View Full Version : Kesän murhamysteeri - jatkotarina...
Paitselo
26.07.2003, 22:38
Idea on vanha ja kulunut. Minä aloitan tarinan. Tällä kertaa tässä jutussa pyritään murhaamaan joku, selvittämäänkin kenties murhaaja... pääasia että tekstiä syntyy. Kuka tahansa saa juttua jatkaa vapaaseen tahtiin... ihan miten paljon vaan tekstiä kerralla syntyy. Sovitaan kuitenkin, että yksi kirjailija ei saa jatkaa tarinaa kahta kertaa peräkkäin.
Alkaa....
Timppa päätti että saa olla viimeinen kerta, kun hän lähtee sokkotreffeille. Hän oli nyt odottanut Kanavakadun ja Satamakadun risteyksessä rannekellonsa näytön mukaan tasan 35 minuuttia. Kello oli nyt 23.05. Satoi vettä, oli lokakuun loppu, oli vittumaisen kylmä tuuli mereltä ja Timppa oli erittäin herkässä mielentilassa.
Koko 22-vuotisen elämänsä aikana hän ei muistanut koskaan ennen palelleensa niin rajusti. Ei edes Rovajärven leirillä intissä.
Timppa kaivoi kännykän esiin takkinsa taskusta... puhelin oli upea näky - täysin eloton ja märkä.
Silloin hän päätti, että mikään hänen kaverinsa Henkan puolutusmekanismeista ei estäisi häntä vetämästä Henkkaa turpaan, kauan ja hartaasti, heti kun pääsisi tässä saatanan sateessa kävellen Henkan kämpän oven taakse.
Henkka oli nämä treffit sopinut - piti olla tuplatreffit, Henkka, Henkan uusin muija ja Henkan uusimman muijan systerin piti tulla Timpan deitiksi. Nyt niistä vitun kusipäistä ei sateessa näkynyt ketään.
... jatkakaa, pliis...
Timppa päätti. Vittu mä en enää jää tähän venaamaan, vaan lähden etsimään sen mulkun käsiini, mutta ensin mä menen kaljalle.
Paitselo
26.07.2003, 22:54
Viestin lähetti Ck
Henkka päätti. Vittu mä en enää jää tähän venaamaan, vaan lähden etsimään sen mulkun käsiini, mutta ensin mä menen kaljalle.
Hetkinen, siellä sateessa pohti syntyjä syviä Timppa. Mistäs tämän Henkan aatokset tähän tulivat?
Kuppilassa oli outoa porukkaa ja karaoke raikasi. Missä helvetissä ne voivat olla. "Hei!, tuplakossu ja nelostuoppi!".
Viestin lähetti Predator
Hetkinen, siellä sateessa pohti syntyjä syviä Timppa. Mistäs tämän Henkan aatokset tähän tulivat?
Tsori mä korjaan sen. Meni senat sakasin.
Täysin elämäänsä kyllästyneen oloinen baarimikko nosti tuopin ja kossun Timpan eteen. Takin hihasta tippui pieni lammikollinen vettä baaritiskille hänen maksaessaan juomansa. Timppa kaivoi taas kännykkänsä esiin. Se oli lähes uusi Nokian kamerakännykkä, jonka hän oli ostanut vähän käytettynä Henkalta, niin kuin aina ennekin. Henkalla oli kaikki aina uutta ja hienoa: puhelimet, soittimet, tietokone, auto. Usein Timppa hieman kadehtikin kaveriaan, jolla tuntui aina pyyhkivän hyvin. Kuten nyt viime kesänäkin kun Henkka tapasi festareilla Viivin, unelmanaisen, jollaisesta hän itse oli tuskin uskaltanut nähdä uniakaan.
Tällä hetkellä kateus ei ollut kuitenkaan päällimmäinen tunne, vaan hän olisi pikemminkin ollut valmis tarttumaan kaksin käsin Henkan kurkusta. Kohmeisin sormin Timppa nosti tiskiltä lasin huulilleen ja kulautti kossunsa pohjanmaan kautta. Yleensä raaka kossu olisi aiheuttanut irvistyksen, mutta nyt ulkona oli ollut niin kylmä ja Timppa oli niin uitettu, että lämmin tunne joka levisi pikku hiljaa kroppaan oli parasta mitä hän pystyi juuri tuolla hetkellä toivomaan. Timppa pyyhkäisi pari pisaraa puhelimensa näytöltä, näppäili esiin Henkan numeron ja painoi vihreää luurin kuvaa.
Henkka ei vastannut, mutta vastaajassa oli viesti. Tuo viesti sai Timpan tilaamaan kuusitoista kossua lisää. Timppa oli syvästi järkyttynyt, ehkä lähes yhtä järkyttynyt kuin sinä yönä jolloin Henkka ensimmäistä kertaa upotti rakkauden soturinsa häneen.
Vastaajan jätetty viesti kuului seuraavasti: "Tässä Esa X MeNaiset-lehdestä päivää. Millainen sää siellä Helsingissä on? Täällä Helsingissä sataa aivan helve... siis kaatamalla. Huomasin tuossa, että teidän MeNaisten tilauksenne on juuri päättymässä, mutta ei hätää. Meillä on juuri tulossa loistava tarjous kaltaisellenne kanta-asiakkaalle. Nyt saatte kymmenen vuoden MeNaiset vain kuukauden lehtien hinnalla. Ja eikä tässä kaikki: tämän lisäksi saatte myös viikottain ilmestyvän IS-Veikkaajan kaupan päälle. Normaaliin tapaan lehdet toimitetaan postilaatikkoonne ruskeassa kirjekuoressa, jotta uteliaat naapurinne eivät pysty päättelemään minkä alan julkaisuja "se naapurin perverssi setä" oikein lukee. Mutta nyt annan teille hetken aikaa pohdiskella tätä loistavaa tarjousta ja palaan asiaan ensi viikolla. Kiitos ja hei."
Timppa oli kauhusta kankea. Miten noin pitkä viesti olikaan mahtunut hänen vastaajaansa? Mistä Esa X oli tiennyt Timpan MeNaisten tilauksen juuri päättyvän? Kaivelevatko naapurit todella hänen postilaatikkoaan? Mistä Esa tiesi, että Helsingissä sataa? Elääkö Elvis? Entä Erkki Tuomioja? Nämä kysymykset mielessään Timppa päätti lähteä etsimään vastauksia sateisesta yöstä...
seeyou@jäähalli
27.07.2003, 16:26
Sade oli vain yltynyt. Timppa kiroili sadetta, Henkkaa ja elämää yleensäkin. Miten kaikki voikin mennä päin vittua - paitsi kyrpä...
Katuojasta Timppa löysi vanhan viiden markan kolikon. Hän nosti sen, pyöritteli sitä sormissaan ja mietti, mitä tekisi seuraavaksi. Kahden vaiheilla - seuraavaan baariin, vai Henkkaa moikkaamaan - Timppa heitti kolikkoa...
Kolikko tanssi sadepisaroiden välissä, kun Timppa oli heittänyt sen ilmaan. Sadepisarat tekivät lentoradasta epäsymmetrisen. Kruunalla baariin rohkaisulle, klaavalla Henkalle. Timppa oli epätoivoinen - petetty ja likomärkä. Kolikko putosi lätäkköön. Ennen kuin Timppa sai kurkoitettua kolikkoa, hänen vierelleen ajoi vahna ja kuppainen Toyota. Sisällä autossa oli...
Maple Leaf
28.07.2003, 01:12
...hänen kauan kateissa ollut kaksoisveljensä Tomppa, joka oli hänen kaksoisveljensä.
"Tämäkin vielä", ähki Timppa ähkien kuin kaatumatautinen mursu, joka on suuri eläin, vaikka norsu on kyllä suurempi, ja Tarzanin kielellä "tantor". Timppa ei pitänyt Tarzan-kirjoista, koska hän ei pitänyt niistä. Tomppa piti, mutta Tomppahan nyt piti kaikesta, mistä piti. Juuri nyt Tomppa piti Toyotan ratista. Siis kiinni.
"Astu sisään", Tomppa sanoi Timpalle kehottaen tätä astumaan sisään. "Toyota on mainettaan parempi auto."
Timppa avasi Toyotan etuoven, joka sijaitsee menosuuntaan takaovelta katsoen edessä, ja istahti penkille, jolle istahti kuin Toyotan etupenkille istutaan.
"Avaa hansikaslokero", Tomppa sanoi ja jatkoi: "Vaikkei siellä hansikkaita ole."
Timppa avasi hansikaslokeron, jossa ei ollut hansikkaita. Siellä oli hansikkaat.
"Mitä helvettiä", Timppa kivahti kiroillen kirosanan voimalla. "Emme ole tavanneet vuosiin, ja vuodessa on 365 päivää, paitsi karkausvuodessa, jossa niitä on 366. Ja nyt tyrkytät minulle hansikkaita, joita ei ole, vaikka on?"
Tomppa katsoi veljeään kuin veljeään. "Tulet tarvitsemaan niitä, ja ennemmin kuin huomaatkaan, paitsi että jos tarvitset niitä ennen kuin huomaatkaan, on niiden käyttäminen myöhäistä, joten enpä lausukaan tätä klisettä nyt. Mutta minulla on sinulle tehtävä."
Timppa kiinnostui kiinnostuneesti. Mitä ihmettä Tomppa mahtoi tarkoittaa?
"Mistä nyt on kysymys?", Timppa kysyi.
"Muistathan Osmon?", Tomppa selvitti.
"Minkä vitun Osmon?", Timppa ihmetteli. Nimi oli hänelle täysin outo.
"No Osmon. Diileri-Osmon. Se jamppa joka liikkuu aina sillä violetilla Kadetilla.", Tomppa tarkensi.
"No en vittu muista, enkä varmaan ole koskaan nähnytkään koko kaveria", Timppa alkoi lämmetä. "Vie minut Henkalle. Se jätkä teki oharit. Mä lyön sitä selkään.", Timppa avautui.
"Ei tässä nyt mitään Henkkaa ehditä etsimään. Tuossa on mutka. siinä ei sitten ole kuin kaksi panosta. Kohteita on kolme. Älä tunaroi", Tomppa ohjeisti Timppaa. Samassa Tomppa kurvasi ison omakotitalon pihaan ja ryntäsi pimeyteen.
"Vittu toi äijä on sekaisin", Timppa ajatteli, kiipesi vaihdekepin yli kuskin paikalle, tunki aseen vyöllensä ja kaasutti tiehensä. Peruutuspeilistä näkyi omakotitalo jonka sisällä leimahti muutaman kerran kirkas valon välähdys. Timppaa ei kertakaikkiaan kiinnostanut. Hänen mielessään pyöri vain Henkka sekä Tapparan maalivahtitilanne.
Silloin Timpan puhelin soi. Puhelu tuli tuntemattomasta numerosta.
"Döner kebapi ja piza palvelus. Mitä sinelle saisi ola?" Timppa vastasi vittuuntuneena.
"Haahaa, tosi vitsikästä. Sää oot edelleen sen kymppitonnin velkaa. Jos rahoja ei ala kuulua, Sergei tulee tekemään sulle sisilialaisen kravatin. Sitä meistä kumpikaan ei varmaan halua..." Sitten puhelu katkaistiin. Timppa ei tunnistanut soittajan ääntä, eikä hänen tuttaviinsa liiemmin kuulunut ketään Sergei-nimistä. Kravatteja hän ei käyttänyt, joten uhkaus oli otettava vakavasti, mutta mitä tekemistä niillä oli Norjan pääkaupungin Sisilian kanssa? Timppa tuijotti puhelintaan katse tyhjänä ja ihmetteli. Ajatuksistaan hän havahtui, kun Wunderbaum-metsän takaa ilmestyi yllättäen punaisiin valoihin pysähtynyt poliisiauto.
Perkele, mikähän tonkin ongelma on!" huudahti Timppa yrittäen samalla keksiä ratkaisua kiperään tilanteeseen. Puhelin toisessa kädessä kymmenen kossupaukun alkoholi veressään virraten Timppa yritti selvitä tilanteesta, mutta ohjauskäsi takertui karvanoppiin. Pienessä paniikissa myös jarrun painaminen unohtui. Corolla rysähti vauhdilla suoraan sinivalkoisen Mondeon perään. Rytäkässä Timppan, jonka oikea nimi on muuten Timoteus, otsaan tuli verta valuva vekki. Lisäksi kaksoisveljeltä saatu tuliase nirhaisi ikävästi kasseja. Pallojen järjesteleminen onnistui paremmin, kun aseen otti ensin pois edestä. Timppa kömpi ulos autosta ja päätti mennä kysymään, löytyisikö poliiseilta laastaria vuotavan otsan paikkaamiseen. Ase toisessa kädessä ja toinen käsi "rypäleitä" hivellen hän raahautui kohti poliisiautoa...
Mutta tuskin heilläkään olisi ollut Aku Ankka laastareita. Ainakin Timppa päätteli niin, koska nuorempi ja vanhempi konstaapeli nojasivat kojelautaan itsekin pää veressä. He eivät olleet muutenkaan juttutuulella ja Timppa avasi poliisiauton takaoven ja poimi sieltä muutaman vaatekappaleen. Hän heitti takin lämpimikseen päälle, laittoi vaaleista tennissukista otsaansa siteen, jonka hän sai lippalakilla hyvin pysymään paikallaan.
Lyhyen tilannekatsauksen jälkeen Timppa päätti jättää Corollan vinoparkkiin keskelle risteystä hätävilkut välkkyen. Tusinan paukun jälkeen se oli loppujen lopuksi hyvä ratkaisu. Paikalle tullut rouvashenkilö hämmästeli tilannetta ja kysyi Timpalta:
"Kävikö konstaapelille pahoin?"
"Tuolla se nukkuu autossa," Timppa sössötti ja sohi aseineen auton suuntaan. Rouva edelleen luuli poliisitakkista ja poliisihattuista Timppaa lainvalvojaksi ja halusi välttämättä hoivata häntä ja hänen ruhjeita kotonaan. Timppa ja nainen kävelivät läheiseen taloon ennenkuin paikalle saapui lisää hälytysajoneuvoja...
Timppa asteli rouvan saattelemana kynnyksen yli ja siitä eteenpäin olohuoneeseen. Rouva kehotti Timppaa olemaan kuin kotonaan ja Timppahan pisti tupakaksi. Rouva kertoi menevänsä keittiöön valmistamaan Timpalle kunnon pullakahvit. Timppa huomasi ettei tuhkakuppia ollut, ei ainakaan hänen näköpiirissään, joten hänen oli siirryttävä parvekkeelle sauhuttelemaan. Hän asteli parvekkeelle itsevarmasti rouvalta kysymättä, olihan häntä kehotettu toimimaan kuin kotona. Timpan silmään kuitenkin pisti outo näky, nimittäin torakka oli päättänyt suorittaa päivittäisen kävelylenkkinsä tällä kertaa kerrosta yllemmän parvekkeen alapuolella n.s. väärinpäin. Timppa joka ei paljoa pelännyt oli kuitenkin lamaantua pelosta sillä hetkellä kun torkan näki. Timppa kuitenkin yhtäkkiä keksi loistavan ratkaisun. "Ei. Ei ehkä sittenkään. Tai no, miksei." Timppa mumisi itsekseen. Hän katsoi mutkaa, torakkaa ja sen jälkeen näkyikö rouvasta elon merkkejä. Ei näkynyt. Timppa ajatteli että voisihan sitä samalla kokeilla mutkan toimivuutta ja harjoitella käyttöä, venäläiset tuontiaseet eivät olleet helppokäyttöisiä, tai no, olivatkohan mitkään aseet helppokäyttöisiä sivarille? Timppa ei ollut eläessään ampunut. Nähnyt kyllä, monestikin, muttei itse kokeillut. "Olisiko nyt aika? Olenko minä mies?" hän kyseli kyyneleitä pidätellen itseltään. Timppa latasi aseen, tähtäsi torakkaan ja PUM!, torakkaan ei osunut, mutta kilinää ja huutoa kuului ylemmän kerroksen parvekkeelta. Timppa ei ollut moksiskaan ja rouva asteli kertomaan että kahvi odotti heitä keittiössä. Timppa asetti aseen taskuunsa ja käveli rouvan perässä huoneiston keittiöön. Timppa oli älykäs mies muttei sivistynyt. Hän toki halusi lisätä sivistyneisyyttään ja tietämättömänä kysyi naiselta: "Ovatko nämä päiväkahvit? Niistä kun on ollut puhetta viime aikoina.". Naisen oli vaikea pitää kaikkia nesteitä kehonsa sisäpuolella naurun raikaessa koko kaupunginosan kuultavaksi, niin ja olihan rouva aiemminkin kärsinyt virtsankarkailusta, siitä piti menää lääkärille käymään mutta nykyajan lääkäreihin ei ole syytä luottaa, ainakaan rouvan mielestä. Timppa nyökkäili ymmärtäväisesti kunnes puhelimen sointi keskeytti jutustelun. Timppa oli internetistä tilannut soittoääneksi nokun progebiisin tehdäkseen vaikutuksen kavereihinsa. Ei hän progea voinut sietää mutta leikki tuntevansa ja rakastavansa jokaista progen taitajaa. Puhelimen näytöllä vilkkun nimi Älä Vastaa!, Henkka soitti siis. Timppa pahoitteli rouvalle mutta vannoi puhelun tärkeyttä ja päätti mennä parvekkeelle jutustelemaan, siellä saisi ainakin rauhassa puhua, tai pikemminkin sanoen haukkua Henkkaa, tätä IT-firmallaan rikastunutta Westendiläistä Wannabe-snobia, pataluhaksi.
"Vittu!", Timppa vastasi.
"Älä!", Henkka yritti rauhoitella.
"Älä vittu mitä, vittu Henkka?", Timppa jo sylki lentäen huusi.
"Joo, hei sori, mut nyt kuuntelet, jooko?" Henkka selitti
"Saat minsan aikaa!"
"Kolome!"
"Okei, alkaa nyt"
"Mä olin vittu perimässä Johanssonilta omiani pois, se meni paravekkeelle ja väitti että sillä on mutka. Minä sitten olin varuillani ettei se ampusi ja kuuntelin sen selityksiä. Jotain ryssistä ja heroiinista se puhui. Niin, no käännyin katsomaan näköaloja kun kuulin laukauksen ja refleksinomaisesti kännyin ja ammuin keskelle otsaa."
"Ai ketä?"
"Vittu, voinu siinä enää muutakaan!"
"KETÄ?"
"No sitä Johanssonia, nyt tarttee kantoapua!"
"Oliko sillä mutkaa? Jos oli nii lavasta se itsemurhaksi, ei ne kytät tutki jos ees yhtään itsemurhalta näyttää."
"Se laukaus ei tullut siltä vaan joku mulukku oli kerrosta alempaa päättänyt ampua meirän paravekkeen läpi, ja mie ku luulin et se oli Johanssoni"
Timppa tajusi tavallaan juuri murhaneensa miehen, nyt oli ratkaisujen aika. Timppa tiesi vain Henkan tietävän Johanssonin kuolleen, Henkka oli lähellä ja Timpalla oli yksi luoti jäljellä. Nyt jos koskaan oli ratkaisujen aika.
Mikä on Timpan ratkaisu? Joutuuko Henkka linnaan? Jatkuuko verilöyly? Pääseekö Timppa ikinä deiteillensä? Missä on dzei dzei?
Jatkoa kehiin!
Naapuri kerrostalon ulko-ovelta kuului vaimeaa kolinaa, ähellystä ja itkuista manailua.
- Annasku mää kannan. Kuiskaa Timppa pienikokoiselle, kiiltävänaamaiselle Henkalle, joka on puristunut kaksinkerroin lihavan ja hengettömän taakkansa alle.
Vittu, mikä dorka! Mutisee Timppa nostaen vuorostaan ruumiin olallensa ja potkaisee kauhusta tajunsa menettänyttä Henkkaa kylkeen.
- Henry Aatos Mähönen, lopeta se housuihin kuseminen ja auta. Tuossa kulman takana on poliisiauto, auta kantamaan tämä fatso sinne! Henkan kalvenneet kasvot kertoivat, että veri on uudelleen pakenemassa aivoista. Vittu, öröhtää Tomppa ja etenee rajusti huohottaen, puolijuoksua kohti pimeää Mondeota, kurkistaa ensin poliisiauton sisään ja paiskaa sitten heikkoryhtisen Johanssonin Toyotan kuskinpenkille. Aina pitää huolehtia myös yksityiskohdista, ajattelee Timppa pyyhkien sormenjälkeensä turvavyönsoljesta ja painaa siihen uuden kuljettajan jäljet, sitten jäljellä vielä ruutijämät. Nyt alkaa olla jo perhanan hoppu, tuumii Timppa ja lyö pistoolin apukuskina istuvan konstaapelin kouraan. Samalla puhkeaa vaimeasti kohissut poliisiradio vinkumaan.
- 10-13, auto 256? Mikä vittu mättää, vastaa jo!!!
- Kymppikolmetoista vaimollesi, impotentti. Tässä auto 256, saimme takavarikoitua vitun hyvää kammaa, mongertaa Timppa päästäen samalla kimeän hihityksen ja tyhjentää pistoolin Mondeon takalasin läpi kohti takana olevaa Toyotaa.
- Ohoh, sekö laukesi, kikattaa Timppa mikrofoniin, jonka lyö samalla rikki kojelautaa vasten.
- Henkka, tuohan se sinun näytepullo tänne. Tätä teidän voi olla aika hankala selittää tutkinnassa, kuiskaa Timppa sujauttaessaan sormenpäällään tomusokerin näköistä tavaraa Ruususta imitoivien konstaapelien sieraimiin ja palauttaa poliisin asusteet takapenkille.
Näin mukavaa ei ole ollut sen jälkeen, kun täytin ex-appiukon veroilmoituksen, hymyilee Timppa tyytyväisenä.
- Mitä, mitä me nyt tehdään? Hönkii takaisin maaplaneetalle palannut, rajusti hikoileva, märkää housujen etumustaan vaikeana kiskova Henkka.
Tyynesti Timppa sipaisee pitkät sivuhiukset takaisin lipaksi, ennenaikaisesti kaljuuntuneen, päälaen peitoksi ja siirtää perhekalleudet takaisin vasempaan lahkeeseen.
- Sinusta en tiedä, mutta minulla taitaa olla treffit vajaan vartin päästä.
treffit?Mitkä vitun treffit?Kysyy Henkka.
Se mun muijan systeri oli tehny oharit eikä se mihinkään tuu.Se on jossain vitun Ylöjärvellä pelaamassa squashia!!! Henkka jatkaa kiukkuisena sekä ymmärtämättä sitä että miten Timppa voi lähteä jollekin treffeille tässä tilanteessa.
Mä lähen nyt Timppa sanoo soittaen samalla itselleen taksia.
Henkka ei käsittäny hevon vittua.Mä oon jossain Malmilla ilman tietoakaan siitä et mihin pitäs mennä,henkka ajatteli.
No kai mä sit lähen Timpan messiin ,mietti Henkka.
Timppa hei,voinks mä lähtee sun messiin?Henkka huus Timpalle just kun taksi tuli.
öö..Et voi ,Timppa vastas.
Miksen muka voi?mehän ollaan frendejä!Henkka sai sanotuksia.
öö.ai frendejä.Frendit ei tee tollasii ohareita,ei ainakaan ilman et soittaa ja sanoo et menee vähän kauemmin,vittu.Timppa huusi raivoissaan astuessaan taksiin.
Mihis mennään?, kuski kysyy.
Mennään Jakikseen.Jakomäentie 24 b ,Vastaa timppa erittäin vittuuntuneena tilanteeseen.
Paitselo
23.08.2003, 15:12
- Missä se Jakomaaki? kysyi taksikuski mulkoillen Timppaa taustapeilin kautta.
Timppa huomasi tuijottavansa peilistä yönmustan, turbaanipäisen äijän silmiin.
Voihan perse, taas joku ajoluvan huijannut etnosuhari, Timppa mietti itsekseen samalla kun auton vieressä seisova Henkka koputteli anovasti sivuikkunaan.
- No lähde nyt ajamaan, minä neuvon sitten tarkemmin sen Jakomäen suunnan.
- Mine menen, mine menen, bwana ei hermuile yhtän, sanoi ratin takana istuva miekkonen ja sitten hän painalsi äkkiä kaasupoljinta niin äkäisesti, että auto tuntui ikäänkuin loikkaavan eteenpäin. Epäonnekseen Timppa sattui istumaan siinä takapenkillä aivan keskellä, hänen päänsä kohdalla ei siis ollut niskatukea. Niinpä Timpan pää nyhtkähti holtittomasti taaksepäin auton äkisti kiihdyttäessä eteenpäin - Timppa konkreettisesti tunsi ja kuuli miten jotakin rouskahti hajalle hänen niskassaan. Kipu oli äkkinäinen, helvetillinen viiltävä tunne. Timppa ehti nähdä silmissään sekalaisen konkkaronkan kirkkaita tähtikuvioita, ennenkuin häneltä meni taju.
Kun Timppa alkoi heräillä, niin ensimmäiseksi hänen tajuntaansa tunkeutui imelä raadon haju. Hän avasi silmänsä ja totesi ettei voinut lainkaan liikuttaa päätänsä ilman että se aiheutti välittömästi ankaraa kipua. Hän istui edelleen taksin takapenkillä ja paleli. Hänen päänsä retkotti älyttömässä kulmassa taaksepäin kahden niskatuen välissä. Koska hän ei pystynyt liikuttamaan päätänsä katsoakseen eteenpäin, hän tyytyi tuijottamaan auton takaikkunaan pirskahtelevien sadepisaroiden hysteeristä tanssia. Siinä vaiheessa Timppa tajusi, että auto ei liikkunut ja että hän paleli koska jokin auton ovista oli auki. Hän punnersi ruhoaan vaivalloisesti käsillään penkillä eteenpäin, siten että hän pystyi kellahtamaan kyljelleen siihen penkille, pää edelleen älyttömässä takakenossa. Hän huomasi että ainakin auton takaovet olivat kiinni, joten kylmyyden täytyi tulvia auton sisään etuovista. Hän alkoi hivuttautua penkillä sivuttain siten, että näkisi eteenpäin edes etupenkkien välisestä rakosesta - niskaa särki vihlovasti koko ajan.
- Kuski hei! HALOO! APUA! Timppa ulvoi hädissään.
Minkäänlaista vastausta ei kuulunut.
Sade vain ropisi voimakkaasti auton pelteihin ja ällöttävä raadon tai jätteiden lemu tulvi autoon sisälle.
- Ei jukoliste, onko se ählämi ajanut minut jonnekin kaatopaikalle, Timppa mutisi itsekseen.
Hän oli onnistunut kampeamaan itsensä nyt niin älyttömään asentoon takapenkin ja etupenkin väliin auton lattialle, että hän pystyi selällään työntämään päänsä etupenkkien välistä eteenpäin... hän huomasi auton kattoon tuijottaessaan tarran, jossa oli mustalla pohjalla valkoinen teksti "jos ajan, en ota"... Oikean puoleisella penkillä ei ollut ketään... Timppa siirsi koko ruhoaan taas tuskallisesti sivuttain siten, että pystyi nyt katsomaan vasemalle päin. Hän huomasi katsovansa suoraan turbaanipäisen taksikuskin silmiin. Silmät olivat omituisen sameat ja miehen naamalla oli hassu, ällistynyt ilme. Ehkä tuolla ilmeellä oli jotakin tekemistä sen tosiasian kanssa, että taksikuskin vartaloa ei näkynyt missään. Turbaanin verhoama irtonainen pää jökötti siinä kuskin penkillä valuttaen verta istuimen pehmusteisiin. Avonaisesta etuovesta piiskaava sade kostutti kuskin elottomia silmiä.
- Ei voi olla totta! Ei jumalauta tasantarkkaan voi olla! Timppa vaikersi ja rupesi samantien pyrkimään takaovea kohden, pää älyttömässä takakenossa. Hän hapuili käteensä oven avausnamiskan... eikä ehtinyt muuta tehdäkkään, kun ovi tempaistiin rajusti ulkoapäin auki...
Paitselo
25.08.2003, 09:14
Ette te siellä työpaikoillanne kuitenkaan mihinkään työntekoon pysty keskittymään näin maanantaiaamuna, joten voisitte samantien tehdä jotakin hyödyllistä, kuten jatkaa tätä stooria.
Harmaat aivosolut töihin ja Timppaa oudosta tilanteesta pelastamaan!
- Huh, kun jaksaa sataa kokoajan! Tuumaa Timpan viereen istunut albino -gorilla. Takapenkillä todellakin istui koko penkin leveydellä pitkää valkoista karvaa, jonka kruununa oli korkea tupeerattu platinainen töyhtö. Avonaisista ovista huolimatta taksin täyttää Chanel vitosen huumaava tuoksu. Gorillat eivät yleensä puhu, käytä parfyymejä - eivätkä karvamadot laula karaokea. Päätteli Timpan vielä sekava ja tuskainen pää. Ellei sitten muistella sitä viiden vuoden takaista surullista periodia siellä Leppäveden vieroituskliniikalla.
- No, mutta Mamudi, torkkujen aika on ohi ja taksin pitäisi olla jo hipi-hipi Engelin aukiolla. Sanoo kukoistavimman keski-iän jo reilusti ohittanut valkaistu ja kohotettu rouva, likinäköisesti kojelaudan suttuista ID-korttia tihrustaen. ÄLÄ HUOMAA SITÄ PÄÄTÄ, ÄLÄ PERHANA HUOMAA SITÄ PÄÄTÄ, kirkuu Doblerin ilmiön mukaisesti nouseva ääni Timpan pään sisällä.
- Mamudi olla nyt hereillä, haukottelee Tomppa unisella äänellä ja kaivaa povitaskustaan Alkon muovipussin ja heilauttaa sokkotreffeille varatun Sorbuspullon selkänsä taakse kivikkoon, jonne se kovaäänisesti rikkoontuu. Tyhjään pussiin kierähtää surullisin tiibetinspanielin silmin Timppaa tujottava pää.
- Mamudi tarvita paaaljon unta. Mamudi olla aamulla maalivahti. Solmu pussiin ja SLOTS kaunis potku käsistä korkean kuusiaidan yli. Etovan pehmeä mäjähdys kertoi Timpan Eccon kohdannen joko nenän tai korvan. Entisenä Korson nahkapäänä Timppa tiesi, että potkun osuessa hampaisiin kuuluu terävähkö rusahdus.
- Mamudi pelata vielä Suomi maajoukkue! Ääni pään sisällä laantuu jättäen jäljelle paalujuntan, jonka sijainti oli jossain oikean silmän takana.
- Kyllä, kyllä poikaseni, mutta eikös lähdetä jo liikkelle, var so god!
Taksin lähtiessä liikkelle miettii Timppa, että mitä tuollainen ilmeisen varakkaan näköinen leidi tekee tämmöisellä slummialueella. Auton ohittaessa matalan kerrostalon heilauttaa rouva vähäeleisesti kättään. Sadepisaroiden täplittämän sivulasin läpi Timppa näki parvekkeella olevat kolme alastonta hintelää, luisuharteista rillipäätä vilkuttamassa väsyneinä takaisin. Aha, siis vuokraa perimässä teekkaripojilta?!
Taksi kiitää eteenpäin ilman, että kumpikaan haluaa sen enempiä keskustella mistään. Kuuluu vain moottorin vaimeaa murinaa ja pisaroiden ropinaa auton peltejä vasten.
- Me minne ajaa? Kysyy Mamudina esiintyvä Timppa sujuvalla pigdin-suomellaan päästyään Engelin aukiolle.
- Käänny tuosta, mutta älä aja ihan perille, ettei Bärttil herää. Havahtuu leidi muistelmistaan, avoituksellinen hymy kasvoillaan ja kaivaa lompakkonsa esiin.
- Se on sitten tasan, mutta mitä ihmettä tämä on? Kysyy leidi, ihmetellen valkean turkin perspuolelle ilmestyneitä hyhmäisiä veripaakkuja. Koko takapenkki on tapetun taksikuskin roiskeissa.
VOI JEESUS, VOI MUHAMMED! MINUT PAISTETAAN SÄHKÖTUOLISSA MURHASTA! Kirkuja on jälleen herännyt Timpan pään sisällä.
- Sinä tyhmä possu nainen. Sinä tehdä sotku abortti minun taksiin!
- Kuulehan ähly, tämä tulee sinulle todella kalliiksi! Suhisee raivostunut hienostorouva hampaidensa raoista.
- Mamu mennä kertomaan sinun mies, sinä tappaa abortti hänen lapsi!
- Men vänta nu, Mamudi! Eiköhän tuolla saa puhdistettua penkin. Timppa jää katsomaan kultainen naisten Rolex kourassaan taloa kohti juoksevaa naista, joka oli kuin pimeydessä kutistuva Japanin lippu. Hmm… tässähän nettoaa aika hyvin, mutta taksista on päästävä eroon! Taksin renkaat ulvahtavat kadun kulmauksessa, kun… TÖPS!
SAAKELIN, SAAKELI EI VOI OLLA TOTTA! Mukulakivetyksellä taksin etuvaloissa makaa tajuton teinityttö. Timppa juoksee vaimeasti ulisten tytön luo. Tuo pohkeen verenvuoto pitää saada heti loppumaan, panikoi Timppa sujuvasti ja miettii mistä saa kiristyssiteen väsättyä. Äkkiä vyö irti kiristyssiteeksi! Samalla kun Timppa vetäisee vyön irti lenkeistään ja tarttuu tytön jalkaan, valahtavat hänen housunsa nilkkoihin. Taskulampun valo kohdistuu yllättäen Timpan karvaisiin sääriin ja ruttuisiin housuihin.
Irtiriuhtovan dobermannin urina ja vartijan pukuun somistautuneen sänkipäisen, pyöreitä silmälaseja kantavan miehen karjaisu, ”saakelin perverssi eläin, nyt tuli noutaja”, jähmetti Timpan niille jalansijoille…
Edit: Pari lukihäröä...
... Timpan sydän jätti lyönnin väliin kun hän näki sielunsa silmin kaksimetrisen hormoonihirmun ja verenhimoisen dobermannin lopettavan hänen maallisen taipaleensa tuossa tuokiossa. Timppa katsoi olkansa yli ja mitä hän näkikään: About "markkakuuskymmentä" pitkän, hintelän, poliisikoulun pääsykokeissa 60-luvulla reputtaneen yövartijan irvikuvan jolla oli Flexin päässä arviolta 3kk vanha dobermannin pentu.
- "Turpa kiinni senkin alamittainen poliisi-wannabe ja näytä sitä valoa jotta saadaan tyttö sidottua!", Timppa huusi.
- "Sidottua? Nyt jätät sen tytön rauhaan senkin sairas pedofiiliraiskaaja. Nyt vedät housut ylös ja sitten laitat tassut kohti taivasta tai en vastaa seuraamuksista!" Vartija huusi.
- "Meidän on toimittava nopeasti. Katso nyt!" Timppa sanoi ja näytti etu- ja keskisormeaan, jotka olivat yltä päältä veressä. Timppa puristi toisella kädellään jalan valtimoa, kiepautti vapaalla kädellään vyön pohkeen ympäri ja kyyristyi ottaakseen vyön pään hampaidensa väliin, kiristääkseen siteen tiukalle.
- "Hyi saatana!" Yövartija huusi ja alkoi mätkiä Timppaa 40cm pitkällä maglitellaan.
- Timppa sai kuin saikin siteen kiristettyä, huolimatta selkään satelevista iskuista. Hän pomppasi pystyyn, repäisi lampun vartijan kädestä ja ilmoitti rauhallisella äänellä: "Jos sinä Mini-me et lopeta tuota riehumista, niin tämä Maglite uppoaa kohta sellaiseen paikkaan johon ei aurinko paista ja saat morsettaa itsellesi apua taskulamppu iloisesti perseessä vilkkuen. Soita paikalle ambulanssi, jotta saadaan tyttö sairaalaan. Capish?"
- "Se...se...selvä!" Vartija änkytti ja tajusi mistä oikein oli kysymys.
- Timppa varmisti, että tytön pulssi oli edelleen havaittavissa ja istahti kaiteelle miettimään tilannetta.
- "Soitanko apua? Ambulanssi ainakin pitää soittaa... ja poliisit. Mitä oikein tahtui?"
- Timppa tajusi, että hänen oli taas paettava. Vartija oli ainut joka tiesi mitä on tapahtunut tai ainakin ainut joka voisi kuvailla häntä poliiseille. Sitten Timpalla välähti!
- "Ai mitä tapahtui? Sinä tulit tuolla varastamallasi taksilla tuolta mutkan takaa ja ajoit tuon tyttörukan päälle!", Timppa sanoi ja vartijan leuka loksahti hämmästyksestä ammolleen.
- "Mitä helv..." *TONG*
- Timppa nykäisi vartijaa lampulla otsalohkoon niin että tuo alamittainen myymälävartija tippui siihen paikkaan. Sitten Timppa hyppäsi taksiin, kiihdytti sen kohti seinää ja hyppasi kyydistä. Sitten hän kantoi tajuttoman vartijan ruttaantuneen auton kuskinpaikalle, näppäili tytön puhelimesta hätänumeron ja jäi odottamaan apua. Vilkkuvalojen siintäessä horisontissa Timppa löysäsi kiristyssiteen, laittoi vyön housuihinsa ja katosi nurkan takana olevalle kujalle.
- Juostuaan loputtomalta tuntuneen ajan Timppa pysähtyi huohottaen, nojasi polviinsa ja ajatteli, että nyt kotiin suihkuun ja ryyppäämään tämä painajaismainen yö pois muistista. Hän kaivoi avaimet taskustaan, käveli viimeisillä voimillaan kuudennessa kerroksessa sijaitsevaan asuntoonsa, läimäytti oven kiinni takanaan, otti kengät pois, pudotti kotiavaimet lattialle ja näppäsi valot päälle.
"Kas kas. On sinua odotettukin!" sanoi...
Paitselo
25.08.2003, 16:29
... isorintainen, punaiseen ja vartalonmyötäiseen kumipukuun sonnustautunut nainen. Asussa oli e r i t t ä i n syvään uurrettu kaula-aukko, sellainen josta helposti näkyy polvetkin.
Nainen seisoi Timpan pitkulaisessa eteisessä, olohuoneen ovella, punainen oluttölkki toisessa kädessään - hän jostakin syystä painoi sitä tölkkiä poskeaan vasten ja vasenta käsivarttaan hän riiputti alaspäin. Siinä vasemman käsivarren kämmenessä naisella oli kimalteleva paksu teräsketju puristettuna kouraansa ja sen ketjun toisessa päässä lattialla maata röhnötti joku alaston, kaljupäinen ja harvinaisen vastenmielisen näköinen äijä. Äijä oli kiinni siinä ketjussa muhkean kaulapannan välityksellä.
Timppa ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt eteisessään mitään läheskään yhtä omituista, ei edes vuonna 1995 kun hän kolmen viikon ryyppyputken jälkeen oli yrjönnyt eteisensä täyteen vatsalaukkunsa sisältöä, sisältöä jota ei olisi pystynyt Kimmo Sasille tai Stasin agenteille selvittämään edes X-Filesien Fox Mulder.
Timppa seisoi siinä äimän käkelöisenä ja tuijotti äimänä, kuten käen pitääkin tuijottaa.
Silloin nainen nykäisi voimakkaasti kädessään olevaa ketjua ylöspäin, sillä seurauksella että lattialla röhnöttäneeltä äijältä irtosi pää hartioilta reippaanoloisesti räsähtäen. Naisen äkkinäinen tempaus sai irronneen pään lennähtämään eteisessä naisen sivulla olevaa palapeiliä päin. Kuului omituinen maiskahtava ääni ja Timpan suureksi ällistykseksi se pää jäi huulistaan kiinni seinälle peiliin.
- Noh, montako päätä sinä vielä tarvitset? kumiamatsooni kysyi Timpalta kiukkuisesti huutaen
Silloin Timpan rakko petti. Virtsa valui kuumana ja kohinalla pitkin hänen punttiaan lattialle. Hän ei kertakaikkiaan pystynyt käsittämään, että mikä oli tämä menossa oleva buumi? Tämä buumi jossa hänelle tarjottiin irrotettuja päitä ja suharittomia takseja. Hän oli koko elämänsä ollut hyvin säntillinen... tähän yöhön asti. Suoli oli toiminut joka päivä ipanavuosista alkaen niin tarkasti ja joka päivä samaan kellonlyömään, että hänen paskantamisensa mukaan isobroidilla oli tapana tsekata kaikki kotona olleet kellot. Hän oli herännyt sekunnilleen samaan aikaan aamuisin, hän oli aina syönyt aamiaisen, lounaan ja päivällisen samaan aikaan, hän oli aina tehnyt kaiken hyvin tarkasti.
Timppa ei voinut millään käsittää, että yhdet pieleen menneet sokkotreffit saivat aikaan tällaisen lumivyöryilmiön.
Nainen otti kolme askelta Timppaa kohden... Timppa vetäytyi taaksepäin... taaemmas hän ei päässytkään, koska hänen selkänsä oli jo asunnon ovea vasten.
Sitten nainen veti auki eteisen seinässä olevan kylpyhuoneen oven. Ovi kolahti ilkeästi ja silloin vastakkaisella seinällä huulistaan peilissä kiinni ollut irtonainen pää putosi lattialle, vierien siitä sitten hassusti suoraan sisälle kylppäriin.
Nainen harppasi pitkän loikan suoraan Timpan naaman eteen heittäen punaisen kaljatölkkinsä taaksepäin jonnekin olkkarin suuntaan ja sitten nainen survaisi kummatkin kätensä tiukkaan lukkopuristukseen Timpan leuan alle. Nainen alkoi kävellä taaksepäin vetäen Timppaa kevyesti mukanaan... naisen kuristava ote tuntui hirveältä.
Kun tämä kumipukuinen painajainen sai vedetyksi Timpan eteisessä siihen kylppärin oven kohdalle, niin silloin nainen väänsi Timpan pään väkisin katsomaan sisälle kylpyhuoneeseen.
- Vieläkö lisää? Sinä olet jo näistä päistä veloissa lopun ikääsi, nainen sanoi.
Timppa tuijotti ovesta sisään. Kylpyammeeseen oli ladottu päällekkäin äkkinäisen arvion mukaan ainakin 100 irtonaista ihmisen päätä. Se yksi Timpan eteisen peilistä irronnut pää oli tosin ammeen vieressä lattialla.
Yksi päistä muistutti hänen kadonnutta pikkuserkkuaan, joka oli löysännyt hänen pyöränsä apurattaita. Kasvot olivat harmahtavat ja suu oli jäänyt auki. Sisäänpäin painuneet silmät olivat jo vaalean harson peittämät, mutta hämmästynyt ilme oli vielä havaittavissa. Tuo viereinen päähän kuului minun ala-asteen opettajalle, joka antoi minulle ehdot tekstiilikäsitöistä, hämmästelee Timppa. Poskipäänsä varassa tasapainotteleva pää oli joskus partionjohtajan harteilla, tämä irvaili aikoinaan Timpan paino-ongelmista. Punaisen lippiksen alla olevan Parkkipirkon kasvot näyttävät jähmettyneen äänettömään kysymykseen. Kasasta löytyi myös Timpan sadistinen hammaslääkäri, jonka revenneeseen suupieleen oli kuivunut runsaasti punertavia rihmoja. Paljon kasvoja elämän varrelta.
- Tuttuja tyyppejä vai? Kysyy nainen nauraen ja puristaa lujempaa. Turtumus leviää raajoihin ja polvet notkahtelevat holtittomasti. Ohimot tuntuvat pullistuvan ulospäin ja näkökenttä muuttuu kapeammaksi värittyen kauniin utuisen punaiseksi.
- Lumppu, jollet heti löysää, niin joudun vahingoittamaan sinua. Kähisee Timppa, juuri ennen kuin valahtaa täysin veltoksi. Kimeä "piu" kertoi Timpan viimein menettäneen tajunsa ja myös lihaskontrollin herpaantuneen. Lattia lähestyy irtilöysättyä Timppaa kiihtyvällä vauhdilla.
Suussa oleva maku ei tullut kuparikolikoiden imeskelystä, vaan lattialle mäjähtämistä oli pehmentänyt nenä ja huulet, joiden nykyisestä koosta olisi riemastunut vain kaikkein fanaattisimmat Mick Jagger –fanit. Timppa kurottautuu kohti WC pönttöä ja sylkäisee suunsa tyhjäksi ja huomaa verisen klöntin osuneen hänen setänsä otsaan. Sedän, joka oli aikoinaan tappanut puutarhalapiolla Timpan marsun, ilmoittanut Timpan emäntäkouluun ja tilannut hänelle saksalaisen Homoeroottisen julkaisun. Vieläkin Timpan harventuneet vierailut kotikylän ainoassa keskiolutbaarissa saavat selän takana aikaiseksi suukon maiskahtelua ja nauruntirskahtelua.
Timppa huomaa taskunsa ympäri käännetyksi ja amatsonin kumartuneen lajittelemaan niistä löytyneitä tavaroita.
- Monikohan mies kantaa mukanaan yhdeksää mustekynää, joista yksikään ei toimi? Lattialla olevien esineiden joukossa on myös hilseinen kampa, puoliksi syöty jo mustunut banaani, valokuvanippu, Janakkalan Tanhun toimitsijakortti ja kasa kondomeja. Nainen istuu pytylle selaamaan valokuvia ja lukemaan niiden takana olevia tekstejä ja päivämääriä. Äkisti hänen suupielensä alkavat nykimään.
- Säälittävää! Kuinka alas pitää miehen vajota, että kantaa mukanaan alastonkuvia pikkusiskostaan?
Nainen katsoo edessään lojuvaa miestä pitkään ja pudistelee päätään.
- Muuten, nuo sinun kondomit ovat vanhentuneet jo kolme vuotta sitten. Ei oikein taida käydä flaksi? Ojenna minulle olut! Ärähtää nainen ja tuuppaa nolostunutta Timppaa stilettikorkoisen nyörisaapikkaansa kärjellä.
- Ei sitä, vaan sellainen musta tölkki. Nuo punaiset maistuvat ihan lehmän hielle! Ison kulauksen ja 95 desibelin röyhtäisyn jälkeen nainen kysyy:
- Eikö pojulla vieläkään raksuta?
Timppa ei saa irrotettua katsettaan pyöreitä lanteita kiristävästä punaisesta, kiiltävästä lateksista eikä myöskään sanaa suustaan.
- Päiden löytymisen jälkeen poliiseilta ei mene kovin pitkään huomata, että SINÄ olet ainoa kaikkia kuolleita yhdistävä tekijä. Tarvitsemme siis syntipukin. Kertoo hymyilevä Domina ja ottaa uuden kulauksen.
- Mutta miksi päät? Saa Timppa viimein kysyttyä, päästyään eroon ihmisenlajin lisääntymiseen liittyvistä pohdinnoistaan.
- Aivoista irrotettavasta kasvuhormoonista saa hyvät liksat ja minusta on vain niin hirveän hauskaa irrottaa päitä rakastelun jälkeen… Haluaisitko suudella minua?
Paitselo
26.08.2003, 17:50
Tsiisus, ja kiitos Anton! Harvoin on viime aikoina saanut nauraa aidosti ihan vedet silmissä! Sulla ihan hienosti sana hallussa.
Nyt on mielenkiintoista nähdä, notta keksiikö joku tähän vieläkin jatkoa? Anton itse ei saa jatkaa (ketjun alussa on kerrottu säännöt). Ainakin minä mietin kuumeisesti jatkoa, mutta nyt tuntuu että ollaan pahasti jumissa siellä Timpan vessassa irtopäitten ja sen kumiamatsoonin kaa.
AUTTAKEE!
Loistavaa mielikuvituksen ja sananhallintaa tietyiltä palstalaisilta. Tarinan jatkokiinnostaa, joten joku jatkaan tarinaa.
seeyou@jäähalli
27.08.2003, 03:51
Viestin lähetti Anton
- Aivoista irrotettavasta kasvuhormoonista saa hyvät liksat ja minusta on vain niin hirveän hauskaa irrottaa päitä rakastelun jälkeen… Haluaisitko suudella minua?
Jostain kumman syystä Timppa ei halunnut. Vaikka olikin vain muutama tunti sitten jalkojensa välissä sijaitsevalla ajatteluelimellä suunnitellut hyvinkin yksityiskohtaisesti, mitä tekisi juuri tällä hetkellä, ja suunnitelmiin oli kuulunut myös suuteleminen, hän ei kuitenkaan halunnut.
Kossupaukkujen ja oluen haihtuessa pikku hiljaa Timpan päästä, hän rupesi kelaamaan illan tapahtumia. Kaikki oli sen vitun kusipään syytä. "Henkka, perkele!", Timppa mumisi puoliääneen.
Tässä vaiheessa Kumiamatsoonin kasvoille levisi korvasta korvaan ulottuva hymy. Amatsooni naurahti: "Tajusithan sä lopulta, Henkan kanssa päätettiin tehdä sulle pikku jekku, kun olet aina olevinasi niin naisten mies..."
"E-e-entäs n-noi i-irrtopäät?", Timppa sopersi.
Kumiamatsooni hymyili silminnähden huvittuneena Timpan reaktiosta ja totesi: "Niillekin on olemassa looginen selitys, nimittäin..."
Viestin lähetti seeyou@jäähalli
"E-e-entäs n-noi i-irrtopäät?", Timppa sopersi.
Kumiamatsooni hymyili silminnähden huvittuneena Timpan reaktiosta ja totesi: "Niillekin on olemassa looginen selitys, nimittäin..."
...lainasin ne naapurin Petriltä. Siinä vasta sairas mies, nimittäin 14-vuotiaaksi.."
"Mutta ne näyttävät aivan aidoilta?" Timppa sanoi jo hieman toivoa äänessään
"Aitoja ne ovatkin... Petri sai Algebran kurssista 8todistukseen, ja niiden isä sanoi että nyt täytyy saada päitä vadille... Tuossa ovat siis Soukan ala-asteen kaikki töissä olleet opettajat. Eikö ole hienon nköistä kun veri valuu vieläkin, vaikka ne ovat jo 2päivää vanhoja?" Nainen sanoo heiluttaen pitkätukkaisen miehen päätä kuin Daavid linkoa Goljatia piestessään.
"Vitut, sairaita te olette kaikki...
Timppa lähti juosten kohti ulko-ovea, mutta ovi aukesi niin että Timppa osui täydellä vauhdilla nenä edellä oven kulmaan.
"Mihin sinä olet menossa?" Kuuluu Henkan ääni ovelta. Timppa järkyttyy kuin olisi vainajan nähnyt, ja lähtee konttaamaan takaperin poispäin Henkasta.
Timppa nousee seisomaan, huomaa ikkunan ja hetkeäkään empimättä syöksyy lasin läpi kohti yön pimeyttä...
...ja sekunnin murto-osan päästä tuosta kuningasajatuksesta Henkka sekä amatsooni saavat demonstraation nykyajan panssarilasien kestävyydestä.
- Määrittelemättömän ajan kuluttua Timpan taju alkaa palautua. Laskuhumala yhdistettynä useaan päähän kohdistuneeseen iskuun saa Timpan tuntemaan olonsa lievästi sanottuna heikoksi.
- Timppa aukaisee silmänsä ja odottaa, että silmissä vilisevän maailman horisontit asettuvan suurinpiirtein paikoilleen. Timppa huomaa makaavansa alasti olohuoneen sohvalla. Hän ottaa pöydällä olevan viinipullon käteensä, lyö sen rikki pöydän kulmaan saadakseen jonkinlaisen aseen ja ryntää pesuhuoneeseen. Pesuhuone on putipuhdas tai ainakin niin puhdas kuin poikamiehen pesuhuone voi olla eli pöntössä on kolme jarruraitaa ja yksi tennissukka, peilissä on vain 5x5cm puhdas alue josta voi tarkistaa, että onko edellisenä iltana sattunut saaman turpiinsa, lattiakaivo on tukossa karvoista yms. pientä sotkua, mutta irtonaisia päitä tai lateksiin pukeutuneita dominoita ei näy missään.
- Ensin Timppa luulee nähneensä vain pahaa unta, mutta sitten...
seeyou@jäähalli
27.08.2003, 16:24
...hän havaitsee punaiseen lateksiin verhoutuneen käden työntyvän takaapäin jalkoväliinsä ja tarttuvan sukukalleuksiinsa. Samalla hän tuntee lateksin painautuvan selkäänsä vasten.
Ennen kuin Timppa ehti kissaakaan sanoa, hän kuuli kaulapannan naksahtavan paikoilleen. "Ei helvetti, nyt tää pila saa loppua!", Timppa huusi. Kumiamatsooni totesi määrätietoisella äänellä: "Sinä et ole asemassa, jossa annetaan määräyksiä. Sinä tottelet niitä!" Samalla Amatsooni pyöräytti Timpan ympäri.
Vaikka Timppa ei ollut ikinä halunnut olla missään tekemisissä kirkon kanssa, katolisen kirkon kaikkein vähiten - kaikista maailman jumalista hän tunsi sympatiaa ainoastaan Bacchusta kohti - havaitsi hän hokevansa mielessään Ave Mariaa.
Timppa kuuli kuin usvan läpi käskevän äänen: "Nyt suutele minua!" Työntäessään kielensä Kumiamatsoonin suuhun Timppa huomasi, että...
…että tajuttomuus ei täysin suojaa kipupisteiltä, joita oli takaraivossa, nenässä, nivusissa ja Dominan suuhun erehtyneessä kielessä.
Epämukava olo palauttaa Timpan takaisin ikävään ja ahdistavaan valvemaailmaan. Nahkainen sohva liimautuu selkää vasten ja saa Timpan liikkuessa aikaan vaimeita maiskahteluja, jotka tuovat mieleen esipuberteetin ajan rakastumiset, suutelemiset ja ensimmäiset haparoivat seksikokeilut isoisän lampolassa. Lämmin pieni hyöky kropan läpi herättää hetkeksi vienon hymy Timpan sinisille, turvonneille huulille. Mutta pian jälleen levoton mieli harhailee ja huutaa tuskissaan kuin Jose Feliciano Jukolan viestin yöosuudella.
Voi perkele, mitä unia. Eihän sitä uskalla enää silmiä sulkea, tuumii Timppa ihmeissään yrittäen hetken aikaa olla räpäyttämättä silmiään. Tästä ei selviä kuin kunnon viinapaukulla. Väsynyt mies kävelee jääkaapille ja nappaa käteensä pullon, jossa on kirkasta, geelimäisesti väreilevää nestettä: Grappa di Campanaro, Feudi di San Igor. Timppaa aina hieman hymyilyttää etikettiin eksynyt painovirhe, vuosikertaa 2004, hah! En aikaisemmin tiennytkään, että Muurmanskissa pullotetaan Grappaa. Reilu loraus grogilasiin ja yhtä paljon olohuoneen pöydälle ja varpaille. Timppa nostaa lasia ja nuuhkaisee. Juoman huumaava tuoksu ei tuo mieleen etelä-italialaista trattoriaa, jossa valkopaitainen, verkkosukkainen Claudia hyräillen täyttää lasin, vaan haju tuo jostain syystä aivan väärän assosiaation, jossa rasvaiseen haalariin pukeutunut Sergei imeskelee palaneilta nailonalkkareilta haisevaa sikaria ja mielikuvan yläpuolella ulisevat suihkukoneet ja helikopterit, outoa! Samalla Timppa toisella kädellä pyyhkäisee roiskeet pöydän pinnalta, mutta neste oli jo ehtinyt polttaa teak-puuhun puolipallon muotoiset kolot. Lasi huulille, HÖRSCH ja raju karjaisu, jonka seurauksena huulten sisäpinnalla olleet, jo arpeutuneet haavat aukeavat ja kirvelevä neste ryhtyy polttamaan itselleen uutta reittiä - puolittain sokeana ulvova Timppa osuu jo kolmannella yrityksellä WC:n oviaukkoon. Pirun pahan makuista, mutta todella rajut kännit, huohottaa tärisevä ja yskivä Timppa peilin edessä. Olo kohenee rajusti ja suusta karkaa jopa pari vapauttavaa naurun hörähdystä. Tätä pitää saada lisää - ja paljon! Suun poltetta lieventää kipu varpaissa, joissa olevista parista pyöreästä kohdasta huomaa Timppa ihonpigmentin häipyneen.
Kääntäessään huulen peilin edessä ympäri hän huomaa repeämät ja kynsien alla on kuivunutta verta. Eihän sen leikkauksen jälkeen ole ollut verta kynsien alla? Ennen leikkausta oli kylläkin joka aamuinen inha rituaali pullauttaa tummaa viinirypäleterttua muistuttavat hemorroidit takaisin sisäpuolelle. Voi härttilöö, ovatko unet sittenkin totta, mistä nämä kaikki ruhjeet ovat tulleet? Epätietoisena ja apaattisine ajatuksineen hän kääntyy pytyn puoleen ja ryhtyy suihkuttamaan jarruraitoja pois pytyn reunasta. TÄMÄKIN VIELÄ, MIKSI MINÄ JA JUURI NYT! Timpan epätoivoinen, väreilevä huuto kaikuu pitkään pienessä kylpyhuoneessa, mutta se ei vie Timpan huomiota hänen kädessään olevasta pikkuystävästä, jonka ympärillä helottaa kirkkaanpunaisia renkaita.
- Perhanan Viipuri, perhanan Tamara! Se tinnerilasiin kastaminen ei sitten riittänytkään?! Läheisempi tarkastelu kertoo, että… tämähän on jotain saakelin… huulipunaa?! Mitä täällä on tapahtunut? Täältä pitää päästä äkkiä ulos. Ajatus naaraspuolisesta rukoilijasirkasta ja virnuilevasta Henkasta auttaa vaatteet päälle tavallista nopeammin. Grappapullo sujahtaa taskuun ja Timppa tuuppaa vauhdikkaasti ulko-oven auki pamauttaen sen voimalla suoraan postilaatikosta tirkistelevän pojan kasvoille.
- Vittuakos kyyläät, murisee Timppa ja nykäisee tokkuraisen pojan rinnuksista pystyyn.
- Joo, sitä punapukuista! Selittää poika ja heilauttaa käsillä ilmaan sellofiguurin.
- Poju, sinulla on nyt pahoja ongelmia, hönkäisee Timppa ja painaa otsansa kiinni pojun otsaan.
- Niin onkin, poika laskee leukansa rintaa vasten ja jatkaa …meidän äiskä varastaa rahaa työpaikaltaan Valintatalon kassalla!
- Täh, tuota mitä isäs… Häkeltyy Timppa ja on jo pahoillaan omasta turhan aggressiivisesta käytöksestään.
- Iskä on kappalainen ja bylsii rippikoululaisia.
- Olet siis Nousiaisen poika tuosta kuudennesta? Mene kotiin, äläkä puhu tästä asiasta kenellekään.
Tästä illastahan taitaa tulla melko tuottoisa, ajattelee Timppa piristyneenä ja loikkii portaita alaspäin povitaskun grappapullosta tukea pitäen.
seeyou@jäähalli
27.08.2003, 18:05
"Siskoni on domina" kuiskaa nainen mustassa kumipuvussa portaiden alapäässä. Timppa juoksee paniikissa ohi, Grappa-pullo huulillaan. Ei jumalauta, onko niitä toinenkin?
Ovi paukahtaa Timpan takana ja vihreään kumipukuun sonnustautunut neito tiedustelee: "Oletko nähnyt siskojani?"
Timppa tarkistaa, että mutka on vielä taskussa ja miettii mistä saisi lisää kuteja.
Ehdittyään kotvan päähän kotitalostaan Timppa kuulee vienoa laulantaa. Seireenit siellä Timpan ikkunassa hoilaavat fadoa. Timpan portugalintaito oli vähän ruosteessa, mutta hän kuvitteli erottavansa "... ja päät me pakattiin ... ennen kuin kakattiin..." Vielä pissakakkaleikkejäkin! Nyt alkaa totisesti riittää! Tungenko mutkan hanuriini vai leipäläpeeni?
Hetken aikaa harkittuaan Timppa keksii paremman ratkaisun - ei omaani, vaan Henkan. Mutta kumpaan? Osaamatta päättää ilman Bacchuksen apua, Timppa soittaa Henkalle: "Vittu, mulla on sulle asiaa. Nyt lähdet tuopille ja heti!"
Läheisessä kuppilassa Timppa tapaa Henkan...
(Tämä osio on kirjoitettu samalla periaatteella kuin koko tarinakin - kylässä olevan kaverini kanssa vuorotellen.)
Paitselo
19.06.2004, 21:45
Niin, tämä tarina ei ole viime kesän jälkeen saanut minkäänlaista jatkoa. Olisko jo aika tehdä jotakin tilanteen parantamiseksi? Nythän on taas kesä olevinaan, ja tuo topicci on kuitenkin Kesän murhamysteeri - jatkotarina...
Antakaa palaa.
Turambar
20.06.2004, 15:11
Viestin lähetti seeyou@jäähalli
"
Läheisessä kuppilassa Timppa tapaa Henkan...
Timppa lähestyi paikallisen räkälän ovea ja murhanhimo sai hänestä yhä pahemman otteen. Hän hypisteli vyönsä alla olevaa mutkaa ja päästeli lyhytä murahduksia kulkiessaan läpi yöllisen sateen synnyttämien suurien lätäköiden. Kaikki oli mennyt päin helvettiä todella kummallisella tavalla ja kuppilassa istuisi Henkka, joka oli siihen kaikkeen syyllinen.
Timppa tyhjensi grappapullon ja heitti sen kadulle olkansa yli. Hän astui baarin ovesta sisään ja näki heti ensimmäiseksi Henkan istumassa tiskillä. Timppa lähti harppomaan kohti Henkkaa miettien, miten hän saisi löylytettyä häntä niin tehokkaasti, että ehtisi satuttaa kunnolla ennen kuin lentää itse ulos kuppilasta. Hän nappasi tiskin päästä puolillaan olevan kossupullon ja kohotti sen häntä selin istuvaa henkan takana. Juuri kun Timppa oli iskemässä Henkalta tajun kankaalle, tämä kääntyi ja Timppa huomasi ettei se ollutkaan Henkka.
Liian myöhään.
Pullo särkyi tuntemattoman miehen päälakeen tärähtäessään ja Timppa kääntyi kannoillaan valmiina ryntäämään ulos ovesta. Sillä hetkellä Henkka astui sisälle baariin ja Timppa pysähtyi, vaikka poket olivatkin jo hänen kannoillaan.
"Sinä paskiainen, olet tuhonnut elämäni yhdessä yössä!!", hän huusi.
Timppa kohotti pistoolin kohti Henkkaa ja olisi varmaan laukaissut aseen, ellei Henkan takaa olisi tullut baariin samalla hetkellä kolme mustapukuista miestä. Yksi miehistä veti takkinsa alta esiin baseball-mailan, jolla hän kajautti hölmistynyttä Henkkaa niskaan. Henkka valahti tiedottomana maahan.
"Katsokaa, tuo pyssysankari on tyrmännyt Sergein.", sanoi yksi mustapukuisista miehistä venäläisellä aksentilla osoittaen baaritiskin edessä lojuvaa miestä, jota Timppa oli luullut Henkaksi.
"Nyt tulit päiviesi päähän, sitkeä pirulainen", sanoi keskimmäinen mustapukuinen mies ja veti esiin Magnum 44 revolverin.
Ase jo valmiiksi koholla Timppa latasi paniikki-laukauksen kohti baarin kattoa.Onnekseen kuti osui todella suuren ja massiivisen kattokruunun tyveen joka tuli alas todella ryminällä,jättäen alleen kaverin,joka osoitteli tuolla hirvittävällä tykillä Timppaa.
Sekasorron vallitessa Timppa pääsi baarin takaovelle jonka hän mursi hirvittävällä hyppytaklauksella ja alkoi hurja juoksu kohti yön pimeyttä,hullut garbaasit miltei kintereillä.
Timppa juoksi niin kovaa talon kulman takaa,että meinasi jäädä auton alle joka,jarrutti hurjasti juuri välttäen törmäyksen hölmistyneen Timpan kanssa.
"Hyppää sisään!" kuului ääni raollaan olevasta auton ikkunasta.
Hetken ympärilleen katseltuaan päätti Timppa valita auton vihamielisten hitmanien sijaan.. "Aja,aja,vittu!"komensi Timppa ja auto starttasi kumit ulvoen,vaikka sade oli vaan kiihtynyt.
"Moi,mä oon Sirpa.." tyttö sanoi alkukiihdytyksen jälkeen..
Paitselo
13.11.2004, 13:57
Timppa istui hytisten auton takapenkillä ja pani tyytyväisenä merkille, että autossa ei ainakaan näin äkkiseltään katsoen näkynyt yhtään irtonaisia iihmisen päitä.
Sitten Timppa haki auton taustapeilin välityksellä katsekontaktia Sirpaksi itsensä esitelleestä naisesta. Tämä autoa ajava nainen vaikutti ainakin takaapäin katsoen varsin viehättävältä. Hänellä tosin oli porkkanan punainen irokeesikampaus ja niskaan tatuoitu iso hakaristi, jonka alapuolella oli luku 666. Nainen myös haisi vahvasti ikäänkuin jalkahien ja munapierun yhdistelmältä. Hänellä oli hihaton musta verkkopaita lattarintaisen ylävartalonsa verhona ja hänen valtavat kainalokarvansa lepattivat auton tuuletuskanavista puskevassa ilmavirrassa. Muuten siis neito oli ihan viehättävä.
Timppa oli hämillään, mutta sai sentään sanotuksi:
- Moi vaan, mä olen Timppa ja mä olen hyvin suvaitsevainen. Mun mielestä maailmassa on ihan hyvin tilaa punkkareille, uusnatseille, lampipolyypeille, jalkasilsalle, ummetushäiriöille ja Tapparan faneille.
Silloin tämä Sirpa loi sen kaivatun katsekontaktin taustapeilin kautta. Sitten alkoi tapahtua erinäisiä asioita valtavalla nopeudella. Ensinnäkin Sirpa painoi jarrua varsin voimakkaasti ja tämän teon seurauksena auto lähti märällä tiellä sivuluisuun. Nainen hallitsi kuitenkin auton liikkeet hyvin, päinvastoin kuin takapenkillä holtittomasti kimpoileva Timppa.
Sitten auto pysähtyi.
Irokeesitukkainen nainen kääntyi penkillään oikealle kyljelleen ja tuijotti Timppaa jotenkin kiukkuisen näköisenä. Silloin Timppa huomasi, että naisella oli kaiken muun komistuksen lisäksi karkea parransänki poskissaan ja nenän alla, ja työnnettynä iso kuivamustekynä alahuulen läpi. Kynän varressa kimalteli teksti Go For It - Jokerit - Number One Hockey Team. Naisen suupielistä alkoi valua valkoista vaahtoa ja sitten hän sanoi tiukasti Timppaa silmiin katsoen:
- Vittuiletsä hä? Tiadoks, että Sirpalle ei vittuilla.
Sitten nainen yllättäen tempaisi oikean kätensä ylös - vei etusormen suuhunsa ja imi sitä himokkaasti kuola roiskuen. Sitten kuului märkä "plops" kun nainen veti sormen pois suustaan ja heristi syljestä kiiltelevää etusormeaan Timpan naaman edessä. Nainen sanoi:
- Et poju tiedäkkään millaisissa paikoissa tää sormi on vieraillut. Katsos mitä tää sormi tekee teikäläisen kaltaisille kusipäille.
Timppa katseli ihmeissään kun nainen vei hitaasti kätensä auton kojetaulua kohti ja painoi sitten limaa valuvalla etusormellaan vihreänä loistavaa nappulaa. Silloin Timppa huomasi ällistyksekseen, että auton iso kattoluukku takapenkin yläpuolella liukui sihisten auki. Sade piiskasi oitis autoon sisälle.
- Hei pane toi katto umpeen, Timppa ehti sanoa, ennenkuin naisen limainen sormi siirtyi vihreän nappulan vieressä olevan punaisen nappulan päälle - sitten sormi painoi sitä punaista nappulaa ja samalla hetkellä Timppa tajusi olevansa jonkin heittoistuimista kiinnostuneen hullun ämmän kyydissä. Tai siis hän oli ollut sellaisen kyydissä. Nyt Timppa halkoi sateista ilmaa syöksyen vauhdikkaasti ylöspäin auton takapenkki perseensä alla. Sitten fysiikan lakien mukaisesti Timppa lähti alaspäin (penkki oli lähtenyt alaspäin jo pari sekunnin murto-osaa aikaisemmin). Timppa ajatteli, että what goes up, must come down ja missä vidussa on mun laskuvarjo?
Siinä alaspäin pudotessaan Timppa ihmetteli, että miksi ihmeessä käpytikat lentävät tällaisessa rankkasateessa? Nimittäin yksi käpytikka oli takertunut tiukasti hänen nivusiinsa ja se takoi raivopäisesti terävällä nokallaan hänen kiveksiään.
Timppa ajatteli, että eipä tästä enää paljon voi touhu ikävämmäksi mennä, kun...
Jatkakaa, olkaa hyvät.
...hän jo rävähti kyljelleen ojaan, keskelle vanhoja hylättyjä polkupyörän raatoja.
Sirpa painoi kaasun pohjaan ja auton takavalot hävisivät horisonttiin. Timppa oli syvästi helpottunut siitä asiasta että Sirpa otti ja lähti, ja siitä että pääsi pois keskikaupungista Sirpan kyydillä, joten takaa-ajajista ei luulisi olevan pelkoa.
Timppa kokosi itsensä ojan pohjalta ja katsoi mitä hänestä oli jäljellä. Rotsi oli revennyt selästä melkein niskaan asti, sekä kaikki muut vaatteet olivat yltäpäältä kurassa, kiitos Sirpan valitseman laskeutumispaikan. Taskut Timppa käänsi tyhjiksi ja kuin ihmeen kaupalla löysi vielä kännykkänsä taskusta. Puhelin tosin oli sammunut ja kastunut, mutta Timppa tiesi että pienellä kuivattelulla sen saisi jälleen toimintaan. Mitään muuta taskuista ei enää löytynyt, lukuunottamatta edellisviikon kauppakuittia. Timppa teki nopeat tilannehavainnot ja päätteli olevansa kaupungista pois johtavan pikkutien varrella. Päivä oli jo hämärtynyt illaksi ja sadekin oli loppunut Timpan onneksi. Timppa näki loivan mäen päällä, tien laidassa, ladon ja päätti suunnata sinne tieltä hortoilemasta.
Kävellessään ladolle päin, Timppa ajatteli naisia joihin oli tutustunut. Vain hänen tuurillaan kohdataan kaupungin kaksi oudointa yksilöä. Tai punapukeista naista Timppa ei vieläkään osannut erottaa unesta, sen verran todelliselta se tuntui yhä. Sirpa taasen oli vaikuttanut etäisesti hänen enonsa saksanmaalaiselta mieskaverilta, joka oli lopuksi osoittautunut sukupuolettomaksi yksilöksi. Tai ainakin kaikki jutteli siitä niin. Sama mielikuva Sirpasta tuli Timpalle.
Hypätessään tieltä ojan yli penkereelle Timppa päätti että naiset saavat riittää vähäksi aikaa. Myös oudon laimeat kossut eilisillan baarissa tulivat mieleen. "Varmaan puolet vettä, sitä se viinaralli nykyään tekee, täytyyhän baarinkin jostain rahat saada" -Timppa mietti itsekseen, samalla kun saapui ladon ovelle.
Ovi narahti auki ja heinän vieno haju tulvi Timpan sieraimiin.
Timppa otti oven vierestä havaitsemansa taskulampun ja veti oven kiinni perässään. Taskulamppu oli kirkkaampi kuin Timppa luuli ja koko lato täyttyi valosta. Timppa huomasi että samassa naulakossa josta lampun otti roikkui kasa ilmeisesti ladon omistajan vaatteita. Timppa päätti lainata vaatekerran naulakosta itselleen. Vaatteet olivat noin parikymmentä vuotta vanhoja, mutta kuivia ja suurinpiirtein puhtaita. Ne kaksi ominaisuutta kelpasivat tällähetkellä Timpalle enemmän kuin omat hajonneet vaatteet. Kun vaattet olivat vaihdettu Timppa huomasi että taskulampun valo himmeni himmenemistään.
Lopulta Timppa seisoi pimeässä Ladossa ilman valoa, jonkun maamiehen vaatteet päällä. Timppa tuumasi mitä nyt tekisi, mutta koska olo alkoi koko ajan tuntua ladossa, sekä uusissa vaatteissaan kodikkaammalle, Timppa päätti jäädä yöksi latoon.
Illan pimeydessä Timppa kiersi ladon takaosaan ja kaivoi heiniin "pesän" itselleen. Lato oli vanha ja sen ulkolautojen välistä paistoi ulkoa jo kuun valo, luoden latoon hieman valoa. Ladon keskellä oli korkeahko heinäkasa, muuten lato oli tyhjä. Ruosteisen oven pielessä oli naulakko jossa oli jonkinverran vaatteita, mukaanlukien nyt Timpan omat märät vaatteet.
Timpan olo alkoi olla lämmin ja väsymys alkoi painaa, Timppa ei jaksanut vaivata päätään viimeaikojen asioilla vaan antoi unen viedä mennessään, tajuten itsekin että olisi syytä selvittää pää.
Timppa hytkähti hereille. Outo jylinä joka läheni, kuului ulkoa.
Lautojen raoista alkoi paistamaan auton valot. Auto pysähtyi ladon eteen ja Timppa tajusi että eletään varhaisaamun tunteja.
Ruosteinen ladon ovi tempaistiin auki, mutta Timppa ei nähnyt mitään koska ovi oli heinäkasan toisella puolen. Kuului raskas tömähys ja ruoste huusi jälleen. Ovi meni kiinni. Samalla kävi auton ovi ja auto kurvasi poispäin ladosta. Auton äänet vaimenivat sarastavaan aamuun. Ladosta ei kuulunut elonmerkkejä. Timppa tajusi että latoon oli heitetty jotain tai jokin. Timppa päätti poistaa varovasti heinät ympäriltään ja tarkistaa ladon ruosteisen ulko-oven puolen. Kylmyys oli aistittavissa heti heinistä lähdön jälkeen. Timppa hiipi heinäkasan reunaa ulko-ovea kohden. Ladossa oli sen verran pimeää, ettei siellä pystynyt hahmottamaan kuin ääriviivat esineistä. Onneksi taskulampun valo oli valaissut sen hetken, että Timppa tiesi nyt mihin suuntaisi.
Saavuttuaan ulko-oven luokse Timppa luuli aluksi että kaikki oli ennallaan, mutta siinä samassa hän huomasi.....
Paitselo
16.11.2004, 16:47
... siinä edessään maalattialla selällään rötköttävän ihmishahmon.
Timpalta pääsi paniikissa pieru ja hän tempaisi kämmenen suulleen, ettei olisi ruvennut huutamaan.
Timppa meni hiljaa hipsien lattialla makaavaa lähemmäksi. Oli aivan hiljaista. Ulkoa ei kuulunut mitään, eikä se hänen edessään makaava ihminenkään kovin eläväiseltä kuulostanut.
Sitten Timppa keräsi rohkeutensa, kumartui toisen polvensa varaan ja päätti kokeilla maassa makaavan pulssia ranteesta tai kaulalta. Hän hapuili vapisevin sormin hämärässä ladossa pötköttävän tyypin rannetta käteensä - pelästyi sitten aivan hillittömästi, kun hänen sormensa kohtasi rosoisen, karhean pinnan siinä missä olisi pitänyt olla ihmisen ranne.
Timppa kumartui alemmas ja huomasi tuijottavansa repaleisiin vanhoihin rääsyihin puettua linnunpelätintä - sen vaatteet oli täytetty ilmeisesti oljilla ja kaikenlaisilla lumpuilla. Läheltä katsoen Timppa huomasi, että pelättimen pää muodostui vanhasta nailonsukasta, joka oli tungettu täyteen jotakin kangasta - naamaan oli ommeltu värikkäistä huopasuikaleista silmät, nenä ja suu. Jopa korvatkin oli vaivauduttu tekemään samaisesta huovasta ja komistuksen kruunasi päähän työnnetty vanha oranssinen Hankkijan lippalakki.
Timppa huokaisi helpotuksesta. Hän raotti ladon ovea ja huomasi pettymyksekseen, että taas oli alkanut sataa vettä. Niimpä hän tempaisi sen oranssisen lippiksen linnunpelättimen "kutreilta" ja laittoi sen päähänsä - näin saisi hänen himmeä kupolinsa sateelta edes hieman suojaa.
Timppa astui ulos ja katseli ympärilleen. Hän huomasi pellon takana, metsän reunassa noin puolen kilometrin päässä häämöttävän tyypillisen suomalaisen maatalon. Hän päätti lähteä lampsimaan sinne ja pyytää paikallisilta heinähatuilta lainaksi puhelinta, että voisi soittaa itselleen vaikkapa taksin lähimmälle pankkiautomaatille.
Timppa sitten käveli ne ladosta löydetyt ryysyt päällään, Hankkijan lippis mediaseksikkäästi lippa taaksepäin osoittaen, soratietä pitkin taloa kohti. Sade ropisi hiljalleen tielle kertyviin lätäköihin ja Timppa tuijotti ajatuksissaan alaspäin siinä kävellessään ja kuraisia lammikoita kengillään roiskuttaessaan. Olisi ehkä kannattanut katsella eteenpäin, nimittäin eteenpäin tähyilemällä hän ehkä olisi havainnut häntä kohti syöksyvän ison koiran hieman aikaisemmin. Timppa havahtui ärinään ja murinaan, ja nosti katsettaan ylöspäin. Hän huomasi edessään soratiellä, noin kahdenkymmenen metrin päässä itsestään, hampaat irvessä kohti syöksyvän suden näköisen otuksen. Se murisi ja sen pitkäkuonoinen naama näytti kaikkea muuta kuin ystävälliseltä.
Timpan säännöllisesti toimiva suoli teki jälleen epäsäännöllisen tempun. Hän ei kuitenkaan ehtinyt pohtia housujensa sisällä takareittä pitkin roiskuvan tuotoksen syntyjä syviä, vaan hän pälyili kuumeisesti joka puolelle, löytääkseen jonkinlaisen pakopaikan ja suojan tuolta lujaa lähestyvältä hirviöltä.
Soratien vieressä pelolla oli vanha Massey-Ferguson traktori. Traktorille oli matkaa ehkä noin kymmenen metriä - upottavalla, liejuisella pellolla. Timppa ei kahta kertaa silloin miettinyt, vaan ampaisi juoksuun tuota punavalkoista työkonetta kohti.
Pelto oli sateen jäljiltä todella niljakkaan pehmeä, eikä Timppa ehtinyt ottaa kuin viitisen juoksuaskelta, ennenkuin hän kaatui turvalleen pahalta haisevaan kuraan. Mieli kauhusta kankeana hän kääntyi vaivalloisesti selälleen - ei kuitenkaan pystynyt nousemaan ylös. Hän huomioi hajamielisesti, että kummatkin hänen kenkänsä olivat kadonneet upottavaan maahan. Niinpä hän paljain, kuraisin jaloin heilui ja räpiköi siinä selällään - ja katseli miten raivopäisen näköinen koira, isoja torahampaitaan kirskutellen, lähestyi häntä nyt varovaisesti liikkuen, matalana hiipien. Koira ei juossut enää, sen ei tarvinnut, sillä se tiesi että saalis on nyt valmis.
Koira pysähtyi metrin päähän Timpan jaloista. Timppa oli täysin lamaantunut, eikä hän pystynyt muuhun kuin tuijottamaan avuttomana koiraa silmiin. Silloin karvaturri Timpan ällistykseksi istui kuraiselle pellolle, aivan siihen hänen jalkojensa eteen. Koira taivutti pörröistä, lihaksikasta kaulaansa taaksepäin ja rupesi ulvomaan sielua riipivällä volyymillä.
Sitten koira vaimeni ja jäi tuijottamaan Timpan varpaita. Jos Timppa liikahti hiemankin, niin seurauksena oli välittömästi pahanenteistä murinaa ja torahampaitten paljastelua.
Timppa oli maannut siinä ehkä noin kymmenen minuuttia, kun hän kuuli auton lähestyvän soratietä pitkin...
Paitselo
23.08.2005, 19:30
... jatkuuko tämä?
Timppa oli maannut siinä ehkä noin kymmenen minuuttia, kun hän kuuli auton lähestyvän soratietä pitkin...
...Kuka perkele sieltä nyt tulee, ajatteli Timppa kauhuissaan. Samalla auto pysähtyi ja ajovalojen kelmeä valo sokaisi hänen näkökenttänsä. Timppa kuuli kuinka joku astui ulos autosta. Timppa viritti kuulonsa äärimmilleen, mutta ei enää erottanut muuta kuin dieselmoottorin tasaisen naksutuksen. Timppa tunsi että häntä tarkkailtiin, vaikkei valoa vasten nähnytkään muuta kuin tuon verenhimoisen otuksen. Äkkiä Timpan nenä erotti mudanhajun seasta sikarin viettelevän tuoksun. Perkele, joku poltti vaniljasikaria ja juuri samaa merkkiä mitä hän ja Henkka yleensä polttelivat ruotsinlaivalla. Askelia, -nyt Timppa saattoi nähdä suurikokoisen hahmon lähestyvän ajovalojen suunnasta.
"Kuka sinä olet ja mitä sinä teet minun maillani?" kysyi hahmo painokkaasti. "Olen Timppa ja pakenen murhaajia" -Timppa sopersi. "Vai murhaajia, tätäkö se avohoitopaikkojen lisääminen teettää?" vastasi hahmo. "en puhu paskaa, tämä koko päivä on ollut yhtä helvettiä..." Timppa sönkkäsi. "No oli miten oli, mutta nyt nouset ylös sieltä mudasta" sanoi hahmo ja tarttui samalla voimakkaasti kiinni Timppaan. Yhdellä riuhtaisulla Timppa oli taas pystyssä. Timppa pälyili hahmoa joka oli verhoutunut keltaiseen sadetakkiin ja haisaappaisiin. Hän ei nähnyt miehen kasvoja, koska ne olivat hupun peitossa. "Pöllitkö nuo kuteet tuolta ladosta" hahmo kysyi. Timppa nyökkäsi nolona. "Perkele, sulla täytyy olla tosi hätä kyseessä. Mutta nyt lähdetään kartanolle selvittämään tämä juttu" hahmo jatkoi. Timppa nyökkäsi toistamiseen ja seurasi häntä autolle. Tuo suden ja koiran välimuoto hyppäsi ketterästi Toyota Hiluxin lavalle. Hiluxin sisävalo oli rikki ja Timppa ei edelleenkään nähnyt miehen kasvoja.
"Mun nimi on muuten Jorma" mies murahti ja painoi samalla kaasua. Auto saapui maatalon pihalle, mutta jatkoikin matkaa puiden lomitse syvemmälle metsään. Äkkiä Timppa huomasi, että he saapuivat suuren kartanon pihalle. Kartanon takana kohosi jyrkkä kallio ja vasemmalla puolella näkyi pieni lampi. Mikä helvetin paikka tälläinen on ja näin lähellä keskustaa, mietti Timppa. Piha oli täysin kivetetty ja Timppa havaitsi vanhalla kivimiehen silmällään, että se oli tehty ammattitaidolla. Vaalean betonikiven hallitseman pihan keskellä oli punaista perinnekiveä, kuin juoksuratana. Radan toisessa päässä seisoi jättiläismäinen hahmo kultainen keihäs kädessään. Tuo pronssinen veistos oli kuin kreikkalainen adonis, mutta jotain tuttuakin siinä oli. Voisiko se olla...
…Poseidonia esittävä patsas? Ei, ei tässä ole mitään järkeä. Miksi jollakin toukojäärällä olisi pihallaan Poseidonin patsas. Kun auto lähestyi patsasta, niin Timppa kykeni erottamaan sen äärirajat paremmin. Kyse oli huomattavasti Poseidonia hintelämmästä hahmosta, ja keihäskin osoittautui ylös kohotetuksi lasiksi. Itse Leninhän siinä skoolasi vallankumoukselle. Mutta nyt asiaan liittyvä hämmästys vain suureni entisestään. Ajatustyö jäi kuitenkin kesken, kun Timppa repäistiin rajusti pihakivetykselle. Venäjänkieliset käskyt singahtelivat ja valonheittimet kohdistuivat tulijoihin. Mitä vittua tämä on, Timppa mietti. Valokeilojen äärirajoilla näkyi hämärästi pätkä verkkoaitaa ja muutama aseistettu vartija. Taustalta kuului heikkoa koirien haukuntaa ja vaimeaa helikopterin säksätystä. Voihan Venäjä, Timppa mietti osuvasti. Tämä on selvästi jonkinlainen harjoituskeskus.
Timppa raahattiin jaloista sisälle ja hänen otsaluunsa laski portaiden lukumääräksi seitsemäntoista. Luovuttaessaan kasi etuhammastaan kynnyslistalle, hän arveli päässeensä eteisen puolelle. Siitä matka jatkui ikuisuudelta tuntuvan ajan pitkin hallin käytävää. Hänen kasvonsa hioutuivat raahauksen seurauksena pitkin käytävän lakattua tammiparkettia ja polttava tuska oli ylittänyt sietorajan jo aikoja sitten, kun hänet lopulta heitettiin sohvalle. ”Tämäpä miellyttävä yhteensattuma”, kuului Sergein kylmä ääni. ”Tervetuloa vaatimattomaan majapaikkaani”. ”Haisshta shinä rysshä pitkhä passhka”, vastasi Timppa harventuneen purukalustonsa välistä Sergein tervetuliaistoivotuksiin. ”Meillähän oli jo juttua siitä kymppitonnista, jonka olet velkaa” jatkoi Sergei juttutuokiota. ”Kukaan ei välitä naisia alueellani ilman provikoita, ei edes siskoaan, kuten sinä sairas kusipää”, Sergei jatkoi yhä tiukempaan äänensävyyn”. ”Kuvittelitko tosiaan, ettet jää kiinni?” Ei, ei Timppa luullut. Hän kävi vain liian ahneeksi ja ajatteli pitää kaikki rahat itsellään. Unelma rivitalon pätkästä, farmariautosta ja kultaisesta noutajasta oli vahvempi, kuin pelko Sergein toimenpiteistä. Nyt hän tekisi toisenlaisen valinnan, jos voisi palata ajassa taaksepäin.
Huoneessa oli Timpan lisäksi kaksi henkilöä, Sergei ja vartija. Molempien päälakea koristi valtava avohaava. Nyt Timppa kykeni yhdistelemään tapahtumia ja hänen muistikuvansa palasivat kapakan tapahtumiin. siellä hän oli iskenyt Sergeitä pullolla päähän ja ampunut kattokruunun yhden vartijan niskaan. Kyseessä on siis pakko olla sama veijari. ”Pikku tapaturma parranajon yhteydessä vai?”, kysyi Timppa. ”Et sinäkään varsinaisesti tällä hetkellä miltään Richard Gereltä näytä”, vastasi Sergei ja latasi potkun suoraan Timpan ristiselkään. Potku osui aseeseen, joka oli ollut Timpan housunkauluksen ja paidan alla kätkössä. Ase tippui kolahtaen parketille ja aika tuntui pysähtyvän. Sitten kaikki kolme syöksyivät samalla hetkellä kohti käsiasetta…
seeyou@jäähalli
27.08.2005, 01:53
Timppa saa mutkan käsiinsä ja ajattelee jo laittavansa ryssät kylmiksi, kunnes muistaa, että kuteja ei enää ole. Onnekseen muistaa, ja tiedostaa, että slobot eivät sitä tiedä.
Timppa heiluttaa asetta ja peruuttaa varovaisesti kohti lattialla olevaa kännykkää. Kännykkään käsiksi päästyään Timppa soittaa poliisille: "Tulkaa tänne heti!! Mafia on tappamassa minua!" Poliisin päivystäjä kysyy: "Missä olette?"
Timppa ei ehdi vastaamaan, Sergei riistää puhelimen ja vastaa poliisille: "Timppa o hjumalassa. Vaara hjalutus." Poliisi ei kuitenkaan usko, vaan kysyy Sergeiltä: "Missä olette?". Sergei lopettaa puhelun siihen.
Poliisi on kuitenkin saanut puhelun paikannettua. Noin puolen tunnin päästä paikalle saapuva partio löytää pahoinpidellyn Timpan makaamassa vatsallaan, selkänsä päällä lappu, et tjule mun reviirille, t. Sergei
vBulletin v3.8.6, Copyright ©2000-2013, Jelsoft Enterprises Ltd.