Imitaattorit.

[Eino_Mies]

Enpä muista että JA:ssa olisi tätä aihetta käsitelty ennen, joten Joonas Hytösen shown innoittamana avasin imitaattoreille omistetun viestiketjun. Tässä ohjelmassahan Jarkko Tamminen vetää muutaman minuutin pätkiä matkien tunnettuja suomalaisia. Ekassa syksyn jaksossa hän esiintyi Mika Salona, seuraavassa imitoinnin kohde oli Jari Litmanen ja viimeisimmässä jaksossa osansa saivat Timo T.A. Mikkonen ja Marco Bjurström.

Suomessa on kautta aikojen ollut taitavia imitaattoreita, joista Reijo Salminen on ollut alan uranuurtaja. Myös näyttelijä Jukka Puotilalla on erinomainen muuntautumiskyky. Etenkin Puotilan esittämä Spede oli niitä parhaimpia rooleja. Juha Laitilan, Joonas Myllyveräjän ja Jukka Laaksosen Huuliveikot sisälsi paljon loistavia imitaatioita. Myös Jope Ruonansuu osaa matkia muutamia julkkiksia taitavasti. Ja Itse Valtiaat ohjelman äänistä vastaavat Mika Ala-Panula ja Heikki Hilander osaavat apinoida tunnettujen suomalaisten puhetyylejä.

Hyvin toteutettuna imitointi on sellainen taiteenlaji joka nostattaa yleisölle hymyn huulille miltei aina. Eikä pelkästään se puheen ja äänen jäljittely, vaan myös imitoitavan fyysisen olemuksen korostaminen on vaativaa esittäjälleen, mutta onnistuessaan todella hienoa viihdettä. Toisaalta nykyään esim Andy McCoyn matkiminen ei hirveästi jaksa naurattaa sillä hänen puhetapansa ja esiintymisensä jäljittely on suhteellisen helppoa ja Andy on ikäänkuin kulutettu puhki tällä rintamalla. Mutta esim Jarkko Tammisella tuntuu olevan repertuaarissaan paljon hahmoja joilla hän pystyy hauskuuttaamaan yleisö.

Minä en yritä matkia ketään vaan päätän tämän täältä tähän!

[Maple Leaf]

Imitaatiohan on sikäli mielenkiintoinen taiteenlaji, että Suomessa tuntuu vielä usein riittävän se, että imitaattori osaa hahmonsa teknisesti hyvin. Jarkosta tekee mielenkiintoisen se, että hän selvästi yrittää teknisen osaamisen lisäksi liittää juttuihin ajankohtaisuutta ja sisältöä eli nostaa imitaation pelkästä taitavasta tempusta ironiaksi ja satiiriksi ja niin edelleen. Se on hyvä tie!

[Mr.Big]

Hieno taiteenlaji.

Tässä on sellainen taidemuoto, joka vaatii todella paljon. Jos aiot imitoida jotakuta, on sinun tarkkailtava ja tutkittava tyyppiä todella paljon. Eleet, äänenpainot, maneerit, murre jne muodostavat yhteensä sellaisen kokonaisuuden jota on todella vaikea oppia.

Nämä taiturit opettelevat vielä kymmeniä henkilöitä.
Useimmiten hahmot ovat todellakin selvästi havainnoitavissa ja siitä ammattilaisen tunnistaa. Ei tarvitse selittää kuka on kysymyksessä.

Murteet ovat varmasti vaikein osa-alue. Ko Jarkko Tamminen jäi kerran helposti kiinni laivalla. En uskonut sekuntiakaan hänen Pertti Salovaara -imitaatiotaan, kun murre ei mennyt kohdalleen. Muiden murrealueitten ihmisille meni täydestä. Varmaankin kirjakieltä puhuvat matkittavat ovat helpoimpia. Niitä vaan löytyy harvoin.

Taidemuoto muiden joukossa. Ei taatusti helpoimmasta päästä.

[Senior]

Viestin lähetti Mr.Big
Hieno taiteenlaji.

Tässä on sellainen taidemuoto, joka vaatii todella paljon. Jos aiot imitoida jotakuta, on sinun tarkkailtava ja tutkittava tyyppiä todella paljon. Eleet, äänenpainot, maneerit, murre jne muodostavat yhteensä sellaisen kokonaisuuden jota on todella vaikea oppia.

Nämä taiturit opettelevat vielä kymmeniä henkilöitä.
Useimmiten hahmot ovat todellakin selvästi havainnoitavissa ja siitä ammattilaisen tunnistaa. Ei tarvitse selittää kuka on kysymyksessä.



Täsmälleen oikein, Mr.Big!

Olen ollut tilausuudessa kuulla useasti Jukka Puotilaa yritys/juhlatilaisuuksissa. Hemmo laittaa astetta painavampaa tarinaa, kuin TV:ssä. Pidän alan ykkösmiehenä. Jaksaa vuodesta toiseen. Eräässäkin häätilaisuudessa otti salaa selvää hääparin taustoista ja tekemisistä ja sotki niitä sopivasti muuhun jutusteluun. Yleisö nauroi vedet silmissä! Jäi vielä paukulle juhlaväen keskuuteen eikä pitänyt kiirettä häipyä paikalta. Imitaattoreiden isä. Pitää itse Jarkko Tammista kyvykkäimpänä uudesta polvesta. Hyvä Jarkko onkin.

Imitaattoreilla ei tosiaan riitä, että osaa puhua toisen äänellä. Tapahtumien ja uutisten jatkuva seuranta on yksi elementti, mitä ammattihemmo tekee ja tuo niitä tuoreeltaan tarinointiinsa.

Hatunnosto imitaattorien ammattikunnalle täältä.

[Oloneuvos]

Nousee pipo päästä täälläkin. Puhelinvastaajani vietistä vastuussa oleva Mika Ala-Panula on huippuhemmo omalla alallaan. Hyvän imitaattorin ammattitaitoon kuuluu ilman muuta paitsi kyky imitoida uskottavasti, myös rikas mielikuvitus.

[Paitselo]

Kaksi vuotta sitten Jarkko Tamminen oli esiintymässä meikäläisen työpaikan pikkujouluissa ja miehen esitys oli kyllä hulvaton. Hän tuli ensin paikalle Aira Samulinin "hahmossa"... yritti opettaa letkajenkkaa ja twistiä. Hän veti myös sellaisen ällistyttävän "potpurrin"... oli olevinaan tv:n uutisten lukija, joka luki sen hetken päivänpolttavia uutisia... siten että miehen "hahmo" vaihtui siinä lukiessa hirveellä vauhdilla. Muistaakseni ensin hän oli Heikki Kahila ja sitten rupesi tapahtumaan. Esille pukkasi Spede, Marja-Liisa Kirvesniemi, Ensio Itkonen, Jörn Donner, Niilo Tarvajärvi, Hannu Karpo ym. ja kaikki tapahtui kamalalla vauhdilla.

Juha Laitila on myös tietyissä hahmoissa aivan yliveto. Varsinkin Juhan Sakari Kuosmanen on enemmän Kuosmanen kuin Kuosmanen itse. Ja kyllä se Ahtisaarikin, peijoona vieköön, häneltä menee nappiin.
Juhalla on jotenkin sellainen ovela olemus, että miehestä näkee jo päälle päin sisuksissa muhivan valtavan peruskohinan. Harmi muuten, että ainakaan noissa tv-ohjelmissa Laitila ei ole pahemmin väläytellyt laulajan ja kitaristin taitojaan. Mies nimittäin pystyy myös vetämään oikein kunnon paatoksella Elvis Presleyn balladeja, Louis Armstrongia tai Esa Pakarisen Lentävä Kalakukko-juttuja... niin ja tietenkin S.Kuosmasta.

Kateeksi käy. Nimittäin meikäläiseltä onnistuu vain nämä:
- Marja-Liisa Kirvesniemi
- Marko Bjurström
- Jussi Jurkka
- Andy MacCoy
- A.Kallialan tyyppinen korskea mustalais-saundi "Arviiiidiii"...
- ruisrääkkä joka puolustaa pesää variksien hyökkäykseltä

EDIT: Anteeksi, ruisrääkkä unohtui

[Dave]

Jarkko Tamminen on alusta asti käsittänyt hyvin imitaatiohommien ytimen. Se on stand-up -komiikan laji ja toimii parhaiten silloin kun esiintyjä on lavaolosuhteissa ja pommittaa juttujaan sopivan rivakkaan tahtiin. Juttujen tulee ytimekkäitä. Katsojan tulee tunnistaa hahmo eleistä ja puheesta, maskeerausta ei oikea imitaattori tarvitse.

Ihmettelen miten sinänsä ihan hyvä imitaattori Jukka Puotila on tehnyt niinkin tökeröitä tv-ohjelmia, kuin on tehnyt. Onko se hauskaa, että Puotila maskeerataan Esko Ahon näköiseksi ja sitten hän lässyttää 5 minuuttia niitä näitä? Ei ole. Taannoisen imitaattoribuumin aikana mm. Aake Kalliala ja Pirkka-Pekka Petelius ryhtyivät imitaattoreiksi, vaikkeivät sellaisia olekaan. Tällöin koko homma perustui maskeeraukseen, eikä mihinkään muuhun. Hyi.

[Arnold]

Itse hurahdin pienimuotoiseen imitoinnin pariin lukiossa, kun tutustuin yhteen kaveriin, josta tulikin sitten todella hyvä kaveri. Aiemmin oli vain hieman jotain julkkiksia omaksi ilokseni "treenannut", mutta lukiossa tämän kaverini kanssa innostuimme myös opettajista. Opettajaimitaatiot olivat mukavia ja hauskoja, ja niitä oli kiva esittää omaluokkalaisille. Paras oli kun tarkoituksemme oli tehdä erääseen kouluaineeseen video, jossa seikkailevat opettajat lukiostamme. Lopulta video ei päässyt kouluesitykseen saakka, koska jätimme leikin sikseen. Silti saimme kuvanauhaa noin puolen tunnin verran ja kyllähän sitä on vielä jälkeenpäin naureskella kuvailuamme muun muassa Porin lentoasemalta.

Nykyään ei enää jaksa niin innostua imitoinnista. Enkä todellakaan tarkoita, että omat imitoinnit olisivat olleet mitään Puotilan ja kumppaneiden luokkaa, mutta omaksi iloksemme huomasimme ainakin osaavamme jonkin verran vetää tiettyjä hahmoja. Hjallis oli jostain syystä suurin suosikkini, heh. Puotilaa pidän yhtenä parhaimmista viihdetaiteijoista Suomessa imitoinnin takia. Tammisen Jarkko on todella hyvä ja lupaava oppipoika, joka on siis ollut myös itsensä Puotilan opissa. Aina tulee katseltua ohjelmia, joissa on vieraana tai esiintymässä joku imitaattori.

Kaiken huippu oli aikoinaan lukiossa jollain viestintäkurssilla, kun opettaja sanoi, että ei hän ihmettele yhtään, että minulla saattaisi olla jotain taipumista imitointiin. Syyksi hän ilmoitti, että ääneni olisi siihen sopiva. Heh, mielenkiintoinen kommentti, mutta kai hän tiesi mistä puhui. Esimerkiksi lukiossa ei todellakaan kaikki meidän luokkalaiset osanneet matkia yhtään joitain tiettyjä opettajia, joilla oli erittäin persoonallinen ja helposti matkittava ääni. Kai se sitten tavallaan on jotenkin taitolaji?

Matkikaa ihmiset, se on kivaa!

[Baritoni]

Kaikkia varmasti kiinnostaa:

Jos joku tepsi- tai kärppäfani tuntee KTM Elias Oikarisen vm. -73, niin meitsi on maailman paras imitoimaan häntä. Lisäksi imitoin varsin aidosti tankki tyhjänä olevan ruohonleikkurin käynnistysyritystä.

B

ps. Yhdelle HPK-kaverilleni olen erittäin kateellinen. Hän osaa kuulostaa Raimo Helmiseltä enemmän kuin Raipe itse.

[V-man]

Muistaako kukaan Kettusen aka Markus Kajon määritelmää imitoinnista? Se oli jotain tyyliin "Imitointi on sitä kun Jukka Puotila yrittää kuullostaa Juha Laitilalta joka matkii Jarkko Tammista".

[Miksu00]

Viimeisimmässä Hytösessä Tamminen imitoi ja näytteli kyllä hyvin T.Halosta, pienessä oluessa sitä tuli "hieman" naurettua.