa ja mieleistä puuhaa myös koiralle. Ja karhumetsälle ei tuon kanssa siis kannata mennä, vaan kyseessä on ihan puhdas noutajarotu eli esim. lintumetsälle tuo on oikein koulutettuna loistava apu. Minun muistini mukaan kaverilla ollut uros oli oikein mukava kaveri eikä tosiaan haukkunut herkästi muita koiria tai ollut rähisevää sorttia. Tuo on tietysti yksilöstäkin kiinni, mutta pääasiassa noitten ei pitäis mitään kovia räyhääjiä olla.
Eli kunhan jaksat nähdä vaivaa ja kouluttaa koiraa oikealla tavalla saat siitä varmasti loistavan kaverin. Jos ei metsästyshommiin niin seurakoirana menee myös hyvin, kun muistaa liikkua sen kanssa tarpeeksi. Pysyy terveenä paremmin ja elää varmasti pitkään.

pasil
09.03.2009, 19:24
...ja monethan käyttävät rotua myös metsästyksessä...

Voisikohan johtua siitä että ko. rotu taitaa olla originaalisti juuri metsästyskäyttöön jalostettu?

akimoto
09.03.2009, 23:11
Voisikohan johtua siitä että ko. rotu taitaa olla originaalisti juuri metsästyskäyttöön jalostettu?

Saattaa niillä olla yhteys. :)
Tarkotin vain, että tuo rotu sopii myös seurakoiraksi. Pahoittelen jos huonosti muotoiltu viestini sai pulssisi kohoamaan.

Käyttäjänimetön
10.03.2009, 16:55
Kävin viikonloppuna lapsuudenkaverini(kin) luona kaukana pohjoisessa ja sillä oli joku metsästystä varten hankittu koira. Se saattoi olla beagle, en ole varma, minä kun en tunnista kuin mäyräkoiran ja senkin vain kaupan hyllyiltä. Voi olla, että beaglet eivät metsästä mitään, ei mitään tietoa. Ei minua kyllä edes kiinnosta sen rotu.

Olipa kerrankin kiva kohdata koira, joka ei ole aivan mahdoton ja:

a) ollut reppana "perseennuolija" (siis mielistelijä, kirjaimellisesti omaa persettään varmaan nuolee) ja ollut koko ajan vailla jotakin rapsutusta tai ollut tekemässä jotakin muka hassua
b) veemäinen haukkuja/ärisijä
c) toljottanut tyhmännäköisesti milloin minnekin tai jokaisesta pienestä risahduksesta ollut korvat höröllään, että onko joku muka taas tulossa taloon jihadia suorittamaan
d) osasi kerjätä ruokaa asiallisesti, eikä kuola valuen, liian intona ja touhukkaana, vaan hiljaa kaihoisasti katsoen ja lähti muualle jos niin sanoi, eikä tarvinnut edes vihaisesti sanoa

Muistini mukaan ensimmäinen tolkullinen koira, jonka olen eläissäni kohdannut. Ei tullut heti mieleen, että tuosta pitäisi tehdä kinttaat saman tien ja ylijäävä osa syöttää ahvenille.

Ymmärrän siis viime viikonlopun jälkeen, että on mahdollista tykätä joistakin koirista. Paras ystäväkö.. ehkä joillekin sitten.

Leon
11.03.2009, 08:59
Ymmärrän siis viime viikonlopun jälkeen, että on mahdollista tykätä joistakin koirista. Paras ystäväkö.. ehkä joillekin sitten.
Ihan kiva, että sait 3. asteen yhteyden. Koirat on hiukan kuin nettikirjoittajat. Äryttäviä räkyttäjiä, kunnes asut sellaisen kanssa samassa taloudessa. Jolloin ne ovatkin jo persoonallisia otuksia ja perheenjäseniä.

Jarzki
19.03.2009, 11:47
Meidän taloon tulee huomenna 4 kuukauden ikäinen Japanin pystykorva. Innolla odotan miten lähtee elämä tuon pienen koiran kanssa käyntiin. Onko muilla kokemuksia tästä rodusta?

Mikke73
19.03.2009, 13:01
Meidän taloon tulee huomenna 4 kuukauden ikäinen Japanin pystykorva. Innolla odotan miten lähtee elämä tuon pienen koiran kanssa käyntiin. Onko muilla kokemuksia tästä rodusta?On kokemuksia, itselläni vajaa kaksivuotias tuollainen. Eikä ole rodusta kyllä mitään pahaa sanottavaa. Ei vaadi kovin paljon kouluttajalta, itse ollut turhankin laiska tuon suhteen ja silti tuloksena fiksu ja tasapainoinen koira - toki varmaan yksilöstäkin kiinni. Niin ja meillä on kissat hoitaneet myös "kouluttamista". Ei ainakaan ole koira vahingossakaan päässyt luulemaan itseään pomoksi...

Kaikki kuvaukset rodun sosiaalisuudesta pitävät sitten todellakin paikkansa. Ei kuitenkaan tee pahojaan vaikka joutuu olemaan työpäivän ajan yksinään kissojen kanssa.

Kun tuon kanssa ei oikein mitään ongelmia ole ollut, niin kerrotko hieman tarkemmin millaisia kokemuksia kaipaat?

Jarzki
19.03.2009, 23:10
Kun tuon kanssa ei oikein mitään ongelmia ole ollut, niin kerrotko hieman tarkemmin millaisia kokemuksia kaipaat?

Ei minulla mitään sen suurempaa, sitä vain lähinnä ajattelin, että onko nimenomaan ollut ongelmia ja onko elämä sujunut niin kuin koiran luonteen perusteella voi odottaakin. Ja hieno homma jos ja kun näin on ollut.

Sellainen ehkä tuli mieleen, että kun jossain on mainittu, että ko. rodun edustajat ovat kovia haukkumaan, niin onko tuo ollut sitä perinteistä mitä muillakin koirilla, että haukutaan lähinnä silloin, kun huomaa, että joku on tulossa kotiin tai näkee vaikka koiran kadulla? Että ei kuitenkaan mitenkään häiritsevästi hauku? Toki se on hyvä etenkin siinä tapauksessa, jos jotain epäilyttävää koiran mielestä ympärillä tapahtuu, vahtikoira kun myös taitaa osin luonteeltaan olla.

Mutta seurakoira oli hakusessa ja eiköhän se sellainen olekin. Ainakin sen perusteella mitä koiraa käytiin katsomassa vajaa viikko sitten kasvattajan luona, oli kyllä erittäin ihmisläheinen ja halusi olla koko ajan ihmisten lähellä. Mutta huomenna se alkaa, kun koira tulee ensimmäistä kertaa tuosta ovesta sisään :)

Mikke73
20.03.2009, 07:30
Sellainen ehkä tuli mieleen, että kun jossain on mainittu, että ko. rodun edustajat ovat kovia haukkumaan, niin onko tuo ollut sitä perinteistä mitä muillakin koirilla, että haukutaan lähinnä silloin, kun huomaa, että joku on tulossa kotiin tai näkee vaikka koiran kadulla? Että ei kuitenkaan mitenkään häiritsevästi hauku? Toki se on hyvä etenkin siinä tapauksessa, jos jotain epäilyttävää koiran mielestä ympärillä tapahtuu, vahtikoira kun myös taitaa osin luonteeltaan olla.

Mutta seurakoira oli hakusessa ja eiköhän se sellainen olekin. Ainakin sen perusteella mitä koiraa käytiin katsomassa vajaa viikko sitten kasvattajan luona, oli kyllä erittäin ihmisläheinen ja halusi olla koko ajan ihmisten lähellä. Mutta huomenna se alkaa, kun koira tulee ensimmäistä kertaa tuosta ovesta sisään :)Ihan normaalia tuo haukkuminen meillä ainakin on ollut. Eli haukkuu silloin kun ovikello soi, ja joskus silloin kun naapurissa asuva räksyttäjä kulkee kadulla ohi. Yleensä tuo meidän neiti ei edes muille koirille hauku, ainoastaan tietyt tutut koirat saavat innostumaan pieneen vuoropuheluun.
Ei tuosta voi oikein millään sanoa että haukkuisi liikaa, joskus saattaa mennä viikkokin niin ettei tuo hauku ollenkaan.

Onneksi olkoon, parempaa seurakoiraa voi olla mahdoton löytää. Tuo on oikeastaan jo huvittavaa kuinka paljon nuo haluavat ihmisten lähellä olla. Joskus kun lenkillä tapaa toisia koiraihmisiä, niin tämä meidän neiti saattaa kokonaan jättää toisen koiran huomioimatta, mutta heittäytyy selälleen koiran ulkoiluttajan jalkoihin.

Janiz80
20.03.2009, 10:09
Joskus kun lenkillä tapaa toisia koiraihmisiä, niin tämä meidän neiti saattaa kokonaan jättää toisen koiran huomioimatta, mutta heittäytyy selälleen koiran ulkoiluttajan jalkoihin.

Tuo on kyllä hupaisa piirre, jota on esiintynyt myös meidän cockereilla. Erityisesti vanhempi narttu heittäytyy kyllä mielellään koiranomistajan jalkoihin, mutta koiran utelut jättää omaan arvoonsa.

Muutenkin kyllä niin ihmismäinen koira, onkohan raukka vieläkään selvittänyt identiteettiään kunnolla... =D

Tuossa Mikke73:n viestissä mainittiin myös ovikellosta. Siitä tuli mieleeni, että on kovin erikoista, että meidän taloudessa koirat harrastavat samaa.

Vaikka meillä ei ole edes ovikelloa. Ei ole ikinä ollutkaan...

Riittää, kun telkkarista kuuluu tuo ääni, vaimeanakin, niin nartut ovat alta aika yksikön ulko-ovella haukkumassa. Pikkuhiljaa vanhempi (ja viisaampi/laiskempi) narttu on ymmärtänyt jo pysähtyä puoleen väliin tarkkailemaan potentiaalista vaaratilannetta.

Ja nuorimmainen taas juoksee samanaikaisesti lähes ovesta läpi...

moby
20.03.2009, 11:01
Tuossa Mikke73:n viestissä mainittiin myös ovikellosta. Siitä tuli mieleeni, että on kovin erikoista, että meidän taloudessa koirat harrastavat samaa.

Vaikka meillä ei ole edes ovikelloa. Ei ole ikinä ollutkaan...

Riittää, kun telkkarista kuuluu tuo ääni, vaimeanakin, niin nartut ovat alta aika yksikön ulko-ovella haukkumassa. Pikkuhiljaa vanhempi (ja viisaampi/laiskempi) narttu on ymmärtänyt jo pysähtyä puoleen väliin tarkkailemaan potentiaalista vaaratilannetta.

Ja nuorimmainen taas juoksee samanaikaisesti lähes ovesta läpi...

Jospa naapurilla on ovikello ja koirat ovat hyvän kuulon omaavina yhdistäneet tuon ovikellon siihen, että jotain tapahtuu/joku on tulossa ovelle.

Itseäni tuo ovikellolle haukkuminen on aina vituttanut suuresti ja aikanaan olen omat koirani opettanut pitämään kuononsa kiinni ko. tilanteessa.

Kulttimörkö
22.03.2009, 22:12
Oma rakas hurtamme, vihikoira, alkaa vanhemmiten käymään ajoittain yllättävän agressiiviseksi. Tässä on lyhyen ajan sisällä tapahtunut kaksi erillistä tapahtumaa jotka ovat tavallaan säikäyttäneet. Molemmilla kerroilla olemme auttaneet hurttaa saamaan sohvan alta jotain sille kuuluvaa. Solmuluun palasta olin tässä hetki sitten antamassa kun tuo höntti saa ne luunsa usein tuon sohvan alle. No nyt yllättäen neiti päätti yrittää käydä mun kimppuun. Sen verran nopeat refleksit mulla on että onnistuin väistämään. Vaimoni ei ollut aikaisemmin yhtä onnekas, mutta sillä kerran minä kerkesin väliin ennen kuin mitään pahempaa kerkesi tapahtua.

Tuo koira on opetettu siihen että sitä saa käsitellä melkein miten vain (eläinlääkäriä varten) ja että sen tavaroihin saa koskea kuka vain ilman mitään agressiivista reaktiota. Nyt tälläistä on käynyt tapahtumaan. Ei tässä muuten mitään mutta kun tuo on suhteellisen iso koira ja meillä on kuitenkin pieni kohta kahdeksan kuukautinen taapero. Tässä ollaan käyty miettimään jo koiran lopettamista vaikka koira onkin erittäin rakas perheenjäsen ja siitä on pidetty hyvää huolta. Olisko mitään kikkaa tai edes syytä miksi koira aivan yllättäen käy tuolla tavalla agressiiviseksi. Olisko tuo mustasukkainen vauvaa kohtaan? Pojallemme tuo koira on tähän mennessä ollut aina kiltti. Tulee välillä lipaisemaan ja osaa muutenkin antaa hellyyttä. Joskus pitää hieman kieltää kun ei tuo iso koira tajua omia voimiaan...

huskis
23.03.2009, 18:00
Pakkiparille vinkiksi, että kannattaa ehdottomasti varata eläinlääkäristä aika ja mennä tarkistuttamaan, että onko koiralla kipuja. Yleensä tuollaiset äkilliset agressiivisuuskohtaukset peruskiltillä koiralla on merkki jonkin sortin kivusta. Mustasukkaisuudesta tuskin on kyse.

vlad
23.03.2009, 21:20
Pakkiparille vinkiksi, että kannattaa ehdottomasti varata eläinlääkäristä aika ja mennä tarkistuttamaan, että onko koiralla kipuja. Yleensä tuollaiset äkilliset agressiivisuuskohtaukset peruskiltillä koiralla on merkki jonkin sortin kivusta. Mustasukkaisuudesta tuskin on kyse.

Lisätään vielä Pakkiparille tiedoksi, että ikävimmillään taustalla voi olla kasvain aivoissa. Sellainen voi nimittäin muuttaa koiran luonnetta arvaamattomallakin tavalla. Omakohtaista kokemusta ei ole mutta tiedän kyllä tapauksia joissa koiran persoonanmuutoksen taustalla on suurimmalla todennäköisyydellä ollut juuri kasvain. Toki huskisin mainitsemat kivut (niitä kasvainkin aiheuttaa) voivat myös tällaista käytöstä aiheuttaa mutta yhtäkaikki aika eläinlääkärille kannattaa kuitenkin varmuuden vuoksi varata.

Mustasukkaisuuttakaan ei tietty voi varmuudella poissulkea tässä vaiheessa mutta mikäli lääkärissä käynnin seurauksena lemmikistänne ei löydy mitään konkreettista kivunaiheuttajaa tuolloin reaktiot saattavat myös johtua mustasukkaisuudesta. Etenkin jos perheessänne ei ennestään ole lapsia ja tämä vihikoiranne joutuu nyt aivan uuden tilanteen eteen kohdatessaan pienen lapsen ensimmäistä kertaa eläessään.

vlad.

Janiz80
24.03.2009, 07:28
Jospa naapurilla on ovikello ja koirat ovat hyvän kuulon omaavina yhdistäneet tuon ovikellon siihen, että jotain tapahtuu/joku on tulossa ovelle.

Itseäni tuo ovikellolle haukkuminen on aina vituttanut suuresti ja aikanaan olen omat koirani opettanut pitämään kuononsa kiinni ko. tilanteessa.

Eipä ole ovikelloa kotona, ja naapurin kello tuskin kuuluu. Omakotitalossa kun asutaan. Tuntuu, että aika sisäänrakennettua tuo koirille on, koska mielestäni koskaan ne eivät oikeaa ovikelloa ole edes kuulleet.

Kulttimörkö
24.03.2009, 19:36
Mustasukkaisuuttakaan ei tietty voi varmuudella poissulkea tässä vaiheessa mutta mikäli lääkärissä käynnin seurauksena lemmikistänne ei löydy mitään konkreettista kivunaiheuttajaa tuolloin reaktiot saattavat myös johtua mustasukkaisuudesta. Etenkin jos perheessänne ei ennestään ole lapsia ja tämä vihikoiranne joutuu nyt aivan uuden tilanteen eteen kohdatessaan pienen lapsen ensimmäistä kertaa eläessään.

vlad.
Perheessä ei ole ollut aikaisemmin lapsia. Tosin tuo on tykännyt lapsista aikaisemminkin, eikä muista koirista ollenkaan. Kuitenkin koira on ollut se ainoa joka on sitä huomiota saanut ja nyt joutuu sen huomion jakamaan. Lonkkakivuista tuo on jo vuosia kärsinyt luusilloista johtuen, mutta tarpeen tullen osaa pyytää särkylääkettä. Lääkettä ei suostu ottamaan jos sitä ei omasta mielestään tarvitse. Anteeksikin osaa pyytää ja niin on jo tehnytkin eikä sen jälkeen mitään ongelmia käyttäytymisen suhteen ilmennyt joten en mihinkään aivokasvaimeen usko. Loogisesti ajateltuna tuo agressiivisuus olisi silloin koko ajan pinnalla.

Jarzki
25.03.2009, 14:26
Ihan normaalia tuo haukkuminen meillä ainakin on ollut. Eli haukkuu silloin kun ovikello soi, ja joskus silloin kun naapurissa asuva räksyttäjä kulkee kadulla ohi. Yleensä tuo meidän neiti ei edes muille koirille hauku, ainoastaan tietyt tutut koirat saavat innostumaan pieneen vuoropuheluun.
Ei tuosta voi oikein millään sanoa että haukkuisi liikaa, joskus saattaa mennä viikkokin niin ettei tuo hauku ollenkaan.

Onneksi olkoon, parempaa seurakoiraa voi olla mahdoton löytää. Tuo on oikeastaan jo huvittavaa kuinka paljon nuo haluavat ihmisten lähellä olla. Joskus kun lenkillä tapaa toisia koiraihmisiä, niin tämä meidän neiti saattaa kokonaan jättää toisen koiran huomioimatta, mutta heittäytyy selälleen koiran ulkoiluttajan jalkoihin.

Kai sitä voisi nyt jotain pientä raapustella, kun koira on nyt kuudetta päivää talossa.

Haukkuminen on tosiaan melko vähäistä, jos tulee uusia ja pelottavia ihmisiä kylään, niin irtoaa hetken jonkunlaista tervehdyshaukkumista, mutta sitä ei kovin kauaa kestä. Koirille haukkuu, tosin riippuen koiran koosta. Iso koira kun tulee vastaan, ehkä enemmänkin pelkää tätä, mutta jos pieni koira on, niin hieman haukkuu ja hetken päästä jo hieman on haluja mennä tutustumaankin.

Virtaa on aivan hirvittävästi ja monta kertaa onkin kolautellut päätänsä seinään tai johonkin muuhun, kun on vauhdilla mennyt paikasta toiseen. Poika myös leikkii lähes koko ajan, eikä yleensä päivällä nuku juurikaan. Jos tunnin yhteensä päivän aikana ennen iltaa nukkuu, niin hyvä on. Yleensä ei sitäkään.

Ja onhan tämä seurakoira parhaasta päästä. Ei se sellaisessa paikassa aikaansa vietä, missä ei ihmistä ole. On nyt valinnut turvakseen yhden henkilön, jonka kanssa toistaiseksi on eniten tekemisissä, mutta kunhan hieman aika vierii, niin eiköhän rupea enenevissä määrin olemaan myös muiden kanssa.

On kyllä melko arka tämä yksilö. Johtuisiko sitten siitä, että oli ehkä kiltein ja rauhallisin tuosta laumasta, jossa eli aivan lapsuutensa. Eli olisi hieman jäänyt muiden jalkoihin siellä ja se vielä näkyy. Ruoankin söi varsinkin aluksi aivan hirveällä vauhdilla, jotta vaan kukaan ei kerkeä syödä tai viedä sitä pois. Pikkuhiljaa kuitenkin rupeaa ottamaan enemmän kontaktia muihinkin ihmisiin ja koiriin, joten eiköhän tuo pahin arkuus ole tässä viikon-parin sisällä ohi. Mahtava koira kyllä on ja tuonut mukavasti piristystä arkeen. Ja tuonut tähän aikaan vuodesta muutakin ajateltavaa kuin vain jääkiekko.

Alamummo
25.03.2009, 15:19
Onnea uudelle perheenjäsenelle.

Taidatte olla toimineet tismalleen oikein pennun kanssa. Aralle koiralle on ensisijaisen tärkeää, että sitä rohkaistaan tekemään asioita, mutta ehdottomasti omaan tahtiin. Jos se ei heti halua tehdä jotain, esim. lähestyä jotain ihmistä, niin sitä ei saa pakottaa vaan antaa sen lähestyä omia aikojaan. Sama on muiden koirien kanssa. Tällä tavalla sen itseluottamus kehittyy pikkuhiljaa.

Jarzki
25.03.2009, 22:27
Onnea uudelle perheenjäsenelle.

Taidatte olla toimineet tismalleen oikein pennun kanssa. Aralle koiralle on ensisijaisen tärkeää, että sitä rohkaistaan tekemään asioita, mutta ehdottomasti omaan tahtiin. Jos se ei heti halua tehdä jotain, esim. lähestyä jotain ihmistä, niin sitä ei saa pakottaa vaan antaa sen lähestyä omia aikojaan. Sama on muiden koirien kanssa. Tällä tavalla sen itseluottamus kehittyy pikkuhiljaa.

Kiitos!

Tuo oli alunperinkin tarkoitus ja tiedostimme sen, että koiraa ei saa pakottaa mihinkään, vaikkei olisikaan edes mikään arka tapaus. Mutta tottakai tuo asia vain korostuu aran koiran ollessa kyseessä. Mukava oli nähdä se, kun yhden kaverini 8kk ikäisen kultaisen noutajan kanssa olimme, niin meidän koira aluksi pelkäsi, mutta kun hieman päästi pikkuhiljaa koiria lähemmäs toisiaan, niin pelko rupesi lähtemään. Lopputuloksena se, että matkalla kotiin meidän koiramme jo yritti tehdä enemmän tuttavuutta tuon noutajan kanssa, mutta emme vielä kovin paljoa heitä päästäneet tekemisiin, kun kokoerokin on vielä suuri. Ensi kerralla varmasti jo voi koirien antaa hieman leikkiä valvotusti, mutta koska noutaja on vielä selvästi isompi ja erittäin innokas, niin hieman pitää varoa.

Se unohtui sanoa, että mieltä on lämmittänyt myös se, kun koira pikkuhiljaa rupeaa oppimaan sisäsiistiksi. Jos tulee yhtäkkinen pissahätä, niin tekee sen oikeaan paikkaan paperille. Tosin noiden määräkin on jo selvästi vähentynyt. Ulostusta ei sisälle ole tehnyt enää moneen päivään. Lapioimme lumet takapihalta tietystä kohtaa ja sinne on oppinutkin jo tarpeensa tekemään, joten kaiken kaikkiaan mukavaa on.

Pari päivää sitten käytettiin järven jäällä juoksentelemassa samalla kun hiihdimme itse, niin ilmeisesti väsy iski ja piti kantaa koira toisesta päästä järveä rannalle. Liikuntaa on pyritty antamaan riittävästi ja eiköhän tuosta mukavaa lenkkiseuraa jatkossa saa.

Uleåborgir
08.05.2009, 13:10
On se jännä juttu, miten koira hoksaa ulkoiluhetken koittavan. Kun nousen tästä tuolilta tai sohvalta vaikkapa röökille parvekkeelle tai hakemaan keittiöstä jotakin, ei koira reagoi. Mutta kun nousen ylös käyttääkseni koiran kusella, alkaa partacolliemme hyppiä ilmassa ja heiluttaa vinhasti häntäänsä.

Ilmeisesti se vaistoaa jotenkin ruumiinkielestä asian laidan. Hämmästyttäviä otuksia etenkin nuo "älykkäisiin" rotuihin kuuluvat koirat.

Kulttimörkö
08.05.2009, 13:28
Ilmeisesti se vaistoaa jotenkin ruumiinkielestä asian laidan. Hämmästyttäviä otuksia etenkin nuo "älykkäisiin" rotuihin kuuluvat koirat.
Sulla on ilmeisesti jotain rutiineja kun olet lähdössä koirasi kanssa ulos. Koira huomaa pienetkin toistuvat tavat vaikka niitä ei itse huomaisikaan. Lisäksi jos käytät koiraasi suunnilleen samaan aikaan vuorokaudesta ulkona, niin koiran sisäinen kello toimii.

Oman koirani äkillinen poismeno harmittaa vieläkin. Kyllä koira osaa käyttäytyä kiltisti kun se tietää että sitä autetaan. Näin kävi jälleen kerran meidän hurtalla mutta valitettavasti tällä kertaa ei ollut mitään tehtävissä. Ottaa kupoliin ja surettaa että miksi meidän koiralle, sille kuitenkin niin kiltille tapaukselle, piti tulla melkein se pahin mahdollinen loppu. Meidän koira menehtyi vatsalaukun kiertymään mikä on tuon meidän koiraa hoitaneen eläinlääkärin mukaan erittäin kivulias. Onneksi kuitenkin sai kipulääkettä lopussa ettei tarvinnut kuolla kotona hirveiden kipujen saattelemana.

ditrim
08.05.2009, 13:38
Ilmeisesti se vaistoaa jotenkin ruumiinkielestä asian laidan. Hämmästyttäviä otuksia etenkin nuo "älykkäisiin" rotuihin kuuluvat koirat.

Huomattu tämä sama homma kaikkien koirien kanssa. Ei sinänsä kylläkään ihme, koirathan ei sisätiloissa juuri muuta tee kuin nuku ja vahtaa omistajaansa. Välillä vähän ihmetyttää miten niitä jaksaa kiinnostaa. Olen tässä vähän miettinyt, että mistä johtuu että koiria ei televisio hirveästi kiinnosta. Eivätkö ne näe tarpeeksi hyvin vai eikö tarjonta ole riittävän laadukasta?

Käyttäjänimetön
08.05.2009, 13:48
koirathan ei sisätiloissa juuri muuta tee kuin nuku ja vahtaa omistajaansa.
Eikös se ole helkutin ärsyttävää, kun joku luontokappale alati tuijottaa? Minua ainakin ärsyttäisi kovasti. Suorastaan sietämätöntä.

Everton
08.05.2009, 13:51
Olen tässä vähän miettinyt, että mistä johtuu että koiria ei televisio hirveästi kiinnosta. Eivätkö ne näe tarpeeksi hyvin vai eikö tarjonta ole riittävän laadukasta?

Eläimet eivät (yleensä) ymmärrä/hahmota kaksiulotteisia kuvia. Olen tosin itsekin törmännyt joskus poikkeustapauksiin, mutta tiedä sitten että mikä näiden syy telkkarin katseluun on.

Omasta mielestäni vielä jännempää on se, että koira tunnistaa telkkarista tulevan äänenkin ihan erilaiseksi. Siis kun meidän koira pelkää kaikkia paukkuja ja menee ilotulituksista hysteeriseksi, niin telkkarista näkyvä ja kovaa luukutettava paukutus ei ole tainnut sitä pelästyttää koskaan.


Eikös se ole helkutin ärsyttävää, kun joku luontokappale alati tuijottaa? Minua ainakin ärsyttäisi kovasti. Suorastaan sietämätöntä.

Itse asiassa se voi olla hyvinkin häiritsevää. Etenkin jos yrität harrastaa vaakamamboa ja koira tapittaa sängyn vieressä.

AnaMasa
08.05.2009, 15:10
Eläimet eivät (yleensä) ymmärrä/hahmota kaksiulotteisia kuvia. Olen tosin itsekin törmännyt joskus poikkeustapauksiin, mutta tiedä sitten että mikä näiden syy telkkarin katseluun on.Meillä katsotaan Pingu-pingviiniä juutubesta yhdessä koiran kanssa. Pingu saa koiran tapittamaan ruutua kuin noiduttuna ja menisi kyllä ruudun läpikin jos päästäisi. Varmaan riittävä kontrasti auttaa (Pingu kun seikkailee lumessa).Omasta mielestäni vielä jännempää on se, että koira tunnistaa telkkarista tulevan äänenkin ihan erilaiseksi.Minusta koira yksinkertaisesti ymmärtää, kuten mekin, että ääni tulee telkkarista, eli siitä toosasta, josta ei tarvitse välittää.

peno
08.05.2009, 15:28
Eläimet eivät (yleensä) ymmärrä/hahmota kaksiulotteisia kuvia. Olen tosin itsekin törmännyt joskus poikkeustapauksiin, mutta tiedä sitten että mikä näiden syy telkkarin katseluun on.


Meidän koira teki heti pentuna taloon tullessaan selväksi että näkee ja ymmärtää tv-kuvaa. Töllöstä tuli joku luontodokkari ja jääkarhu vaappui kuvassa, koira jähmettyi ja alkoi päristä jonka jälkeen vinkui ja meni sohvan taakse piiloon.

Everton
08.05.2009, 15:29
Minusta koira yksinkertaisesti ymmärtää, kuten mekin, että ääni tulee telkkarista, eli siitä toosasta, josta ei tarvitse välittää.

Näinhän se sen tekee, mutta uskoisin että se tunnistaa sen juurikin siksi että ääni on erilaista. Siis tilanne, jossa koira on toisessa huoneessa ja:

a) telkkarissa pamahtaa (ei reaktiota)
b) paukauttaisin itse paperipussin (koira tulisi paniikissa katsomaan)

Uleåborgir
08.05.2009, 15:40
Mikähän siinäkin on taustalla, että ainakin ne kaksi koiraa, jotka olen omistanut elämäni aikana (partacollieita kummatkin) ovat pikkupentuna yhden ainoan kerran kiinnostuneet peilikuvastaan, mutta sen ensimmäisen kerran jälkeen ne eivät ole välittäneet siitä paskan vertaa.

Ihmispsykologiassa on sellainen teoria, että kun pikkuvauva katsoo peiliin, se jossakin vaiheessa tajuaa, että siinä on hän itse: minäkuva on syntynyt. Ymmärtäväköhän koiratkin saman asian?

On tietenkin kaiken maailman papilloneja ja chihuahua-räkyttäjiä, joiden älykkyys on tyhmän kissan tasolla. Ne kun raapivat omaa peilikuvaansa ja pyrkivät peilin taakse koko ikänsä.

Stam1na
27.06.2009, 10:12
Osaisiko kukaan kertoa jotain hyvää nettisivua mistä voisi haeskella perheelle uutta koiraa Keski-Suomen alueelta?
Ei nyt mitään 1000e arvoisia rotukoiria mutta tommoinen mukava ja helppo (halpa) perhekoira olisi hakusessa. Eli joku noutaja tai vastaava sekarotuinen.

Miksu00
27.06.2009, 11:19
Osaisiko kukaan kertoa jotain hyvää nettisivua mistä voisi haeskella perheelle uutta koiraa Keski-Suomen alueelta?
Ei nyt mitään 1000e arvoisia rotukoiria mutta tommoinen mukava ja helppo (halpa) perhekoira olisi hakusessa. Eli joku noutaja tai vastaava sekarotuinen.

Koiratori (http://www.koiratuote.fi/markkina.php) ja Apula (http://www.lemmikkipalstat.net/apula/).

Olkku
28.06.2009, 12:21
Vaarivainaan vauva on kotiutunut hyvin ja on kuten vaarinsa, ei voi erehtyä. Laitan kuvia, kunhan osaan. (joku voisi neuvoa, miten saan kuvia linkitettyä tänne). Alamummo tietää, mitä ylläoleva viesti tarkoittaa, kunhan osaan laittaa kuvia, muutkin koiraihmiset tietävät.

Stam1na
29.06.2009, 21:09
Koiratori (http://www.koiratuote.fi/markkina.php) ja Apula (http://www.lemmikkipalstat.net/apula/).

Kiitos linkeistä. Ei kauaa mennyt kun oikea koira meidän perheeseen löytyi. Elikkäs sekarotuinenhan se on ja äiti on Newfoundlandin koira ja isästä ei kuulemma ole tietoa :), mutta melkoisen isokokoinen tuo on jo 8 viikkoisena ja muutenkin Nöffin näköinen se kyllä on.

Eli jos jollakulla on kokemuksia kyseisestä mallista ja koulutus vinkkejäkin otetaan ilolla vastaan, emme kuitenkaan vielä kovin kokeneita koiraihmisiä ole.

Edit:ja nimi ehdotuksia otetaan myös vastaan, melko isohan tuosta ilmeisesti tulee eli joku "katuuskottava" nimi olis kova. Työnimenä tällähetkellä Pate mutta kun tuolla vaimolla on joskus ollut sen niminen kissa niin ei oikein toimi kuulemma.

Delter
29.06.2009, 21:30
Edit:ja nimi ehdotuksia otetaan myös vastaan, melko isohan tuosta ilmeisesti tulee eli joku "katuuskottava" nimi olis kova. Työnimenä tällähetkellä Pate mutta kun tuolla vaimolla on joskus ollut sen niminen kissa niin ei oikein toimi kuulemma.
Kookas sekarotuinen räksyttäjä. Tää on helppo: Komarov.

BitterX
29.06.2009, 21:43
Edit:ja nimi ehdotuksia otetaan myös vastaan, melko isohan tuosta ilmeisesti tulee eli joku "katuuskottava" nimi olis kova. Työnimenä tällähetkellä Pate mutta kun tuolla vaimolla on joskus ollut sen niminen kissa niin ei oikein toimi kuulemma.

Kookas sekarotuinen räksyttäjä. Tää on helppo: Komarov.

Hiotaan vähän...

Leksa?

Ei itseni mielestä ollenkaan huono koiran nimeksi :)

huskis
06.07.2009, 09:49
Eli jos jollakulla on kokemuksia kyseisestä mallista ja koulutus vinkkejäkin otetaan ilolla vastaan, emme kuitenkaan vielä kovin kokeneita koiraihmisiä ole.




Toivottavasti saitte emän omistajalta hyvät ruokintaohjeet, tuollainen koira kun kasvaa isoksi todella nopeasti, niin oikealla ruokinnalla se kasvaa oikein. Pari vuotta sitten olin yhtenä kouluttajana nöffien perustottelevaisuuskurssilla. Ahneita ne ovat, joten makupaloilla oppivat hyvin. Uuden asian opettamisessa toimii parhaiten sellainen perussääntö, että oikein tehdystä asiasta seuraa palkka, väärin tehtyyn ei reagoida.

Powerplay
06.07.2009, 09:58
Kookas sekarotuinen räksyttäjä. Tää on helppo: Komarov.

Tämähän on hyvä. Sitten kun joku noutaja sille kimpaantuu, niin se kiepsahtaa selälleen häntä koipien välissä.

Berrie
06.07.2009, 11:01
Eli jos jollakulla on kokemuksia kyseisestä mallista ja koulutus vinkkejäkin otetaan ilolla vastaan, emme kuitenkaan vielä kovin kokeneita koiraihmisiä ole.
Joku large breed puppy-ruoka voisi olla paikallaan, eli koira ei saisi liian nopeasti kasvaa. Olikohan se suunnilleen kilo/viikko minkä koiran massa saisi kasvaa. Koulutuksesta en nyt sano mitään kun oma koira on joku adhd-tapaus. Kunhan vaan on selvää kuka on isäntä/emäntä talossa ja koira tulee toimeen muiden koirien kanssa eli hyvä olisi olla kontakteja muihin koiriin jo pennusta alkaen.

Ja Ronski voisi olla nimi.

Jykke1978
06.07.2009, 17:09
Löytyykö Turusta jotain koirakerhoa, sellaista yleistä niin kuin esim. Tampereella on Tampereenseudun koirakerho, kun en löydä muita kuin tuollaisia tietyille roduille olevia kuten Turun Seudun Mäyräkoirakerho, Turun alueen hovawartit, Turun Corgikerho ry, Turun Palveluskoiraharrastajat ry, Turun Seudun Peket ja Turun Vinttikoirakerho Ry. Oma sekarotuinen, kun ei sovi noista mihinkään. Toki löytyi myös Turun Seudun Kääpiökoirat ry, se voisi ehkä sopiakkin, kun koirani "pitäisi" tulla enintään 35 senttiä korkea. Ja sitten löyti TSAU ry joka on agility harrastajille ja agilityä on hieman treenattukin niin tämäkin voisi meille sopia.

Osaisiko joku kertoa näistä kahdesta viimeisestä jotain tarkemmin eli minkä kokoiset koirat pääsee tohon Kääpiökoiriin ja millaiset vaatimukset TSAU:hun pääsyyn on?

Stam1na
06.07.2009, 18:36
Kiitoksia vastauksista. Nimessä päädyttiin nyt sitten kuitenkin siihen Pateen, lyhyt ja ytimekäs, ja olihan se Mustajärviki aika kova jätkä ennen ku alko raittiiks.

Ja juu, nettiä selaamalla löydettiin aikas hyvät ruokinta ohjeet ton kokoselle rodulle. Elikkäs alotetaan tommosella vähän reilu 500g/vrk alussa ja pahimmillaan mennään yli 1Kg tossa 6-12kk iässä.

Aika omäpäinen tuo tuntuu olevan kyllä ainakin toistaseks, lenkillä käynti on pirun vaikeeta ku tää karvakasa vetää vaan kotipihassa parkit päälle eikä meinaa liikkua ollenkaan. Ja sit tää näykkii aika paljon tota meidän muksua (3,5v tyttö) mutta sekin on kyllä aika isolta osalta tytön oma vika kun juoksee edestaas kämppää ja kiljuu ja oikein villitsee tarkotuksella Patea, eikä tunnu oppivan vaikka välillä on itkutkin tullu.

Ja palkinnoks ollaan annettu makupaloja tosiaan aina ku tekee kuset/kakat ulos ja jos tulee luokse kutsuttaessa ym.

...vielä ku se ton "EI!" komennon oppis kunnolla :)

Möksy
06.07.2009, 21:51
...vielä ku se ton "EI!" komennon oppis kunnolla :)

Meidän lapukka oppi "ei" -käskyn kertaheitolla. Kaveri mutusteli onnellisena meidän olohuoneen verhonnurkkaa. Emäntä huomasi tämän ja karjaisi "EI!" ja varmasti niin kovaa, että naapuritkin kuulivat. Sen jälkeen meidän pojalle on ollut selvää, mitä "ei" tarkoittaa.

TQoFE
07.07.2009, 09:46
Meidän lapukka oppi "ei" -käskyn kertaheitolla. Kaveri mutusteli onnellisena meidän olohuoneen verhonnurkkaa. Emäntä huomasi tämän ja karjaisi "EI!" ja varmasti niin kovaa, että naapuritkin kuulivat. Sen jälkeen meidän pojalle on ollut selvää, mitä "ei" tarkoittaa.

Juuri näin, tärkeintä on äänenpaino. Jos sieltä tulee pieni ja epävarma "eei", voi olla aivan varma siitä, että viesti ei mene perille. Kaikkein herkimmille ja arimmille ei välttämättä kannata kokeilla, mutta "normaaleille" ja siitä kovakalloisemmille pennuille kieltoa voi alkuun tehostaa lisäämällä välittömästi ei:n perään pienen murahduksen.

Alamummo
07.07.2009, 10:31
Lempeä johdonmukaisuus pennun kasvattamisessa on kaiken a ja o. Jos joku asia on kerran tehty jollakin tavalla, niin se pitää tehdä samalla tavalla jatkossakin. Esim. jos koira ei saa tulla sohvalle, niin sitä ei pidä päästää sinne kertaakaan. Napakka kielto "ei" on erityisen hyvä ja koiraa pitää kieltää silloin kun se tekee jotain ei-toivottua. Kasvattamisen pitää lähteä hyvään käytökseen kannustamisesta, ei pelolla ja kivulla hallitsemisesta. Lyömällä pennusta kasvaa pelokas ja helposti aggressiivinen. Lauman arvojärjestys on myös tehtävä sille selväksi eli koira on laumassa pahnanpohjimmainen ja pikkumuksutkin ovat sitä ylempänä arvojärjestyksessä. Tätä voi opettaa vaikka ovesta ulos menemällä - pentu tulee viimeisenä. Sille voi myös pikkuhiljaa opettaa sen, että ruokakuppi tulee eteen vasta kun se istahtaa.

8-viikkoisen pennun totuttaminen remmiin tapahtuu pikkuhiljaa ja kannattaa kiinnittää pennun huomio muuhun. Sitä voi myös pelottaa tutusta paikasta lähteminen, jolloin rohkaisu erityisen tärkeää. Myös tutustuttaminen muihin koiriin on syytä aloittaa ajoissa ja on yritettävä välttää tilanteita, joissa pentu pääsee pelästymään esim. turhan raisua leikkiä. Koira ei mene rikki, vaikka sille joku vähän haukkuisikin; pentu osaa puhua koiraa. Pentua ei saisi kuitenkaan päästää holtittomasti hyppimään ihmisten päälle, sillä koira jatkaa sitä myös isompana. Taluttaja päättää, koska koira pääsee tutustumaan.

Koska pennusta oletettavasti kasvaa iso ja vahva, on tapakasvattaminen aloitettava riittävän ajoissa ja koiran on opittava kulkemaan kauniisti ja räyhäämättä remmissä ja sen on tultava luokse käskystä. Hyvä ikä aloittaa on tuollainen 4-5 kk. Vajaan vuoden vanhana koirilla on teini-ikä ja ne ovat usein mahdollisimman hankalia tuolloin ja testaavat rajojaan. Koirakoulutusta järjestävät esim kennelliiton aluejärjestöt ja sinne kyllä voi mennä ihan monirotuisenkin kanssa mukaan. Tässä linkki esim. Hgin seudun kennelpiirin tottelevaisuuskoulutussivulle http://www.hskp.net/index.php?id=241 jossa ehtona näyttää olevan Kennelliiton jäsenyys. Näitä on varmaan muillakin kennelpiireillä.

Lapsen ja koiran kanssa pitää olla sillä tavalla huolellinen, että heitä ei saa jättää kahden vaan leikkivät keskenään valvotusti. Samoin lapselle pitää opettaa, että koiran on saatava nukkua rauhassa, syödä rauhassa ja vaikka purra luutaan rauhassa.

vlad
09.07.2009, 22:15
Vajaan vuoden vanhana koirilla on teini-ikä ja ne ovat usein mahdollisimman hankalia tuolloin ja testaavat rajojaan.

Lisätään tähän vielä sen verran, että tämä on osin myös rotukohtaista (sen ohella, että se on yksilökohtaista) mutta joillakin roduilla tämä teini-ikä tai uhmaikä kestää aina sinne pariin vuoteen saakka, joskus jopa lähelle kolmea vuotta. Eli ennenkuin ostaa koiran niin kannattaa todellakin perehtyä tarkoin rotuun ja sen luonteeseen, jos haluaa helpon ja pienen koiran niin ei esim. kannata ostaa mäyräkoiraa vaan kääntyä aivan jonkin muun koirarodun puoleen. Toki mäyriksissäkin on poikkeuksia mutta pääsääntöisesti ovat omapäisempiä kuin suurin osa vastaavankokoisista (tai minkään kokoisista) koirista. Sama pätee keskisuuriin ja suuriin rotuihin eli kannattaa keskustella kasvattajien kanssa, ottaa yhteyttä rotujärjestöön etc.

Valveutunut kasvattaja osaa ja uskaltaa kyllä kertoa sen millainen rotu todellakin on, ja millaisia esim. oman kennelin koirat ovat yleensä olleet - tämä tietty tapauksissa joissa on suosittu jotain tiettyä linjaa tai haettu tiettyä ominaisuutta kennelin koirille, esim. mäyräkoirissa luolataipumusta, jäljestämistaipumusta tai nykyään jo ajotaipumusta (mäyristä käytetään Varsinais-Suomessa jopa kaurismetsällä) ja sitten löytyy linjoja joissa on haettu silkkaa näyttelymenestystä ja "kotikoiruutta".

No, meni vähän mäykky painotteiseksi tämä viesti mutta pääperiaatteessa tätä voi soveltaa muihinkin rotuihin.

vlad.

Alamummo
10.07.2009, 11:20
Pakko kysyä vlad, että onko sulla mäyris? Tunnut tietävän sen verran paljon rodusta ja sen käytöksestä ja käyttötavoista.

Ja toden totta, mäyräkoira on suuri koira pienessä ruumiissa ja se on varustettu voimakkaalla tahdolla ja puutteellisella miellyttämisen halulla. Hienoja koiria ovat!

cottonmouth
10.07.2009, 16:25
Myös tutustuttaminen muihin koiriin on syytä aloittaa ajoissa ja on yritettävä välttää tilanteita, joissa pentu pääsee pelästymään esim. turhan raisua leikkiä. Koira ei mene rikki, vaikka sille joku vähän haukkuisikin; pentu osaa puhua koiraa. Pentua ei saisi kuitenkaan päästää holtittomasti hyppimään ihmisten päälle, sillä koira jatkaa sitä myös isompana. Taluttaja päättää, koska koira pääsee tutustumaan.

Meillä mennään kunnon natsimeiningillä eli koira ei tutustu hihnassa koskaan muihin koiriin. Tuntuu toimivan. Tai siis, jos kyseessä on tuttu koira, niin asia on ok, mutta siinä käsityksessä elän, että koira nimenomaan ei osaa "puhua koiraa" lajitoverilleen, kun se on kytkettynä ja ihmiset toimivat ympärillä ja tässä on monien ongelmakohtaamisten tai räksytysten ydin. Eli meillä tutut koirat, jotka on tavattu vapaana voidaan moikata hihnassa, mutta muut ohitetaan. Tuo ohitus tuntuu muutenkin olevan suhteellisen hyödyllinen taito opettaa jo nuorena. Kaikenkaikkiaan siis mieluummin kohtaavat aina vapaina, kun mahdollista ja eihän periaatteessa kai ennen ensimmäisiä luovutuksen jälkeisiä rokotuksia (12. ja 16. viikko) edes suositella muita koiria kovin läheisesti kohtaamaan.

Hyppiminen on loppunut oikeastaan kokonaan, kun esim. kotiin tultaessa ei hyppivään koiraan reagoitu ollenkaan, vaan se sai huomiota vasta, kun se istahti paikoilleen. Sama toimii vieraiden ihmisten kanssa kehottamalla samanlaiseen toimintaa ja koiran ollessa hihnassa tallaamalla hihnan päälle, jolloin koira ei yksinkertaisesti pääse hyppimään ja ajan myötä ei edes yritä enää sitä.

vlad
10.07.2009, 17:05
Pakko kysyä vlad, että onko sulla mäyris? Tunnut tietävän sen verran paljon rodusta ja sen käytöksestä ja käyttötavoista.

Taloudesta löytyy sellainen reilut yhdeksänvuotias karkeakarvainen mäyräkoiraherra. Eikä suinkaan ole ensimmäinen mäyris minulla, tosin olen oikeastaan kasvanut mäyristen keskellä koska vanhempani hankkivat ensimmäisen sellaisen ollessani ala-asteella. Myöhemmin äitini sitten ryhtyi kasvattajaksi, tosin kasvatustyö oli/on pienimuotoista mutta varsin menestyksekästä.

vlad.

Chucknorris
10.07.2009, 17:52
Taloudesta löytyy sellainen reilut yhdeksänvuotias karkeakarvainen mäyräkoiraherra.

Täältä löytyy myös kaksi. Toinen on kääpiö ja toinen (suhteellisen) normaali kokoinen. Toinen täyttää huomenna 2v ja nuorempi on vuoden vanha. Hienoja kavereita, välillä tuntuu että pojilla on molemmilla pää umpiluuta. Kasvatuksessa jossain määrin epäonnistuttu. Naapureille komentamista ei olla saatu loppumaan millään. Monia keinoja kokeiltu, mutta joka kerta kun naapuri sattuu pihallaan kulkemaan, hirveä komennus alkaa...

Ideoita?

fewe0
11.08.2009, 14:18
Meinasi jäädä tämä aamu meidän perhoskoiran viimeiseksi. Vanhempien luona ollut 13-vuotias uroskoiramme lyyhistyi aamu-ulkoilullaan takapihan nurmikolle ja vanhemmatkin jo luulivat, että se on menoa nyt.

Rohkeasti neljä ja puolikiloinen koiruutemme silti taisteli jonkinsortin kohtausta vastaan ja pari tuntia tästä, kun itsekin pääsin paikanpäälle elukka nukkui jo sikeää unta taas. Välillä nousi ja pökkyrässä istuskeli. Saatiin onneksi nopeasti lääkäriaika ja siellä todettiin veriarvojen olevan huippuluokkaa. Antibiootti, sydänlääkkeitä ja hammaskivenpoistoon koira nyt kuitenkin lähtee aluksi

Lääkäri sanoi, että parikin vuotta olisi vielä edessä, jos tämä hoito onnistuu ja uusia "kohtauksia" ei tule.

Oli kyllä kaamea herätä siihen, että noinkin pitkäaikainen lemmikki oli kuolla, yhtä pahalta se tosin tuntuu myös sitten parin vuoden kuluttuakin. Nyt on kyllä silti mahtava olo, kun koira kannettiin lääkäriin, hän kuitenkin sai siellä piikikllä kipulääkettä ja tallusteli ihan itse ulos.

Olo on helpottunut! On nuo koirat melkoisia..

Nurmijärven Peto
12.08.2009, 11:42
Talouteemme kuuluu 2 koiraa. Tervunarttu (7v.) ja borzoinarttu (6v.). Emäntä innostui hankkimaan koirille uuden hienon metallijaloilla seisovan vesikupin. Korkeutta tolla on about 30cm. Borzoi suostuu kupista juomaan, mutta tervu kattelee kuppia hölmistyneenä, eikä nokkaansa kuppiin suostu laittamaan. Onko palstalaisilla ideoita miten tämä ongelma ratkotaan??

Alamummo
12.08.2009, 12:25
Kannattaisiko tervua houkutella kupille jollain herkulla tai laittaa vaikka veden sekaan jotain hyvän makuista? Koira taitaa vähän arastella uutta kuppia, joka on telineellä ja kiiltää. Tokihan koira menee veden luokse, kun on tosi jano, mutta kuumina päivinä olisi kiva, ettei tuo turhaan panttaa juomista.

Tombe76
12.08.2009, 15:07
Toinen koira tulossa perheeseen, tuon terrierin (ja kissakin löytyy) lisäksi. Tällä kertaa valinta osui dobermaniin, kun tuossa emännän tutun tutulla on pentuja. Ja kun kaverille menee yksi pentu niin toinen tulee meille. Ei olisi pitänyt päästää emäntää mukaan katsomaan pentuja. No eipä tuo nyt siinä mielessä haittaa, koska itsekin olen halunnut meidän ex-sakemannin poislähdön (6v sitten) jälkeen ihan koirankin, kun meillä on nyt "vain" tuo terrieri. Kokemuksia ei vaan Dobermanista ole, mutta enköhän siitä saa ihan täyspäisen koiran kasvatettua. Ihmisen parhaan ystävän.

Sitten meillä onkin iso ja pieni koira, ja kun iso koira sanoo "hau", niin se on vihainen, ja kun pikku koira sanoo "hau", niin se on leikkisä (yleinen käsitys)... Tosin meilläpäin lähtee hartiat mattoon aika nopeasti, jos haukkuminen jatkuu kiellosta huolimatta. Tämän tulee oppimaan "Lyylikin".

Hauska nähdä millaiset alkuterveiset lähtee isoegoiselta terrieriltä pennun suuntaan. Hauska nähdä mitä kissa tykkää. Saa varmaan +10 vuotiaana sydänkohtauksen...

Alamummo
13.08.2009, 09:24
Kävimme eilen mäyrispapparaisemme kanssa lekurissa ja iso kivi putosi rinnasta, kun kaikki verikokeet osoittivat kaverin olevan täysin kunnossa. On vaan vanhuuttaan jo vähän heiverö ja höperö. Ikää on kaverilla parin viikon päästä 16-vee...

Powerplay
13.08.2009, 09:45
Meidän boksurouva täytti juuri 10v. Sitä ei juuri huomaa muusta kuin harmaasta kuonosta. 24h kyllä vielä leikittäis jos joku vain jaksais. Ukko lähti viime vuonna boksujen taivaaseen juuri täytettyään tuon 10v.

On nuo käsittämättömiä otuksia nämä bokserit. Meidän uroskin päivällä vielä juoksi jäniksen perässä ja illalla kuoli. Sitä ikää kun ei boksuissa heti arvaa.

lapa78
13.08.2009, 09:55
Toinen koira tulossa perheeseen, tuon terrierin (ja kissakin löytyy) lisäksi. Tällä kertaa valinta osui dobermaniin, kun tuossa emännän tutun tutulla on pentuja. Ja kun kaverille menee yksi pentu niin toinen tulee meille. Ei olisi pitänyt päästää emäntää mukaan katsomaan pentuja. No eipä tuo nyt siinä mielessä haittaa, koska itsekin olen halunnut meidän ex-sakemannin poislähdön (6v sitten) jälkeen ihan koirankin, kun meillä on nyt "vain" tuo terrieri. Kokemuksia ei vaan Dobermanista ole, mutta enköhän siitä saa ihan täyspäisen koiran kasvatettua. Ihmisen parhaan ystävän.


Onnittelut koiran hankinnasta. Meillä on ollut kaksi dobermannia, molemmat narttuja ja kummankaan kanssa ei ollut mitään ongelmia. Toisella oli kyllä aikas pahoja valeraskauksia, jolloin kaikki lelut olivat pentuja.

Ei oikeasti ole kauhean haastava koira, kun käyttää vaan järkeä. Ei tarvitse "kovaa" koulutusta ja todellakin on erittäin perhekeskeinen. Ei muuta kuin jaksamista pennun touhuihin.

huskis
15.08.2009, 16:05
Koiran omistamisen rankin päivä oli eilen. Juhannuksena tuolle 10-vuotiaalle huskylle diagnosoitiin suoliston lymfooma. Torstaina sen vointi romahti niin hurjasti, että oli perjantaina sitten päästettävä pois. Ison tyhjän kolon jätti kyllä jälkeensä.

Nickelback
19.08.2009, 15:37
Meinasi jäädä tämä aamu meidän perhoskoiran viimeiseksi. Vanhempien luona ollut 13-vuotias uroskoiramme lyyhistyi aamu-ulkoilullaan takapihan nurmikolle ja vanhemmatkin jo luulivat, että se on menoa nyt.


Joo, kyllähän perhoskoiralla on taipumusta elää todella vanhoiksi. Terve rotu. Ulkoilutin meidän perhosta ja vastaan tuli yks mies joka alkoi juttelee mukavia. Kertoi että heidän Papillon eli 18 vuotiaaksi, mikä koiran iäksi todella paljon.

Tosiaan meidän vesseli täyttää kohta vuoden. Ekaa koiraa vaimon kanssa omistetaan ja kyllä valittiin meille täysin oikea rotu. Uskomattoman mukavia koiria. Koulutus sujui tällaisiltä ummikoilta erittäin helposti. Ei eroahdistusta missään vaiheessa, on oppinut talon tavat erittäin hyvin (mm. sohvat ja sängyt kiellettyä aluetta), sisäsiisteys tuli viikossa, kiskominen loppui valjailla, takapihalla voi olla vapaasti vaikka paikka ei ole aidattu jne. Turkki (valkoinen)on helppohoitoinen, ei tarvii trimmaa, nyppiä, karvaa lähtee kohtuu vähän, pestään kerran 2kk:ssa. Hyvin älykkäitä: uusien asioiden oppiminen menee perille muutamassa päivässä. Koonsa puolesta helppoja kuljettaa, hoitopaikkoja enemmäin kuin tarvitaan, koska kynnys ottaa pieni koira kylään on pieni, jne.

Oikeastaan ainoaksi miinukseksi sanoisin ainakin meidän talossa tuon toisille koirille haukkumisen. Siihen toki vaikuttaa pieni koko. Kouluttajalla ollaan käyty ja nyt prosessi on edessä että toinen osaa olla kiltisti toisien koirien tullessa vastaan. Parempaan mennään. Miten teillä fewe0?

Suosittelen katsastamaan rotua tarkemmin jos "oma" rotu on hakusessa.

fewe0
19.08.2009, 15:49
Joo, kyllähän perhoskoiralla on taipumusta elää todella vanhoiksi. Terve rotu. Ulkoilutin meidän perhosta ja vastaan tuli yks mies joka alkoi juttelee mukavia. Kertoi että heidän Papillon eli 18 vuotiaaksi, mikä koiran iäksi todella paljon.

Minunkin naapurini on kertonut tarinoita vanhaksi eläneistä perhoskoirista (pikkukoirista yleensäkkin) Hienoahan tuo olisi jos oma koira jaksaisi vielä niinkin monta joulua nähdä, että vaikka 15-vuotiaaksi eläisi.

Oikeastaan ainoaksi miinukseksi sanoisin ainakin meidän talossa tuon toisille koirille haukkumisen. Siihen toki vaikuttaa pieni koko. Kouluttajalla ollaan käyty ja nyt prosessi on edessä että toinen osaa olla kiltisti toisien koirien tullessa vastaan. Parempaan mennään. Miten teillä fewe0?

Tempperamenttinen meidän koira ainakin nuorempana oli ja haukunta on ollut normaalia silloin. Kuin mikäkin taskukokoinen Sami Helenius. Kai sitä kaikesta nelijalkaisesta ollaan kiinnostuneita sinne asti kunnes näkö alkaa heikkenemään.

Ei toisille koirille ole oikeastaan koskaan suoraan alkanut rähjäämään, ellei sitten satu tulemaan vastaan se pihan dominoiva alfauros, jota olisi mukava hieman niistää.

Nickelback
19.08.2009, 16:08
Tempperamenttinen meidän koira ainakin nuorempana oli ja haukunta on ollut normaalia silloin. Kuin mikäkin taskukokoinen Sami Helenius. Kai sitä kaikesta nelijalkaisesta ollaan kiinnostuneita sinne asti kunnes näkö alkaa heikkenemään.

Ei toisille koirille ole oikeastaan koskaan suoraan alkanut rähjäämään, ellei sitten satu tulemaan vastaan se pihan dominoiva alfauros, jota olisi mukava hieman niistää.

Joo, sellaista uteliaisuutta meilläkin. Aletaan "keulii" eli pomppimaan takajaloilla kun joku toinen koira tulee vastaan ja häntä huiskuu. Eli ei rähjätä, mutta haukutaan kyllä. Jos rähjääminen on sitten sellaista että näytetään hampaita, niin semmoista meillä ei oo ollu. Mut eihän toikaan nyt kovin kivaa ole kun se haukkuu, varsinkaan kun ei hauku muuten sitten muulle kun ovikellolle, kuten kaikki koirat. :)

Alamummo
19.08.2009, 16:34
Joo, kyllähän perhoskoiralla on taipumusta elää todella vanhoiksi. Terve rotu. Ulkoilutin meidän perhosta ja vastaan tuli yks mies joka alkoi juttelee mukavia. Kertoi että heidän Papillon eli 18 vuotiaaksi, mikä koiran iäksi todella paljon.
Entisen kämppämme nurkilla köpsötteli erään mummelin taluttimessa perhoskoira, jonka arvelen eläneen 18-19-vuotiaaksi. Aikoinani kysyessäni koiran ikää mummo kertoi sen olevan 15 ja sen jälkeen näin koiran ainakin 3 vuoden ajan.

Germanicus
27.08.2009, 10:33
Pistän tänne pari uutta kuvaa Akusta, tuosta laiskasta koiruudesta.

http://i711.photobucket.com/albums/ww115/jaanakpk/Aku/Picture017.jpg

http://i711.photobucket.com/albums/ww115/jaanakpk/Aku/Picture006.jpg

Aku on kuin isäntänsä

- erittäin aamu-uninen

- syö ihan sikana

- ei ulos jos tulee pisaraakaan vodaa

-pieruja tulee liukuhihnalta ja döfis on tyrmäävä

- kerjää ihan mitä vain

- tykkää saunomisesta (vähän aikaa kerrallaan toki)

Aku on ehdottomasti my best friend. Oikein yllätyin, kuinka tälläinen kyyninen sika voi kiintyä näin paljon tuollaiseen pikku koiraan.

Aatos
27.08.2009, 16:13
Pistän tänne pari uutta kuvaa Akusta, tuosta laiskasta koiruudesta. .

Melkoinen paholainen ,) Todella hauskan näköinen..

Pakko hieman mainostaa paikka josta koiramme tuli eli:

http://www.espanjankoirat.com/

grace
27.08.2009, 16:40
http://www.espanjankoirat.com/

Perroko sieltä sitten tuli?

cottonmouth
27.08.2009, 16:50
-pieruja tulee liukuhihnalta ja döfis on tyrmäävä

En tiedä laitatteko laktoositonta (ja mahd. mukaan esim. gefilus-piimä maitohappobakteerien takia) piimää ruoan sekaan, mutta täällä ainakin pennun piereskely loppui kuin seinään tämän jälkeen.

lapa78
27.08.2009, 17:38
Pakko hieman mainostaa paikka josta koiramme tuli eli:

http://www.espanjankoirat.com/

Meidän luupää tuli myös samasta paikasta. Nyt ollut meillä n 2 vuotta ja meno senkun kiihtyy, onneksi kuitenkin tullut järkeä lisää. Täytyy todeta, että on täysin erilainen kun tuo meidän toinen, joka tuli virosta. Joo toki roduillakin merkitystä on, mutta siltikin.

Ei ole montaa tylsää päivää ollut sen jälkeen kun kaverin kentältä haimme. Oli muuten huikea tulo suomeen. Kun pääsimme ulos terminaalista niin alkoi kunnon raekuuro ja aika oli kesäkuun puoliväli. Oli muuten koira sekaisin.

Germanicus
28.08.2009, 10:54
En tiedä laitatteko laktoositonta (ja mahd. mukaan esim. gefilus-piimä maitohappobakteerien takia) piimää ruoan sekaan, mutta täällä ainakin pennun piereskely loppui kuin seinään tämän jälkeen.

cottonmouth: kiitti vinkistä, tota pitää stedata.

Alamummo
28.08.2009, 11:27
Meidän paappa täytti eilen 16 ja bileet olivat sellaiset, että aamulla hänet kannettiin ulos kun ei jaksanut/huvittanut kävellä.

Minäkin haluaisin seuraavaksi koiraksemme - kun se aika koittaa - rescuekoiran. Toki isännälläkin on asiaan sanansa sanottavana.

Knower
28.08.2009, 23:27
Vanhempi koiristamme kuoli tänään vähän vajaan viiden vuoden iässä. Surullisen paljon kaikkea ikävää tälle kultaiselle kaverille sattui lyhyen elämänsä aikana, mutta onneksi viimeiset kaksi vuotta olivat onnellisia ja lopulta terveys romahti nopeasti. Viime lauantaina täysillä metsässä, tiistaina tiputuksessa ja tänään päästettiin irti.

On tämä kova paikka, vaikka valmistautunut olikin, että tämä koira ei kymmentä ikävuotta näe. Todella spesiaali paikka sydämessä, sen verran erikoinen..

Beagle Boy
28.08.2009, 23:35
Vanhempi koiristamme kuoli tänään vähän vajaan viiden vuoden iässä.

Otan osaa. Nämä ovat äärimmäisen ikäviä asioita.

Meilläkin oli alkuviikosta pelko pyllyssä, kun nuorempi poika veteli veriripulia. Onneksi kuitenkin toipui, nyt raukka sitten syö viikon riisiä ja pakasteseitä.

Sundis
28.08.2009, 23:57
Vanhempi koiristamme kuoli tänään vähän vajaan viiden vuoden iässä.

Pahoitteluni suruun.

Voinko kysyä minkä rotuinen koira sinulla oli? Ja mikä oli kuolinsyy?

iibor
29.08.2009, 07:34
Pakko hieman mainostaa paikka josta koiramme tuli eli:

http://www.espanjankoirat.com/

Tuttu paikka on myös meidän perheelle. Molemmat koiramme ovat kyseisestä paikasta. Ensimmäinen, Dali, tuli noin parisen vuotta sitten Espanjan lämmöstä Suomeen ja toinen, Fidel, tuli Tammikuun 18. päivä tätä vuotta suoraan lumiseen Helsinkiin. Oli pojalla ihmettelemistä tuossa valkoisessa ihmeaineessa!

Dali on nyt n. 6 vuotias ja Fidel ilmeisesti kuitenkin vasta 2-3 vuotias vaikka arvio oli alunperin 4 vuotias, mutta ei voi 4-vuotias olla niin pentu mitä Fidel on vieläkin, ja ihan tahalleen vielä kiusaa Dalia ulkona, kun tietää ettei toinen pysy niin hyvin perässä :)

Voin kyllä lämpimästi suositella koiria ko. paikasta, meidän ei ainakaan ole tarvinnut katua. Molemmat oli alusta asti sisäsiistejä eikä mitään eroahdistustakaan ilmennyt.

Knower
29.08.2009, 09:09
Pahoitteluni suruun.

Voinko kysyä minkä rotuinen koira sinulla oli? Ja mikä oli kuolinsyy?

Kiitos.

Saluki oli, lopulta sitten IMHA vei (autoimmuunitauti, anemia). Paljon muitakin murheita ollut, mutta niistä selvitty ennen.

Alamummo
29.08.2009, 09:59
Osanottoni Knower, ystävän menetys ottaa aina koville. Vaikka kuinka olisi varautunut, niin eron hetki on kauhea ja suru raskas.

Leon
08.09.2009, 08:56
Jopas sai neiti lentävän lähdön uuteen kotiin. Haimme eilen 3-vuotiaan galgo-tytön, kun alkuperäinen adoptioperhe ei halunnut häntä enää jostain syystä pitää. Ajomatka sujui näennäisen rauhallisesti, vaikka neiti ei tykännyt pistääkään makuulle. Kun perillä avasimme takaluukun, meillä oli pienehkö tulva vastassa. Hetken tarkastelun jälkeen ilmeni, että neiti oli onnistunut keplottelemaan auki pissapojan nestettä sisältäneen kanisterin (varmasti oli tiukasti suljettu). Jotain 3-4 litraa sitä oli valunut pitkin kaukaloa. Onneksi oli siis muovinen suojakaukalo alla. Ja onneksi maistiaisia ei ilmeisesti oltu nautittu. Ei taida enää vapaaehtoisesti hypätä luukusta sisään.

Äkkiä tuo kotiutui olohuoneen sohvalle, johon se aamutoimien jälkeen onnellisena jälleen köllähti. Yritti kyllä kotiutua sänkyymmekin, mutta n. viidennen välittömän kiellon jälkeen sanoma taisi mennä perille. Mitään pahempaa skismaa ei ole papparaisemme kanssa tullut toistaiseksi. Tarkkana saa kyllä ainakin aluksi olla, kun tuo vanha hömelö on tottunut ruokakuppiaan puolustamattomiin kavereihin. Eipä kyllä itsekään ole turhan tarkka omasta kupistaan. Hiukan kyllä etukäteen jännittää, kun saavat viettää lauantai-illan ensi kertaa kaksistaan.

Lenkkien kanssa täytyy järkeillä joku rutiini, kun toinen jaksaa hädin tuskin talon ympäri ja toinen kiertäisi vaikka koko lähiseudun.

TQoFE
08.09.2009, 12:34
Lenkkien kanssa täytyy järkeillä joku rutiini, kun toinen jaksaa hädin tuskin talon ympäri ja toinen kiertäisi vaikka koko lähiseudun.

Kierrätte talon kaikki yhdessä, paappa sisään, ja nuorimmaisen kanssa lähiseutukierrokselle?

Leon
08.09.2009, 17:57
Kierrätte talon kaikki yhdessä, paappa sisään, ja nuorimmaisen kanssa lähiseutukierrokselle?
Seuraavaksi kokeillaan tuota. Papparainen ensin ja neiti tokassa jaossa ei oikein luonnistanut. Ulkona kaikki oli jees, kuten pitikin, mutta sisällä ensin mainittu juoksee flexiä pakoon, panikoi kiinni saataessa (ei se oikeasti panikoi, se luulee lähtevänsä töistä palaavaa mammaa vastaan ja alkaa vetää koira-karaokea). Ja toinen tunkee ilman narua rappuun perään, kun ei oikein komennot ole vielä takaraivossa. Ja kun tullaan takaisin, se tunkee heti tilaisuuden tullen rappuun. Onneksi tuo neiti on niin rauhallinen tapaus, ettei papparaisen panikointi villitse sitä.

Tänään tehtiinkin jo nenätuttavuutta eilisen murahtelun sijaan. Kyllä se tästä. Ettei tule flashbackia Leningrad Cowboysin Rocky 6:sta (olikohan se se?) "toi läskihän tappaa ton muikun".

Worrell
25.09.2009, 03:40
Kyllähän koira on ihan selvästi ihmisen paras ystävä. Lemmikeistä ehkäpä parahin.

SS#31:n postauksesta muistuu mieleen porukoiden vastikään lopetettu 13 vuotias cockerspanieli. Kuulo sillä oli jo todella heikko ja epäilivät jo pitemmän aikaa, että sillä on joitain kasvaimia. Alkuviikosta kuulin, että koira oli lopetettu. Sääli sillä kuitenkin tämä koira oli niin mukavaa seuraa.

Kyllähän lemmikinkin pois meno herättää jonkinlaisia tuntemuksia - sen verran rakkaita ne meille ihmisille kuitenkin ovat. Itse ainakin olen erittäin eläinrakas, sillä koko lapsuusikäni ajan meillä oli aina joitain lemmikkejä ja kyllähän niihin kiintyi omalla tavallaan.

grace
28.09.2009, 13:21
Jaahas. Keskiviikkona edessä leikkaus, kun 8 vuotiaalta perro-urokselta napsahti vasemman takajalan polvesta ristiside poikki. Lääkärin mukaan rutiini-toimenpide ja toipuminen kestää 4-6 kuukautta. Hyppimistä pitää välttää ensimmäiset 6-8 viikkoa, mutta muuten koira saa varata jalalle niin paljon kuin pystyy. Onko palstalaisten koirat läpikäyneet ko. leikkauksen?

Vili#16
28.09.2009, 13:29
Jouduimme lopettamaan toissa päivänä 6-vuotiaan mopsin.

Suru on ollut valtava, sillä vielä kotona asuessani olin koiran kanssa paljon yhdessä ja tykkäsin leikkiä hänen kanssaan. Normaalisti en itke juuri lainkaan, mutta viimeisen päivien aikana en ole voinut tunteille mitään.

http://img29.imageshack.us/img29/7922/img2737n.jpg
6-vuotiaan mopsin omistajana, ei se itku kaukana ole kun vaan kuvittelenkin teidän tuntemuksianne. Paljon voimia sille suunnalle!

Grainger
05.10.2009, 16:59
Jaahas, oma 10,5-vuotias bichon frisemme on aika heikossa kunnossa. Otuksella oli tyrä jokunen vuosi sitten ja se leikattiin. Kaikki meni hyvin, mutta nyt on taas, itseasiassa kaksi tyrää molemmin puolin paksu- tai peräsuolta ja kivut ovat kovat.

Vaihtoehdot ovat siis suurehko leikkaus vanhalle koiralle, minkä aikana yritetään poistaa tyrät, kuten on jo aiemmin tehty. Toinen vaihtoehto on sitten lopettaminen. Muuten se on helvetin hyvässä kunnossa ja sydän pelaa tuon ikäiseksi paremmin kuin hyvin, joten melkoiselta haaskaukselta tuntuisi lopettaminen. Todennäköisesti siis leikataan, mikäli leikkaava eläinlääkäri näyttää vihreää valoa.

Helvetin iso aukko tulee elämään, jos lapsuuteni ja nuoruuteni vierellä seisonut pikku-uros elävien kirjoista poistuu. Ikinä en perkele enää koiraa ota.

Grainger
07.10.2009, 12:35
Eli ylihuomenna olisi Seinäjoella leikkaus edessä.

Tarkoituksena tosiaan saada tyrät molemmilta puolilta poistettua, iso leikkaus vanhalle koiralle, mutta toisaalta tuttu eläinlääkäri sanoi, että jos joku melkein 11-vuotias koira siitä selviää, niin se on meidän koiramme. Sydän on vanhuksella sen verran vahva, että uskon ja luotan siihen, ettei sen aika ole vielä lähteä.

Eniten vituttaa se, että itse olen 250 kilometrin päässä, enkä pysty olemaan koiran kanssa pahimmassa tapauksessa sen viimeisiä päiviä. Enpä muista koska ollut näin surullinen olo, kyseinen piski ollut rinnalla kuitenkin pienen ikuisuuden ja melkeinpä voisi sanoa, että yhdessä olemme kasvaneet.

Tombe76
09.10.2009, 09:27
Meillä Dobermanni pentu on nyt 3,5kk ja täytyypä sanoa, että onpa loistava koira. Ja kun "esikoulukin" on jo aloitettu niin eiköhän tästä huipputapaus saada aikaiseksi. Kun jotenkin tuntuu, että tuohon pääkoppaan tuota tietoa menee, toisin kuin Parson Russell Terrieriin, joka rupeaa vahtimaan (ärsyttävää) heti jos näkee jonkun ulkona 100m:n etäisyydellä kotitalostamme.

Huvittavaa tässä Dobermannissamme on mittasuhteet. Painoa on nyt 13,5kg, mutta silti tassut ovat vieläkin käsittämättömän suuret. Sitten taas hampaat. Edestä alhaalta löytyy 4kpl noin kolmen millimetrin nykeröä. On se "pelottava". No kyllähän sinne isommat kasvaa, mutta on tuo nyt niin löllykkä, että vaikka joskus kasvaakin täysikasvuiseksi, niin veikkaampa, että vieraiden tullessa meteliä pitävä, sählääjä terrieri lähtee ulkoruokintaan, ja dobermanni jää sisälle. Koska osaa olla kunnolla. Syliin otan sohvalle vielä, katsotaan kuinka kauan mahtuu.

Huvittavaa tuossa kasvamisessa on myös se, että kun pentu tuli meille, se oli pienempi kuin terrieri. Ja nyt se on lähes tuplasti isompi. Siinä rupeaa pikkuhiljaa Parsonikin ihmettelemään mitä tässä pitäisi tehdä, että saa pennun kellistettyä. Eikä enää kohta saa edes henkisesti, vaikka kovasti yrittää. Vähän antaa jo pentu takaisinkin. Desipelit nousevat.

Mitään suuria tuhoja ei ole pentu saanut aikaiseksi. Mitä nyt pissaa ja kakkaa välillä lattialle, mutta ei muuta kuin enemmän takaovea auki, että pääsee pihalle. Kerran ehti olla jo ripulilla (ja koko talo haisi paskalle), mutta syykin selvisi. Oli ottanut harrastukseksi safkata kissanastiasta kissan jätöksiä. Menee siitä kovempimahaiseltakin pakki sekaisin.

Nurmijärven Peto
09.10.2009, 10:33
Koiraihmisenä pisti silmään juttu Iltasanomien nettisivustolta. Jutussa kerrotaan isohkosta landseer yksilöstä. Säkäkorkeus 1m, hännästä kirsuun 2,1m, painoa 81kg. 9 kg kuivamuona hupenee muutamassa viikossa. Omistaja aikoo mittauttaa koiransa, jos se pääsisi Guinesin ennätysten kirjaan. Voi vain kuvitella kun tuon kokoinen koira liikkuu sisällä, niin matalilla pöydillä turha mitään säilyttää. Pelkkä koiran peseminenkin on varmaan mielenkiintoinen operaatio. Mahtuukohan kyseinen yksilö tavallisen farkkuauton takaosaan??

Blasph
09.10.2009, 10:46
Voi vain kuvitella kun tuon kokoinen koira liikkuu sisällä, niin matalilla pöydillä turha mitään säilyttää. Mahtuukohan kyseinen yksilö tavallisen farkkuauton takaosaan??

Ei varmaan edes vähän korkeammillakaan pöytätasoilla pysy mikään, kun on näemmä sen verran tuota varttakin. Matalilta pöydiltä kun jo saksanpaimenkoirakin piiskaa hännällään lasit ja kipot lattialle. Saa varmaan olla hiace tuonkin kuljetukseen, farkkuauto voi olla kovin takapainoinen jos vielä takapenkkiläiset ovat siellä sadan kilon tietämillä.

Mutta oli minulla kysyttävääkin. Ollaan suunniteltu/haaveiltu puolison kanssa ottavamme pomeranianin perheenjäseneksemme. Onko siis palstalaisten seassa kokeneempia koiraihmisiä tuon rodun kanssa touhuilusta? Tai yleensäkään tuollaisista vastaavanlaisista pienistä seurakoirista, vinkkejä ottaisin oikein mieluusti vastaan.

Alamummo
10.10.2009, 00:11
Pomeranian "pommi: viehättävä, leikkisä, pystykorvana haukkuherkkä seurakoira. Turkinhoito vaatii kohtuullista vaivannäköä. Minulla ei ole kyseisen rotuista kaveria ollut, mutta ystävälläni oli. Tosi eloisa ja kiva kaveri, mutta vaati kohtuullisen jämäkkää otetta juuri tuon haukkuherkkyytensä takia. Oppi namin avulla kaikenlaisia temppuja, eli ei ollut ainakaan tuo yksilö mikään ihan zombi vaan aika fiksu vesseli.

tant gredulin
13.10.2009, 21:47
Tai yleensäkään tuollaisista vastaavanlaisista pienistä seurakoirista, vinkkejä ottaisin oikein mieluusti vastaan.

Ei mikään sylikoira, koska haluaa aktiviteettejakin, mutta muuten seurallinen ja kiva kaveri on käppänä. (http://kaapiosnautseri.net/)Keskikokoinen snaukka on hurmaava (kahden kanssa olen elänyt), mutta taitaa olla teille liian iso? Snautseri on fiksu ja temperamenttinen. Tekisi mieleni sanoa, että on huumorintajuinenkin :)

Alamummo
14.10.2009, 09:07
Koiraihmisenä pisti silmään juttu Iltasanomien nettisivustolta. Jutussa kerrotaan isohkosta landseer yksilöstä. Säkäkorkeus 1m, hännästä kirsuun 2,1m, painoa 81kg. 9 kg kuivamuona hupenee muutamassa viikossa.
Sanoisin, että tuo ruokamäärä hupenee ennemmin muutamassa päivässä. Ei kestä tuon kokoisella kaverilla kahta viikkoakaan.

Omat koirauutiset: rescuekoiramme menee kuukauden kuluttua jalkaleikkaukseen. Se on aikanaan Espanjassa juossut päin jotain (ehkä matalaa aitaa tms) ja toisen etujalan luut ovat murtuneet ranteen yläpuolelta. Jalka on luutunut vähän väärään asentoon ja varpaat sekä nivelsiteet joutuvat nyt kovalle rasitukselle eikä jalka pidemmän päälle kestä rasitusta. Luut korjataan siis oikeaan asentoon. Ei ole mikään pikkuleikkaus, mutta toipumisennuste on hyvä ja jalasta pitäisi tulla kuin uusi 8-12 vkossa.

Blasphemerille ehdotan pikkukoiraksi mäyräkoiraa tai sen käppänäversiota. Siinä on suuri koira pienessä ruumiissa!

Axbor Nocturne
14.10.2009, 09:21
Blasphemerille ehdotan pikkukoiraksi mäyräkoiraa tai sen käppänäversiota. Siinä on suuri koira pienessä ruumiissa!

Voin suositella myös borderterrieriä, siinä on myös suuri koira pienessä koossa. Meiltä löytyy sellainen kotoa ja on aikamoinen veijari. Luonnetta riittää ja jos ulkoilu kiinnostaa, niin tämä rotu ei ainakaan väsähdä ennen sinua. Ja borderin kanssa on myös helppo harrastaa, mm agilityä.

Blasph
14.10.2009, 10:28
Jopas on tullut ehdotuksia, kiitokset vastanneille.

Seurakoiraa kanssamme löhöilemaan sohvan nurkkaan ilman erityistä metsästysviettiä kun etsiskelemme, niin pommi on vaan jo ehtinyt tekemään vaikutuksen meikäläiseen (puhumattakaan eukosta =) ), että uskoisin sellaisen hurtan meille ajan myötä kotiutuvan. Mutta kartoitetaan sitten tarkemmin, kunhan se lopullinen koiranhankintapäivä tulee.

Hypodermic
14.10.2009, 11:26
Seurakoiraa kanssamme löhöilemaan sohvan nurkkaan ilman erityistä metsästysviettiä kun etsiskelemme, niin pommi on vaan jo ehtinyt tekemään vaikutuksen meikäläiseen (puhumattakaan eukosta =) ), että uskoisin sellaisen hurtan meille ajan myötä kotiutuvan. Mutta kartoitetaan sitten tarkemmin, kunhan se lopullinen koiranhankintapäivä tulee.

Meillä on nyt avokin kanssa ollut kleinspitz, eli "melkein sama kuin pommi", parisen kuukautta ja onhan nuo ihan mahtavia veijareita. Hermoja ja kärsivällisyyttä se vaan todellakin vaatii, jos ja kun haluaa koiraansa myös jonkin verran kouluttaa. Nyt taitaa meidän pikkuisella olla maha jostain syystä kuralla kun äsken väänsi torttua ulkosalla oikein urakalla, ja silti sen jälkeen vielä sisälläkin tuli, suurin osa löysää mönjää... Kyllä siinä oksennus meinasi siivoillessa itsellä lentää, mutta ei auta. Perus koiran(pennun)omistajan elämää.

Lähinnä seurakoirahan tämäkin on mutta kyllä vaan silti lenkkeilystäkin pitää kovasti, nyt ollaan jo reilun puolen tunnin ulkoilujakin tehty. Kaippa se pommilla on about sama juttu: pieni koko, mutta kyllä jaksaa! :)

TF-79
14.10.2009, 11:50
Meidän perheestä löytyy nelivuotias Cavalier (http://www.cavalieryhdistys.com/), todella mukava seurakoira, joka jaksaa myös harrastaa ja tehdä pitkiäkin lenkkejä. On todella kiltti ja pienen kokonsa ansiosta myös sopiva kerrostaloon. Ei ole haukkuherkkä, sopii lapsiperheeseen ja on kaikkien kaveri. Viihtyy hyvin sohvalla, mutta on aina valmis leikkimään ja lähtemään ulos. Soveltuu myös agilityyn.
linkki vie Suomen Cavalier kingcharlesinspanieliyhdistys ry:n sivulle.

kamenski
14.10.2009, 12:00
Mulla on tällainen peto (http://photos-e.ak.fbcdn.net/photos-ak-snc1/v318/179/38/630919159/n630919159_855224_7884.jpg). Dandiedinmontinterrieri. (http://www.ddtry.org/) Yksi dandie oli jo lapsena ja puolitoistavuotta sitten hankin tämän kaverin.

Dandiehan on seurakoira ja kumpikin koirista on ollut kyllä äärettömän helppo luonteeltaan, ehkäpä se on siis ihan luonnepiirre :) Mitään tavaroita ei ole hajottanut, uhmavaihetta ei oikeastaan edes ollut. Tulee toimeen kaikkien kanssa, ihmisistä kissoihin ja koiriin. Älykäs koira ja helppo koulutettava. Selviää vähälläkin liikunnalla, mutta jaksaa myös liikkua vaikka koko päivän. Terrierin luonne näkyy eniten ehkä siinä, ettei valita mistään kivuista, mikä on välillä rasittavaakin kun ei oikeasti tiedä vaikka se olisi pahastikin rikki.

Suosittelen, näitä ei liikaa Suomessa ole :)

Pottakameli
14.10.2009, 12:07
Jaahas, vanhempien toinen koira täytti viime viikolla kuusi vuotta. Tuntuu uskomattomalta että tuosta koiran hankkimisesta on vierähtänyt jo noin pitkä aika. Toinen veijari täytti kesällä neljä.

Laitetaanspas pojista kuvat hatut päässä.

Grainger
15.10.2009, 23:04
Eli ylihuomenna olisi Seinäjoella leikkaus edessä.

Ja alkuvaikutelman perusteella leikkaus auttoi. Vähän on vielä ongelmia tunnottoman takapään kanssa, muun muassa takatassujen koordinaatiossa pienehköjä heittelyjä, mutta muuten vaikuttaa hyvältä ja nuo leikkauksen jälkeiset ongelmatkin menossa koko ajan parempaan suuntaan.

Toivottavasti piikki ainakin lykkääntyi, kivut tuntuvat hävinneen, mikä tässä kohtaa on se tärkein asia.

akimoto
15.10.2009, 23:34
Ja alkuvaikutelman perusteella leikkaus auttoi. Vähän on vielä ongelmia tunnottoman takapään kanssa, muun muassa takatassujen koordinaatiossa pienehköjä heittelyjä, mutta muuten vaikuttaa hyvältä ja nuo leikkauksen jälkeiset ongelmatkin menossa koko ajan parempaan suuntaan.

Toivottavasti piikki ainakin lykkääntyi, kivut tuntuvat hävinneen, mikä tässä kohtaa on se tärkein asia.

Hienoa kuulla, että homma onnistui odotusten mukaisesti. Perheemme kultaiselle noutajalle tehtiin joskus vuosia vuosia sitten vastaava leikkaus ja silloin kaikki meni myös oikein hyvin. Myöhemmin tosin tuo ko. noutaja jouduttiin viemään piikille verikorvan takia. Eli kuitenkin pitkän ja hienon elämän. Tuo takapään koordinaation heittely on täysin normaalia, kunhan ei kestä liian pitkään.

Lauantaina olisi meidän mopsilla 2-vuotissynttärit. Kovat pirskeet luvassa, sekä koiralla, että isännällä!

Grainger
16.10.2009, 00:35
Tuo takapään koordinaation heittely on täysin normaalia, kunhan ei kestä liian pitkään.

Joo, näin oli lääkärikin asiasta sanonut. Selvästi parempaan suuntaan on viikon takaisesta mennyt, kun silloin ei tahtonut peräpää seurata mukana ollenkaan. Nyt vain välillä heittelee, mutta ei pahasti enää.

Suurin ongelma tuntuu olevan kaulaan laitettu kupu, joka suojaa, ettei koira revi leikkaushaavoja irti. Tuntuu häpeävän ulkona käyntiä tuon tötterön takia. Yritin kyllä lohduttaa, ettei piski mikään unelmien prinssi ilman sitä suojustakaan ole.

Aika sissi kuusikiloiseksi ja 11-vuotiaaksi koiraksi, kun on parit isot ja haastavat leikkaukset jo selättänyt elämänsä aikana.

Käyttäjänimetön
23.10.2009, 11:34
Koira - pahempi riesa ympäristölle kuin katumaasturi. (http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009102310478810_uu.shtml) Tuossapa jälleen yksi syy sille, miksei koiria pitäisi hankkia, paitsi ehkä metsästysratkoituksiin sen soisin, sen sijaan kaikki perkeleen puudelit voisi lähettää vaikka Kiinaan.

Ekoterroristit!

Leon
23.10.2009, 12:16
Ekoterroristit!
Osui ja upposi. Ekologinen jalanjälkeni on Ekotallaajan (http://www.tampereenkaupunki.net/ekotallaaja/peli/index.html) mukaan 8,4 hehtaaria. Aika paljon isompi kuin tuon tutkimuksen hurtilla. Piruuttani vastasin samaan testiin niin piiperöisesti kuin pystyin saaden tuloksen 2,3. Sekin yli tuplat ronskeimpiin koiriin nähden. Eli hankkiudummeko eroon autoista, koirista, vai Jatkoajan nimimerkeistä ekotaistelussamme?

Käyttäjänimetön
23.10.2009, 12:43
hankkiudummeko eroon autoista, koirista, vai Jatkoajan nimimerkeistä ekotaistelussamme?
Eihän tässä ihmisten ekologista jalanjälkeä otettu laskelmiin mukaan, vaan verrattiin parjattuja katumaastureita (ihquihin <3) koiriin. Ihmisten deletoimista katumaasturien ja koirien sijaan pidän hieman eri kaliiberin asiana eli epäsuotavana. Tokihan ihmisen deletoiminen vähentäisi katumaasturien käyttöä ja koirien omistamista.

Kovin raskasta se olisi ympäristölle jos kaikki olisivat niin itsekkäitä, että hankkisivat koiran vaikkapa katumaasturin sijaan.

Leon
23.10.2009, 12:55
Kovin raskasta se olisi ympäristölle jos kaikki olisivat niin itsekkäitä, että hankkisivat koiran vaikkapa katumaasturin sijaan.
Miten niin sijaan? Minähän vaihdoin autoni isompaan juuri koiran takia. Varsin epäitsekästä ja ympäristölle raskasta samaan aikaan. Yhdessä saamme aikaan ainakin 10 hehtaarin globaalin ekologisen jalanjäljen. Mitäköhän siitä tulisikaan, jos hankkisin vielä Jatkoajan kirjoittajan apukuskin paikalle.

Käyttäjänimetön
23.10.2009, 13:08
Mitäköhän siitä tulisikaan, jos hankkisin vielä Jatkoajan kirjoittajan apukuskin paikalle.
Maapallon ekologinen jalanjälki pienenisi. Ihmisiä kun ei ole suotavaa tappaa mutta Suomessa on nykyisin enemmän koiria kuin koskaan ja jos vaikkapa kansakuntamme ekologista jalanjälkeämme pienentääksemme lopettaisimme 80 % maamme koirista, niin Tellus kiittäisi. Ja jos samalla hankkisimme menetettyjen koirien tilalle vastaavan määrän katumaastureita, niin silti Tellus kiittäisi.

Sitä paitsi osaan antaa hyvin tassua, kyllä me toimeen tultaisiin.

C.Orr
23.10.2009, 13:10
...sen sijaan kaikki perkeleen puudelit voisi lähettää vaikka Kiinaan.

Jos osaa asiaa ajatella hieman pidemmälle ei liene liian monimutkaista ymmärtää se, että koirilla on paljon funktioita yhteiskunnassa, joiden hyödyt ovat potenssiin haittoihin nähden. Pelkästään poliisi, pelastus ja huumekoirien tuomat hyödyt kattanevat mennentullen ekojalanjäljen tuoman haitan, puhumattakaan ns. perhekoirien tuoman hyödyn monien mielenterveydelle sekä fyysiselle terveydelle.

Ettei mielipiteidesi takana olisi hallitsematonta pelkoja koiria kohtaan, joita et pysty käsittelemmän ja helpompi keino olisi, jos koirista pääsisi eroon. Taitaa tuo ekojalanjälki argumenttisi olla vain tekosyy jälleen tuoda negatiivisia ajatuksiasi koirista esille.

Miksi, jos saan kysyä, et halua samaan syssyyn päästä eroon esim. kissoista, niillähän ei varsinaista hyötykäyttöä ihmiselle ole ja ekojalanjälkikin taitaa olla melko suuri, sinähän sen varmaan osaat tarkemmin laskea ja meitä valaista?

Käyttäjänimetön
23.10.2009, 13:35
koirilla on paljon funktioita yhteiskunnassa, joiden hyödyt ovat potenssiin haittoihin nähden.
Poliisi- pelastus- ja huumekoirat ovat tietysti ok, mutta niitä onkin minimaalisen pieni murto-osa kaikista koirista.

Tässä jokunen päivä sitten muuan eläinlääkäri sanoi TV:ssä, että ihmiset voisivat kotieläinten hoitamisen sijaan keskittää enemmän henkisiä voimiaan ja hellyyttään toisia ihmisiä kohtaan ja olen kyllä aivan samoilla linjoilla. Jos on sosiaalisesti kyvytön ihmisille, niin koiralle voi sanoa lähes mitä vain, se heiluttaa häntää. Ei tarvitse opetellakaan pärjätä ihmisten kanssa kanssakäymisessä.

Ei se ekologinen jalanjälki ole mikään tekosyy millekään, arvoisa keittiöpsykologi, vaan tutkimustulosten fakta. Jos tutkimustulos ei miellytä, niin se on heti tekosyy, täh. On se nyt mielestäni kovin hurjaa jos yksi koira on ekologisesti haitallisempi kuin katumaasturi. Jos Suomessa on arviolta 600 000 koiraa, niin kyllä minusta tuollainen 600 000 katumaasturia lisää olisi hurja määrä. Ja koirat vieläpä rasittavat ympäristöä enemmän.

Kissoista voisi pääsääntöisesti hankkiutua eroon myöskin, sikäli kun ovat ekologisesti läheskään yhtä haitallisia. Irrallaan olevat kissat nyt ainakin ovat.

No, pidetään tämä ketju sellaisena ihqkoiraketjuna minun puolestani, kunhan vain mainitsin tuosta ekologisesta asiasta...

kamenski
23.10.2009, 13:35
Jos oikein ymmärsin niin kyse on siitä, että vuodessa koiran syömän ruoan valmistukseen menee enemmän energiaa kuin auton ajamiseen.

Ja jos olen myös oikein ymmärtänyt, niin lemmikkikoira ei omaa ruokaansa valmista, vaan ihminen.

Johtopäätös on ilmeisen loogisesti se, että koirista on päästävä eroon koska ne syövät. Ei suinkaan ihmisen vika, joka ruoan valmistaa valitsemallaan epäekologisella tavalla.

Edit: unohtui mainita yksi pointti mikä on nostettu eri inttarweb- keskusteluissa esiin, eli että koiran safkahan valmistetaan, tai niin ainakin väitetään, jätelihasta. Parhaat palat menee muuhun käyttöön. Vaikka koirat deletoitaisiin, kanat menisivät edelleen lihoiksi ja jalanjälki olisi edelleen... sama, koirien kanssa tai ilman? En tiedä, enkä ihan purematta niele noita laskutoimituksia muutenkaan lukematta kirjaa.

C.Orr
23.10.2009, 14:33
Poliisi- pelastus- ja huumekoirat ovat tietysti ok, mutta niitä onkin minimaalisen pieni murto-osa kaikista koirista.

Jos on sosiaalisesti kyvytön ihmisille, niin koiralle voi sanoa lähes mitä vain, se heiluttaa häntää. Ei tarvitse opetellakaan pärjätä ihmisten kanssa kanssakäymisessä.

Ei se ekologinen jalanjälki ole mikään tekosyy millekään, arvoisa keittiöpsykologi, vaan tutkimustulosten fakta. .

Hmm. Kovin mielenkiintoinen näkökanta ja samalla kovin ahdas. Toteat ensin, että murto-osa koirista on hyödyllisiä ja samaan aikaan yleistät, että ihmiset joilla on koiria ovat sosiaalisesti kyvyttömiä. Eiköhän se kuitenkin ole täysin päinvastoin. Murto-osa koirista on oikeasti hyödyttömiä ja murto-osa koiranomistajista on sosiaalisesti kyvyttömiä. Mihin muuten perustat väitteesi vai onko se vain mielipiteesi? Vai kenties jonkun tutkimustuloksen tuottama fakta?

Lisäksi, maailma on tutkimuksia täynnä, osa kestää faktojen tarkastelua, osa ei. On suorastaan naivia perustaa väitteensä tutkimuksille, mistä ainoa saatu tieto on lehdestä luettua ja samalla väittää sitä faktaksi. Kyseinen tutkimus esittää ekologisen jalanjäljen muodostumisen harvinaisen mustavalkoisena, eikä ota huomioon seikkoja, jotka siihen vaikuttavat. Ei edes alkeellisemmallakaan tasolla. Tutkimuksen aihe sinänsä on niin raflaava, että kyseisen tutkimuksen tekijä on tiennyt saavalla siitä julkisuutta, ylittihän se uutiskynnyksen. Kaikkea ei kannata nähdä mustavalkoisena, jää valtaosa sävyistä näkemättä.

En jaksa kinata kanssasi asiasta tämän enempää, itselläni ei koiraa ole, mutta en nyt niitä näe minään maapalloa raiskaavina saatanoinakaan. Eiköhän ihminen ole se suurin maapallon ekojärjestelmää tuhoava olento. Tämä on fakta ihan ilman mitään tutkimustulosta.

Alamummo
23.10.2009, 15:17
Koira - pahempi riesa ympäristölle kuin katumaasturi. (http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009102310478810_uu.shtml) Tuossapa jälleen yksi syy sille, miksei koiria pitäisi hankkia, paitsi ehkä metsästysratkoituksiin sen soisin, sen sijaan kaikki perkeleen puudelit voisi lähettää vaikka Kiinaan.

Ekoterroristit!
Pitäisiköhän hommata vielä kolmas koira, mielellään mahdollisimman iso ja hyödytön. Sellainen, joka syö kilon koiranmuonaa päivässä.

Maila
23.10.2009, 16:13
Pitäisiköhän hommata vielä kolmas koira, mielellään mahdollisimman iso ja hyödytön. Sellainen, joka syö kilon koiranmuonaa päivässä.

Tämmönen vaikka. Tosin ei syö nappulaa, vaan luita, riisiä, jauhelihaa jne. Ja popsiipa tuo myös kananmunan kuoret, esipesee jugurttikipot ja tyhjentää pähkinäpussin jämähitusetkin. Tosi iso riesa ekologisesti.

Eikä silti kerjää (paitsi joskus...).

Käyttäjänimetön
23.10.2009, 19:19
ihmiset joilla on koiria ovat sosiaalisesti kyvyttömiä. Eiköhän se kuitenkin ole täysin päinvastoin.
Eivät toki kaikki mutta kuten todettua, voisivat käyttää sen läheisyytensä ihmisiin koirien sijaan, niin olisi tämäkin pallo piirun verran parempi paikka.
Murto-osa koirista on oikeasti hyödyttömiä ja murto-osa koiranomistajista on sosiaalisesti kyvyttömiä. Mihin muuten perustat väitteesi vai onko se vain mielipiteesi? Vai kenties jonkun tutkimustuloksen tuottama fakta?
Hyödyttömyydestä kullakin on oma mielipiteensä, kuten sillä tv:n eläinlääkärillä ja minulla. Ainakin ekologisesti koirat ovat haitallisia ja näin vihreiden arvojen aikana se on monille tärkeä näkökohta. Toki on niitäkin, jotka kiistävät monenlaisia tutkimustuloksia, kuten vaikkapa George Walter Bush ilmastonmuutoksen suhteen ja sinä tämän tutkimuksen suhteen.
Lisäksi, maailma on tutkimuksia täynnä, osa kestää faktojen tarkastelua, osa ei. On suorastaan naivia perustaa väitteensä tutkimuksille, mistä ainoa saatu tieto on lehdestä luettua ja samalla väittää sitä faktaksi. Kyseinen tutkimus esittää ekologisen jalanjäljen muodostumisen harvinaisen mustavalkoisena, eikä ota huomioon seikkoja..
Sinäkö luit sen tutkimuksen ja näit mitä seikkoja se otti huomioon? No et varmasti, kunhan mutulla heittelet vasta-argumenttejasi ja oletat, etteivät he ole osanneet ottaa huomioon monia erinäisiä vaikuttavia asioita.
Eiköhän ihminen ole se suurin maapallon ekojärjestelmää tuhoava olento. Tämä on fakta ihan ilman mitään tutkimustulosta.
On varmasti. Pitäisikö minunkin siis jättää kompostoiminen pois, kun on niitä isompiakin roskaajia. Meinaan vain, että eikös pienemmätkin asiat ole tärkeitä, kuten vaikka se seikka, että koirat ovat ympäristölle ekologisesti rasittavampia kuin katumaasturit. Minusta tuo on kylläkin hyvin iso asia.

Lisäksi on hyvä muistaa se seikka, että ihmisillä on yleensä kaksi jalkaa ja koirilla neljä jalkaa, joten koirien ekologista jalanjälkeä laskettaessa tulos näin ollen vielä tuplaantuu!

Germanicus
23.10.2009, 20:57
No, pidetään tämä ketju sellaisena ihqkoiraketjuna minun puolestani, kunhan vain mainitsin tuosta ekologisesta asiasta...


Käyttäjä-älytön: kiitoksia kun saamme edelleen kirjoitella tänne ihqkoiraketjuun. Olet todella avarakatseinen ihminen.

Cemetery Gates
23.10.2009, 21:16
Kyllähän koirat ovat parhaita otuksia maan päällä, IFK-fanien ohella. No okei, IFK-fanit ovat pahinta paskaa, mitä maa päällään kantaa, minä ainakin. Heti hommaan kyllä karvakorvan, kun talous- ja elämäntilanne sen sallii. Vittumaisten pettymysten maailmassa koirista on aina ollu iloa.

TF-79
23.10.2009, 21:31
Koirat vaan sattuvat olemaan paljon miellyttävämpiä, inhimillisempiä ystävällisempi, luotettavampia ja tunteensa näyttävämpiä, kuin useimmat ihmiset. Helpompi koiran kanssa on tulla toimeen, kuin ihmisen.
Pitäisiköhän hankkia tuon meidän Cavalierin seuraksi pari isompaa koiraa, vaikkapa Berniä ja vaihtaa auto johonkin vanhaan yli neljälitraiseen maasturiin, joka ei sanaa vähäpäästöinen ole ikinä kuullutkaan. Ihan vaan ekologisista syistä...

C.Orr
23.10.2009, 21:48
Sinäkö luit sen tutkimuksen ja näit mitä seikkoja se otti huomioon? No et varmasti, kunhan mutulla heittelet vasta-argumenttejasi ja oletat, etteivät he ole osanneet ottaa huomioon monia erinäisiä vaikuttavia asioita.

Laittaisitko ystävällisesti valot päälle? Mistä sä tiedät kuinka hyvin olen tutustunut kyseiseen "tutkimukseen" eli kuka tässä heittelee mutuna argumentteja? Jos oma ajattelukykysi ei riitä huomaamaan päivänselviä epäjohdonmukaisuuksia tähän viittaamaasi tutkimukseen, ongelma lienee lapsenuskossasi.

Mistä sä tiedät mitä mä oletan? Sen myönnän, etten oleta vaan tiedän, että sinä et ole osannut ottaa "huomioon monia erinäisiä vaikuttavia asioita" (copyright käyttäjänimetön) vaan toistat kyseisen tutkimuksen kiistanalaisinta ja raflaavinta väittämää vain sen perusteella mitä olet lukenut. Ehkäpä tutkimuksen tulos on sinulle niin mieluinen, että uskot siihen sokeasti, mikä on jo hyvin, hyvin säälittävää. Vähän niinkuin Bushin uskominen ilmastonlämpenemiseen johtuvista syistä, kuten niin osuvasti asian otit kirjoituksessasi esille.

Taidanpa liittyä muiden kirjoittajien kanssa samalle linjalle ja alkaa harkitsemaan koiran, mieluiten aivan vitun ison sellaisen, hankintaa. Nimeä sille en ole vielä keksinyt, olkoon vaikka alkuun "Nimetön"

Cemetery Gates
23.10.2009, 21:55
Sen kummemmin en ole tätä ketjua lueskellut, joten heitänpä vaan kyssärin ilmoille. Eli löytyykö Bernin paimenkoiran omistajia? Kyseinen rotu miellyttää niin maan peevelisti, kaikin puolin, vaikkei omakohtaista kokemusta olekaan. Pari kaveria ylistää kovasti. Kokemusta on mm. saksanpaimenkoirista ja kultaisesta noutajasta, hienoja rotuja nekin, mutta tuossa berniläisessä on joku ihme viehätys. Lisätietoja kaipaillen, siis.

pongo
23.10.2009, 22:16
Sen kummemmin en ole tätä ketjua lueskellut, joten heitänpä vaan kyssärin ilmoille. Eli löytyykö Bernin paimenkoiran omistajia? Itse en berniä omista mutta vaimo on kyseisestä rodusta kovin kiinnostunut ja hänen vanhempiensa 1,5 vuotias berninpaimenkoira on meillä asustellut välillä hyvinkin tiiviisti ja näyttelyitäkin ovat kiertäneet.

Komeita koiria ovat berniurokset, vaimo haaveilee lähes joka päivä ottavansa berninpennun mutta en rivitalokämppään ihan heti suostu sellaista hankkimaan. Naaraspuoliset berninpaimenkoirat ovat toki huomattavasti urhoja pienempiä ja sellainen voisi joskus olla ihan mahdollinenkin.

Sinä aikana mitä olen em. uroskoiran kanssa yhteiseloa viettänyt, en ole vielä ehtinyt muita hyviä puolia rodusta löytämään kuin uljaan ulkomuodon ja sen että vaimo on onnellinen harrastuksestaan. Viimeksi mainittu ei toki ole ollenkaan vähäinen seikka, mutta valtavan kokoinen sisäkoira ei kuitenkaan ole minun hermoilleni sopiva asuinkumppani. Jatkuva tuhina, höseltäminen ja kulkuväylillä makaaminen ilman mitään suurempaa tarkoitusta riepoo minunlaistani lähinnä metsästyskoirista kiinnostunutta ihmistä joskus paljonkin.

Suht vaativa ja vahvaluonteinen rotu on käsittääkseni kyseessä, mutta isoja koiria harrastavalle varmasti erittäin mieluinen lemmikki. Mutta mahdollisesti vähemmän isoista seurakoirista pitävien asuinkumppanien mielipide kannattaa ottaa huomioon, ainakin jos urosberniä suunnittelee hankkivansa. Vaimon lemmikki täytti egollaan ainakin 3/4 rintamamiestalosta, talosta ei löytynyt sellaista nurkkaa jossa ei tuon koiran läsnäoloa olisi jotenkin aistinut.

Tuo on tuskin kuitenkaan rotukohtainen juttu, toiset tykkää isommista ja toiset pienemmistä koirista.

Yksi merkittävä piirre berninpaimenkoirassa on sen leimaantuminen isäntäänsä/emäntäänsä. Nyt kun menemme anoppilassa käymään, tulee koira vaimoni havaitessaan lähes eteisen ikkunan läpi häntä vastaan. Näin siitä huolimatta että koiran varsinainen emäntä on aivan muu henkilö. Kun vaimo on käymässä kotonaan, ei koira tottele ketään vakituisia asuinkumppaneitaan.

T: Nimim. Berninpaimenkoiraa olosuhteiden pakosta sietänyt

TF-79
23.10.2009, 22:27
Sen kummemmin en ole tätä ketjua lueskellut, joten heitänpä vaan kyssärin ilmoille. Eli löytyykö Bernin paimenkoiran omistajia? Kyseinen rotu miellyttää niin maan peevelisti, kaikin puolin, vaikkei omakohtaista kokemusta olekaan. Pari kaveria ylistää kovasti. Kokemusta on mm. saksanpaimenkoirista ja kultaisesta noutajasta, hienoja rotuja nekin, mutta tuossa berniläisessä on joku ihme viehätys. Lisätietoja kaipaillen, siis.

Meillä on joskus Berni ollut, kuten myös Kultainen noutaja. Molemmissa on paljon samoja piirteitä, iso leikkisä ja lempeä koira, erittäin ystävällinen ja suurisydäminen otus. Tosiaankin hyvin kiintyvä ja valitsee perheestään sen yhden ehdottomaksi isännäkseen/emännäkseen. Vaatii toki virikkeitä ja pitkiä lenkkejä, kuten suuret koirat yleensäkin. Toisinaan kylläkin hyvin riehakas koira, joten saattaa pistää kämpän välillä aika sekaisinkin. Yksi hieman ikävämpi ominaisuus näissä tahtoo olla, ne ovat kovia kuolaamaan :)
Hyvin tottelevainen ja kiltti rotu, ainakin mitä itse olen Berneihin tutustunut, pari äksyä poikkeusta olen näistä tavannut, molemmat tosin Virosta tuotuja uroksia.
Mulla tosin omiin koiriin kokemus rajoittuu vain narttuihin. Kyllä se täälläkin on haaveena hankkia vielä joskus ehkä, mutta en tähän kt-kaksioon, joten ehkäpä joskus tulevaisuudessa.

Käyttäjänimetön
23.10.2009, 22:42
No johan on koira-asia arka aihe, kun vieläkin pitää tässä kommentoida pahimpia tuotoksia.
Laittaisitko ystävällisesti valot päälle? Mistä sä tiedät kuinka hyvin olen tutustunut kyseiseen "tutkimukseen" eli kuka tässä heittelee mutuna argumentteja?
No, päätellen siitä, mitä olet itse täällä kertonut:
Kyseinen tutkimus esittää ekologisen jalanjäljen muodostumisen harvinaisen mustavalkoisena, eikä ota huomioon seikkoja, jotka siihen vaikuttavat. Ei edes alkeellisemmallakaan tasolla.
Tuolla perusteella olet siis syventynyt yksityiskohtaisesti kyseiseen tutkimukseen.
Ehkäpä tutkimuksen tulos on sinulle niin mieluinen, että uskot siihen sokeasti, mikä on jo hyvin, hyvin säälittävää.
Ehkäpä tutkimuksen tulos on sinulle niin epämieluinen, ettet halua sitä uskoa. Ihan sama homma kuin Bushilla ja vaikkapa Astrid Thorsilla toisissa asioissa. Ei uskota tutkimuksia.

Se nyt on minulle aivan sama jos joku keskittää elämänsä jonkun hurtan kanssa puuhailuun. Epäekologista sen hurtan pitäminen on mutta paskaanhan tässä kyllä muutenkin hukutaan koko ihmiskunta, joten sikälihän se aivan sama se loppuaika vaikka heitellä palloa jonkun piskin kanssa.

Bobcat
23.10.2009, 23:04
En minä tuosta tutkimuksesta niin välitä, mutta jos voisin pelastaa satunnaisen koiran tai ihmisen kuolemalta, niin pelastaisin varmasti koiran. Todennäköisesti koira on kuitenkin viattomampi ja uskollisempi kuin se satunnainen ihminen.

Omien koirieni eteen olisin valmis uhraamaan oikeastaan kenet hyvänsä emäntää, äitiä ja siskoja lukuun ottamatta.

C.Orr
23.10.2009, 23:06
Tuolla perusteella olet siis syventynyt yksityiskohtaisesti kyseiseen tutkimukseen.

Pystytkö perustelemaan väitteeni tutkimuksen mustavalkoisuudesta vääräksi? Jos et, niin aivan turhaa kommentointia sinulta. Lähes yhtä turhaa kuin kyseiseen tutkimukseen sokeasti uskominen. Mikä muuten on joulupukin ekologinen jalanjälki?

Sitä en väitä, etteikö koiranruokateollisuus olisi kantamassa omaa korteaan kekoon maapallon ilmastonlämpenemiselle, naurettavaa vaan on alkaa osoittamaan sormella kyseistä asiaa. Edelleen koirista saatava kokonaishyöty kattaa mennentullen ekologisen jalanjäljen suuruuden. Tutkimuksessa vertailukohdaksi otetut katumaasturit ja niiden hyötyarvo ei ole verrannollinen koiriin.Ja silti täällä olet lähettämässä "kaikki puudelit Kiinaan", kuten niin mainiosti asian ilmaisit. Miksi et ole osoittamassa katumaastureita sormella tai kiroamassa muovikasseja alimpaan helvettiin kun tunnut olevan tuollainen maanystävä? Ettei taustalla olisi kuitenkin ihan toiset syyt.

Käyttäjänimetön
23.10.2009, 23:41
Pystytkö perustelemaan väitteeni tutkimuksen mustavalkoisuudesta vääräksi?
Pystytkö sinä esittämään sen tutkimuksen joitain kohtia, jopa pääkohtia, mustavalkoiseksi? Mistä tiedät, mitä asioita siellä on otettu mukaan? Kenties enemmän kuin edes oletatkaan? Kenties tutkimuksessa on huomioitu monia erinäisiä asioita. Sen sijaan sinä tyrmäsit täysin mutupohjalta koko tutkimuksen. Se vasta onkin pseudotieteellistä. Ota huomioon, että rakastamasi koirat voivat todellakin olla ekologisesti noin ikäviä luonnolle. Nyt heittelet silkkaa mutua, eikä tämä keskustelu etene. Tutkimustuloksen oletetaan olevan faktaa ja jos ei sitä usko, on sen joka ei usko, esitettäkööt seikat joita tutkimuksessa olisi pitänyt olla ja ettei niitä siinä ollut.

Joulupukin ekologinen jalanjälki on muuten aivan hirmuinen.

Sitä en väitä, etteikö koiranruokateollisuus olisi kantamassa omaa korteaan kekoon maapallon ilmastonlämpenemiselle, naurettavaa vaan on alkaa osoittamaan sormella kyseistä asiaa.
Sinusta se on naurettavaa, koska tykkäät koirista niin paljon, ettei sinua haittaa vaikka ne olisivatkin jopa katumaastureita pahempia ympäristön kuormittajia.

Ja miksi en tässä ketjussa ryhtynyt vaikkapa muovipussien saastuttavuudesta keskustelemaan johtuu puhtaasti siitä, että tämä on koiriin liittyvä ketju, ei muovipusseihin. Katumaasturit otin tuohon esimerkiksi, kun se tutkimuksessakin mainittiin. Ja ymmärtääkseni koirien aiheuttamat ympäristöongelmat on sallittu aihepiiri tällaisessa koira-aiheisessa ketjussa. Joten mikä tässä on ongelma. No minä tiedän kyllä, mutta olkoot.

EDIT: Kyllähän niitä muovisia paskankeräyspussejakin maailmalla kuluu ja valmistetaan koirien vuoksi paljon, luulisin sen otetun tutkimuksessa huomioon ekologista jalanjälkeä laskettaessa.

Alamummo
24.10.2009, 10:35
Pystytkö sinä esittämään sen tutkimuksen joitain kohtia, jopa pääkohtia, mustavalkoiseksi? Mistä tiedät, mitä asioita siellä on otettu mukaan? Kenties enemmän kuin edes oletatkaan? Kenties tutkimuksessa on huomioitu monia erinäisiä asioita.
Koska otit asian itse esille, niin olisi vähintään kohtuullista, että kaivaisit tuon tutkimuksen esiin ja listaisit tänne, mitä kaikkea on otettu mukaan. Minusta ainakin olisi mielenkiintoista tietää, onko mukana kaikki auton polttoaineen valmistukseen kuluva energia laskettu mukaan, samoin sen rahtaamiseen käyttäjälle kulutettu energia. Vastaavasti, mistä alkaen on laskettu koiranruoan valmistuksen energiankulutus. Minusta on vähän lapsellista, että tulet itse huutelemaan - ehkä silkassa provoilutarkoituksessa - faktaksi jotain julkaisua, kun et ole itse siihen Iltapulun raflaavaa otsikkoa tarkemmin perehtynyt.

Käyttäjänimetön
24.10.2009, 11:25
Minusta ainakin olisi mielenkiintoista tietää, onko mukana kaikki auton polttoaineen valmistukseen kuluva energia laskettu mukaan,
Olisi hyvin mielenkiintoista perehtyä tutkimuksen tarkkoihin yksityiskohtiin. Minä lähtökohtaisesti oletan, että tutkimuksessa on arvatenkin otettu mukaan monia asiaan vaikuttavia kohtia, eikä se ole mikään tulitikkuaskin kokoiselle arkille tehty hutaisu. Useimmiten kun tutkimuksissa näin on asianlaita. On toki höpöhöpötutkimuksiakin. Se vain tuo eräs nimimerkki alkoi kertomaan aivan varmana, että tutkimus ottaa vain mustavalkoisesti tiettyjä asioita huomioon, mihin vaadin näyttöä, mikä minusta on kohtuullista. On se nyt hyvin lapsellista lytätä tutkimus mustavalkoisuuteen vedoten ilman mitään näyttöjä. Mielestäni yhtä älytöntä ei ole uskoa siihen, että tutkimuksessa on otettu huomioon juuri Alamummonkin mainitsemia asioita.

grace
24.10.2009, 11:55
Eli Toyotan Land Cruiser 4,6 litran koneella on ekologisempi vaihtoehto kuin koira. Hyvää mainosta Toyotalle. Jotta vertailu olisi ihan oikeasti kattava niin mielestäni mukaan tulisi valita vähintään parikymmentä eri maasturia sekä samanverran eri kokoluokan koiria, siis chihuahuasta tanskandogiin. Sitten verrokiksi vaikkapa keskiverto jantteri jokaisesta maanosasta.

Tutkimuksen lopputulema olisi luultavimmin se, että Toyota on edelleen se ekologisin vaihtoehto, mutta täällä vaahdottaisiin jo siitä "miten ihmisten lemmikkinä pitämien kanarialintujen ulosteen määrä upottaa Turun saaristomereen."

C.Orr
24.10.2009, 12:00
Koska otit asian itse esille, niin olisi vähintään kohtuullista, että kaivaisit tuon tutkimuksen esiin ja listaisit tänne, mitä kaikkea on otettu mukaan. Minusta ainakin olisi mielenkiintoista tietää, onko mukana kaikki auton polttoaineen valmistukseen kuluva energia laskettu mukaan, samoin sen rahtaamiseen käyttäjälle kulutettu energia. Vastaavasti, mistä alkaen on laskettu koiranruoan valmistuksen energiankulutus. Minusta on vähän lapsellista, että tulet itse huutelemaan - ehkä silkassa provoilutarkoituksessa - faktaksi jotain julkaisua, kun et ole itse siihen Iltapulun raflaavaa otsikkoa tarkemmin perehtynyt.

Juuri näin, tätä olen yrittänyt kysyä saamatta minkäänlaista vastausta. Ilman faktatietoa on mahdotonta perustella väitteitään, senpä takia kyseinen henkilö syyttelee muita väittäen muiden tietojen perustuvan mutu tuntumaan, kun oma ja ainoa tuntuma asiaan on iltapulun lyhennelmä aiheesta ja sen raflaavin väittämä.

Kyseinen tutkimus nojaa laskelmansa siihen olettamaan, että kaikki koirat syövät teollisesti valmistettua kuivamuonaa, jonka valmistusprosessissa energiahukka on kieltämättä epätaloudellinen. Tosin osa koiranruokavalmistajista tuottaa tuotteensa ekologisemmin kuin toinen. Kysynkin sinulta käyttäjänimetön, että mikä oli se koiranruoka, jota käytettiin tutkimuksessa mittaamaan koiranruokaan käytettyä energiaa? Uskon sinun tietävän sen, koska niin vahvasti puolustat tutkimusta ja nojaat sen olettamiin argumenteissasi. Tutkimus myös olettaa, että kuivamuonaan käytetty liha on tuotettu vain ja ainoastaan koiranruokaa varten, näinhän ei ole, vaan yli 50% tuotetusta lihasta(jota siis käytettään koiranruokaan) on käytetty ihmisen ravinnoksi, ainakin koiranruokien suurimpien valmistajien osalta. Lisäksi tutkimus olettaa, että katumaastureilla ajetaan n. 10 000 km/vuosi. Keskiarvo lienee kuitenkin huomattavasti suurempi. Kulutus on lisäksi laskettu keskikulutuksen mukaan, joka on harhaanjohtava siinä mielessä, että valtaosa ajosta maailmanlaajuisesti syntyy kaupungeissa tai valtaväylillä. Myös maat joissa autokaupalla on suuri volyymi, on tiet ruuhkaisempia. Kuten ehkä tiedät ruuhka-ajo kuluttaa energiaa valtavasti. Luonnollisesti tutkimus ei ole pystynyt ottamaan eikä laskemaan kyseistä tekijää tutkimukseena, joka entisestään lisää virhemarginaalia yllättäen katumaastureiden hyväksi.

Silti ne "rakastamani koirat", kuten totesit (tunnetko minut hyvin vai oliko se mutuna heitetty kommentti?) tuovat oman ymmärrykseni mukaan edelleen enemmän positiivista tuottoa suhteessa negatiiviseen kuin katumaasturit, en ymmärrä sen pohjalta tarvetta kiinnittää huomiota pelkästään negatiiviseen puoleen. Vähän sama kuin oma joukkue voittaisi vastustajan 10-1 ja ainoa asia jonka matsista on huomannut on vastustajan tekemä maali.

Uskon edelleen, että motiivisi tässä ketjussa on jossain ihan muualla kuin koirien ekologisessa jalanjäljessä (MUTU)

Käyttäjänimetön
24.10.2009, 12:37
ainoa tuntuma asiaan on iltapulun lyhennelmä aiheesta ja sen raflaavin väittämä.
Otin selkoa noista tutkijoista. Vaikuttavat olevan professori ja tohtori Victorian yliopistossa. Iltapulun lyhennelmän sijaan luin tänään New Scientistin tarkemman jutun kyseisestä tutkimuksesta. Tässäpä se. (http://www.newscientist.com/article/mg20427311.600-how-green-is-your-pet.html)

Samoilla linjoilla tutkimuksen tekijöiden kanssa näyttää olevan Campridgen yliopiston fyysikko. Samainen mies toimii myös Iso-Britannian hallituksen energiapolitiikan neuvonantajana. Luulisi tuonlaisten jotakin tietävän.

Tuossa New Scientistin tiivistelmässä ei mainita läheskään kaikkia tutkimukseen vaikuttaneita asioita, joten lopullista arviota tutkimuksesta ei pysty senkään perusteella tekemään. Sen siitä pystyy päättelemään, että ekologisen jalanjäljen perusteella kissat ovat vieläkin pahempia mutta se ei toki koirien omistajien vastuuta vähennä.

C.Orrilla on niin paljon virheitä, mutua ja vastaavaa tuossa tekstissään, että en tuota jaksa ryhtyä oikomaan noita mutuilujaan.

Tehokkain keino vähentää lemmieläinten haitallisia vaikutuksia olisi vähentää niiden määrää. Lemmieläinten ympäristövaikutukset ovat näin nykyisin vallitsevana lemmieläinten valtaisina määrinä ja urbanisoituneessa maailmassamme asia, joka kannattaa huomioida ja yrittää vähentää haitallisia vaikutuksia. Tokihan senlainen huomiointi lemmikkieläinten omistajissa herättää ymmärrettävästi närää, kuten tästäkin ketjusta voi huomata, kun tällaisia asioita tuodaan ilmi.

C.Orr
24.10.2009, 15:15
C.Orrilla on niin paljon virheitä, mutua ja vastaavaa tuossa tekstissään, että en tuota jaksa ryhtyä oikomaan noita mutuilujaan.

Koska et yksinkertaisesti pysty siihen.

Et ole perustellut vielä kertaakaan mitään tässä ketjussa. Olisiko jo korkea aika? Omassa tekstissäni ei ollut yhtään asiavirhettä, vai oliko? Pystyn, jos haluat, heittää vielä lisää faktaa kyseisen tutkimuksen epäkohdista. En ole mutua tänne heittänyt toisin kuin sinä.

Missään vaiheessa en ole kieltänyt, että koirat tuovat oman jälkensä ekologiseen karttaan. Samaa tekevät kaikki elolliset olennot. Muistaakseni tutkimuksessa puhuttiin, jopa siitä että kultakalojen ekologinen jalanjälki vastaa muutamaa kännykkää, siihen et tarttunut, miksiköhän? Olen tässä ketjussa tuonut esiin epäkohtia ja aukkoja jota tutkimuksessa kiistämättä on, jos sen kiellät, on jatko tälle keskustelulle täysin turha.

Älä viitsi olla tuon enempää naivi ja kaivella netistä artikkeleita kyseisestä tutkimuksesta ja esittää sen pohjalta asiantuntijaa ja referoida jotain professoreita, joista tuskin aiemmin olet kuullut. Sun jutuistasi paistaa läpi todelliset motiivisi, jotka tuskin kenellekään on jäänyt epäselväksi.

pasil
24.10.2009, 17:35
Ai että tuosta uutisesta tuli hyvä mieli! Tänäänkin ajeltiin n. 200 km keskikokoista hieman isommalla bensiinimoottorilla kahden koiran kanssa jänismetsälle. Huvin kruunaa ensi kevät/kesä kun haetaan lentokoneella yksi lisää. Sisäinen puunhalaaja minussa puhkeaa kukkaan.

Leon
24.10.2009, 19:46
Tehokkain keino vähentää lemmieläinten haitallisia vaikutuksia olisi vähentää niiden määrää.
Tehokkain keino vähentää ihan minkä tahansa asian haitallisia vaikutuksia on vähentään haitan aiheuttajan lukumäärää. Idioottien nollatutkimuskeskuksen nollatutkimusten priimus. Sinulla ei ole minkään valtakunnan kompetenssia väitellä ympäristöasioissa. Olet nyt vain keksinyt provota tällä kertaa koiraketjussa, onnea vaan yrityksellesi.

Alamummo
24.10.2009, 19:49
Otin selkoa noista tutkijoista. Vaikuttavat olevan professori ja tohtori Victorian yliopistossa. Iltapulun lyhennelmän sijaan luin tänään New Scientistin tarkemman jutun kyseisestä tutkimuksesta. Tässäpä se. (http://www.newscientist.com/article/mg20427311.600-how-green-is-your-pet.html)

Luin tuon jutun ja siinä auton osalta laskettiin mielestäni mukaan polttoaine ja auton valmistamiseen kuluva energia. Mihin jäivät kuljetukseen kuluva energia ja polttoaineen valmistamiseen kuluva energia? Väitän edelleen, että näihin artikkeleihin on referoitu vain ne raflaavimmat kohdat. Koska tutkimuksessa on keskitytty koiran ekologiseen jalanjälkeen ja unohdettu sen sosiaalinen merkitys monille ihmisille, ei koiran "haitallisuutta" voi arvioida sen perusteella. Jos teet näin, luet sitä kuin piru raamattua.

Koiralla varmasti on ekologinen jalanjälki, mutta on puppua väittää, että koiranruokaa varten kasvatettaisi yhtään mitään. Koiranruoka syntyy sivutuotteena ruokateollisuudelle, sillä koiranruokaan käytetään niitä jämiä, jotka eivät ihmisille kelpaa.

Edit: sinänsä en laittaisi liikaa painoa tutkijoiden titteleille. Eikös pääministerin isä Tatu Vanhanenkin ole professori? Hänen tutkimuksensa ihmisrotujen paremmuudesta onkin aika mielenkiintoista luettavaa...

C.Orr
24.10.2009, 20:18
Hyvä Alamummo, juuri näin! Mukava huomata, että täällä ketjussa riittää teitä, joilla on kykyä ajatella omilla aivoilla.

Tutkimus olettaa, ettei katumaasturit vaadi huoltoa, eikä varaosia. Katumaastureilla ei koskaan ajeta kolareita, jotka vaativat korjaustoimenpiteitä. Katumaastureissa ei ole mitään kuluvia osia, tuulilasinpesunestekin täyttyy pyhällä hengellä. Toisinsanoen tutkimuksen mukaan katumaasturit regeneroituvat, on ne ihme vehkeitä ja vielä niitä haukutaan niiden epäekologisuuden vuoksi!

Kuten olen moneen otteeseen sanonut, uutiskynnys ylittyi raflaavuutensa vuoksi, joka oli varmastikin tutkimuksen yksi tavoite. Tavallaan hyvä niin, laittaahan se miettimään tätä maailmanmenoa ja sitä että tällä menolla täällä härmässä kasvaa appelsiineja 100 vuoden päästä. Se, että koiranvihaajat innostuvat tästä tutkimuksesta ja sen yhdestä detaljista kertoo siitä minkälainen maailmankatsomus näillä henkilöillä on. Onneksi omani on erilainen.

Käyttäjänimetön
24.10.2009, 21:46
Koiralla varmasti on ekologinen jalanjälki, mutta on puppua väittää, että koiranruokaa varten kasvatettaisi yhtään mitään. Koiranruoka syntyy sivutuotteena ruokateollisuudelle, sillä koiranruokaan, käytetään niitä jämiä, jotka eivät ihmisille kelpaa.

No höpöhöpö. Esimerkiksi tässä ohjelmassa (http://areena.yle.fi/ohjelma/947aa6d8c10f76de83bd71dda2908975) esiteltiin eläintenruokatehdas. Jätteiden jalostaminen, pakkaaminen ja kuljetus kasvattaa huomattavasti (eläinten) ekologista jalanjälkeä. Linkin ohjelma on: "Epäkorrektia, Tuomas Enbuske!: Älkää rakastako eläintä kuin ihmistä!" Näkyy 25.10 saakka. Siellä muuten se muuan eläinlääkärikin kertoo mielipiteensä, mihin aiemmin viittasin ja olen kanssansa samaa mieltä.

Et sitten sattunut huomaamaan, että se varsinainen tutkimus on huomattavasti pidempi kuin tuo New Scientistin lyhennelmä siitä tutkimuksesta. Lyhennelmä tarkoittaa sitä, että siinä ei ole mainittu läheskään kaikkia tutkimuksen vaiheita ja niitä seikkoja, joita tutkimuksessa on otettu huomioon. Näinpä teit päätelmäsi sillä perusteella, että koska tuossa NS:n lyhennelmässä ei mainittu kaikkia tutkimuksessa käsiteltyjä asioita, niitä ei ole mainittu ja tutkittu itse tutkimuksessakaan. Onhan se mahdollista, että kyse olisi humpuukitutkimuksesta mutta ottaen huomioon professorin, tohtorismiehen sekä Britannian hallituksen neuvonantajan, niin pidän hyvin mahdollisena, että tuo on asiallinen tutkimus. Vähintäänkin huvittavia ovat nuo C.Orrin "vasta-argumentit", joissa sanotaan käytännössä, että "ei se vaan ole niin, nih".

Koirien sosiaalinen merkitys on sitten aivan toinen asia ja ekologinen jalanjälki on toinen asia. Se on vähän sama asia kuin, että katumaasturit ovat turvallisia kuljettajilleen ja antavat muutoinkin mukavat kyydit mutta asian kääntöpuoli on se, että ne kuluttavat polttoainetta hurjasti enemmän kuin pienemmät autot. Asioilla on puolensa. Tuossa tutkimuksessa keskityttiin ekolgiseen jalanjälkeen. Tokihan ihmiset eivät siitä tutkimuksesta välitä jos itsellä on koira mutta ei katumaasturia. Sitä vain katsotte omaan napaanne.

Leonille sen verran, että kaikki jotka ovat eri mieltä kuin sinä, eivät provoile ja trollaa mutta tokihan tiedät itse kaiken ja toista mieltä ovat sitten edm. viiteryhmiin kuuluvia. Sinun mielestäsi.

Off topicina, Tatu Vanhanen ei ole puhunut sanallakaan ihmisroduista, vaan "väestöjen periytyvistä eroista älykkyydessä". Ihan samoin kuin lihavuustaipumus, niin samoin älykkyystaipumuskin on periytyvää, tai mustien juoksuun soveliaampi kevyempi luuston rakenne, joten melko simppelin asian T.Vanhanen toi tutkimuksessaan ilmi. Tokihan se on joidenkin aivan kamalaa myöntää tuommoinen älykkyyteen viittaava asia, vaikka kyse on silkasta biologiasta ja evoluutiosta.

C.Orr
24.10.2009, 23:09
Vähintäänkin huvittavia ovat nuo C.Orrin "vasta-argumentit", joissa sanotaan käytännössä, että "ei se vaan ole niin, nih".

Perustelisitko hieman millä tavalla huvittavia? Vai etkö edelleenkään pysty siihen?

Edelleenkin kaipailisin niitä perusteluja enkä näitä alatyylisiä, paikkaansapitämättömiä kommenttejasi. Mä en asialle voi mitään jos kapasiteettisi ei riitä ymmärtämään edes etäisesti mistä täällä puhutaan. Joku viides kerta sulla viestissä, jossa epämääräisesti viittaat mun argumentointiin ilman, että perustelet niitä millään tavalla. Tiedäthän, että lapsikin pystyy tuohon, aikuisella ihmisellä sellainen saatetaan helposti liittää älylliseen vajavaisuuteen.

Kerrotko vielä mitä tutkimuksen vaiheita ei ole mainittu lyhennelmässä, mihin viittaat kirjoituksessasi vai onko kyse taas sinun kohdalla niin tutuksi tulleesta mutusta?

Lisäksi on suorastaan huvittavaa, että edelleen tuot esiin "professorin, tohtorismiehen sekä Britannian hallituksen neuvonantajan" ikäänkuin nämä 3 muodostaisivat absoluuttisen totuuden ilman, että kukaan pystyisi osoittamaan heidän mielipiteensä mahdollisesti vääriksi. Oma kompetenssini ei siihen riitä, sen myönnän, mutten myöskään usko lapsenomaisesti sitä, että he ovat täysin ja 100% oikeassa.

Jos sinulta ei niitä perusteluja tule millä tavalla argumenttini ovat huvittavia/vääriä, liittyen kritisoimiini tutkimuksen epäkohtiin, lopetan osaltani tämän epämotivoivan väittelyn kanssasi, sillä se ei johda mihinkään.

HeGe41
25.10.2009, 02:04
Ai että tuosta uutisesta tuli hyvä mieli! Tänäänkin ajeltiin n. 200 km keskikokoista hieman isommalla bensiinimoottorilla kahden koiran kanssa jänismetsälle. Huvin kruunaa ensi kevät/kesä kun haetaan lentokoneella yksi lisää. Sisäinen puunhalaaja minussa puhkeaa kukkaan.

Mikä vittu ihmisiä vaivaa? Oletko erityisen tyytyväinen, kun voit rasittaa luontoa? Ei kai sille mitään voi, että ollaan niin vitun äijää ja kovaa kingiä. Mun kirjoissa tosin pelkkä paska. En pidä minään tollasia wannabe-"äijiä".

Mikke73
25.10.2009, 02:19
Koirien sosiaalinen merkitys on sitten aivan toinen asia ja ekologinen jalanjälki on toinen asia. Se on vähän sama asia kuin, että katumaasturit ovat turvallisia kuljettajilleen ja antavat muutoinkin mukavat kyydit mutta asian kääntöpuoli on se, että ne kuluttavat polttoainetta hurjasti enemmän kuin pienemmät autot. Asioilla on puolensa.Offtopic, mutta pakko puuttua tähän.

Tuo katumaastureiden "hurjasti pienempiä autoja suurempi kulutus" ei pidä paikkaansa. Toki katumaastureista löytyy paljon kuluttavia, mutta niin löytyy pienemmistä autoistakin. Nähtävästi käsityksesi ja tietämyksesi koirista on vähän samalla tasolla?

Alamummo
25.10.2009, 11:26
Et sitten sattunut huomaamaan, että se varsinainen tutkimus on huomattavasti pidempi kuin tuo New Scientistin lyhennelmä siitä tutkimuksesta. Lyhennelmä tarkoittaa sitä, että siinä ei ole mainittu läheskään kaikkia tutkimuksen vaiheita ja niitä seikkoja, joita tutkimuksessa on otettu huomioon. Näinpä teit päätelmäsi sillä perusteella, että koska tuossa NS:n lyhennelmässä ei mainittu kaikkia tutkimuksessa käsiteltyjä asioita, niitä ei ole mainittu ja tutkittu itse tutkimuksessakaan. Onhan se mahdollista, että kyse olisi humpuukitutkimuksesta mutta ottaen huomioon professorin, tohtorismiehen sekä Britannian hallituksen neuvonantajan, niin pidän hyvin mahdollisena, että tuo on asiallinen tutkimus.
No höpöhöpö vaan itsellesi, kun et lukenut kommenttiani huolella.

Viittasin siinä nimenomaan tuohon linkittämääsi juttuun, en koko tutkimukseen. Kirjoitin kommentissani "Mihin jäivät kuljetukseen kuluva energia ja polttoaineen valmistamiseen kuluva energia?" Ehkä nämä on otettu tutkimuksessa huomioon, mutta emme tiedä sitä, koska asia ei tuosta luetusta selvinnyt. En tehnyt mitään päätelmiä linkin jutun perusteella, mutta sinä teit minun kirjoituksestani luettuasi sen huolimattomasti.

Edelleen olen sitä mieltä, että olisi todella mielenkiintoista lukea koko tutkimus ja olen myös sitä mieltä, että olet itse vähän huteralla pohjalla perustaessasi omat väitteesi joihinkin lehtien nettireferaatteihin. Käyt missiotasi ihan kuin uskovat, jotka ottavat raamatusta aina itselleen ja tarkoitukselleen sopivimmat kohdat käyttöönsä. Paitsi että nyt et ole itse saanut lukea edes koko raamattua vaan muut ovat antaneet sinulle ne "oikeat" asiat valmiina.

Tutkimus voi olla oikeassa tai sitten se voi olla pahasti vajavainen ja asioita on jätetty ottamatta huomioon. Näin on käynyt ennenkin ja tulee jatkossakin käymään. Tatu Vanhanen oli vain esimerkki siitä, miten erilaista ja kiistanalaista materiaalia oppineet ihmiset tuottavat. Vai nieletkö purematta hänenkin tekstinsä vain koska ne mahdollisesti pönkittävät omia mielipiteitäsi ja sopivat tarkoitukseesi?

TF-79
25.10.2009, 13:38
Hiukan herättää meikäläisessä ihmetystä seuraava juttu. Naapuritaloon hankittiin perjantaina 8-viikkoinen Rotikanpentu, pennun kanssa tehdään tunnin-parin välein useamman sadanmetrin lenkkejä, kauppaan mennessä pentu sidotaan kaupan eteen odottamaan, tänäänkin vesisateeseen. Mä en noin pientä ja rokottamatonta pentua veisi vielä pidemmille lenkeillä, saatika jättäisi kaupan eteen puuhun sidotuksi.
Tosin en olisi kyllä hankkinut kahden pienen ja villin muksun perheeseen Rotikkaa ensimmäiseksi koiraksi muutenkaan.

AnaMasa
25.10.2009, 14:28
Ei kuulosta lupaavalta tuon rotikan tulevaisuus. Ei se noihin lenkkeihin "kuole", varsinkaan jos on selvästi itse halukas, eikä päästetä muiden koirien lähelle. Kaupan eteen jättäminen onkin eri homma. Kaupan edessä yksin oleminen voi olla todella pelottava tilanne ja voi vaikuttaa henkisesti eri tavoin ties kuinka pitkälle.

Perheen omista muksuista en olisi huolissani, mutta kaikesta muusta kyllä. Kokonaisuus kun kertoo, että homma ei ole uusilla rotikan omistajilla täysin hallussa, eli voi olettaa, että koira ei tule saamaan tarvitsemaansa äärimmäisen kärsivällistä, johdonmukaista ja jopa voimakasta koulutusta. Kristallipallo näkee jo tulevaisuudessa tilanteen, jossa nuo villit lapset ovat kotona ilman vanhempia ja mukana on myös perheen ulkopuolinen kaveri. Siinä kun rotikka alkaa suojelemaan omiaan jostain satunnaisesta ärsykkeestä, niin pääsee rotu taas Iltalehteen.

Tombe76
25.10.2009, 14:30
Mikä vittu ihmisiä vaivaa? Oletko erityisen tyytyväinen, kun voit rasittaa luontoa? Ei kai sille mitään voi, että ollaan niin vitun äijää ja kovaa kingiä. Mun kirjoissa tosin pelkkä paska. En pidä minään tollasia wannabe-"äijiä".

En tiedä mikä ihmisiä vaivaa, mutta itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa tämän ketjun viimeaikaiset kirjoitelmat/vertailut. Aika puisevaa tekstiä. No tuo Pasilin teksti kyllä huvitti minua. Oikeastaan tämä Hegen vastaus vielä enemmän.

En kyllä kahden koirani kanssa juurikaan ajattele luontoa, tai omaa egologista jalanjälkeäni. Enkä kyllä paljon muutenkaan. Vaikka siirtyisin kuinka syömään ituja niin jos se tämän pallon olemassa oloa pidentää sen 0,00000001 sekuntia, niin en näe tarpeelliseksi muuttaa elämäntapojani. Autoilen silloin kun huvittaa, omistan koiria tästäkin eteenpäin. Ja kierrätän jos siltä tuntuu. Ehkä voin lähteä mukaan talkoisiin, jos nyt ensiksi siihen saataisiin mukaan jenkit ja kiinalaiset. Mutta tämä karkaa nyt aika paljon otsikosta.

Mutta aiheeseenkin taas. Onhan tuo dobermannipentu aivan loistava. Taas huvitti otsikot paikallislehdessä ja iltapäivälehdessä, kun saman rodun edustaja oli RAADELLUT pikkupoikaa. Kyseessä oli tapaus, jossa jonkun kaverin kaiman veljen siskon alle kouluikäinen lapsi oli kylässä ollessaan mennyt ilmeisesti valvomatta makaamaan nukkuvan dobermannin päälle ja repimään kaulapannasta/kaulasta. Ja sitten koira oli ensin ärähtänyt ja lopulta näykkäissyt, ollessaan kotona omalla pedillään (vast.) Ja sitten oli tullut tikkejä. Tässäkin tapauksessa voidaan kai kysyä oliko vika koirassa vai ihmisissä?

No tästäpä sai taas iltapäivälehdet hienot otsikot aikaiseksi. Loppuun oli vielä laitettu poliisisedän kommentit, ettei tiedä mikä on koiran tulevaisuus. Itse en ainakaan lopettaisi, tosin ehkä voisi pientä koirakieltoa suositella omistajille. Meillä ainakin koirat (tuo terrieri varsinkin) lähtee saman tien toiseen huoneeseen, jos tulee vieraita muksuja kylään. Ei kävisi mielessäkään että antaisi touhuta koiran kanssa vapaasti.

TF-79
25.10.2009, 15:07
Ei kuulosta lupaavalta tuon rotikan tulevaisuus. Ei se noihin lenkkeihin "kuole", varsinkaan jos on selvästi itse halukas, eikä päästetä muiden koirien lähelle. Kaupan eteen jättäminen onkin eri homma. Kaupan edessä yksin oleminen voi olla todella pelottava tilanne ja voi vaikuttaa henkisesti eri tavoin ties kuinka pitkälle.

Perheen omista muksuista en olisi huolissani, mutta kaikesta muusta kyllä. Kokonaisuus kun kertoo, että homma ei ole uusilla rotikan omistajilla täysin hallussa, eli voi olettaa, että koira ei tule saamaan tarvitsemaansa äärimmäisen kärsivällistä, johdonmukaista ja jopa voimakasta koulutusta. Kristallipallo näkee jo tulevaisuudessa tilanteen, jossa nuo villit lapset ovat kotona ilman vanhempia ja mukana on myös perheen ulkopuolinen kaveri. Siinä kun rotikka alkaa suojelemaan omiaan jostain satunnaisesta ärsykkeestä, niin pääsee rotu taas Iltalehteen.

Itseasiassa kaveri ei taida noihin lenkkeihin kovin halukas olla, ainakin se näyttää siltä, kun koiruus on hihnan mitan jäljessä koko lenkin. Mua kyllä vähän arveluttaa tuo lenkityskin, lähinnä se, mitä se tekee koiran jaloille. Otetaan nyt keskiarvoksi lenkkiin 500metriä, se 6-8 kertaa päivässä tekee 3-4 kilometriä.
Kaupan eteen jättäminen on myös minusta vastuutonta, äskettäin seurasin, kun pentu oli puussa kiinni, ja viereisessä puussa isompi pystykorva, joka irvisteli ja louskutti pennulle parin metrin päässä sen kuonosta. Muutenkin se varmaan tuossa saa aika pelottavia kokemuksia, ellei sitten jo pian katoa siitä jonkun matkaan.
Epäilyttää myös se, paljonko pentu mahtaa saada unta, vai roikkuvatko muksut pennussa kokoajan. Ainakin meidän koirusta tuo vanhempi muksuista, noin 3-v. Käsittelee siihen malliin, että hirvittää lähelle päästää...
Uskon, että tuosta koirasta tulee tuossa perheessä ns. ongelma tapaus. Kyseessä on ensimmäinen koira, isäntä halusi nimenomaan rotikan. Tosin isäntä itse on kuukaudesta kaksiviikkoa ulkomailla töissä. Kun eivät nämä kaksi ole onnistuneet lasten kasvatuksessa lainkaan, niin epäilen, etteivät onnistu siinä koirankaan kanssa. Vielä kun kyseessä on rotu, joka vaatii osaavaa kasvattajaa. Sääli hienoa koiraa.

AnaMasa
25.10.2009, 16:00
Juuri tuo koiran oma halukkuus on hyvä mittari. Minä en tosin 8 viikkoista veisi pihapiirin läheisyydestä mihinkään. Vain pissakakkareissut aivan pihan vieressä ja kerran-pari päivässä omassa rauhassa tutkimusretki lähimetsässä koiran tahtiin. Vasta ensimmäisten rokotusten jälkeen, eli n. 12 viikon ikäisenä pikkuhiljaa pidemmälle ja koiran väsyessä vaikka kantaen kotiin. Samaa mieltä siis olemme.

Meillä sattui tuon reilun vuoden ikäisen kk-mäykyn kanssa pieni jännäkakkamomentti n. viikko sitten. Mentiin tuohon lähimetsään iltapäivällä. Vähän ajan päästä vastaan leijui n. 1,5 metrin mittainen pohkeen paksuinen puunrunko. Runkoa kannatteli ilmassa kaksi saksanpaimenkoiraa. Multa alkoi välittömästi Mr. Hankey kurkkimaan, mutta onneksi omistaja tuli näkyviin ja kutsui koirat luokseen. Tunnistin omistajan lähellä asuvaksi naiseksi, jolla on ainakin 4 sakemannia. Ollaan joskus kohdattu tiellä, kun sillä on ollut vain yksi koira mukana ja perseenhaistelu on mennyt ongelmitta. Nainen kytki kuitenkin vain toisen koiran kiinni ja päästi toisen leikkimään, koska nämä koirat ovat kuulemma leikkineet ennenkin. Oletin, että ovat kohdanneen mun muijan kanssa tai jotain. Sakemanni oli kokoerosta huolimatta ihan kiltti, mutta mun mäykky oli hihnassa ihan kusessa ja sitten nainen kysyi, että jos päästäisin sen vapaaksi. Järkeilin siinä vaiheessa, että mäykky oli kusessa nimenomaan hihnan takia. Kysyin kuitenkin, että "onhan sinulla tuo koira hallussa?". En muista mitä se vastasi, mutta päästin mäykyn irti. Leikki jatkui välittömästi yhtä yksipuolisena kuin hihnankin kanssa. Mäykky juoksi aivan kusessa häntä koipien välissä leikkisää sakemannia karkuun. Sitten pako suuntautui kohti 50 metrin päässä olevaa autotietä ja yritin kutsua mäykkyä takaisin, mutta eihän se totellut takaa-ajettuna, vaan ampaisi suoraan tielle sakemanni perässään. Se nainen, tässä vaiheessa vitun tyhmä lehmä, piipitti jotain koiralleen, että "hei älä nupu viitsi mennä sinne, ei saa", mutta koirat olivat siinä vaiheessa jo hevon vitussa.

Mäykky oli juossut autotietä pitkin kilometrin verran kotiin asti ja säilyi siis hengissä, mutta kyllä vitutti paitsi oma sinisilmäisyys, niin myös tuo akka. Minä oikeasti luotin, että jos jollain on 4 isoa koiraa ja varsinkin saksanpaimenkoiraa, niin koirat kyllä tottelevat omistajaansa robotin lailla. Paskan marjat. Kotona kuulin vielä muijalta, että ovat kyllä kohdanneet ennenkin, mutta leikkineet vain hihnassa.

Jotain kontrollia pitäisi saada isojen (ja miksei pientenkin) rotujen tuleville omistajille. Joku pakollinen koiranhallintakurssi tms. Se olisi ihan turvallisuuskysymys ja olisihan siinä eläinsuojelupointtikin.

HeGe41
25.10.2009, 16:05
En tiedä mikä ihmisiä vaivaa, mutta itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa tämän ketjun viimeaikaiset kirjoitelmat/vertailut. Aika puisevaa tekstiä. No tuo Pasilin teksti kyllä huvitti minua. Oikeastaan tämä Hegen vastaus vielä enemmän.

Itse en lähde tuomitsemaan koiran omistajia. Koirista kun on varmasti paljon iloa, aivan kuten tästä ketjusta on voinut lukea. Minua vain ärsyttää tuollainen mahtailu kuinka ympäristöasiat ei jaksa kiinnostaa. Kehutaan ja retostellaan, kuinka ympäristöä ollaan taas rasitettu.

Kai jossain porukassa tuolla saa arvostusta ja näitä juttuja kuunnellaan ihan muna kovana. Itseäni moinen vain ärsyttää. Pakko olla mahdottoman kova äijä kun on keskivertoa isompi auto ja koiratkin tulee lentokoneella maahan.

Te kaikki asutte minun pallollani. Ja minä asun teidän pallollanne. Olisi ihan mukava, että jokainen kiinnittäisi huomiota omiin kulutustottumuksiinsa. Meillä ei ole enää käyttöä raskaan sarja egoisteille tai egoterroristeille.

Tombe76
25.10.2009, 16:33
Kai jossain porukassa tuolla saa arvostusta ja näitä juttuja kuunnellaan ihan muna kovana. Itseäni moinen vain ärsyttää. Pakko olla mahdottoman kova äijä kun on keskivertoa isompi auto ja koiratkin tulee lentokoneella maahan.

Te kaikki asutte minun pallollani. Ja minä asun teidän pallollanne. Olisi ihan mukava, että jokainen kiinnittäisi huomiota omiin kulutustottumuksiinsa. Meillä ei ole enää käyttöä raskaan sarja egoisteille tai egoterroristeille.

Ei käynyt mielessä, että tuossa kirjoituksessa (pasil) saattoi olla hivenen sarkasmia.

Mitä tulee kulutustottumuksiin, niin toki olisi mukava, että kaikki tämän pallon 5-6 miljardia ihmistä ajattelisivat asuvansa myös muiden pallolla, mutta vaikka kuinka minä niin ajattelisin, niin sillä ei tätä maailmaa pelasteta. Mutta se tästä off-topicista.

Erik Loka
23.11.2009, 19:32
Äiti tuossa soitteli ja kertoi että koira vetelee viimeisiään. Kyseessä on tuollainen pieni terrieri, ja odotin että olis ollut vielä ainakin pari vuotta aikaa (nyt 10v), mutta ilmeisesti joku kasvain sydämen vieressä vei voimat. Ei ole kuulemma syönyt perjantain jälkeen juuri mitään eikä pysy pystyssä..

Röntgenissä oli näkynyt jotain ylimääräistä, mutta huomenna hakevat vielä eläinlääkäriltä viimeisen tuomion. Täytyy vaan toivoa parasta...

Hiljaiseksi vetää. Se on kuitenkin puolet meikäläisen elämästä pyöriny mukana...

Bob Rambo
27.11.2009, 14:20
Hiljaiseksi vetää. Se on kuitenkin puolet meikäläisen elämästä pyöriny mukana...

Jaksamista sinne.

Meidän perheen kaksitoistavuotias cavalier-vanhus päästettiin viimeiseen lepoon tänään. Jonkin asteisia pikkuvaivoja on ollut jo vuosikaudet, mutta aina niistä on selvitty ilman isompia ongelmia. Herra pysyi suhteellisen pirteänä ja elinvoimaisena aina viime päiviin asti. Tiistaina eläinlääkäri totesi nopeasti kehittyneen imusolmukesyövän, joka ilmeisesti aiheutti nesteen kertymistä keuhkoihin.

Kortisonipiikin voimalla poikaa pidettiin kotona vielä tähän päivään asti. Tänään sitten tehtiin päätös lopettamisesta ennen kuin herralle olisi kehittynyt pahempia hengitysvaikeuksia. Parin viime viikon aikana koiran haukkuminen väheni huomattavasti, mutta tänään jälleen huusi kuin leijona päästessään autoon viimeiselle automatkalleen. Väkisin tulee mieleen, että koira tajusi, mihin oli matkalla. Viimeistä nukahtamista odottaessakin häntä heilui ja olo oli rauhallinen.

Tällä hetkellä olo on todella tyhjä. Pahemmalta tämä tuntuu kuin esimerkiksi isovanhempien poistuminen. Siltikin saa olla helvetin iloinen lukemattomista hyvistä muistoista, sekä siitä, että koiraystävä sai lähteä ilman suurempia tuskia.

TF-79
27.11.2009, 14:24
Meidän perheen kaksitoistavuotias cavalier-vanhus päästettiin viimeiseen lepoon tänään.

Voimia sinne.
Tuo on aina tuskaisen vaikea päätös, vaikka tietää sen olevan ystävän parhaaksi. Meidän cavalier-neiti on vasta neljä ja toivottavasti edessä on vielä monia yhteisiä vuosia.

Pihvi
28.11.2009, 14:53
Niin siinä kävi myös täällä, että tänään lähti viimeiseen lepoon myös meidän kromfohrländer-vanhus. Viikon yli 15 vuotiaaksi jaksoi, mutta viimeisen viikon aikana touhu meni surkean väsyneeksi. Lääkärissä käytiin viikolla pariin otteeseen, ja kortisonipiikin avulla tiistaina jaksoi vielä ulkona kävellä suht normaalisti, mutta muuten ei oikein mikään kiinnostanu. Ei maistunut edes ruoka tai lenkkeily, joten ei tässä vaihtoehtoja juuri ollut. Pieniä ja pienisuuria vikoja kuitenkin löytyi. Haikeaksi vetää.

Köyliön Ässä
13.12.2009, 04:21
Haikeaksi menin itsekin, kun muutama vuosi sitten rakas westiemme kuoli muutama kuukautta ennen 14-vuotispäiviään. Aivan mahtava oli tuo pieni karvakasa. Koko lapsuuteni, jonka muistan, olin sen koiran kanssa leikkinyt ja häärännyt. Aivan älyttömän mukava oli ja kyllä itku lopulta tuli, kun isä kertoi vieneensä se sitten eräänä päivänä lopetettavaksi. Kaikenlaista vikaa oli iänkin takia, joten inhimillisintä oli toki lähettää kaveri koirataivaaseen. Pikku hiljaa suru väheni ja noin vuosi sitten uuden westien hankimme.

Eipä ole tässä nykyisessäkään mitään valittamista ja tuohan tämä veijari paljon lisää koko perheen elämään. Keskustelut läheisten kanssa koirasta, lenkit, kaikki pikku leikit sun muut ja luohan tuo otus myös muutenkin positiivista tunnelmaa aina siellä missä se sattuu häärimään mukana.

narri
13.12.2009, 09:18
Tämä ketju tuntuu muuttuvan ainoastaan suru-uutisten kertomapaikaksi. Ei sillä, onhan se hyvä että on joku paikka johon pystyy tuntojaan purkamaan. Kylhän nää karvakasat kuiteskin kuin perheenjäseniä ja niiden menettäminen varmasti sattuu ja on sattunut myös minua 2 kertaa.

Nykyinen oma hauvani on 2-vuotias sekarotuinen Tallinnan tuliainen Pelastetaan koirat järjestön kautta. Kaveri on terve ja melkein kaikinpuolin hyväkäytöksinen. Mielipuuhaa on esineiden hakeminen niin maalta kuin vedestä ja joskus jopa ilmasta, jos sattuu ehtimään Frispeen luokse ennen kun se maahan laskeutuu.

Eilen käytiin Hyvinkäällä koirakylpylässä. Tätä paikkaa on pakko suositella ja hiukan jopa mainostaa. Aika kallista on, mutta vesipetokoirille saletisti todella mieluisa kokemus talviaikana.

Ruvetaan funtsimaan jotain yhteistä tapahtumaa koirien kesken. Esim mennään "Team Jatkoaika" porukalla ensi kevään Roturace -juoksukisaan mikä juostaan Hyvinkään vinttikoiraradalla joka kevät ja varmaan myös vuonna 2010. Sarjat menee niin, että pitää olla 4 samanrotuista tai samankokoista rodutonta ja matka on 80m vieheen perässä. Eli mä tarvitsisin jokkueeseen 3 muuta sekarotuista isoa koiraa.

Alamummo
13.12.2009, 10:25
Hienoa, että jollain muullakin ketjussa on rescue-koira. Meilläkin on kotona n. 3-vuotias galgo eli espanjanvinttikoira. Tyttö on ollut meillä reilut kolme kuukautta ja on sopeutunut ällistyttävän hyvin kotielämään kaikkien paapottavaksi ottaen huomioon, että emme tienneet sen taustasta muuta kuin, että se löytyi Malagan kieppeeltä harhailemasta. Olin varautunut kaikenlaisiin sopeutumisongelmiin kuten eroahdistukseen, paikkojen rikkomiseen, huonoihin väleihin pappamäyriksemme kanssa, sisäsiisteysongelmiin... Oikeastaan ainoa harmistuksen aihe ovat olleet satunnaiset pissat sisälle ja niistäkin olemme toivon mukaan päässeet jo eroon. Rohkaisenkin kaikkia koiran hankkimista funtsaavia antamaan kodin kodittomalle. Annan mielelläni yv:nä lisää tietoa.

iibor
13.12.2009, 10:37
Hienoa, että jollain muullakin ketjussa on rescue-koira. Meilläkin on kotona n. 3-vuotias galgo eli espanjanvinttikoira.

Ja erityisesti nämä galgot kaipaavat runsaissa määrin uutta kotia, nimenomaan Espanjasta. Kyseinen rotu ei ole oikein missään arvossa ja sitä käytetäänkin metsästyskoirana. Ja kun vanhuus iskee koiraan eikä metsästäminen enää onnistu, seurauksena on yleensä kylmä teloitus omistajan toimesta...

Lisää tietoa jo moneen kertaan tässäkin ketjussa esitetystä linkistä:

http://www.espanjankoirat.com/

Meikäläiseltä saa myös lisätietoa jos haluaa yv:llä, tälläkin hetkellä kaksi Malagan kaduilta suomeen muuttanutta spanielimixiä pyörii jaloissa. Ensimmäinen tuli kaksi vuotta sitten ja toinen tämän vuoden tammikuussa.

AnaMasa
13.12.2009, 13:35
Mitenhän Espanjassa itse suhtautuvat tuohon, että siellä kohdellaan yleisesti koiria niin huonosti, että niitä joudutaan pelastetaan järjestelmällisesti toiseen maahan? Jos niitä pelastettaisiin jostain kehitysmaasta tai köyhästä EU-maasta, niin en ihmettelisi, mutta Espanja kuitenkin on ainakin omasta mielestään sivistynyt länsimaa ja vieläpä EU:n jäsenvaltio. Luulisi tämän koiratouhun olevan jollain tasolla heikäläisille ihan kansallinen häpeä.

Alamummo
13.12.2009, 13:51
Suurin osa ei välitä.

Siitä huolimatta, että Espanja on olevinaan sivistysvaltio, on siellä eläinsuojeluasiat pahasti retuperällä. Lisäksi eläimiin ei suhtauduta samalla tavalla kuin täällä. Esim. on tavallista, että koiranpentu on "regalo" siis lahja (= tavara), joka annetaan vaikka joululahjaksi ja joulun jälkeen lahjan saaja paiskaa sen kadulle selviämään, miten parhaiten pärjää. Vanhoja eläimiä heitetään kodeista pihalle, kun ne tulevat raihnaiseksi. Muutettaessa, lemmikki "unohtuu" vanhaan asuntoon jne jne. Mitä etelämmäksi maassa mennään, sitä huonompaa kohtelu on.

Galgoja käytetään Espanjassa, varsinkin Andalusiassa, vain ja ainoastaan metsästyskoirina. Niillä metsästetään laumana pienriistaa ja meidänkin koiramme on selvästi ollut aiemmin metsästyskoira, niin voimakkaasti se haluaa pupujen perään. "Huono metsästyskoira ei ole luodin arvoinen" on vanha hokema siellä, niinpä huonot koirat tapetaan tuskallisesti hukuttamalla, hirttämällä, polttamalla, kaatamalla niiden suusta alas valkaisuainetta ja oikeastaan kaikilla mahdollisilla keinoilla, joita ihmismieli keksii... Paikalliset koiratarhat yrittävät pelastaa galgoja metsästäjiltä pyytämällä heitä luovuttamaan ennemmin huonona pitämänsä koirat pois kuin tappamalla ne. Näille ressukoille sitten etsitään koteja Pohjoismaista ja Keski-Euroopasta.

Tästä linkistä voi lukea lisää galgojen surkeasta kohtelusta Espanja-nimisessä "sivistysvaltiossa". http://www.pelastetaangalgot.com/

Uleåborgir
24.12.2009, 09:59
En ole mikään käyttäytymistieteilijä, mutta maallikkona minun päässäni on herännyt sellainen hypoteesi, että paimenkoirien paimennusvaistot näkyvät ihan kotioloissakin. Omistamme vaimon kanssa partacollien ja tällä on tapana hakea lelukopasta lähes kaikki lelut ja kantaa ne sänkyyn. Siinä se sitten makoilee rauhallisena. Mutta odotapas, jos vie lelut takaisin koppaan. Koira on hakenut lelunsa - noin tusinan verran - takaisin sänkyyn puolen tunnin aikana ja sitten se ottaa taas rauhallisesti lelujensa keskellä. Koira on uros, joten tuskin se niitä imetysmielessäkään vieressään säilyttää.

Aatos
24.12.2009, 10:43
En ole mikään käyttäytymistieteilijä, mutta maallikkona minun päässäni on herännyt sellainen hypoteesi, että paimenkoirien paimennusvaistot näkyvät ihan kotioloissakin.

Paimentouhuahan tuo on.

Meillä on Espanjan vuohipaimenkoira, joka on tajunnut olevansa paimenkoira.

Näin ollen se kokoaakin meidän viisi henkisen perheen aika ajoin kokoon kuin

lammaslauman. Itseasiassa aika liikuttavaa..

Rike.K
24.12.2009, 22:54
Eräs TOP100-listaus älykkäimmistä koiraroduista (http://petrix.com/dogint/intelligence.html). Paimenkoirat pärjäävät hyvin, samoin noutajat. Hieman yllättävää, että kakkosena heti bordercollien jälkeen on villakoira.

Mun mielestä tuollaiset listat "koirien älykkyydestä" ovat ihan yhtä tyhjän kanssa, miten tuo edes on määritelty?? Suomenpystykorva+muita samantyyppisiä metsästyskoiria ei kauheasti arvosteta, mikä on musta tässä aika kummallista.

Olen tutustunut moniin koiriin ja viisain oli yksi tuttavani suomenpystykorva. Koiralla oli selvästi aivan oma persoonansa, mutta kuitenkin pystyi hoitamaan omat tehtävät omistajan kanssa. Ihmeelistä oli se että koira tuntui ymmärtävän lähes kaiken mitä sille sanoi ja samalla se kuitenkin osasi tehdä myös oman pään mukaan eli ei seurannut omistajansa käskyjä sokeasti kuin esim. jotkut palveluskoirat.

Alamummo
25.12.2009, 11:41
Listassa on selvästi listattu rotuja, jotka ovat helposti ja monipuolisesti koulutettavia ja osaksi myös miellyttämisenhaluisia. Oppivat helposti, ovat älykkäitä ihmismittarilla. Mitä pidemmälle tuota listaa mennään, sitä itsenäisempiä ja vähemmän miellyttämisenhaluisia rotuja siinä on. Onko koirilla oikeasti älyä ja millaista se on, sitä on vaikea selvittää, koska kykymme kommunikoida koirien kanssa on niin puutteellinen.

Uleåborgirin kommenttiin villakoirasta: minusta siinä ei ole mitään ihmeellistä, että villakoira on listalla noin korkealla. Nehän oppivat melkein ensimmäisestä sanomisesta ja rakastavat ihmisten seuraa. Parempia sirkuskoiria kuin villakoirat ei ole. Koiran "työ" voi olla muutakin kuin paimentamista tai sokean oppaana olemista.

EDIT: Tuosta listasta vielä. Otsikkohan selvästi sanoo, mitä ominaisuuksia rankkauksessa on arvostettu: Ranking of Dogs for Obedience/Working Intelligence by Breed

Hemingway
25.12.2009, 11:47
Onko koirilla oikeasti älyä ja millaista se on, sitä on vaikea selvittää, koska kykymme kommunikoida koirien kanssa on niin puutteellinen.

Jos oikein muistan, jossain lähiajan Tiede-lehdessä vertailtiin koiraa ja sutta. Jutun mukaan susi on aivojensa koon (pinta-alan) perusteella koiraa älykkäämpi. Olisikohan jutussa vielä sanottu, että ero on selvä.

Kuitenkin suden kouluttaminen on vaikeaa. Edes koirasuden kouluttaminen ei kaikilta kokeneiltakaan kouluttajilta onnistu. Epäilenkin, että koirien älykkyyttä punnittaessa kysymys on usein yksinkertaisesti koulutettavuudesta, mikä ei tarkoita samaa kuin älykkyys.

Alamummo
25.12.2009, 11:51
Jos oikein muistan, jossain lähiajan Tiede-lehdessä vertailtiin koiraa ja sutta. Jutun mukaan susi on aivojensa koon (pinta-alan) perusteella koiraa älykkäämpi. Olisikohan jutussa vielä sanottu, että ero on selvä.

Kuitenkin suden kouluttaminen on vaikeaa. Edes koirasuden kouluttaminen ei kaikilta kokeneiltakaan kouluttajilta onnistu. Epäilenkin, että koirien älykkyyttä punnittaessa kysymys on usein yksinkertaisesti koulutettavuudesta, mikä ei tarkoita samaa kuin älykkyys.
Kesy koira nykyisellään on kuin pennun asteelle jäänyt susi. Suden aivot ovat varmasti kehittyneemmät, koska laji joutuu selviämään luonnossa ilman ihmisen apua. Kulkukoirat ovat ehkä jonkinlainen verrokki suteen, sillä nehän joutuvat selviämään omin avuin; etsimään suojapaikat, ruokaa, varomaan vaarallisia asioita jne.

OzMoc
07.02.2010, 12:08
Tällaista asiaa tuli mieleen, eli taloudesta löytyy jo kissoja ja kaloja, mutta koiran hankkimisesta ollaan puhuttu.

Itseä kiinnostaisi lapinporokoira, mutta mietin vain mahtaako olla herkkä haukkumaan näin rivariolosuhteisiin.

Susikoirasta (tiedän väärä nimitys rodulle ;)) ollaan myös puhuttu ja oman kokemuksen mukaan kyseinen koira yleensä aina passeli, kunhan kouluttaa hyvin.

Haluisinkin tiedustella palstalaisilta, mitä rotua itse suosittelisitte?

Luontoa tästä läheltä löytyy joten liikunnan saaminen ei ole vaikeaa.

Möksy
07.02.2010, 22:36
Susikoirasta (tiedän väärä nimitys rodulle ;)) ollaan myös puhuttu ja oman kokemuksen mukaan kyseinen koira yleensä aina passeli, kunhan kouluttaa hyvin.

Haluisinkin tiedustella palstalaisilta, mitä rotua itse suosittelisitte?

Jos tuo haukkuminen on kynnyskysymys, niin en suosittelisi Saksanpaimenkoiraa, enkä muitakaan paimenkoirarotuja. Näillä kavereilla käsittääkseni on aika suuri haukkumisvietti. Itselläni on labradorinnoutaja uros ja tämä yksilö ei ainakaan hauku kovinkaan paljoa. Noutajille ominaista on ääretön sosiaalisuus. Toisaalta se on hyvä juttu, mutta toisaalta huono juttu. Mitään vahtikoiraa noutajista tuskin saa, koska nämä koirat tuppaavat toivottamaan kaikki vieraatkin ihmiset riemulla tervetulleiksi. Toisten koirien kanssa ei ole tullut ongelmia, mitä nyt toisille uroskoirille on välistä esitettävä kovaa poikaa. Pääsääntöisesti se siihen esittämiseen jääkin. Koirapuistoissa vierailut ovat meillä arkipäivää. Niissä käymisestä jopa itsekkin pidän, siellä on kiva jutella eri ihmisten kanssa heidän erilaisista koiristaan.

Liikuntaa noutajat vaativat päivittäin. Muista se, että liikunta pitää olla muutakin kuin lenkitystä ja juoksutusta. Liikuntaan pitää sisällyttää päivittäin rodulle ominaista liikuntaa. Noutajilla se on noutamista ja eri asioiden etsimistä. Vesi on elementti, mistä meidän labukka pitää kuin hullu puurosta. Ei ole olemassa semmoista kuralätäkköä tai -ojaa, mikä ei mielenkiintoa saisi. Järvessä on käytävä vielä silloinkin, kun jäätymättä ovat kohdat, missä pintavirtaus pitää jään poissa.

Mitä koulutettavuuteen tulee, niiin labbikset ovat lähes poikkeuksetta helppoja kouluttaa. He tekevät kaikkensa, että saisivat miellyttää isäntäänsä. Luonnollisesti, varsinkin uroksilla, ovat ne kriittiset iät, missä miellyttäminen on kaukaa haettua. Mutta kun nämä iät ohittaa, niin tottelevaisuus on aika hyvällä mallilla, mikäli jaksaa koulutuksessaan olla tiukka ja johdonmukainen. Mitä tuohon kouluttamiseen kaikenkaikkiaan tulee, niin jokainen koira pitää kouluttaa. Oikealla, määrätietoisella ja johdonmukaisella kouluttamisella saa varmasti jokaisesta koirasta loistavan perheenjäsenen.

Alamummo
07.02.2010, 23:24
Meillä on ollut puolisen vuotta aikuinen vinttikoira ja jos hiljaista koiraa hakee, niin vinttarit taitavat olla aika hyvä vaihtoehto. Oma koiruutemme on meillä olonsa aikana haukkunut kai kolme kertaa.

Streider
08.02.2010, 02:46
Tällaista asiaa tuli mieleen, eli taloudesta löytyy jo kissoja ja kaloja, mutta koiran hankkimisesta ollaan puhuttu.

Itseä kiinnostaisi lapinporokoira, mutta mietin vain mahtaako olla herkkä haukkumaan näin rivariolosuhteisiin.

Susikoirasta (tiedän väärä nimitys rodulle ;)) ollaan myös puhuttu ja oman kokemuksen mukaan kyseinen koira yleensä aina passeli, kunhan kouluttaa hyvin.

Haluisinkin tiedustella palstalaisilta, mitä rotua itse suosittelisitte?

Luontoa tästä läheltä löytyy joten liikunnan saaminen ei ole vaikeaa.

Omasta taloudesta löytyy puolitoistavuotias Staffordshirenbullterrieri, ja erittäin tyytyväinen olen että kyseiseen rotuun silloin pari vuotta sitten päädyttin. Tai rotu päätyi meihin, kun kävimme puolison kanssa kennelissä katselemassa. Aikaisempaakin kokemusta kyseisistä vesseleistä löytyi sen verran mitä yhdellä kaverilla staffi oli, ja kyllä ovat vaan mukavia. Sopii näin kerrostaloonkin loistavasti, kun ei hauku lainkaan. Tai joskus yrittää, muttei nämä sitä oikein osaakkaan :P
Koulutuksen kanssa rotu ei ehkä ole joidenkin mielestä helpoimmasta päästä, mutta eipä täällä ole uroskoirasta huolimatta vaikeuksia ollut. Samalla tavalla se luonnistuu kuin muidenkin rotujen kanssa, johdonmukaisesti ja sitä rataa. Kyllähän uroskoira jossain vaiheessa kokeilee rajojaan ja sitä että kuka on kuka. Täällä sitäkään ei kyllä ole tapahtunut, jotenkin helppo koira tuli taloon, kun ekasta yöstä asti nukkunut kiltisti yksin eteisessä :D eikä muutenkaan minkäänlaisia ongelmia. Mitä nyt perso kaikelle mitä ihmiset syö, kun sen on oltava parempaa kuin omat nappulat.

Kompaktin kokoinenkin koira Staffi on, ja ihmisrakas. Helppohoitoinen lyhyen turkin ansioista myöskin. Enpä nyt paljon huonoa keksi sanoa, ehkä se, etteivät yleisesti ottaen ole parhaimpia rotuja tulemaan toimeen muiden koirien kanssa. Meillä ei näin kyllä ole ollut, mutta muutoin noin uroskoira/uroskoira - kohtaamiset ei ole aina helppoja. Koirapuistoon ei siis ehkä kannata lähteä, parempi olla kokeilematta kun katua. Meillä ei kuitenkaan ole ollut ongelmia käydä leikkimässä muiden koirien kanssa, tai anoppilassakaan ei ole ollut ongelmia vaikka viikonkin verran samassa talossa toisen koiran kanssa oltu. Lähinnä ongelma on se, että jos se vastapuoli on vähänkin agressiivinen eikä pidä kovista leikeistä, staffi kyllä tarvittaessa puolustaa itseään. Entinen taistelukoira kun rodultaan on.
Me olemme totuttaneet koiran jo pennusta asti muihin koiriin ja käyty leikkimässä aina kun mahdollista, siinä se tottuu ja oppii olemaan muidenkin koirien seurassa rähisemättä. Toisin kuin isovanhempieni saksanpaimenkoira, joka ei meidän staffia siedä, joka vain haluaisi mennä tutkimään vanhaa herraa. Kasvatuksesta se on kiinni, sellainen koira kuin omistajansa, sanovat. Pidän sitä kyllä paikkaansapitävänä fraasina, vaikka luonnevikaisiakin koiria löytyy. Niin löytyy kyllä omistajiakin.

Kannattaa kuitenkin tutustua rotuun! Kissan kanssa meidän koira on tullut toimeen hyvin, ajattelin vain kertoa jos taloudesta sellainenkin löytyy. Yksilöitähän kaikki koirat ovat, mutta yleisesti ottaen mukava rotu tämä on.

Terveisin onnellinen Staffin omistaja.

huskis
08.02.2010, 07:31
Itseä kiinnostaisi lapinporokoira, mutta mietin vain mahtaako olla herkkä haukkumaan näin rivariolosuhteisiin.




Täältä löytyy kohta 3 vuotta täyttävä porokoira. Haukkuuhan tuo, mutta ei räkytä. Ja silloin kun haukkuu, niin haukkuu todella kuuluvasti, pitäähän poropaimenella ääntä olla. Pentuna tykkäs käyttää hampaita, ihan kaikkeen. Meni keittiöstä uusiksi aika paljon... ja aktiviteetin puutteesta ei ole ollut kyse. Pienestä asti harrastettu agilityä ja tokoa. Sinänsä kiva reenikaveri, että oppii nopeasti ja haluaa oppia ja on myös fyysisesti tutkituilta osin terve (silmät, lonkat, kyynärät). Pelkäksi sohvakoiraksi ei sovellu, mutta osaa ottaa myös rennosti. Kova pusutteleen ja tykkää olla paijattavana.

gebardi
08.02.2010, 09:17
...Itselläni on labradorinnoutaja uros ja tämä yksilö ei ainakaan hauku kovinkaan paljoa. Noutajille ominaista on ääretön sosiaalisuus. Toisaalta se on hyvä juttu, mutta toisaalta huono juttu. Mitään vahtikoiraa noutajista tuskin saa, koska nämä koirat tuppaavat toivottamaan kaikki vieraatkin ihmiset riemulla tervetulleiksi. ...


Tästä labriksen vartioinnista tuli yksi hauska, tai kellä oli hauskaa ja kellä ei, poikkeus mieleeni. Meidän edesmennyt labriksemme oli varsin tyypillinen labris. Rauhallinen ja hirveän ihmisystävällinen. Yksi päivä meille tuli öljylämmittimen korjaaja, ja koska ketään ei ollut kotona oli koira siellä yksin. Isäni oli sanonut korjaajalle että on siellä labris, mutta se ei tekisi pahaa kissallekaan. Joopa joo ja niinpä niin. Korjaaja tuli ulko-ovesta sisälle niin koira oli samantien nilkassa kiinni eikä päästänyt irti vaan jos yritti siirtää jalkaa niin ote vaan tiukkeni. Korjaaja oli ns. kuset housussa ja mietti että mitä hemmettiä tässä nyt tekisi, silloin kun ei vielä kännyköitäkään ollut. Lopulta hän tajusi antaa avaimia koiralle haistettavaksi mitkä isäni ole hänelle antanut. Koira päästi samantien irti ja niin saatiin korjaustyöt tehtyä. Koira piti seuraa tietty häntää heiluttaen.

Tulipas koiraa ikävä vaikka siitäkin aika on jo jättänyt liki kymmenen vuotta sitten.

Surukuku
08.02.2010, 09:54
Tällaista asiaa tuli mieleen, eli taloudesta löytyy jo kissoja ja kaloja, mutta koiran hankkimisesta ollaan puhuttu.

Itseä kiinnostaisi lapinporokoira, mutta mietin vain mahtaako olla herkkä haukkumaan näin rivariolosuhteisiin.

Susikoirasta (tiedän väärä nimitys rodulle ;)) ollaan myös puhuttu ja oman kokemuksen mukaan kyseinen koira yleensä aina passeli, kunhan kouluttaa hyvin.

Haluisinkin tiedustella palstalaisilta, mitä rotua itse suosittelisitte?

Luontoa tästä läheltä löytyy joten liikunnan saaminen ei ole vaikeaa.


Pitkän kokemukseni perusteella voin lämpimästi suositella noutajia, kultsia tai labbista - ja niistäkin kultainen noutaja on minusta se suositeltavampi vaihtoehto: kauniimpi ja sopeutuvampi eikä pelkää kylmiäkään kelejä talvella.
Schäferiä (= "susikoira") en hankkisi ainakaan ensimmäiseksi koiraksi, sillä rotu on selkeästi vaativampi kouluttaa ja hallita kuin esim. mainitut noutajat, joille riittää mainiosti nk. perustottelevaisuuskoulutus niiden vahvan miellyttämisenhalun johdosta. Kokemuksesta voin sanoa, että kun välit (= luottamus, kontakti) koiraan ovat kunnossa, kultsia voi ohjata ihmisten joukossa helposti ilman hihnaa sanomatta sanakaan pelkästään kasvojen ilmeillä. Ko. tekniikka on joskus aiheuttanut aika hupaisiakin tilanteita ihmisten sitä kummastellessa => ajatustenlukuefekti.

Vahtikoirana noutajat eivät ole omimmillaan, eivät esim. juuri hauku, mutta kokonsa puolesta ne ovat kuitenkin jo varteenotettavia ja "oman laumansa" puolustajina reagoivat siinä kuin muutkin eli kertovat tarvittaessa selkeästi, missä rajat kulkevat.

Pentu kannattaa (pitää) ottaa ehdottomasti vain Kennelliiton hyväksymiltä kasvattajilta, jotta vältyttäisiin ikäviltä yllätyksiltä lonkkien ja/tai kyynärnivelten suhteen, jotka ovat olleet tämän rodun riesana.

Möksy
08.02.2010, 10:20
Pitkän kokemukseni perusteella voin lämpimästi suositella noutajia, kultsia tai labbista - ja niistäkin kultainen noutaja on minusta se suositeltavampi vaihtoehto: kauniimpi ja sopeutuvampi eikä pelkää kylmiäkään kelejä talvella.

Niin, kauneus on katsojan silmässä... Kultsi on hoikempirakenteisempi ja labbis on rotevampi, varsinkin näyttelylinjaiset rodun edustajat. Noutajusta ainakin kultsit ja labbikset (muista noutajista ei ole oikein kokemuksia) sopeutuvat hyvin kylmiin olosuhteisiin kaksoisturkkinsa ansiosta. Tämä tarkoittaa sitä, että karkean päällyskarvan alla on pehmoinen karva, joka suojaa koiraa kylmyydeltä ja ihon kastumiselta. Oli ulkona sitten miten kylmä tahansa, niin ennemmin sieltä isäntä sisälle haluaa kuin noutaja.

PePo_17
08.02.2010, 10:32
Täältä löytyy kohta 3 vuotta täyttävä porokoira.

Hitto, tämähän on ihan kuin omaa tekstiä kun vaihtaa roduksi Keeshondin. Meillä herra on vajaa puolitoistavuotias ja oli pentuna todellinen pain in the ass. Pieniä piikkihampaitaan kokeili kaikkeen. Mitään isompia eikä korvaamattomia tuhoja onneksi tullut.

Ainoa vielä harmillinen ominaisuus on ylenmääräinen vahtiminen. Se ilmenee kotioloissa ohikulkijoiden haukkumisena ja lenkilläkin muiden koirien sietäminen on nollatoleranssilla. Noita ominaisuuksia pitäisi vielä hioa.

Tokoa tai agilitya en ole kokeillut, pitäisi ensin saada turri olemaan haukkumatta muita koiria.

E: kirjoitusasun korjaus

huskis
08.02.2010, 10:44
Tokoa tai agilitya en ole kokeillut, pitäisi ensin saada turri olemaan haukkumatta muita koiria.



Ei tartte, johonkin reeniryhmään tai kurssille mukaan vaan mikäli harrastaminen kiinnostaa. Siellä sitä oppii oleen muiden koirien seassa.

Nurmijärven Peto
08.02.2010, 10:55
Perheeseemme kuuluu belgianpaimenkoira(tervueren) ja venäjänvinttikoira. Belgi haukkuu vain, jos ovikello sattuu soimaan. Muuten on mukavan hiljaista meidän kämpässä. Alamummolle kysymys: mikä vinttikoira perheessänne on??

Alamummo
08.02.2010, 12:17
Perheeseemme kuuluu belgianpaimenkoira(tervueren) ja venäjänvinttikoira. Belgi haukkuu vain, jos ovikello sattuu soimaan. Muuten on mukavan hiljaista meidän kämpässä. Alamummolle kysymys: mikä vinttikoira perheessänne on??
Meillä on galgo, espanjalainen vinttikoira. En kirjoita espanjanvinttikoira, koska koira on rescue-koira, eikä sillä ole papereita.

Edit: tuossa vielä kuvaus http://en.wikipedia.org/wiki/Galgo_Espa%C3%B1ol

Edit2: Tarkennan vielä tuohon alkuperäisen kysyjän kommenttiin viitaten, että mikäli joku oikeasti harkitsee rescuegalgoa kotiinsa, niin kannattaa muistaa niiden olevan metsästyskoiria ja ne eivät ole ihan riskittömiä kissaperheessä. Tiedän parikin tapausta, joiden metsästysvaistot ovat kuukausien rauhallisen rinnakkaiselon jälkeen heränneet kissalle murheellisin tuloksin.

Knower
08.02.2010, 16:52
Meillä on galgo, espanjalainen vinttikoira. En kirjoita espanjanvinttikoira, koska koira on rescue-koira, eikä sillä ole papereita.

Kas kas, meidän perheestä löytyy myös galgo ja tämä versio on ihan espanjanvinttikoira, Suomessa syntyneestä pentueesta. Allekirjoitan kyllä hiljaisuuden ainakin meidän edesmenneen salukin ja nykyisen galgon kohdalla. Tosin pentuna meni hetki tuossa yksinolon harjoittelussa ja tuolloin ääntä riitti - salukilla palohälytys -tyyppisesti ja tällä galgolla aivan infernaalisella haukkumis-rääkymisenä. Aikuisena kuitenkin olleet hyvin hiljaisia ja rauhallisia sisällä.

Vähäistä kokemusta omaavalle en kyllä noita vinttikoiria suosittele. Erittäin vaativia liikutettavia (remmilenkit eivät riitä), erittäin vaativia ruokittavia, herkkiä, varautuneita vieraita kohtaan ja muutenkin usein hemmetin outoja. Aikaisemmin perheessä ollut pari labradorinnoutajaa ja nämä vinttikoirat ovat kyllä ihan ulkoavaruudesta niihin verrattuna.

Alamummo
08.02.2010, 21:49
Kas kas, meidän perheestä löytyy myös galgo ja tämä versio on ihan espanjanvinttikoira, Suomessa syntyneestä pentueesta. Allekirjoitan kyllä hiljaisuuden ainakin meidän edesmenneen salukin ja nykyisen galgon kohdalla. Tosin pentuna meni hetki tuossa yksinolon harjoittelussa ja tuolloin ääntä riitti - salukilla palohälytys -tyyppisesti ja tällä galgolla aivan infernaalisella haukkumis-rääkymisenä. Aikuisena kuitenkin olleet hyvin hiljaisia ja rauhallisia sisällä.

Vähäistä kokemusta omaavalle en kyllä noita vinttikoiria suosittele. Erittäin vaativia liikutettavia (remmilenkit eivät riitä), erittäin vaativia ruokittavia, herkkiä, varautuneita vieraita kohtaan ja muutenkin usein hemmetin outoja. Aikaisemmin perheessä ollut pari labradorinnoutajaa ja nämä vinttikoirat ovat kyllä ihan ulkoavaruudesta niihin verrattuna.
Wau, onkin aika harvinaisuus teillä kotosalla. Paljonko rekisteröityjä espanjanvinttikoiria on Suomessa? Onko edes sataa? Upeita koiria ovat joka tapauksessa.

Eivät vinttikoirat ole tosiaan jokamiehen koiria, mutta eivät ne vaikeita ole, erilaisia ehkä. Jollain tavalla vähän kissan kaltaisia; hallittuja ja hillittyjä, omantunnonarvoisia eikä kovin miellyttämisenhaluisia. Vaikeita motivoida ja siksi vaikeita kouluttaa. En sanoisi meidän koiraamme varautuneeksi, mutta jollain tavalla välinpitämätön se on ventovieraita kohtaan. Sen sijaan vieraisille mennessä tai kun meille tulee vieraita se tekee mielellään tuttavuutta.

Juokseminen on todellakin vinttikoiran työtä ja remmilenkit - pitkätkään - eivät riitä. Juoksemaan on päästävä, vapaana. On komeaa seurata, miten kotona niin rauhallinen ja hiljainen koira muuttuu silkaksi energialataukseksi. Tarhassa olemme galgoamme riistaviettisyyden takia juoksuttaneet. Onneksi se on sosiaalinen koiralaumassa ja tulee juttuun muiden koirien kanssa, tosin toiset vinttikoirat ovat mieluisinta seuraa... Ruokaongelmia ei ole juurikaan ollut, ehkä tuosta taustasta johtuen kaikki kelpaa ja maha on aika lailla peltiä.

choose_life
08.02.2010, 22:38
Tällaista asiaa tuli mieleen, eli taloudesta löytyy jo kissoja ja kaloja, mutta koiran hankkimisesta ollaan puhuttu.

Itseä kiinnostaisi lapinporokoira, mutta mietin vain mahtaako olla herkkä haukkumaan näin rivariolosuhteisiin.

Susikoirasta (tiedän väärä nimitys rodulle;) ollaan myös puhuttu ja oman kokemuksen mukaan kyseinen koira yleensä aina passeli, kunhan kouluttaa hyvin.


Entisenä suomenlapinkoiran (jep, eri rotu mutta samat perusominaisuudet löytyy) omistajana voin sanoa, että lappalainen tai mikä tahansa pystykorvainen paimen/vahtikoira on lähtökohtaisesti kova haukkumaan. Aina, koska se on (ollut) sen duuni. Koulutuksella pääsee toki pitkälle, esim. sisällä ja ihan jokaiselle vastaantulevalle lajitoverille karjumisen saa kitkettyä pois (? no jaa, ainakin vähemmälle:), kun pennusta asti kouluttaa, mutta hiljaisin mahdollinen rotu ei ole kyseessä.
Mutta ihan mainioita tyyppejä muuten: sosiaalisia, aktiivisia, kiintyvät kovasti omistajaan, tulevat yleensä muiden ihmisten & koirien kanssa mukavasti juttuun ja jaksavat touhuta, mutta eivät silti kokonsa puolesta vaadi mitään 2-3 tunnin maratonlenkkejä joka päivä.
Edit: lapinkoira ja porokoira ovat myös hyvin terveitä rotuja (vähäisen jalostuksen vuoksi?), eli joillain roduilla tosiaan ikävän yleisiä silmä-, lonkka- tai muita "tyyppivikoja" ei juuri esiinny.

P.S.1: Jos ei ole yhtään kokemusta koirista, en välttämättä lähtisi saksanpaimenkoiralla liikkeelle. Ei sekään mahdoton ole, mutta sekä kokonsa että luonteensa puolesta vaatii omistajalta aika paljon.
P.S.2: Kiitos Knowerille päivän tai illan nauruista: "palohälytys-tyyppistä ja infernaalista haukkumis-rääkymistä"... Priceless, muistot palaavat:).

RockTheRink
08.02.2010, 22:53
Vinttikoiria löytyy täältäkin, englanninvinttikoiria eli greyhoundeja. Nämä ovat puhtaasti ratalinjaisia, kesäisin harrastetaan ratajuoksua ja vaimo on joitain pentueita kasvattanut. Pidän näitä hyvin helppoina koirina, kunhan itse osaa asennoitua siten ettei nämä ole miellyttämishalussaan ja tottelevaisuudessaan pk-rotuisten tasoa. Pikemminkin aktiivisia saalistajia. Mutta moni asia tulee näiltä koirilta myös luonnostaan, kuten rauhallinen ja hillitty käyttäytyminen, erinomainen käsiteltävyys ja rentous. Haasteita alkaa tullakin siinä vaiheessa, kun pitkäkorvia saapuu näköpiiriin.

Diggaan myös valokuvata näitä otuksia, tässäpä linkki galleriaan josta löytyy mm. salukeita ja borzoi. Kuvat kertoo ehkä enemmän näistä upeista eläimista, kuin sanat. Pistetään nyt vielä nuo vaimokkeen kotisivutkin.
http://eljakim.deviantart.com/gallery/
http://www.beevalegreyhounds.com/

Knower
09.02.2010, 00:21
Wau, onkin aika harvinaisuus teillä kotosalla. Paljonko rekisteröityjä espanjanvinttikoiria on Suomessa? Onko edes sataa? Upeita koiria ovat joka tapauksessa.

Eivät vinttikoirat ole tosiaan jokamiehen koiria, mutta eivät ne vaikeita ole, erilaisia ehkä. Jollain tavalla vähän kissan kaltaisia; hallittuja ja hillittyjä, omantunnonarvoisia eikä kovin miellyttämisenhaluisia. Vaikeita motivoida ja siksi vaikeita kouluttaa.

Rekisteröityjä espanjanvinttikoiria on KoiraNetin mukaan tällä hetkellä Suomessa yhteensä 21.

Allekirjoitan tuon, että eivät vinttikoirat sinänsä ole vaikeita, mutta erilaisia tosiaan kyllä. Ja sitten vinttikoirien välillä on isoja eroja. Meidän saluki oli tosi, tosi hillitty ja itsenäinen. Hyvin viileä vieraita kohtaan. Veljen vaimoa meidän saluki hirvitti, vaikka veljen perheellä on rottweiler. Kuulemma katse oli niin kylmä ja tunteeton. Sitten taas meidän espanjanvinttikoira on tosi temperamenttinen ja rakastaa syvästi ja kiihkeästi omaa perhettään ja lisäksi vielä lähisukulaisia. Vieraille ihmisille voi murista ja näyttää kyllä selvästi, että lähelle ei kannata tulla.

Jos haluaa tosiaan koiran, joka on omanarvontuntoinen, itsepäinen, hankalasti koulutettava ja epälooginen, vinttikoira on mielenkiintoinen valinta. Koskaan ei tiedä mistä päin tuulee. Jotain tosi tyylikästä ja ehkä mystistäkin näissä on. Vapaana on tosiaan ehdottomasti päästävä juoksemaan, pelkkä remmilenkittely on väärin näitä kohtaan. Ja sen ymmärtää tosiaan viimeistään silloin kun vinttikoira juoksee vapaana.

Hienoja eläimiä. Itse olen ajatellut pysytellä näissä.

TF-79
11.02.2010, 09:23
Tuli lokakuussa kirjoiteltua täällä siitä Rotikan pennusta, joka naapuritalon lapsiperheeseen hankittiin ensimmäiseksi koiraksi...
Rotikka kasvaa ja alkaa jo viedä liukkailla emäntää perässään. Perheeseen ilmestyi myös toinen koira, vanhempi Cavalier, erittäin agressiivinen uros toisille koirille. Ei tule meidän tyttökoirankaan kanssa toimeen, vaan yrittää kiinni heti.
Lapset saavat esim. Lyödä koiria leluilla ja potkia, tulee varmasti hieno koira Rotikasta. Nyt on myös kuvio kääntynyt niin, että isäntää, joka koiran halusi, ne eivät enää "kiinnosta"
Sääliksi käy.

Leon
11.02.2010, 09:33
Tuli lokakuussa kirjoiteltua täällä siitä Rotikan pennusta, joka naapuritalon lapsiperheeseen hankittiin ensimmäiseksi koiraksi...
Rotikka kasvaa ja alkaa jo viedä liukkailla emäntää perässään. Perheeseen ilmestyi myös toinen koira, vanhempi Cavalier, erittäin agressiivinen uros toisille koirille. Ei tule meidän tyttökoirankaan kanssa toimeen, vaan yrittää kiinni heti.
Lapset saavat esim. Lyödä koiria leluilla ja potkia, tulee varmasti hieno koira Rotikasta. Nyt on myös kuvio kääntynyt niin, että isäntää, joka koiran halusi, ne eivät enää "kiinnosta"
Sääliksi käy.
Oi-voi. Tää on niin kliseistä. Isännälle macho-hurtta, kakaroille pehmolelu. Ja sitten isäntä hoksaakin, että koiraa pitääkin ulkoiluttaa joka päivä, useampaan kertaan, säästä huolimatta. Antaa kakaroiden hoitaa kasvatus omilla metodeillaan. Ne niistä kuitenkin enemmän tykkäävät.

Alamummo
11.02.2010, 09:56
Diggaan myös valokuvata näitä otuksia, tässäpä linkki galleriaan josta löytyy mm. salukeita ja borzoi. Kuvat kertoo ehkä enemmän näistä upeista eläimista, kuin sanat. Pistetään nyt vielä nuo vaimokkeen kotisivutkin.
http://eljakim.deviantart.com/gallery/
http://www.beevalegreyhounds.com/
Vinttikoirat ovat kyllä harvinaisen valokuvauksellisia ja meidänkin tyttöä on kuvattu ahkerasti. Pari suhteellisen onnistunutta otosta ollaan onnistuttu nappaamaan juoksemisen riemustakin.

Laukkaa 1 (http://lh5.ggpht.com/_Mdb9nour7yI/SrEe5JqXAzI/AAAAAAAAGnw/bk6LbSMz0zM/s640/IMG_2875.JPG)
Laukkaa 2 (http://lh5.ggpht.com/_Mdb9nour7yI/SrEe5guxbXI/AAAAAAAAGn0/_WXDq4HHqjQ/s640/IMG_2876.JPG)
Juokseminen on kivaa! (http://lh3.ggpht.com/_Mdb9nour7yI/SrEe-y8qSfI/AAAAAAAAGoQ/3PMHbyymmOQ/s640/IMG_2884.JPG)

Miksu00
11.02.2010, 17:08
Tuli lokakuussa kirjoiteltua täällä siitä Rotikan pennusta, joka naapuritalon lapsiperheeseen hankittiin ensimmäiseksi koiraksi...
Rotikka kasvaa ja alkaa jo viedä liukkailla emäntää perässään. Perheeseen ilmestyi myös toinen koira, vanhempi Cavalier, erittäin agressiivinen uros toisille koirille. Ei tule meidän tyttökoirankaan kanssa toimeen, vaan yrittää kiinni heti.
Lapset saavat esim. Lyödä koiria leluilla ja potkia, tulee varmasti hieno koira Rotikasta. Nyt on myös kuvio kääntynyt niin, että isäntää, joka koiran halusi, ne eivät enää "kiinnosta"
Sääliksi käy.

No just. Eipä tarvinne ihmetellä, jos jossain vaiheessa lehdissä lukee, että rotikka purrut vastaantulijaa/omistajaa. Melkeimpä toivon, että purisikin omistajiaan ja kunnolla. Eipä ole taidettu ihan loppuun asti miettiä tuota rotikan hankkimista.

sampio
11.02.2010, 18:56
Oi-voi. Tää on niin kliseistä. Isännälle macho-hurtta, kakaroille pehmolelu.
Mulla on puolitutuissa pari viidenkympin huitteilla olevaa isäntää, joiden piti liki kilpaillakseen hommata isot koirat. Isäntä 1 hankki ensin irlanninsusikoiran. Isäntä 2 hankki hiukan sen jälkeen jonkun mastiffin, en muista tarkemmin mikä, mutta kookas kuitenkin. Isäntä 1:n irkku on nyttemmin kuopattu ja seuraaja oli fila brasileiro. En nyt sano, että isot koirat olisivat peniksen jatkeita, mutta näiden tapauksissa yhteys oli aika selkeä, kun tietää tyyppien pollean luonteen.

finnjewel
12.02.2010, 08:51
Täytyy sanoa, että meikäläinen kovin harvoin pillastuu koira-asioissa tai muissakaan, mutta tulipa eilen avauduttua eräälle "koira-asiantuntijalle":

Ulkoilutin kahta (narttu)spanieliamme, kuten olen tehnyt tuhansia kertoja samalla kävelytiellä, samalla seudulla, eri koirasukupolvien ajan jo parisenkymmentä vuotta. Koirat olivat hihnassa kuten aina yleisillä teillä.

Vastaan tuli - tien puolella, ei kävelytiellä - mieshenkilö asianmukaisesti kytketyn ajokoiran kanssa. Ohitimme toisemme normaalisti, molempien koirat olivat hiljaa, välissä parin metrin levyinen ojanpenkka. Kun olin koirineni jo ohittanut miehen, kysyi tämä vihaisella äänensävyllä: "onko ne narttuja, onko niillä juoksuaika"? Vastasin, että "tietääkseni ei ole" (ei ole). Sen jälkeen äijä alkoi juputtaa mielenosoituksellisen kovalla äänellä, jotta "kummaa porukkaa, ei edes tiedet onko nartuilla juoksuaika vai ei". Tähän kommentoin sitten jó itsekin ärsyyntyneenä, ns. komentoäänellä: "Ja sinähän huolehdit omasta koirastasi aivan riippumatta siitä onko minun koirillani juoksuaika vai ei. Eikä ulkoilureitit muutu tasan metriäkään vaikka olisi." Jäi sinne jotain jupisemaan koiransa karkailutaipumuksista tms.

Alue on melko tiiviisti rakennettua rivi- ja omakotitaloseutua, jossa koiria asustelee eri kotitalouksissa kymmeniä ellei satoja.

ELÄKELÄINEN
12.02.2010, 11:09
Kääpiösnautseri ollut nyt kuukauden hoidossa. Miten voi koira olla niin laiska. Nukkuu vaan. Ja koko ajan änkeämässä syliin löhöilemään.
Jaksaa kyllä ulkoilla, juosta ja leikkiä, mutta ei ole niihin aloitteellinen.

Ihana tyyppi sinänsä, mutta kuten vaimo ihmettelee`onko tämä koira ollenkaan´.

Kyseessähän on juoneni. Sain koiravastaisen vaimoni suostumaan 3 kk hoitosuhteeseen. Kun käppänä häipyy, niin toivottavasti alkaa toivomaan omaa koiraa.

Onko koiran elämän päätarkoitus lepo ja herkkujen kyttääminen?

Nickelback
12.02.2010, 11:13
Täytyy sanoa, että meikäläinen kovin harvoin pillastuu koira-asioissa tai muissakaan, mutta tulipa eilen avauduttua eräälle "koira-asiantuntijalle":


Täällä on ollu vähän samanlaista avautumista, tosin eri syystä. On nimittäin tosi mukavaa kun nämä "koira-asiantuntijat" pitää koiraa vapaana aamulenkeillä. Pari kertaa käynyt läheltä piti tilannetta.

Viimeksi niin että olin itse normaaliin tapaan kävelyllä kävelytiellä ja katselin kun iso koira laukkaa täyttä vauhtia kohti. Piti äkkiä nostaa meidän koira (papillon, perhoskoira) syliin, jotta sille ei kävis mitään. Sit omistaja tulee sieltä semmoista kevyttä hölkkää ja sanoo kevyellä ääneellä "Ei Sepi, ei", samalla kun kultainen noutaja pomppii mun takkia vasten ja meidän koira haukkuu sille.
Kysyin sitten että "Eiks remmin pitäis olla koirassa kiinni, eikä sun kädessä?". Kommetti oli vaan että "ei meidän koira tee pahaa kellekkään". Silloin annoin täyslaidallisen : "Vittu, ensinnäkin se riittää että toi hyppää meidän koiran päälle, niin toinen on entinen. Toiseks, sinäkö muka tiedät mitä sen koiran päässä liikkuu? Ne on eläimiä, ei ihmisiä." Koira-asiantuntija lähti vaan menee vihaisesti ja mutisi jotain omiaan, koira kytkettynä. Huoh...

Haittasko tämä tapahtuma sitten meitä? Kyllä. Meillä syynä räksytykseen on nykyään juuri nämä toiset ulkoiluttajat jotka ei osaa huolehtia koiristaan, eikä meidän kasvatus. Näiden parin tapahtuman ansiosta kaveri on aina vähän valppaana kun isompi koira tulee vastaan. Ei haukkunut sitä ennen ollenkaan toisille koirille. Tähän vois myös todeta että ihmiset jotka valittaa että pikkukoirat räksyttää toisille, ei aina tiedä totuutta...

peno
12.02.2010, 11:28
Viimeksi niin että olin itse normaaliin tapaan kävelyllä kävelytiellä ja katselin kun iso koira laukkaa täyttä vauhtia kohti...


Tämä on muuten vittumaista. Varsin usein saa varuillaan olla kun esimerkiksi Porissa Isomäen lenkkimaastossa kulkee koiran kanssa(Tätä näkee ikävä kyllä kaupungissakin). Varsin usein siellä pyörii niitä ihmisiä, jotka kulkevat susikoirien ja rotikoiden kanssa antaen näiden kirmata vapaana. Ei siinä mitään jos koira on koulutettu hyvin ja se ei ole agressiivinen, mutta siinä vaiheessa kun näkee että joku toinen tulee kiinni olevan koiran kanssa vastaan, niin voisi sen oman koiransakin pistää remmin päähän. Vaikka se rotikka ei agressiivinen olisikaan, niin oma koira hihnaan kytkettynä ei välttämättä tätä tajua, kun tämä iso koiraa laukkaa kohti.

Monet ei tunnu tajuavan sitä, että tilanteita voi syntyä, vaikka koirat ei agressiivisia olisikaan. Meidän Russelilla on(johtunee varmasti siitä, että sitä on kerran isompi koira riepotellut) tapana olla hyvinkin varautunut, jos toinen koira juoksee vapaana kohti. Tämä vapaana juokseva koira taas varmasti aistii sen, ja reaktiot voivat olla arvaamattomia.

Nickelback
12.02.2010, 11:31
Ihmiset ei tunnu tajuavan sitä, että tilanteita voi syntyä, vaikka koirat ei agressiivisia olekaan. Meidän Russelilla on(johtunee varmasti siitä, että sitä on kerran isompi koira riepotellut) tapana olla hyvinkin varautunut, jos toinen koira juoksee vapaana kohti. Tämä vapaana juokseva koira taas varmasti aistii sen, ja reaktiot voivat olla arvaamattomia.

Just tuota tarkoitan. Voi olla että se vapaana ollut koira ei ole koskaan tehnyt mitään pahaa kellekkään, mutta se yksi kerta riittää, jos hihnassa oleva koira esimerkiksi on hyvin varautunut tai pelon takia agressiiviinen ja tuo sen esille. Tätä moni omistaja ei ymmärrä.

Alamummo
12.02.2010, 11:48
Onko koiran elämän päätarkoitus lepo ja herkkujen kyttääminen?
Onliner-pelotteenkin uhallakin vastaan: on.

Knower
12.02.2010, 12:13
Yhdyn voimallisesti penoon ja Nickelbackiin. Koiranvihaajat ovat yksi huvittava ihmisryhmä, mutta joka tapauksessa olemassa. Näille keijoille tuo lisäammuksia ne itsekkäät koiranomistajat, jotka katsovat kykenevänsä pitämään oman koiransa niin hyvin hanskassa, että voivat pitää murreaan vapaana kaupunkialueella. Se vaan yksinkertaisesti on niin, että koirat pidetään kaupunkialueella kiinni.

Jos vapaana haluaa koiraansa pitää, sitten mennään koira-aitaukseen tai johonkin syvälle metsään. Ei ole niin vaikeaa.

Nickelback
12.02.2010, 13:04
Jos vapaana haluaa koiraansa pitää, sitten mennään koira-aitaukseen tai johonkin syvälle metsään. Ei ole niin vaikeaa.

Näin meillä. Porukoilla on piha aidattu, niin että Perhonen pääsee siellä juoksemaan ja sitten mökillä, mikä on todella skutsissa.

Koiranvihaajat ei hirveästi tarvii sytykkeitä kilahtaakseen ja toi vapaana juokseva koira on mitä parhain sytyke.

Cemetery Gates
12.02.2010, 13:15
Jos vapaana haluaa koiraansa pitää, sitten mennään koira-aitaukseen tai johonkin syvälle metsään. Ei ole niin vaikeaa. Näinhän se on. Asiaan liittyen on mainittava eräs huvittava/hirvittävä tapaus vuosien takaa, kun silloinen naiseni tepasteli yleisesti käytössä olevaa polkua, joka halkoi pientä metsäkaistaletta. Polkua käyttivät useat pikkulapset ja muutenkin trafiikkia usein riitti. Eräänä arki-iltana exäni kulki polulla, kun huomasi jonkin matkan päässä suuren koiran (en muista rotua), joka kulki vapaana ja tuli kohti rauhallisin askelin. Exäni jähmettyi paikoilleen, sattuipa olemaan vielä suht arka vieraiden (ja isojen) koirien suhteen. Koiran ulkoiluttaja näkyi myös jonkin matkan päässä, eläkeikää lähentelevä naisihminen. Pian selvisi koiran nimikin, kun emäntä huuteli hennolla äänellä "Sohvi, älä tee pahaa!".

Kaikeksi onneksi Sohvi totteli...

sampio
12.02.2010, 19:08
Koiranvihaajat ei hirveästi tarvii sytykkeitä kilahtaakseen ja toi vapaana juokseva koira on mitä parhain sytyke.
Eikä tarvitse olla mikään koiranvihaaja syttyäkseen tuosta. Kyllä mua hiukan häiritsisi tilanne, jossa koira riekkuisi lapsieni lähistöllä vapaana, vaikka omistaja kuinka huutelisi kauempaa, ettei se tee pahaa.

tant gredulin
13.02.2010, 01:52
Kysyin sitten että "Eiks remmin pitäis olla koirassa kiinni, eikä sun kädessä?". Kommetti oli vaan että "ei meidän koira tee pahaa kellekkään". Silloin annoin täyslaidallisen : "Vittu, ensinnäkin se riittää että toi hyppää meidän koiran päälle, niin toinen on entinen. Toiseks, sinäkö muka tiedät mitä sen koiran päässä liikkuu? Ne on eläimiä, ei ihmisiä." Koira-asiantuntija lähti vaan menee vihaisesti ja mutisi jotain omiaan, koira kytkettynä. Huoh...

Jos toinen on kytketty ja toinen ei... Koirahan ei ole kuvaamassasi kohtaamisessa 'tasa-arvoisessa' tilanteessa toiseen koiraan, joka voi jo sinänsä aiheuttaa kähinän. Tasa-arvoisessa tilanteessa terveille koirille tulee oma nokkimisjärjestys päälle, eli pieni tai nuori koira väistää suurempaa tai vanhempaa. Jos vastaan tulee vapaana oleva koira, on kohtuullista pyytää isäntää/emäntää ottamaan koira haltuun, ts. määräämään se istumaan tai makaamaan siksi aikaa kun ohitus on tehty, ja pitää oma koira hallussa joko remmillä (eikä päästää nuuskimaan vapaata koiraa) tai käskyllä ohittaa.
Vai olenko mä ihan idealisti :)?

cottonmouth
13.02.2010, 02:15
Kyllä tuo meidän lyhytkarvainen collie (http://www.freewebs.com/elamaaym/DSC00503.JPG) narttu (ei kuvassa) kulkee kuitenkin mahdollsimman paljon vapaana. Varsinkin nyt näillä lähialueen pelloilla joissa näkyvyys on joka suuntaan se >500 metriä. Lyhyemmän näkyvyyden poluilla ollaan luonnollisesti hihnassa. Koskaan ei olla tässä noin vuoden kestäneen yhteiselon aikana ongelmiin törmätty ja kyllähän nuo mahdolliset ongelmat aikalailla kaikki omistajista tuntuvat lähtevän.

Lähinnä näin koulutuksellisesta näkökulmasta ärsyttää suunnattomasti ihmiset, jotka esim. tunkevat välttämättä tapaamaan hihnassa. Tähän mennessä ollaan vältytty kaikilta konflikteilta, kun ei olla alettu tapailemaan hihnassa noita satunnaisia vastaantulijoita, vaan mielummin sitten molemmat koirat vapaina aukealle. Koira ei kuitenkaan läheskään aina "osaa puhua koiraa", jos on kiinni hihnassa ja omistajat hääräävät siinä vieressä.

Kaikenkaikkiaan olen aikalailla sitä mieltä, että 95% käytösongelmista lähtee hihnan toisesta päästä.

narri
14.02.2010, 14:39
Onliner-pelotteenkin uhallakin vastaan: on.

Mun koira nukkuu / torkkuu varmasti 90 prosenttia ajasta kun ollaan himassa. Aktiviteettejä löytyy kotootakin, mut ei ne aina kiinnosta. Sen ajan kun ei nuku se häärää aktivointipalloilla tai jäystää luuta. Ulkona koira on hyvin aktiivinen ja herran mielipuuhaa on tavaroiden hakeminen.

pjotrborodin
14.02.2010, 23:48
Täällä on ollu vähän samanlaista avautumista, tosin eri syystä. On nimittäin tosi mukavaa kun nämä "koira-asiantuntijat" pitää koiraa vapaana aamulenkeillä. Pari kertaa käynyt läheltä piti tilannetta.


Tätä oon miettinyt, että juuri pieniä koiria ulkoilutetaan aina kytkettynä, kun taas isompia koiria näkee jonkin verran vapaana juoksentelevan omistaja-reppanan laahustaessa kaukana jäljessä.

Tälläiseen kun törmää, niin toivoisi omistavansa tietyn laitteen, jolla voisi ilmaista nopeasti ja äänekkäästi(?) mielipiteensä ko. asiasta sen kummempia ihmettelemättä. Sen verran se ärsyttää.

Soolo
15.02.2010, 00:27
Tätä oon miettinyt, että juuri pieniä koiria ulkoilutetaan aina kytkettynä, kun taas isompia koiria näkee jonkin verran vapaana juoksentelevan omistaja-reppanan laahustaessa kaukana jäljessä.

Näin on. Itsellänikin on pieni terrieri, joita on pakko pitää hihnassa lenkeillä, muutoinhan ne tilaisuuden tullen häipyy kuin pieru saharaan. Ja sellainen pieni pelko on perseessä, missä nämä vapaana kirmaavat isommat koirat erehtyvät pitämään näitä pienempiään leluina ja näin sattuessa se on nopeasti game over.

Olisiko mitään ehdotuksia hyviin one-linereihin, millä voisi peloitella näitä vapaana kirmaavien isojen koirien omistajia, joita vastaan tulee, että loppuu se perseily hyvän sään aikana.

Leon
15.02.2010, 09:08
Olisiko mitään ehdotuksia hyviin one-linereihin, millä voisi peloitella näitä vapaana kirmaavien isojen koirien omistajia, joita vastaan tulee, että loppuu se perseily hyvän sään aikana.
Oikea suora.

PePo_17
15.02.2010, 10:22
Tätä oon miettinyt, että juuri pieniä koiria ulkoilutetaan aina kytkettynä, kun taas isompia koiria näkee jonkin verran vapaana juoksentelevan omistaja-reppanan laahustaessa kaukana jäljessä.


Täälläpä asia on juuri päinvastoin. Pienet koirat juoksevat vapaana ja useimmiten isot kytkettynä. Olen näitä pienempiä, ilmeisesti jonkinlaisia terriereitä, joutunut hätistelemään kauemmas kun ovat pihasta tai omistajan otteesta syöksyneet sutena meidän murren kimppuun.

Harmillista siksi, että meidän koiramme on vielä nuori ja toivoisin, että saisi positiivisia kokemuksia muista lajitovereista. Eipä tuo ole ollut juuri moksiskaan näistä kahakoista, mutta vaikka meidän koirakin on kompakti (17 kg, 50 cm), niin jos oikein hermostuu, voi olla lamppuharjalle kyyti kylmää.

ELÄKELÄINEN
15.02.2010, 11:16
Mun koira nukkuu / torkkuu varmasti 90 prosenttia ajasta kun ollaan himassa. Aktiviteettejä löytyy kotootakin, mut ei ne aina kiinnosta. Sen ajan kun ei nuku se häärää aktivointipalloilla tai jäystää luuta. Ulkona koira on hyvin aktiivinen ja herran mielipuuhaa on tavaroiden hakeminen.

Ovatko tosiaan kaikki koirat tämmöisiä ? Omassa lapsuudessani meillä oli borderterrrieri ja se oli muistaakseni aika ärhäkkä koko ajan ja joka paikassa.
Muistona on vielä jäydettyjä vinyylilevykoteloita.

Käppänä tuntuisi olevan meille aika sopiva koira näin kuukauden kokemuksella.
Mikähän muu voisi olla vastaava? Pitäisi olla aika vietitön laiskanpulskea pikkukoira. Liikuntatarve semmoínen, että menisi tarvittaessa yht. tunnin ulkoilulla päivässä. Yksin ei saisi turhautua. Aika usein keritään tietysti enemmänkin aktivoimaan, mutta viikolla on usein tiukkaa. Talossa ja pihassa kyllä tilaa riittää pikukoiran tarpeisiin ja meillä on aika kiva olla.

Ranskanbulldoggi ?Apinapinseri? tai peräti Staffi?
Kova on kuume, kun vaimokin alkaa heltyä. Prosessihan päätöksestä siihen, että pentu on kotona on erittäin pitkä, joten kohta on rohjetttava ryhtymistä taas ehdottamaan. Viimeksi ei vielä onnistunut.

JustinCase
15.02.2010, 12:27
Mun koira nukkuu / torkkuu varmasti 90 prosenttia ajasta kun ollaan himassa. Aktiviteettejä löytyy kotootakin, mut ei ne aina kiinnosta. Sen ajan kun ei nuku se häärää aktivointipalloilla tai jäystää luuta. Ulkona koira on hyvin aktiivinen ja herran mielipuuhaa on tavaroiden hakeminen.

Aika samaa meininkiä meillä. Kaksi labradoria löytyy lattialta/sohvalta makaamasta. Jonkin verran innostuvat varsinkin lenkkien jälkeen "tappelemaan" keskenään, mutta nopeasti tuo laantuu.

Lenkkeily onkin sitten täyttä menoa. Ja kun molemmilla tuota elopainoa on yli 30kg, niin saa joskus olla varuillaan, ettei olla talvella itse naamallaan. Varsinkin toisten koirien näkeminen saa nuoremmalla (vajaa vuosi) "vintin pimenemään." Koulutus tältä osin vielä vähän vaiheessa...

Alamummo
17.02.2010, 16:31
Käppänä tuntuisi olevan meille aika sopiva koira näin kuukauden kokemuksella. Mikähän muu voisi olla vastaava? Pitäisi olla aika vietitön laiskanpulskea pikkukoira. Liikuntatarve semmoínen, että menisi tarvittaessa yht. tunnin ulkoilulla päivässä. Yksin ei saisi turhautua. Aika usein keritään tietysti enemmänkin aktivoimaan, mutta viikolla on usein tiukkaa. Talossa ja pihassa kyllä tilaa riittää pikukoiran tarpeisiin ja meillä on aika kiva olla.

Ranskanbulldoggi ?Apinapinseri? tai peräti Staffi?
Kova on kuume, kun vaimokin alkaa heltyä. Prosessihan päätöksestä siihen, että pentu on kotona on erittäin pitkä, joten kohta on rohjetttava ryhtymistä taas ehdottamaan. Viimeksi ei vielä onnistunut.

Koirakirja käteen ja selaamaan. Myös visiitti koiranäyttelyyn voi antaa ahaa-elämyksen. Muistutan vielä, että pentuna koirat eivät ole laiskanpulskeita vaan ehtivät terävien pikku hampaittensa kanssa joka paikkaan. Myös siisteyskasvatus vie aikansa.

ELÄKELÄINEN
17.02.2010, 16:47
Koirakirja käteen ja selaamaan. Myös visiitti koiranäyttelyyn voi antaa ahaa-elämyksen. Muistutan vielä, että pentuna koirat eivät ole laiskanpulskeita vaan ehtivät terävien pikku hampaittensa kanssa joka paikkaan. Myös siisteyskasvatus vie aikansa.

Kaksi koirakirjaa ostettuna ja jo puhkiluettu. Lisäksi käytiin Myyrmäen lemmikkimessuilla, Kaapelin pentunäyttelyssä ja Messukeskuksen isossa(kaikki vaimolta salaa). Kaikissa jututin omistajia ja kasvattajia sekä heidän koiriaan.

Itse ottaisin staffin, mutta olemus on aika hurja verrattuna kokemaani varauksettoman päällekäyvään ystävällisyyteen.

Ranskis lienisi paras. Tai Bostoni.

Kunhan virtuaalitukea hain kovassa kuumeessa. Jospa joku olisi varmistanut omia ajatuksiani, jotka nyt paljastin. Aika paljon olen siis oikeasti pohjatyötä tehnyt ja aikanaan kahden koiran elinkaaren nähnyt omassa huoneessani.

Mutta on tämä käppänä laiska. Kuorsaa hetkessä saunassakin.

Alamummo
17.02.2010, 21:24
Kivoja koiria kaikki. Ainakin ranskikset ja bostonit ovat kovia kuorsaamaan.

Assa Ulter
18.02.2010, 01:28
Näin on. Itsellänikin on pieni terrieri, joita on pakko pitää hihnassa lenkeillä, muutoinhan ne tilaisuuden tullen häipyy kuin pieru saharaan. Ja sellainen pieni pelko on perseessä, missä nämä vapaana kirmaavat isommat koirat erehtyvät pitämään näitä pienempiään leluina ja näin sattuessa se on nopeasti game over.

Olisiko mitään ehdotuksia hyviin one-linereihin, millä voisi peloitella näitä vapaana kirmaavien isojen koirien omistajia, joita vastaan tulee, että loppuu se perseily hyvän sään aikana.

Tämä on erittäin hyvä kysymys, koska monet kysyvät mitä tehdä vapaana oleville koirille. Eihän se koiran vika ole, jos se on vapaana, vaan vammaisen omistajan. En viitsi edes kirjoittaa, mitä noille idiooteille omistajille pitäisi tehdä.

Omaa koiraani, pientä terrieriä, puri mielenvikainen sekaroituinen, jossa iso osa schäferiä. Oli aika lähellä se game over, onneksi koira selvisi. Mutta kun kohdalle sopivasti sattuu, niin kyllä omistaja tietää omistavansa sekarotuisen schäferin.

Cassu
22.02.2010, 13:42
On se harmi kun isoista koirista on niin monilla täälläkin huonoja kokemuksia. Minullahan kotoa löytyy juuri tuollainen iso peto. Ja kyllä minä sitä vapaana pidän metsässä tai pellolla missä ei muita liiku. Ei tulisi itselleni mieleenkään missään vaiheessa koiran koosta riippumatta pitää sitä vapaana kävelyteillä, varsinkin autojen lähettyvillä. Johan se kerran kun auton alle hyppää niin toiste ei tarvitse ulos mennä. Ja koirat käyttäytyvät täysin erilailla hihnassa. Siksi en omani anna leikkiä hihnassa koskaan. Pentunakin ne kerrat oli hyvin hyvin vähissä. Pyydän anteeksi kaikkien isojen koirien omistajien puolesta, toivottavasti ette pidä meitä kaikkia huonoina omistajina. Ja kun omalle kohdalle on osunut vapaana oleva koira, on siinä vaiheessa helvetti noussut. Kyllä on omistaja iästä riippumatta saanut kuulla kunniansa. Ihan jopa lapset.

sampio
22.02.2010, 19:54
Tätä ketjua on toisinaan ihan mukava lueskella, vaikka en ole koiraa hommaamassakaan. Mutta noin niin kuin sivistyksen kannalta. Ihmetyttää silti, että salliiko koiran kouluttaminen sen, ettei alkeellisimpiakaan käytöstapoja tarvitse enää huomioida? Jos omalla murrella on homma hanskassa ja se paskantaa käskystä, niin muita koiranomistajia saa kohdella kuinka vain, niinkö? Ymmärrän kyllä kuvaamanne potentiaaliset vaaratilanteet ja onhan se nyt muutenkin ihan jees, että koira on hallinnassa, mutta kai asiansa voi esittää muutenkin kuin "päästämällä helvetin irti vaikka lapsille" tai "antaa sopivan kommentin sekarotuisen sakun omistajalle".

Legioonalainen
22.02.2010, 21:32
Nyt on sellainen tilanne, että mitä suurimmalla todennäköisyydellä perheeseeni liittyy dalmatiankoira huhtikuussa. Pentue on syntynyt, alustavia kyselyitä on suoritettu, ja paikan päälle katsomaan pääsee parin viikon kuluttua. Muutamat koirakirjat on tullut kaluttua läpi (Tuire Kaimion pennun kasvatus, Erkki Pulliaisen Koiran käyttäytyminen, parit koiraensyklopediat, Patricia McConnellin Hihnan Toisessa Päässä).

Kipinä syttyi joskus viime syksynä, kun hoidin kaverin koiraa viikonlopun yli. Sen jälkeen onkin tullut aktiivisesti touhuiltua kyseisen koiran kanssa - ulkoilutettu, leikattu kynsiä, paijattu, leikitty, koulutettu jne... :)

Vielä pitää käytännön asioita miettiä, kuten sähköjohtojen suojaaminen (kiertää melko hyvin piilossa sängyn ja työpöydän takana, mutta semmoinen pikku mönkijä ehtii helposti joka paikkaan, enkä todellakaan aio ottaa sitä riskiä, että pureskelisi johtoja) ja kirjahyllyn alimman tason tavaroiden suojaaminen (joko tyhjentää, tai sitten hankkii jostain semmoisen liukusysteemin siihen eteen - saako niitä edes erillisinä?).

Lisäksi pitää hieman tunteja ruveta tekemään sisään töissä jotta voi sitten "isyyslomaa" pitää pennun saapuessa :) Kumman paljon sitä vielä tälläkin iällä voi innostua!

Cassu
23.02.2010, 08:59
Hyvä Sampio. Siinä tilanteessa jos vastaani tulee koira irti tai sellaisen ihmisen kanssa jolla se ei edes hihnassa pysy minkäänlaisessa hallinnassa minusta ei tarvitse kohteliaasti asiasta huomauttaa. Oma koirani on uros ja sen hallitsemisessa on täysi työ. Tilannetta ei millään lailla helpota sen koiran käytös. Jos oma koirani käyttäytyisi samallla lailla niin sitten olet oikeassa, asiasta pitää huomauttaa nätisti. Mutta kun omani eteen teen töitä ja vahdin sitä tarkasti, niin silloin sanon suoraan. Jos joskus tulevaisuudessa mahdollisen oman koiran kanssa kohtaat näitä tilanteita tiedät silloin mistä me puhumme.

Germanicus
23.02.2010, 09:41
Minä menin muutama päivä sitten Akun (ranskis) kanssa koiratarhaan. Kyselin sieltä portilta yhdeltä koiran omistajalta, että uskaltaako tulla, koska siellä oli suunnilleen puolet isompi koiruus sisällä. Hän sanoi, että kiltti on, joten menimme sisään. Siitähän se hauskuus sitten alkoi. Molemmat uroksia ja tämä isompi alkoi tosissaan alistamaan ja rähjäämään Akulle. Perkele, meikä veti Akun valjaista minuun kiinni, olin siinä kyykyssä ja kehollani suojasin koiraani. Tämä toinen pässi yritti siinä samalla käydä Akuun kiinni. Pari kertaa huusin sille omistajalle, että nyt toi hurtta kiinni tai minä perkele lataan sitä turpaan. Omistaja perkele seisoi siinä kuin lumiukko, kunnes vihdoin havahtui horroksestaan. Vittu, minä olin täysin valmis lataamaan sitä koiraa päin näköä, kaksi kertaa sen kädellä tönin pois ja mikäli olisi näykännyt niin helvetti olisi päässyt irti.

Tuossa on yksi esimerkki koiratarhassa käynnistä, ikinä ei voi täysin luottaa omistajan sanaan koiran käytöksestä. Vituttaa vaan tuollainen perkeleen koomailu siinä tilanteessa, omistaja oli saman ikäinen ukko kuin minäkin ja hän sen kuin zoomailee maailman menoa siinä sivussa. Oma koirani ei ole koskaan noissa tarhoissa rähissyt ja voi olla että muita koiria välillä arsyttää tämän pikkumiehen rajaton itsevarmuus. Tästä lähin en käy kuin pikkukoirien tarhoissa, niin on ehkä parasta, sillä eihän tuota tarvitse kuin kerran purra ja se on varmasti menoa sitten.

AnaMasa
23.02.2010, 09:55
Minä ulkoilutan pientä koiraa ja isojen koirien kohtaaminen on ollut lähiaikoina usein mielessä, koska tällä kylällä noita riittää. Harvemmin niitä kävelyllä näkee, mutta pihoilla sitäkin enemmän.

Yhdessä pihassa on kolme saksanpaimenkoiraa. Siitä kun kävelee ohi, niin tulevat kaikki murisemaan aitaa vasten siten, että aita on niiden "kainaloissa", eli todella matala. Kerran koirien muristessa joku akka avasi ikkunan ja huusi koirille "noh..noh..mitä siellä nyt on". Totesin sille, että eikö ole pikkuisen matala aita ja akka siihen, että "ne on niin vanhoja ja kankeita, etteivät tuosta mihinkään pääse". Just joo. Yhdellä toisellakin pihalla on yksi samalla tavalla matalaa aitaa vasten muriseva sakemanni.

Eräässä pihassa on juoksunaruun kytkettynä hevosen kokoinen vissiin joku hirvikoira. Se on ihan hiljaa, mutta kun näkee mun pikkukoiran, niin yrittää tempoa itseään irti. Ottaa paljon vauhtia ja pysähtyy ilmaan heilahtaen narun varaan. Juoksunarussahan on ainakin neljä kiinnityskohtaa, jotka voi pettää, eli sitä ajatellessa pukkaa vähän jännittämään ja varsinkin tuo koiran täydellinen hiljaisuus kylmää jostain syystä.

Sitten on pari koiraa, joita ulkoiluttavat liian pienet lapset. Toinen on nuori rotikka, jota olen nähnyt kahden, ehkä 8-10 vuotiaan pojan kanssa ja toinen joku sekarotuinen sakemannin näköinen, joka vetää ehkä 12 vuotiasta tyttöä perässään. Tytöllä on täysi työ pitää koiraa kiinni. Varsinkin nyt talvella on ihan tavallista, että tyttö joutuu kaatamaan itsensä hankeen pitääkseen koiraa paikallaan kun kohdataan.

Lisäksi on muutama lievempi tapaus ja onneksi myös paljon ihan ok koiria.

Mitään ei ole sattunut, mutta kyllä sitä on vakavasti miettinyt, että pitäisikö ennen ensimmäistä kertaa varustautua jotenkin. Jotenkin tuntuu vaan niin vastenmieliseltä tallustella joku teräase tai vasara taskussa. Todennäköisesti en varustaudu mitenkään, mutta jos semmoinen ensimmäinen kerta tulee kohdalle, että joudun kohtaamaan pihasta karanneen ison koiran ja siitä jotenkin selviän, niin jatkossa varustaudun aika varmasti.

sampio
23.02.2010, 10:00
Hyvä Sampio. Siinä tilanteessa jos vastaani tulee koira irti tai sellaisen ihmisen kanssa jolla se ei edes hihnassa pysy minkäänlaisessa hallinnassa minusta ei tarvitse kohteliaasti asiasta huomauttaa. Oma koirani on uros ja sen hallitsemisessa on täysi työ. Tilannetta ei millään lailla helpota sen koiran käytös. Jos oma koirani käyttäytyisi samallla lailla niin sitten olet oikeassa, asiasta pitää huomauttaa nätisti. Mutta kun omani eteen teen töitä ja vahdin sitä tarkasti, niin silloin sanon suoraan. Jos joskus tulevaisuudessa mahdollisen oman koiran kanssa kohtaat näitä tilanteita tiedät silloin mistä me puhumme.
Ymmärrän, että esim. tuollaisessa Germanicuksen tilanteessa ei välttämättä riitä, jos kainosti huhuilee, että voisitteko ystävällisesti rajoittaa koiranne sangen aggressiivista käytöstä koiraani kohtaan. Käsitin kuitenkin, että joillakin on tapana rähistä jo pelkän potentiaalisen tilanteen johdosta, mikä ei ole millään tavalla fiksua. Jos ulkoiluttaja on 10 v. Noora, ei hänellä välttämättä ole haisua mahdollisista vaaroista, vaan vastuu on myös vanhemmilla. Kyllä asiallinenkin ilmaisu voi olla vakava. Aikuinen ei samalla tavalla ole vastuusta vapaa, mutta ainakin omalla kohdallani tiukka mutta asiallinen puhuttelu saa jotain aikaankin, räyhääminen lähinnä sitä, että teen asiasta tahallani vielä entistäkin vaikeamman.

Alamummo
23.02.2010, 10:11
Minä en myöskään ymmärrä joidenkin koiraihmisten rähinää ja raivoamista muille. Asiat menevät yleensä paremmin perille kun sanoo asiallisesti. Saa olla tiukkakin, mutta turhan mesoamisen voisi jättää pois. Yleensäkin aggressiivinen käytös ja raivoaminen missä tilanteessa tahansa on asiatonta ja vastenmielistä ja tämä koskee kaikkia ihmisiä.

Koiratarhoissa etiketti on sellainen, että jokainen menee omalla vastuullaan, mutta muille vihamielinen koira pitäisi kyllä viedä pois. Ja ennen kaikkea omistajan pitäisi olla itse valppaana koiransa tekemisistä. Olemme joskus käyneet vinttikoiramme kanssa Hakunilassa, jossa on hyvät aitaukset ja isojen joukossa on usein pieniäkin (ranskiksiakin on nähty). Kaikki juoksevat sulassa sovussa, mutta kuitenkin en pidä meidän huimavauhtista vinttikoiraamme syyllisenä, jos joku pieni tirri jää vauhdissa alle. Joillain vinttareilla on laumassa juostessa sellainen ominaisuus, että ne kuumenevat juostessa ja nyppivät, "härkkivät" muita koiria. Tämä ehkäistään juoksukopalla. Juoksukopan käyttö voisi olla hyvä monelle muullekin koirayksilölle.

cottonmouth
07.03.2010, 15:00
Kyllä saavat koirat ihmisen tekemään ihmeellisiä valintoja. Tavattiin tuossa läheisessä koirapuistossa maltalainen pitbull-tyyppinen koira, jonka rodulle ei kuulemma ollut suomennosta ja en enää muista mitä omistaja rodun nimeksi tarjosi. Sellainen toistaiseksi aika matala ja 25 kiloinen, mutta kuulemma ottaa vielä toisen 25 kiloa painoa päälle kasvaessaan. No kuitenkin, omistaja, noin 25-vuotias tyttö, alkoi siinä avautumaan oikein kunnolla koirastaan ja tilanteestaan sen kanssa.

Oli kuulemma haaveillut ko. rodun hankkimisesta useamman vuoden ja sitten lopulta saanut säästettyä lähihoitajan palkastaan 4000 euron (!) hinnan ja maksanut vielä 1000 euroa pennun lentorahdista Suomeen. Aluksi oli kuulemma mennyt ihan ok, mutta koiralla oli paljastunut niin suuri eroahdistus, että se oli huutanut ja tuhonnut asunnossa aina, kun omistaja oli poissa. Tässä vaiheessa oltiin sitten otettu yhteyttä muihin ko. rodun omistajiin Suomessa, joita ei kuulemma paljon ollut. Tällöin selvisi, että monet olivat joutuneet antamaan koiran juuri mainitusta syystä pois ja muutama oli muuttanut "maalle", jossa koira ei häirinnyt naapureita. Lisäksi ko. rodun urokset tulevat kuulemma täysikasvuisina monet niin agressiivisiksi muita koiria kohtaan, että kohta loppuisivat myös koirapuistovierailut.

Tyttö kertoili, että ratkaisuna hän oli joutunut lopettamaan työt ja oli nyt kotona koiran kanssa, koska sitä ei kuulemma voinut jättää itsekseen. Vuokran jälkeen jäi tuista 500 euroa kuussa ja suuri osa siitä meni kasvavan uroskoiran merkkiruokiin ja itse syötiin nuudeleita. Omistaja vaikuttikin siltä, että aikaa oli vietetty neljän seinän sisällä, sen verran taisi olla tarvetta edes jonkinlaiseen ihmiskontaktiin puheripulista päätellen.

Aina en vaan ihan ymmärrä.

Parker27
07.03.2010, 23:55
No niin. En alkanut koko ketjua lukemaan niin tätä on saatettua kysyä aikaisemminkin.

Mutta mutta nyt aika vasta tuli valituskirje naapureilta (asun kerrostalossa) että koirani haukkuu paljon aamuisin. Eli yleensä haukunta alkaa kun lähden aamulla töihin jne. Ja vielä kun teen vuorotyötä on tässä pieni ongelma. Kyseessä on mäyräkoira noin 2v. Tottakai nyt haluan opettaa koirani olemaan haukkumatta kun lähden mutta tähän tarvitsisin teidän palstatovereiden apua. Mikä auttaa ja mitä kannattaisi tehdä? Kai tuo kertoo siitä että koira ahdistuu kun se jää yksin? Yleensä työpäiväni ovat 12h joten aika paljon koira joutuu olemaan yksin. Pitkät päivät ovat myös etu koska olen vapaalla "normaali-ihmisiä" enemmän eli tämä koiran yksin jättäminen päiväksi ei ole ihan päivittäinen asia. Mutta mikä avuksi. Haluisin säilyttää naapurisovun mutta myös pitää koirani. Nyt on kovasti uhkailtu isännöitsijällä jne.

EDIT: Vielä lisäystä että koira ei hauku koskaan muulloin oikeastaan yhtään. Kun ollaan kotona niin hyvin hiljaista laatua on :-) Äänet kerrostalon käytävältä saattavat jotain murinaa aiheuttaa mutta haukkumisesta se on kaukana. Eli tämä haukkuminen tapahtuu aina silloin kun koiran jättää yksin kotiin.

Knower
08.03.2010, 01:11
Mutta mutta nyt aika vasta tuli valituskirje naapureilta (asun kerrostalossa) että koirani haukkuu paljon aamuisin.

Lähdetään siitä, että 12 tuntia putkeen yksin on kyllä tosi pitkä aika koiralle. Ihan fyysisestikin. Siinä ajassa ehtii muodostua jo esim. melkoiset tarpeidentekotarpeet. Puhumattakaan sitten siitä, että energiaa olisi mutta ei mitään mihin sen purkaa. No, jos tilanne on tämä, ei sille mitään voi. Hyvä ettei jokainen päivä ole samanlainen.

Periaatteessa ensimmäinen asia, joskaan ei varsinainen ratkaisu, on että kun sinulla on pitkä työpäivä edessä, koiran energiaa pitäisi purkaa niin perhanasti ennen kuin lähdet töihin. Pitkä lenkki on tietenkin a ja o, mutta lisäksi olisi hyvä laittaa koira myös ajattelemaan. Mäyräkoirakin on metsästyskoira ja näin muodoin fiksu kaveri + tietenkin energinen. Pelkkä remmilenkki ei tuppaa riittämään. Esim. koiralle voi piilottaa nakinpaloja ympäri taloa ja antaa sen sitten etsiä niitä - erittäin mielekästä koiralle ja tulee käytettyä aivoja. Lisäksi makupaloja voi piilottaa vanhoihin maitotölkkeihin ja muihin pahvikoteloihin.

Usein vinkkejä siitä, mitä koira haluaisi tehdä (vaikkei ehkä vielä itse sitä tiedäkään) saa kun lukee ihan rotumääritelmän.

Mäyräkoiran rotumääritelmä (http://www.kennelliitto.fi/NR/rdonlyres/E1216980-C8BB-4DAA-9F79-F486013E96AA/0/m%C3%A4yr%C3%A4koirat254_etc.pdf)

Mäyräkoiran käyttötarkoitus on "maan päällä ja alla työskentelevä metsästyskoira". Käyttäytymisestä ja luonteesta sanotaan, että "Ystävällinen ja tasapainoinen, ei arka eikä aggressiivinen. Intohimoinen, kestävä ja ketterä metsästyskoira, jolla on hyvä hajuaisti".

Voisi näin ollen kuvitella, että tuollaiset etsimisleikit ja -aktiviteetit olisivat koirallesi hyvin mieleisiä ja se saisi purettua niihin energiaansa.

------

Koiran yksinoloa voi (ja pitää) harjoitella. Usein ihmiset tekevät sen virheen, että tekevät omista lähtemisistään tai saapumisistaan liian suuren numeron. Koiran maailmassa se ymmärtää, että aha, nyt on jotain merkittävää tapahtumassa ja tilanne päällä. Yksinolo on siis jotain, mistä on syytä tehdä numero. Tämä ei ole toivottu tilanne. Koiranomistajan tulee olla pomo ja sinun teidän "laumassanne" johtaja. Johtaja tulee ja menee miten tykkää ja jos se päättää lähteä töihin, se lähtee töihin. Ja kun se tulee töistä, se tulee töistä. On esimerkiksi inhimillistä, että ihminen vastaa koiran iloiseen tervehdykseen töistä kotiin tullessaan, mutta tämä on omiaan lisäämään ahdistusta yksin jäädessä. Koiraa ei pitäisi huomioida lähtiessä eikä tullessa. Kun kotiin tullessasi koira on rauhoittunut (siihen voi mennä esim. 20min), voit kutsua sen luoksesi ja tervehtiä sitä.

Yksinolemisen harjoittelu ei ole ihan yhden päivän juttu ja vaatii vähän viitseliäisyyttä. Vinkkejä ja ohjeita on netti pullollaan, esim. tässä linkissä. (http://koiratarhat.com/16) löytyy käytännön juttuja. Samaan aikaan pitää muistaa, että vaikka itseä väsyttää 12 tunnin duunipäivän jälkeen, koira on maannut koko päivän ja on energiaa täynnä. Silloin pitää vaan raahautua ulos ja aktivoida koiraa.

Koiran omistaminen on erittäin mukavaa, mutta vaatii kyllä omaakin aktiivisuutta mikäli haluaa että hurtta on onnellinen. Ihmisen pitää pyrkiä laskeutumaan sinne koiran tasolle ja nähdä asiat sen näkökulmasta. Liian usein koiria inhimillistetään ja luullaan niiden ajattelevan asioita samalla tavalla kuin ihmiset. Ei mene niin, niillä on sellaiseen hommaan liian pienet aivot.

Tsemppiä ja voimia. Harjoitukset käyntiin, pahoittelut naapureille ja ilmoitat että olet ryhtynyt koirasi kanssa treenaamaan yksinolemista. Ja että sen oppiminen ei tapahdu ihan yhdessä yössä. Pyydä vaikka raporttia, että miten päivät ovat sujuneet, näkevät naapuritkin sitten että otat heidän palautteen tosissaan.

p.s. annan itsekin välitöntä palautetta naapureille, mikäli heidän koiransa metelöivät yksinollessaan vaikka koiraihminen olenkin. Ei sitä vaan jaksa tietyn pisteen jälkeen.

Vesuri
08.03.2010, 07:18
Tyttö kertoili, että ratkaisuna hän oli joutunut lopettamaan työt ja oli nyt kotona koiran kanssa, koska sitä ei kuulemma voinut jättää itsekseen. Vuokran jälkeen jäi tuista 500 euroa kuussa ja suuri osa siitä meni kasvavan uroskoiran merkkiruokiin ja itse syötiin nuudeleita. Omistaja vaikuttikin siltä, että aikaa oli vietetty neljän seinän sisällä, sen verran taisi olla tarvetta edes jonkinlaiseen ihmiskontaktiin puheripulista päätellen.

Aina en vaan ihan ymmärrä.Ei kuulosta kovin hyvältä. Koiran takia on mennyt jo duunit ja talous, menossa on vielä kontaktit ihmisiinkin. Jotenkin tuntuu, ettei hommassa ole ollut järki mukana missään vaiheessa. Rotuun pitäisi tutustua jo ennen kuin koiraa hankkii ja tiedostaa rodun ongelmat. Tuollakin rodulla niitä tuntuu riittävän.

Lähdetään siitä, että 12 tuntia putkeen yksin on kyllä tosi pitkä aika koiralle. Ihan fyysisestikin. Siinä ajassa ehtii muodostua jo esim. melkoiset tarpeidentekotarpeet. Puhumattakaan sitten siitä, että energiaa olisi mutta ei mitään mihin sen purkaa. No, jos tilanne on tämä, ei sille mitään voi. Hyvä ettei jokainen päivä ole samanlainen.12 tuntia on ehdottomasti pitkä aika ja mäyris tarvitsee jotain tekemistä noin pitkälle ajalle. Kongi on kaikessa yksinkertaisuudessaan pelastanut monen koiran päivän.

Tsemppiä ja voimia. Harjoitukset käyntiin, pahoittelut naapureille ja ilmoitat että olet ryhtynyt koirasi kanssa treenaamaan yksinolemista. Ja että sen oppiminen ei tapahdu ihan yhdessä yössä. Pyydä vaikka raporttia, että miten päivät ovat sujuneet, näkevät naapuritkin sitten että otat heidän palautteen tosissaan.Boldattu kohta allekirjoittaneen. Knower on asian ytimessä. Yhteistyö ja vuorovaikutus naapureiden kanssa on ehdottoman tärkeää, jos haluaa onnistua. Naapureiden sietokykyä lisää huomattavasti se, että tietävät koiran omistajan ottavan ongelman tosissaan. Lisäksi palaute on huomattavasti mieluisampaa saada suoraan naapureilta kuin isänöitsijältä.

Itse laitoin aikoinaan koiran hankkiessani rappukäytävän ilmoitustaululle koiran nimissä kuvallisen esittäytymisen, jossa kerrottiin pikaisesta pyrkimyksestä sopeutua kerrostaloelämään ja suoraa palautetta, jos sopeutumisessa on naapureiden kannalta ongelmia.

p.s. annan itsekin välitöntä palautetta naapureille, mikäli heidän koiransa metelöivät yksinollessaan vaikka koiraihminen olenkin. Ei sitä vaan jaksa tietyn pisteen jälkeen.Itsellä on myös tullut palautetta annettua, suoraan koiran omistajalle itselleen. Valveutunut koiran omistaja on tyytyväinen saadessaan asiallista palaututetta ja tiedon ongelmasta. Useinhan omistaja ei edes tiedä koiransa metelöivän. On tullut toki vittuiluakin, kun koiran omistaja ei ole ottanut ongelmaa kuuleviin korviin ja käskenyt pitämään huolta omista asioista. Tällaiset tyypit eivät koiraa tarvitse, jolloin siirrytään siihen kaikkien kannalta ikävämpän vaihtoehtoon, eli ilmoitukseen isännöitsijälle.

cottonmouth
09.03.2010, 18:19
Rotuun pitäisi tutustua jo ennen kuin koiraa hankkii ja tiedostaa rodun ongelmat.

Tämä on niin totta kuin olla vaan voi ja silti tätä näkökantaa laiminlyödään ihan käsittämättömästi. Hyvä esimerkki on paremman puoliskon täti, joka sai päähänsä, että lancashiren heeler (http://www.lancashireheeler.net/assets/images/Lancashire_Heeler_Hotpot_Chocolate_Bar.jpg) on vaan saatava. Onhan tuo ihan sympaattinen koira ulkoisesti, mutta rotuna niin sairas, että paljon ollut juttua koko jalostuksen lopettamisesta. Esimerkiksi suuri osa on vähintään linssiluksaatio-geenin kantajia eli silmän linssin ripustimet rappeutuvat 2-3-vuotiaiana ja koira joudutaan sokeutumisen takia lopettamaan.

Ko. täti haki ensin koiraa Suomesta, mutta koska jonot olivat kolmen vuoden luokkaa, niin koira haettiin sitten maatilalta Englannista. Perus ulkokoira, joka oli elämänsä kaksi ensimmäistä vuotta elänyt tallissa muiden eläinten kanssa. Siitä sitten muutto Helsingin keskustakaksioon ja >10h päivässä itsekseen, niin ongelmat olivat ilmeisiä. Lisäksi kasvattaja kusetti tehdystä DNA-testistä tuon silmäsairauden osalta eli lisähuolta aiheutui tästäkin, vaikka itse teetetty testi selvitti, että on ainoastaan kantaja. Nykyisin noilla kahdella näyttää ihan hyvältä, mutta kun avaudutaan "halusin-vain-koiran"-tyyliin, niin välillä tekee mieli kysyä, että miksi sitten lähdit tuolle tielle ilman mitään käsitystä muusta kuin rodun ulkonäöstä..

Nickelback
10.03.2010, 16:14
Usein ihmiset tekevät sen virheen, että tekevät omista lähtemisistään tai saapumisistaan liian suuren numeron. Koiran maailmassa se ymmärtää, että aha, nyt on jotain merkittävää tapahtumassa ja tilanne päällä. Yksinolo on siis jotain, mistä on syytä tehdä numero. Tämä ei ole toivottu tilanne. Koiranomistajan tulee olla pomo ja sinun teidän "laumassanne" johtaja. Johtaja tulee ja menee miten tykkää ja jos se päättää lähteä töihin, se lähtee töihin.

No tähän täytyy kyllä sanoa poikkeava sana. Ihan noin ei voi yleistää, koska me nimenomaan meidän Perhosen takia tehdään tuo sinun mainitsema "virhe" joka kerta kun lähdemme kotoa. Ikää kaverilla on 1,5 vuotta. Eli esim. kun emäntä lähtee himasta, niin se heittää että "Heippa, mamma lähtee nyt töihin", lähtee siis aina töihin oli syy mikä tahansa, jolloin toinen tajuaa tilanteen menemälle kulman taakse kurkkimaan ja siitä painelee hiljalleen kuljetusboksiinsa (jossa nukkuu päivät). Mut jos otat tuosta noin ja lähdet viemään vaikka roskia, etkä sano mitään, niin johan tulee pientä piippausta ja jonkinlaista hätääntymistä. Kyllä koira aistii (ainakin meillä) että olet lähdössä töihin. Näin ollen en usko että tuo eroahdistus johtuu niinkään eleistä miten tuut ja meet, vaan nimenomaan rodun ominaisuuksien ja/tai koiran luonteesta johtuvista jutuista. Tuo tuhoamisvimma on monasti nimenomaan tylsyyttä johon auttaa nuo aktivointileikit yms.

Knower
10.03.2010, 18:00
Kyllä koira aistii (ainakin meillä) että olet lähdössä töihin. Näin ollen en usko että tuo eroahdistus johtuu niinkään eleistä miten tuut ja meet, vaan nimenomaan rodun ominaisuuksien ja/tai koiran luonteesta johtuvista jutuista. Tuo tuhoamisvimma on monasti nimenomaan tylsyyttä johon auttaa nuo aktivointileikit yms.

Koira tosiaan tietää milloin ihminen on johonkin lähdössä, siksi siitä ei kannata sen suurempaa numeroa tehdäkään. Ei tuollainen pieni "hei hei" -heitto varmaan yleensä mitään haittaa, enemmänkin jos koiralle ryhdytään selittelemään, että "Isi tulee ihan pian, odota hetki, ei kauaa mene, ole kiltisti" ja sitä rataa. Se on numero ja koiralle tulee fiilis, että nyt ilmeisesti on jokin hämminki menossa.

Nuo saapumiset ja lähtemiset sujuvat joidenkin koirien kanssa hyvin vaikka kuinka vetäisi ne vihkoon, luonteissa on tosiaan eroja. Eroahdistukseen on monia syitä, mutta niistä syistä tuo ylenmääräinen huomioinen tullessa tai mennessä tai muuten vaan arjessa (esim. liiallisuuksiin menevä silittely ja pitely varsinkin jos aloite / pyyntö tulee koiralta) on yksi suurimmista ellei suurin. Trust me, nämä hommat mä osaan;)

Mutta, oikeassa olet että mikäli aktivointia ei harrasta ja jos koira ei pääse purkamaan energiaansa, siinä ei auta huolelliset lähtemiset ja tulemiset. Koira, hieman toki koosta riippuen, vaatii minimissään pari tuntia lenkkeilyä päivässä. Ja tällöinkin mielellään niin, että joskus sitä pääsisi myös vapaana juoksemaan.

Nickelback
11.03.2010, 15:08
Nuo saapumiset ja lähtemiset sujuvat joidenkin koirien kanssa hyvin vaikka kuinka vetäisi ne vihkoon, luonteissa on tosiaan eroja. Eroahdistukseen on monia syitä, mutta niistä syistä tuo ylenmääräinen huomioinen tullessa tai mennessä tai muuten vaan arjessa (esim. liiallisuuksiin menevä silittely ja pitely varsinkin jos aloite / pyyntö tulee koiralta) on yksi suurimmista ellei suurin. Trust me, nämä hommat mä osaan;)
.

Heh, niin mäkin. :) Välillä on vaan pakko sanoa itselle, että "prrkele, lopeta nyt se silittely". Osaa tuo meillä onneks ihan itsekseenkin touhuta, eli ei oo liian riippuvainen meistä. Tällä mun toiminnalla kun voisi olla sekin vaikutus että kerjää koko ajan huomiota.

Tuon vapaana juoksemisen tarpeen huomaa hyvin siinä, että meillä vedetään miltei kerran päivässä ilohepulit ja juostaan kämppää ympäri ihan täysiä se 2min. Sitten kun käydään vanhemmilla, jossa saa juosta pihalla vapaana, niin sielläkin samaa hepulia. :) Kesällä on sitten rauhallisempaa, kun mökillä toista voi pitää täysin vapaana. Toki paskomiset on pakko tehdä lenkin kautta remmissä, koska ei muuten tee pihalle (omaa reviiriä) ja tekee tarpeensa sitten sisälle kun ei ole enää muita mahdollisuuksia... :)

Jykke1978
12.03.2010, 13:59
Gongi on loistavaa ajanvietettä koiralla yksinollessa ja aktivointi lelut ovat kanssa hyviä. Tiedän myös ihmisiä jotka aamulla töihin lähtiessään antavat koiralle ruuan niin koiralla on muuta tekemistä kuin miettä, että omistaja nyt lähti.

Tota pois kotoa lähtöä kannattaa treenata koiran kanssa jotta se helpottuisi ja koirakaan ei tuntisi sitä kamalaksi asiaksi.

ELÄKELÄINEN
30.03.2010, 11:01
Käppänä lähtee huomenna 3 kk hoidon jälkeen. Oltaisiin se saatu omaksi, mutta ei vaimo heltynyt. Hyvin on kotiutunut Reviiriä vahditaan sisällä kyttäyspaikoista ja ulkona tontin rajoilta uhoamalla. Minkä lepäämiseltä jaksaa.

On koira kyllä laiska. Miten jaksaa nukkua noin paljon? Lenkin jälkeen oikein juoksee sohvalle nukkumaan. Näillä loska/sadekeleleillä vetää ulkona heti jarrut päälle-takaisin kotiin ja äkkiä. Ynnä muuta.

Ilmoitan illalla, että kadonnut on, ei kannata tulla hakemaan.
Murjotusta olen myös suunnitelut ja jalan polkemista sekä ajoittaista suoraa huutoa .

On se ihmeellistä ollut , kun duunista tullessa joku on joka päivä onnesta sekaisin vastassa. Ja punkee syliin koko ajan.

grace
30.03.2010, 11:06
On se ihmeellistä ollut , kun duunista tullessa joku on joka päivä onnesta sekaisin vastassa. Ja punkee syliin koko ajan.

Tällaiset pienet asiat tekevät ihmeitä työpäivän jälkeen. Työasiat kaikkoavat mielestä, ainakin meikäläisellä, lähes heti kun saa mennä ulos räntä- tai vesisateeseen lenkille. Ei paljon haittaa, kun tietää että saa tehdä jotain merkityksellistä vaihteeksi.

Nickelback
30.03.2010, 15:57
On koira kyllä laiska. Miten jaksaa nukkua noin paljon? Lenkin jälkeen oikein juoksee sohvalle nukkumaan. Näillä loska/sadekeleleillä vetää ulkona heti jarrut päälle-takaisin kotiin ja äkkiä. Ynnä muuta.

No meillä nukkuu ihan jo siksi että on Perhoskoira ja pieneen kroppaan riittää energiaa tolkuttomasti, mutta se vaatii myös lepoa. Eli kyllä meilläkin nukutaan melko paljon, paitsi mökillä jossa se on laitettava yksin mökkiin nukkumaan, koska muuten ei nuuhkimisiltaan malta mennä lepää.


On se ihmeellistä ollut , kun duunista tullessa joku on joka päivä onnesta sekaisin vastassa. Ja punkee syliin koko ajan.

Niinpä, kuten grace tuossa yllä aika hyvin kiteytti, niin ne on niitä pieniä juttuja minkä takia koiran hankintaa ei enää sen sitten tarvii perustella. Ja muutenkin hauskaa että aina vaan sanotaan, tai ainakin ne sanoo jolla ei oo koiraa että "se vaatii sitten lenkkiä" jne. Harvemmin kukaan tuo esille sitä mitä se myös tuo kotiin. Iloa, energiaa ja seuraa. Vaikka on kuinka paska päivä töissä niin ei sille ilolle voi kun heltyä, kun kotiin tulee ja toinen on ihan pähkinöinä.

Siinä mielessä pakko nostaa hattua, että teitte fiksusti kun otitte edes kokeeksi koiran. Näkeepähän sitten tykkääkö touhusta, mutta ihan koko totuutta se ei kuitenkaan kerro. Oli meilläkin "kokeilussa" koira ja sen perusteella en osanu vielä sanoa että haluanko koiraa... Se oli iso Labbis ja en ole kuitenkaan koskaan halunu isoa koiraa, niin siksi se jäi vähän epämääräiseksi se fiilis. Sitten kun tää perhonen tuli pentuna meille ja sille sai opettaa omat jutut, niin en vaihtais päivääkään siitä että tuli meille. Eli kannatti pitää kiinni siitä oman rodun hankinnasta. Toki seulottiin niitä rotuja useita ennenkuin tähän päädyttiin. Toi IS:n hauvakone oli aika hyvä apu. Siitä sai vinkit rotuihin ja sitten katsomaan niitä keskusteluja kyseisestä rodusta.

Rööri
30.03.2010, 17:03
On esimerkiksi inhimillistä, että ihminen vastaa koiran iloiseen tervehdykseen töistä kotiin tullessaan, mutta tämä on omiaan lisäämään ahdistusta yksin jäädessä. Koiraa ei pitäisi huomioida lähtiessä eikä tullessa. Kun kotiin tullessasi koira on rauhoittunut (siihen voi mennä esim. 20min), voit kutsua sen luoksesi ja tervehtiä sitä.


No ei kai nyt sentään? Kyllä minä ainakin otan koiran kanssa riemupainit aina himaan tullessani. En tiedä kumpi siitä loppujen lopuksi on enemmän mehuissaan, koira vai minä, mutta molemmille tulee hyvä mieli ja eikö se nyt kuitenkin ole pääasia? Koirana kehoittaisin pitämään tunkkis, jos vasta puolen tunnin jälkeen huomioit hauvasi.

Usein tulee teidän koira-ihmisten ja laumanjohtajien kanssa sellainen fiilis, että onko teille tärkeämpää tuo pomona päsmeeraaminen kuin hulvaton ilon pito lemmikkienne kanssa. Miksi niitä kavereita pitää kohdella kuin maan matosia? Sanotte, että koira viihtyy alistettuna luimiskona, mutta onko kukaan niiltä koirilta asiaa koskaan kysynyt? Rajat tietenkin pitää löytyä, ja perusasiat opettaa, kuten kakaroidenkin kanssa, mutta kyllä niillä pitää myös olla muutakin lystiä kuin palvoa pomoansa.

Oli mulla teille "Tietäjille" kysymyskin. Olen nyt sattuneesta syystä ollut meidän (muijan) kahdeksan kuukautisen bernin kanssa viikon mökillä ja tuo epeli vetää pihalla/lenkeillä ollessaan kaikki sattumat napaansa mitä edestään löytää. Suu käy tauoitta. Kaikki kelpaa kuusen kävyistä työrukkasiin - paitsi eukon varaamat nappulat ruokakupista. Natskuja on kahta laatua, mutta kummatkaan ei kelpaa. Litra päivässä pitäisi kuulemma mennä mutta desikin tekee tiukkaa, kun maaru on pullollaan luonnon antimia, joita se sitten yöt oksentaa. Eikö eläimen pitäisi luonnostaan tietää mikä kelpaa syötäväksi ja mikä ei, vai olenko kenties sekoittanut sen vaistot liialla huomiolla? Pelottaa, että sen perse menee tukoon jostain kävystä tai katajan oksista ja saa vielä jonkun suolikuolion. Siinä sitä sitten onkin selittämistä vaimolle - saadaan kyllä kahdestaan varmaan joku ryhmäalennus sen kanssa lopetuspiikille, jos niin käy.

Mikä eteen mattopyykkikelejä odotellessa?

Knower
30.03.2010, 18:29
Usein tulee teidän koira-ihmisten ja laumanjohtajien kanssa sellainen fiilis, että onko teille tärkeämpää tuo pomona päsmeeraaminen kuin hulvaton ilon pito lemmikkienne kanssa. Miksi niitä kavereita pitää kohdella kuin maan matosia? Sanotte, että koira viihtyy alistettuna luimiskona, mutta onko kukaan niiltä koirilta asiaa koskaan kysynyt? Rajat tietenkin pitää löytyä, ja perusasiat opettaa, kuten kakaroidenkin kanssa, mutta kyllä niillä pitää myös olla muutakin lystiä kuin palvoa pomoansa.

Näissä on se hankala juttu, että koira ei ajattele samalla tavalla kuin ihminen. Ihmisenä voit ajatella, että voisin pitää tunkkini, mutta koira kun ei ajattele näin. Se miten sinä ajattelet - että tuo on iloinen minun kotiinsaapumisestani ja tässä nyt tervehditään - ei ole se miten koira ajattelee. Tämän takia juuri kirjoitinkin, että on inhimillistä toimia näin. Riippuen koiran perusluonteesta, voi olla että mitään ongelmia ei tule vaikka toimisi aina päin helvettiä. Meikäläisen koira sen sijaan on perusluonteeltaan dominoiva ja temperamenttinen ja jos se pääsisi päsmäröimään näissä tilanteissa, meillä olisi pian kotona säkäkorkeudeltaan 77cm kokoinen ongelma.

Koira on eläin - ei ihmislapsi - ja sen perhe on sen laumaa. Lauman johtaja huomioi laumassa alempana olevia jäseniään silloin kun häntä huvittaa, ei silloin kun toinen lauman jäsen sitä vaatii tai haluaa (esim. kun tulet kotiin ja koira hyppää syliisi = se vaatii huomiota). Jos koiraa huomioi tällöin, annat sille ristiriitaisen signaalin - jos siis toisella hetkellä haluat olla pomo.

Tällä ei ole sitten kerta kaikkiaan mitään tekemistä alistamisen tai jonkin pätemisen tarpeen kanssa. Ei johtajansa tietävä koira ole alistunut, päinvastoin. Se voi toimia hyvällä itseluottamuksella ja rentoutuneesti kun sen ei tarvitse stressata johtajuusasioista. Esimerkiksi lenkillä sen ei tarvitse räyhätä toisille koirille kun sillä on hihnan päässä johtaja hoitamassa ne tilanteet. Jos johtajuus on epäselvä, koiran päässä syntyy ajatus, että sen tulee ottaa ohjat käsiinsä. Tästä seuraa sitten koirasta riippuen erilaisia reaktioita, aggressiivisuus toisia koiria kohtaan nyt on aika yleinen.

Minulla ja koirallani on hyvin hauskaa yhdessä. Se saa tehdä rotunsa mukaisia asioita, se saa kyllä oman ison osansa halauksista (silloin kun johtajille sopii) ja ruuan pöytään. Eikä sen tarvitse stressata johtajuusasioita. Tuollaisen temperamenttisen ja dominoivan koiran kanssa tässä asiassa saa olla koko ajan varpaillaan ja pienikin lipeäminen näkyy huonompana käytöksenä, siksi näistä on täytynyt ottaa aikaisempaakin enemmän selvää.

Tuohon syömisongelmaan, tuokin voi olla johtajuusongelmasta johtuvaa (yleisesti syömisongelmat siis). Itsellä ei ole tuollaista varsinaisesti tullut vastaan. Toki pennut tai tuollaiset nuoret koirat saattavat napata suuhunsa kaikenlaista, mutta tietenkin jos se tuollaiseksi ylenmääräiseksi menee, voi olla ongelma. Tällainen nopea ajatus tuohon voisi olla,

a) Säännölliset ruoka-ajat - ruoka naaman eteen aamulla klo x ja iltapäivällä / illalla klo x ja jos ei kelpaa, kuppi pois. Seuraava mahdollisuus syömiseen seuraavan "ruokaikkunan" aikaan. Siperia yleensä opettaa tässä.

b) Vahtii vähän tiukemmin sitten vielä, ettei laita suuhunsa mitä sattuu. Jos koira on ottamassa suuhunsa jotain sopimatonta, tiukka EI pitäisi tulla vähän ennen kun se epämääräinen esine / käsine tms. on suussa. Ja kyllä mä itse olen ihan vetänyt epämääräistä kamaa koiran suusta ulos, vaikka siinä saattaa joskus kerjätä verta nenästään.

Vaikka noilla alkuun.

Rööri
30.03.2010, 19:55
Näissä on se hankala juttu, että koira ei ajattele samalla tavalla kuin ihminen. Ihmisenä voit ajatella, että voisin pitää tunkkini, mutta koira kun ei ajattele näin. Se miten sinä ajattelet - että tuo on iloinen minun kotiinsaapumisestani ja tässä nyt tervehditään - ei ole se miten koira ajattelee.

Tuohon syömisongelmaan...
a) Säännölliset ruoka-ajat - ruoka naaman eteen aamulla klo x ja iltapäivällä / illalla klo x ja jos ei kelpaa, kuppi pois. Seuraava mahdollisuus syömiseen seuraavan "ruokaikkunan" aikaan. Siperia yleensä opettaa tässä.

b) Vahtii vähän tiukemmin sitten vielä, ettei laita suuhunsa mitä sattuu. Jos koira on ottamassa suuhunsa jotain sopimatonta, tiukka EI pitäisi tulla vähän ennen kun se epämääräinen esine / käsine tms. on suussa. Ja kyllä mä itse olen ihan vetänyt epämääräistä kamaa koiran suusta ulos, vaikka siinä saattaa joskus kerjätä verta nenästään.

Vaikka noilla alkuun.

Joop, ymmärrän kyllä tavallaan pointtisi, mutta siltikin väitän, että se koira on tosiaankin aidosti iloinen kotiin paluustani, eikä mittaile siinä tilanteessa johtajuutta eikä hierarkiaa "laumassaan". Koirien ajatuksia en osaa lukea yhtä hyvin kuin ihmisten, enkä sitäkään pysty arvioimaan kuinka haitallisia seurannaisvaikutuksia riemupainilla saattaa sen psyykkelle olla, mutta elekieli kertoo kummankin viihtyvän siinä hetkessä. Ehkä se sitten syö minut kiitokseksi jonakin päivänä kun ei ne natskutkaan oikein maita - bon apetit.

a) Natskukipon olen täyttänyt aamuisin 6-7 välillä. Kuppia en ole ottanut pois, koska tuo on kuullemma alipainoinen muutenkin.

b) Se jättää tiukkaan sävyyn kieltäessä sattuman ottamatta, mutta kun se höntsää lähes koko päivän ulkona vapaana, niin enhän mä kerkeä/viitsi olla kokoajan olla Jortikkana perseen takana pomottamassa.

Kiitoksia vastauksesta.

Knower
30.03.2010, 21:15
Joop, ymmärrän kyllä tavallaan pointtisi, mutta siltikin väitän, että se koira on tosiaankin aidosti iloinen kotiin paluustani, eikä mittaile siinä tilanteessa johtajuutta eikä hierarkiaa "laumassaan".

--clip--

a) Natskukipon olen täyttänyt aamuisin 6-7 välillä. Kuppia en ole ottanut pois, koska tuo on kuullemma alipainoinen muutenkin.

b) Se jättää tiukkaan sävyyn kieltäessä sattuman ottamatta, mutta kun se höntsää lähes koko päivän ulkona vapaana, niin enhän mä kerkeä/viitsi olla kokoajan olla Jortikkana perseen takana pomottamassa.

Koirien johtajuusasioista on olemassa eri koulukuntia ja hommat riippuvat toki myös roduista ja yksilöistä. Kuten kirjoitin, voi olla että teillä ei tule mitään ongelmia, mutta toisaalta koiranne on vasta 8kk vanha ja kun sitä ikää tulee, ristiriitaiset signaalit (joskus saa huomioita sitä vaatimalla, joskus ei jne.) sekoittavat sitä ja ennen pitkää koira saattaa hankaloittaa teidän perheen elämää. Tai sitten ei, riippuu yksilöstäkin. Koirien ajatusmaailma on joka tapauksessa lähempänä sutta kuin ihmistä, se on hyvä muistaa.

a) Tuo kuppi kannattaa ottaa pois välillä jos koira nirsoilee. "Luonnossa" tuota ruokaa on tarjolla silloin kun sitä on ja jos sitä ei tuolloin syö, jää ilman. Tämä malli puree koiriin, sillä se on koirien "kieltä". Jos sitä on tarjolla koko ajan, sen merkitys saattaa vähentyä.

b) Juu, ymmärrän, tämä tietenkin hankalaa. Lääke tuntuu kuitenkin olevan tuo vahtiminen ja kieltäminen kun sitä kerran tottelee. Vaivaa siitä toki on.

Uleåborgir
16.05.2010, 14:19
Koira on alkanut osoittaa oma-aloitteisuutta. Vappuna katosivat munkit koiran kitaan, viime viikolla grillikyljet, eilen suolakeksit. Ja kun koiraa ojentaa, päästää se epäkoiramaisia ääniä: siilimäistä sihinää ja tuhinaa. Eilen satuin havaitsemaan syrjästä, kun koira söi suolakeksejä. Olin silloin tupakoimassa parvekkeella. En keskeyttänyt koiran touhua, koska se oli mielestäni perin hupaisaa. Ehkä joku toinen koira olisi vetänyt tassullaan keksipaketin lattialle ja ahminut sitten keksit suuhunsa. Mutta Musti (nimi muutettu) onki kielellään keksin per keksi ja homma oli sinänsä äänetöntä. Rouskutus toki paljasti eläimen tekemän vilungin.

Voi meidän Mustia. Pitäisikö oma-aloitteisuuteen puuttua? Nimim. Epätietoinen.

Jykke1978
17.05.2010, 15:42
Voi meidän Mustia. Pitäisikö oma-aloitteisuuteen puuttua? Nimim. Epätietoinen.

Ehkä kannattais ennen kuin menee kaikki muukin ruoka "parempiin suihin". :D

TQoFE
17.05.2010, 16:18
Koira on alkanut osoittaa oma-aloitteisuutta. Vappuna katosivat munkit koiran kitaan, viime viikolla grillikyljet, eilen suolakeksit. Ja kun koiraa ojentaa, päästää se epäkoiramaisia ääniä: siilimäistä sihinää ja tuhinaa. Eilen satuin havaitsemaan syrjästä, kun koira söi suolakeksejä. Olin silloin tupakoimassa parvekkeella. En keskeyttänyt koiran touhua, koska se oli mielestäni perin hupaisaa. Ehkä joku toinen koira olisi vetänyt tassullaan keksipaketin lattialle ja ahminut sitten keksit suuhunsa. Mutta Musti (nimi muutettu) onki kielellään keksin per keksi ja homma oli sinänsä äänetöntä. Rouskutus toki paljasti eläimen tekemän vilungin.

Voi meidän Mustia. Pitäisikö oma-aloitteisuuteen puuttua? Nimim. Epätietoinen.

Kannattaa, jos haluat jatkossa syödä itse muutakin kuin koirannappuloita =)

Pari kikkaa tulee heti mieleen:

1) Kun annat koiralle ruokaa sen omaan kuppiin, vaadit odottamaan. Jatkat harjoitusta, kunnes voit mennä toiseen huoneeseen vaikka kuinka pitkäksi aikaa, eikä koira koske ruokaan ilman erikseen annettavaa lupaa, esim. "ole hyvä". Älä käytä sanoja vaatiessasi odottamaan, sillä silloin koira alkaa ajatella, että odottaminen on pakollista vain jos sitä erikseen jollain käskyllä vaaditaan, ja tulos omien ruokiesi kannalta on plusmiinusnolla. Blokkaa kropalla tai karjaise tai vaikka heitä sukkamytyllä heti jos koira harkitseekaan kupille menemistä.

2) Jos yllätät koiran pahanteosta, tee heti selväksi, että sinä olet pomo ja pomon ruokaan ei muuten kosketa. "Etkä per-KE-LE!" on kohtuullisen tehokas karjaisu, jota voit tehostaa iskemällä sormenpäillä kaulalle, jolloin koiran näkökulmasta pomo vittuuntui ruokien syömisestä niin, että puri. Koiran maailmassa täysin loogista ja oikein.

3) Vahvista johtajuutta jatkuvasti. Sinä kuljet ensin ovista, koira väistää sinua, sinä määräät lenkeillä tahdin ja suunnan ja milloin saa haistella mitään, sinä käsket koiran luoksesi jos haluat rapsutella ym. Kaikki koiran ehdotukset (voiksä rapsuttaa, voidaanko mennä tonne, lähdetäänkö pihalle, leikitäänkö...) sinä torppaat heti alkuunsa ja ärähdät koiran tiehensä. Sitten vasta tehdään, kun koira ei pyydä ja sinulle sattuu sopimaan. Silloinkaan et itse mene koiran luokse, vaan käsket koiran luoksesi.

Jos koira ei ole erityisen kova luonteeltaan, voit ihan hyvin hieman löysätä kohdassa kolme sitten kun kuri, järjestys ja herran nuhde on taas palautettu taloon =)

Alamummo
17.05.2010, 17:30
Koiran ollessa jotain muuta kuin erityisen kovaluonteinen en lähtisi karjumaan. Huutaminen koulutuskeinona on yliarvostettu juttu. Tiukka "ei" riittää myös. Samoin ruumiillinen kuritus läpsimällä on minusta turhaa. Tosin koiran voi työntää pois "ei":n säestyksellä. Muutenkin koiran odotuttaminen kohtuuttoman kauan kupin ääressä on silkkaa kiusaamista, riittää kun koira oppii odottamaan nätisti kuppiaan ja pääsee sille luvan saatuaan.

Meillä on kotona yksi ahmatti (pian kaksi) ja korjaamme yksinkertaisesti ruoat pois kiusaamasta koiraa. Helppoa kuin heinänteko eivätkä houkutukset ole aiheuttamassa kiusaa kestonälkäiselle.

Johtajuuden vahvistaminen on hyvä asia, mutta ei koiraa tarvitse ärähtää tiehensä, riittää kun ei noteeraa. Normaali seurakoira ei mitään natsimeininkiä kaipaa. Vaikka koiralle joskus antaisi periksikin esim. sen tullessa pyytämään rapsuja ei se tarkoita sitä, että koira oitis osaisi ottaa ohjat käsiinsä.

Nämä n. 35 vuoden koirakokemuksella.

TQoFE
17.05.2010, 19:04
Koiran ollessa jotain muuta kuin erityisen kovaluonteinen en lähtisi karjumaan. Huutaminen koulutuskeinona on yliarvostettu juttu. Tiukka "ei" riittää myös. Samoin ruumiillinen kuritus läpsimällä on minusta turhaa. Tosin koiran voi työntää pois "ei":n säestyksellä. Muutenkin koiran odotuttaminen kohtuuttoman kauan kupin ääressä on silkkaa kiusaamista, riittää kun koira oppii odottamaan nätisti kuppiaan ja pääsee sille luvan saatuaan.

Pointtina tuossa on harjoitella, että ruokaan ei kosketa, jos siihen ei ole annettu lupaa - riippumatta siitä, onko joku vieressä vahtaamassa eli ei.

Mielestäni en myöskään missään kohdassa kannustanut läpsimään koiraa, saati kehottanut kouluttamaan huutamalla. Jos koira sikailee röyhkeästi, karjaisu voi tehdä ihan hyvää. Kuten mahdollisesti olet huomannut, koiralaumassakin käytetään satunnaista "karjumista" ojennuskeinona, jos arvoasteikossa alempi käy röyhkeäksi.

Koira - vaikka kuinka fiksu olisikin - ei kuitenkaan ole ihminen eikä ymmärrä puhetta samalla tapaa kuin ihmiset. Sanoja voi toki oppia ymmärtämään, mutta helpompaahan se on kaikille, että ihminen opettelee puhumaan koiraa kuin että koira yrittää opetella puhumaan ihmistä.

Meillä on kotona yksi ahmatti (pian kaksi) ja korjaamme yksinkertaisesti ruoat pois kiusaamasta koiraa. Helppoa kuin heinänteko eivätkä houkutukset ole aiheuttamassa kiusaa kestonälkäiselle.

Periaatteessa kyllä, mutta entäs jos Oulun vahvistuksemme tupakkimiehenä haluaa vaikka röökille kesken ruoanlaiton? Kaikki kamat taas piiloon, ja uudestaan röökin jälkeen esille?

Johtajuuden vahvistaminen on hyvä asia, mutta ei koiraa tarvitse ärähtää tiehensä, riittää kun ei noteeraa. Normaali seurakoira ei mitään natsimeininkiä kaipaa.

Riippuu koirasta; pehmeämmällekään pieni ärähdys ei kuitenkaan ole ylimitoitettua, sillä - edelleen - se on koiralaumassa normaali tapa kommunikoida. Natsimeiningiksi en menisi haukkumaan tapaa, jolla mm. koiralaumassa ylempiarvoinen komentaa alempaa.

Ihan vastaavaa menetelmää muuten käytän myös muihin eläimiin, ts. eläimelle eläimen kieltä. Jostain kumman syystä tulen hyvin juttuun kaikkien tapaamieni koirien kanssa (ml. ne, jotka yleensä eivät ihmisistä välitä ja muuten hankalat), oma edesmennyt koira käyttäytyi moitteettomasti, nykyiseen kissaan (eläinsuojeluyhdistyksen työntekijöiden mukaan aggressiivinen ja epäsosiaalinen) on 100 % luottosuhde, olen uudelleenkouluttanut pari ongelmahevosta ym. Kai se sitten on niin koulutettavasta kuin kouluttajastakin kiinni, mikä metodi sopii...

Vaikka koiralle joskus antaisi periksikin esim. sen tullessa pyytämään rapsuja ei se tarkoita sitä, että koira oitis osaisi ottaa ohjat käsiinsä.

Luithan kirjoitukseni viimeisen lauseen? Jostain kumman systä tulee ihan sellainen fiilis, että tahallasi ymmärrät väärin mun kirjoitukset, kerta toisensa jälkeen.

Alamummo
17.05.2010, 20:30
Azul, olin eri mieltä kanssasi, kai se on sallittua. Mulla on sen verran kokemusta koirista ja "koiranpuhumisesta", että mielestäni ohjeesi vaan ovat kovanpuoleisia ja suosin itse pehmeämpää linjaa. Ei minulle tarvitse tulla opettamaan, että koira ei ole ihminen tai millainen on koiralauman dynamiikka.

2) Jos yllätät koiran pahanteosta, tee heti selväksi, että sinä olet pomo ja pomon ruokaan ei muuten kosketa. "Etkä per-KE-LE!" on kohtuullisen tehokas karjaisu, jota voit tehostaa iskemällä sormenpäillä kaulalle, jolloin koiran näkökulmasta pomo vittuuntui ruokien syömisestä niin, että puri. Koiran maailmassa täysin loogista ja oikein.

Etkö tuossa ohjeista lyömään? Vai miten tuo pitäisi tulkita? En ole koskaan nähnyt ketään napauttelemassa koiraansa kaulalle. Oletko kokeillut tätä käytännössä ja toimiko se?

Pointtina tuossa on harjoitella, että ruokaan ei kosketa, jos siihen ei ole annettu lupaa - riippumatta siitä, onko joku vieressä vahtaamassa eli ei.

Ymmärsin kyllä pointin. Minun pointtini taas on se, että riittää kun koira oppii sen, että se saa ruokansa kun esim. istuu odottamaan nätisti ja menee kupilleen saatuaan luvan. Ei siihen tarvita mitään korostettuja yksinjättämisiä. Turhaa kiusaamista minun mielestäni.

Koiralle voi opettaa pienellä vaivalla ja kärsivällisyydellä muutaman avainsanan kuten "ei" ja "pois". Silloin riittää tiukka komento eikä tarvita muuta osoittamaan laumanjohtajuutta. Tepsii kovempaankin koiraan ja aikuinen koirakin oppii.

Mutta kukin kasvattaa koiransa tyylillään. Sinulla taitaakin olla kissoja.