Gallup : järkyttävin jääkiekkomuistonne ? [Arkisto]

View Full Version : Gallup : järkyttävin jääkiekkomuistonne ?

KlapKlap

28.02.2001, 10:46

Oma top-3 ehdottomasti
 
 1. Veikko epäonnistuu Milanon MM-kisojen rankkarissa
 2. Veikko epäonnistuu Milanon MM-kisojen rankkarissa
 3. Veikko epäonnistuu Milanon MM-kisojen rankkarissa
 
 Seuraavana yönä ei nukuttu ja porukassa surkuttelimme tapahtunutta usean kossupullon voimin! <IMG SRC="http://www.jatkoaika.com/keskustelu/images/smiles/icon_frown.gif"><IMG SRC="http://www.jatkoaika.com/keskustelu/images/smiles/icon_frown.gif"><IMG SRC="http://www.jatkoaika.com/keskustelu/images/smiles/icon_frown.gif"><IMG SRC="http://www.jatkoaika.com/keskustelu/images/smiles/icon_frown.gif">
 [addsig]

JanJ

28.02.2001, 10:54

Kyllä se on se kun Otevrelin leuka osuu vastapuolen pelaajan polveen.
 Pää kiertyy yli normaalin liikeradan ja seurauksena neliraajahalvaus.

polvipetteri

28.02.2001, 10:56

Eiköhän JanJ sanonut kaiken mitä tämän otsikon alle tarvitsee kirjoittaa. Jääkiekko on kuitenkin vain peli.

bystander

28.02.2001, 11:05

Minulla taas tulee mieleen IFK-Jokerit -ottelu muutamien vuosien takaa, jolloin Simo Saarinen sai pahan silmävamman.
 
 Tilanne meni muistaakseni jotakuinkin niin, että Simppa heittäytyi jokeripelaajan laukauksen eteen - naama edellä, kuinkas muuten - ja sai kiekon naamaan, jonnekin silmän seutuville.
 
 Kiekon lisäksi tilanteen vaarallisuutta lisäsi auenneeseen silmäkulmaan jotenkin eksynyt lasikutisäie, joka tietenkin aiheutti tulehduksen. Liekö tuo laukojan mailan lavasta vai mistä sinne joutunut.
 
 Joka tapauksessa ilkeää katsottavaa oli Saarisen silmäkulma, ja oikeastaan koko naamakin. Mutta niin vain onneksi tuostakin selvittiin ilman pahempaa loukkaantumista.
 
 
 Kautta, jolloin tämä tapahtui en nyt millään jaksa muistaa.
 
 
 
 Ja ei kiitos, en halua lukea mitään puusilmävitsejä Saarisesta tässä yhteydessä, sen verran pyhä IFK-ikoni Simppa minulle on.[addsig]

28.02.2001, 11:21

Tämän kauden kolme kamalinta:
 
 1. Nikko/Ojanen: hirveää katsottavaa, onneksi Jannen silmä parantui.
 2. Virtanen/Uhlbäck: \" \" Siinä vaiheessa kun Jaskaa paareilla vietiin niin tosissaan pelotti. Onneksi tapasin Jaskan jo muutama päivä tapauksen jälkeen henk. koht jolloin helpotuin kun mitään pahempaa ei ollut sattunut.
 3. Se tapaus LänsiAuto-Areenalla jossa Koivunen loukkaantui Bluesin oman pelaajan ollessa osallisena tilanteeseen. Koko halli hiljeni ja oli pitkään aikaa hiljaista ja vähemmästäkin.

Kiekko-Antti

28.02.2001, 11:30

TM kanssa samaa mieltä. Itseäni tällä kaudella näkemissä peleissä on säikäyttänyt eniten juuri tuo Koivusen niskaan kohdistunut isku, joka tuli törmäysessä Frank Banhamiin. Hallissa oli hetken haudan hiljaista. Kyllä kai nuo loukkaantumiset niitä kaikkein ikävimpiä kiekkomuistoja ovat aina.
 
 Toki nuo Ruotsi-Suomi matsien tappiot kaiveltaa mieltä, mutta se on vain peliä ja tappio on kuitattavissa takaisin seuraavissa MM-kisoissa. Pahat loukkaantumiset sen sijaan vaivaavat urheilijaa hänen koko lopun elämänsä ajan, tässä on se suuri ero!

Espoon Siniset

28.02.2001, 11:32

Espoosta kolme kamalinta:
 
 1. Rami Alanko taklasi Peter Högardhin päin laitaa, kun K-Espoo johti 3-1. Peli sekosi siihen ja HPK vei voiton lopulta 3-4. Espoon kausi loppui siihen.
 
 2. LänsiAuto Areenan avausottelu, kun Mikko Ruutu yritti taklata Ruuttua, mutta törmäsi itse pää edellä laitaan ja jäi tajuttomana jäähän.
 
 3. Toni Koivusen loukkaantuminen tällä kaudella, josta TM jo mainitsikin.

Stolk-2

28.02.2001, 12:27

Aika karsea oli Selänteen jalan katkeaminen Jyppi (?) pelissä. Jalka sojoitti epäluonnollisessa asennossa. Toinen tilanne mikä oli kauhea, oli kun Italian liigassa toinen huitaisi toista pelaajaa rintaan, niin että vastaanottava pelaaja kuoli (näin tv:stä). Kolmas mitä en nähnyt oli, mutta luin tapauksesta, oli se kun joku divari pelaaja kuoli verenvuotoon Ruotsissa. Vastustajan luistin osui kaula valtimoon. Ja viimeisenä oli Veivon halvaantuminen. Puuntakaa taklaus, jota hän ei osannut odottaa. Että eiköhän tossa ole riittävästi.

Designer

28.02.2001, 12:31

Espoon Siniset: Muistatko tuota taklausta tarkemmin, eli kävikö Högardhille mitenkään ja saiko Alanko minuutteja? Kysyn siksi, koska vähän aika sitten juttelimme yhden Bluesia kannattavan kaverini kanssa tuosta tilanteesta emmekä tarkkaan muistaneet, mitä seurauksia siitä oli. Toki joku muukin saa kertoa, jos muistaa.
 [addsig]

rafalski

28.02.2001, 12:42

Saarisen loukkaantuminen muuten aiheutui laukojan (Törmänen) lavan heilahtamisesta Saarista lärviin, eikä kiekosta... Törmänen sai tilanteesta jopa ulosajon, vaikka tilanne selkeä vahinko olikin.

Zauli

28.02.2001, 13:00

Tietenkin toi Otevrelin loukkaantuminen kirpaisi syvälle. Kaveri oli yksi taitavimmista kiekkoilijoista mitä Porissa on koskaan nähty.
 
 1991 MM kisoissa ratkaiseva ottelu Jenkkejä vastaan, Markus Ketterer hörpää Jenkki pelaajan(ne muista kuka oli) laukauksen siniseltä ilman maskia ja Suomi putosi jatkosta. Olin silloin vielä aika nuori ja otin tapauksen todella raskaasti, tuli oikein tippa silmään ja kirosin Kettererin alimpaan helvettiin.

velho

28.02.2001, 13:06

Muistuu mieleen Allu Lähteenmäen silmitön hyökkäys Jokereiden tuntemattoman, muistaakseni Lampinen-nimisen A-junnun päälle muistaakseni kaudella 83-84. Allu löi poikittaisella mailalla Lampista suuhun (kiekkoa ei ollut mailla eikä halmeilla). Lampiselta meni heti monta hammasta ja leukaluu katkesi. Eikä tämäkään riittänyt Lähteenmäelle, joka hyppäsi istumaan jäässä selällään makaavan Lampisen päälle ja ryhtyi takomaan paljain nyrkein jo valmiiksi mailalla rikki hakattuja kasvoja. Se oli tosi kuvottavaa! Syy Lähteenmäen raivoon oli kuulemma se, että Lampinen oli vähän aikaisemmin taklannut Simo Saarista. Olikohan Allu jo tuolloin mömmöjen vaikutuksen alaisena? Niinkuin nyt ei kaikkien kunnioittama Simo olisi halutessaan voinut kostaa itsekin! No tästä jälkipyykki pestiin toki oikeudessa. Minua ihmetyttää, miksi suuresti arvostamani Frank Moberg edelleenkin jaksaa vähätellä ko. tapausta.
 
 Toinen kauhea muisto on muistaakseni kauden 89-90 SM-liigan ottelusta Jokerit-JyPHT, jossa Teemu Selänteen jalka katkesi, niinkuin joku on jo tuolla aiemmin muistellut. Kyseessä oli tahaton tilanne laidan lähellä, jossa Teemu kaatui yhdessä erittäin kookkaan ja lihavan pakin kanssa jääden alimmaiseksi. Hänen jalkansa jäi sopivasti tuon läskin takaliston alle ja napsahti poikki kuin tulitikku. Pakin nimi oli muistaakseni Kuha. [addsig]

Taze

28.02.2001, 13:08

<TABLE BORDER=0 ALIGN=CENTER WIDTH=85%><TR><TD>Quote:<HR></TD></TR><TR><TD><BLOCKQUOTE>
 2001-02-28 13:00, Zauli kirjoitti:
 
 1991 MM kisoissa ratkaiseva ottelu Jenkkejä vastaan, Markus Ketterer hörpää Jenkki pelaajan(ne muista kuka oli) laukauksen siniseltä ilman maskia ja Suomi putosi jatkosta. Olin silloin vielä aika nuori ja otin tapauksen todella raskaasti, tuli oikein tippa silmään ja kirosin Kettererin alimpaan helvettiin.
 </BLOCKQUOTE></TD></TR><TR><TD><HR></TD></TR></TABLE>
 
 Pelaaja oli Todd Krygier.
 [addsig]

nappula

28.02.2001, 13:14

Ehkä järkyttävimmät mutta ainakin eniten korvenneet top-3 kiekkomuistot
 
 a) Wetzell kusi ekan mitalin MM-kisoissa -74.
 b) Tyritty tasapeli Ruotsin kanssa ottelun loppuhetkillä Moskovassa -86. Meni taas eka mitali. (Erityiskiitokset tästä K.Suoraniemelle, Ruotaselle, K.Jaloselle, H.Järvenpäälle ja muistaakseni vielä Suikkaselle - ja tietty Maskenille.)
 c) Taas Ruotsille ryssitty tasapeli ottelun loppuhetkillä kotikisoissa -91. Eka mitali jäi taas niukasti saamatta.(Kunniamaininta Sirenille hienosta purkukiekosta - Sundin kiittää.)

JeeJee

28.02.2001, 15:27

Loukkaantumiset tietysti omassa kastissaan..
 
 Pelillisesti ylivoimaisesti kamalin Kärpät-TuTo ottelusarja toissa keväänä, ja etenkin sen viimeisen ottelun kyseenalainen jatkoaikamaali.

Juice

28.02.2001, 16:25

En ollu kovinkaan vanha sillon kun noi Suomen kompuroinnit loppumetreillä tapahtu eikä sitä mitalia sitten tullu.. mutta ne on kyllä varmaan ollu tosi suuria pettymyksiä.
 
 Kaikkein ikävimmät muistot on aina loukkaantumisista. Jypin Karamnov törmäs Otevreliin seurauksena neliraajahalvaus.. kuuntelin sitä peliä radiosta ja siinä oli pitkä tauko kun pelaajat luisteli jäällä. Selostajakin sano moneen kertaan että tätä peliä ei olisi pitänyt jatkaa enää, kukaan ei enää välitä pelata tänään. Ja se peli oli Ässille jotain 7-1 ja kolmannen erän alussa muistaakseni.
 
 Pelillisesti tulee pari tapausta mieleen.. Välieräpelit HPK-Jyp, oisko ollu kaudella 92-93. Jypillä oli tosi kova joukkue sillä kaudella ja mahdollisuudet olis ollu vaikka mihin. Mutta siihen aikaan ainakin HPK oli perinteisesti paha vastus Jypille ja niinhän siinä sit kävi että viidennessä pelissä Hämeenlinnassa jatkoajalla Jypillä oli h-vetin hyvä paikka mutta sitten kiekon ottaa Marko Palo ja luistelee kentän läpi ja ainakin yhen Jypin pelaajan roikkuessa sutasee kiekon jostain kolosta sisään. Siinä lähti televisio hyvin äkkiä kiinni ja reppua hakkasin seinään jonkun aikaa <IMG SRC="http://jatkoaika.com/keskustelu/images/smiles/icon_smile.gif">
 Eniten harmitti se, että Jyp oli pelannu sillä kaudella hyvin TPS:ää vastaan, oisko voitot ollu jotain 2-1-1 Jypille. Tietenkään noilla peleillä ei oo mitään merkitystä finaaleissa mutta tuntu että jos Jyp ja TPS ois ollu finaalissa niin pokaali ois ollu Keski-Suomessa.
 
 No sitten tietysti Lillehammerin Suomi-Kanada. Aivan uskomaton puolitoista erää. Joukkue ei ollut siihen mennessä hävinnyt erääkään ja sitten Kanada tulee ja tekee maalit ja menee Olympiafinaaliin. Se oli kanssa yhenlainen järkytys kyllä. Mitä oiskaan tapahtunu jo sillon Olympiafinaalissa Suomi-Ruotsi...
 
 Viimesenä ehkä Italian rankkarikisa. Radiosta sitäkin vaan kuuntelin mutta kyllä radio sulkeutui hyvin nopeasti kun se viimenen rankkari meni ohi... Jotain häiriötä(?) siellä oli ettei se muistaakseni koko lähetys tullu ja se meni poikki kun se oli 1-0. Sit kun ne vähän ajan päästä sano niin äänensävystä ties ettei oo enää johdossa \"Meillä on nyt tietoa paikan päältä ja siellä tilanne on 1-1...\"
 
 Siinähän sitä onkin jo pettymyksiä.. mukavampaa on tietysti aina muistaa onnistumisia.
 [ tätä viestiä on muokannut: Juice 2001-02-28 16:25 ]

Arnold

28.02.2001, 16:27

Tällä kaudella Bluesin Koivusen tapaus.[addsig]

JanJ

28.02.2001, 16:27

Jep, peli oli Ässille 7-1 kun Otevrel-Karamnov yhteentörmäys sattui.
 Peliä kuitenkin jatkettiin vaikka pelaajia ei kiinnostanut.
 Jyp taisi esittää yhden laukauksenkin ja pelistä tuli 7-2.
 Korpisalo yritti vielä aloittaa tappelun lopussa, oli
 melko tuskainen.

Tunkki

28.02.2001, 16:30

Se hetki, kun Kiekko-Espoo nousi ylimmälle sarjatasolle Suomen liigassa.

Tommy

28.02.2001, 17:00

Raimo Summanen, Johan Davidsson, Pasi Saarinen.[addsig]

Moto

28.02.2001, 18:30

En ole mitään kovin järkyttävää, kun loukkaantumisista puhutaan, joutunut paikan päällä todistamaan. Ehkä pahin oli vuoden 93(?) play-offseissa, kun Jypin Lasse Nieminen vietiin paareilla kentältä Pepe Lehtosen taklauksen seurauksena. Tuolloin Veivo-tapaus oli vielä tuoreessa muistissa ja muistan hävenneeni suuresti, kun osa yleisöstä vihelsi minkä keuhkoista lähti. Eipä siinäkään mitään pahempaa sitten lopulta tapahtunut.
 
 Sitten kun puhutaan pelillisistä muistoista, niin pahin on varmaan se Tim Thomasin imaisu vuoden 99 ratkaisevassa finaalissa.
 
 Ja nämä siis olivat nimenomaan paikanpäällä nähtyjä. Toki Otevrel-tapaus on omaa luokkaansa järkyttävyydessään.[addsig]

Espoon Siniset

28.02.2001, 19:54

Se Alanko-Högardh-tapaus tapahtui todellakin Bluesin ja HPK:n välisessä 4. puolivälieräottelussa vuonna 1997. HPK johti ottelusarjaa 2-1, mutta itse ottelussa Blues johti 3-1 ja oli siis tasoittamassa ottelusarjaa.
 
 Mutta sitten tuli se Alangon taklaus. EEn muista kyllä siitä juuri mitään, ja itse taklauksenkin olen nähnyt ehkä kerran TV:stä. Kuitenkin kyseessä oli ainakin valmentaja Nygrenin mukaan jäähyn paikka. Mutta mitään rangaistusta ei tullut.
 Högardh jäi jäähän makaamaan, eikä hän liikkunut.
 
 Muutenkin Högardhia ja Nils Ekmania otettiin ottelusarjassa kuin vierasta sikaa. Edellisessä Espoon ottelussa Pikkari Virtanen sai 5 min+PRK taklattuaan kyynärpäällä Ekmania.
 
 Edelleen olen sitä mieltä, että tarkoituksena todella oli vahingoittaa Högardhia, vaikka taklaus olisikin ollut puhdas.
 
 Peli jatkui, jolloin espoolaiset lamaantuivat ja HPK käänsi pelin lukemiin 3-4, joten K-Espoolla alkoi kesäloma. Illan Tulosruudussa sain kuulla, että Högardh selvisi aivotärähdyksellä. Hyvä niin.
 
 Mainittakoon vielä, että Högardh teki Hämeenlinnan ottelussa kaikki K-Espoon kolme maalia. Ottelu päättyi K-Espoolle 3-2.
 Se jos mikä olisi tehnyt lauantain ottelusta mielenkiintoisen, kun K-Espoo oli kuitenkin ottanut sieltä yhden voiton aiemmin.

Vteich

28.02.2001, 20:13

On ihan pakko mainita tapaus Patrik Guhlström, kun sitä ei kukaan koskaan näemmä näytä muistavan.
 
 Kyseisessä tapauksessahan 2-divarin Porvoon Hockey Teamin ja Kiekko-Vantaan ottelussa joku Kiekko-Vantaan pelaajista taklasi tätä Guhlströmiä selästä laitaan, joka johti sittemmin Guhlströmin Otevrelin kanssa samanlaiseen halvaantumiseen.
 
 Se on vähän hassua, että Guhlströmistä ei koskaan puhuta mitään saati kukaan edes muista kyseistä tapausta. Kaikki kyllä muistavat Otevrelin.
 
 No, onneksi minua ei PHT:n lätkämatsit koskaan kiinnostaneetkaan, joten kyseistä tapausta en onneksi omin silmin joutunut todistamaan. Kunhan mainitsin.
 
 Niin muuten, kun puhun muistamisesta, niin eipä nyt tule itsellekään mieleen minä vuonna se oli. Ettei olisi ollut samalla kaudella Otevrelin kanssa? 1996-97?
 [addsig]

Moto

28.02.2001, 20:17

<TABLE BORDER=0 ALIGN=CENTER WIDTH=85%><TR><TD>Quote:<HR></TD></TR><TR><TD><BLOCKQUOTE>
 
 Niin muuten, kun puhun muistamisesta, niin eipä nyt tule itsellekään mieleen minä vuonna se oli. Ettei olisi ollut samalla kaudella Otevrelin kanssa? 1996-97?
 
 </BLOCKQUOTE></TD></TR><TR><TD><HR></TD></TR></TABLE>
 
 Ainakin Otevrel-tapaus oli kaudella 1995-96. Taisi se Guhlström-tapauskin olla samalla kaudella.
 
 Kaipa se siitä julmasta tosiasiasta johtuu, että ihmiset muistavat parhaiten tunnetuimmille tapahtuneet onnettomuudet. Esim. Roland Ratzenbergerin kohtalona taitaa olla aina \"se tyyppi, joka kuoli samana viikonloppuna kuin Senna\".[addsig]

Tinke18

28.02.2001, 21:32

no se kun kuulin että Tinke menee täksi kaudeksi pelaamaan Timrå IK:hon...
 Silloin kyllä teki todella kipeää...

Juice

28.02.2001, 21:41

Joo, se oli ensimmäinen peli Helsingissä Jypin ja HIFK:n välisessä ottelusarjassa kun Lehtonen taklas Niemistä. Tuloksena oli 5 minsaa ja Jyppi tais sillon tehä 2-3 johto-osuman ja lopuks 2-4 tyhjiin. Että se ratkas sen pelin ja ehkä jossain määrin koko ottelusarjankin.
 Kyllä muuten Lehtoselle vihellettiin aika pahasti kun tuli Jyväskylään... no, onneks ei kuitenkaan Niemiselle pahemmin käyny.
 
 Ja vähän jääkiekon ulkopuolelta sitten vielä vois lisätä ton Simo Rouvalin tapauksen. Kyllä se aina vähän vetää hiljaseks kun joku ei enää pelaakaan ikinä vaan on pyörätuolissa koko loppuikänsä.. aina sitä ei tajua olla onnellinen kun on kaks tervettä kättä ja jalkaa.

finnjewel

28.02.2001, 21:43

Jos loukkaantumistapaukset unohdetaan, on järkyttävin jääkiekkomuistoni MM-kisoista 1982, ja nimenomaan kisojen avausottelusta Suomi-Kanada. Joukkueessa on uusi NHL-tähti Jari Kurri, suorastaan maagisen kauden Ruotsissa pelannut maalivahti Hannu Lassila, Kari Jalonen ym. Helsingin halli on tupaten täynnä ja tunnelma katossa kun ottelu alkaa. Suomella on heti ensi minuuteilla pari maukasta maalintekopaikkaa ja tulossa on hekumallinen matsi... Vaan kuinkas kävikään: Kanada tekee vaarattomasta tilanteesta avausmaalin kun pari-kolme minuuttia on pelattu. Lassilan itseluottamus menee täysin, ja hän imuroi 1. erässä kaikki kiekot, jotka vain tulevat kohti. Kanada menee 1. erässä nopeasti 0-5 johtoon ja se on siinä. Loppuerät nuhjataan enkä edes muista päättyikö matsi 1-6 vai 1-7 enkä viitsi vieläkään tarkistaa. Loput kisalippuni kävinkin trokaamassa pois.[addsig]

Habby

28.02.2001, 21:50

<TABLE BORDER=0 ALIGN=CENTER WIDTH=85%><TR><TD>Quote:<HR></TD></TR><TR><TD><BLOCKQUOTE>
 2001-02-28 18:30, Moto kirjoitti:
 
 Sitten kun puhutaan pelillisistä muistoista, niin pahin on varmaan se Tim Thomasin imaisu vuoden 99 ratkaisevassa finaalissa.
 </BLOCKQUOTE></TD></TR><TR><TD><HR></TD></TR></TABLE>
 
 No, en nyt sitä ihan imaisuksi sanoisi. Se kuitenkin muutti matkalla suuntaa Nikon (?) mailasta ja katosi taatusti Thomasin silmistä TPS-maalin takana olleen yleisön tummuuteen.
 
 Omista muistoista:
 
 Totta kai nuo halvaantumiset (Otevrel, Guhlström, Matti Veivo) ovat kamalia asioita.
 
 Pelillisesti itselleni raskaimmat tappiot ovat olleet TPS:n finaalitappiot Jokereille 1996 ja 1997. Nykyään esim. tuo 1996 joukkueen hopea ei olisi minulle pettymys, koska joukkue ei todellakaan ollut kulta-ainesta, mutta silloin en osannut katsoa asioita objektiivisesti. Olin n. 14-vuotias tuolloin.
 
 Gretzkyn lopettaminen oli myös erikoinen asia. En sanoisi, että järkyttävä, mutta oli se hieman outoa ajatella NHL:ää ilman Gretzkyä.[addsig]

Roku

01.03.2001, 00:27

Nämä halvaantumiset -Matti Veivo, Patrik Gullström, Jaroslav Otevrel, Tomi Väkelä ym.-ovat luonnollisesti aivan omassa kastissaan. Onneksi ei ole tarvinnut kertaakaan olla livenä todistamassa tällaista tapahtumaa.
 
 Omista muistoistani järkyttävin on Hannu Luojolan loukkaantuminen Lukon ja KooVeen välisessä pelissä kaudella 78-79. Kyseessä oli siis ensimmäinen kausi jolloin aktiivisesti seurasin kiekkoa. Vastustajan lämäri osui suoraan Hannu Luojolan silmään ja poks. Näkö meni. Muistan ikuisesti verta vuotavan miehen makaamassa Äijänsuon jäällä. Ulkona oli pakkasta varmasti -20 astetta, ja hallissa -25. Pelaajat ja tuomarit pyörivät hyrränä loukkaantuneen miehen ympärillä, ja kesti todella kauan ennen kuin jostain saatiin roudattua paarit kentälle ja mies saatiin kuljetettua sairaalaan. Ironista kylläkin, kiekko osui juuri siihen silmään, missa Luojolalla oli parempi näkökyky. Toinen silmä oli jo ennestään lähes sokea. Eikä ole elämä sen jälkeenkään Hannulle kovin usein hymyillyt.
 
 Pelillisesti järkyttävin tapaus on Lukon putoaminen divariin keväällä -83. Silloin oli vastassa HPK, ja ensimmäinen peli pelattiin Hämeenlinnassa. En muista enää numeroita, mutta Kerho sen voitti. Toiseen peliin Lukko lähti kovalla sykkeellä, kotipeli kun oli. Vastustajalta oli tarkoitus ottaa luulot pois heti kättelyssä, mutta kun Hannu Savolainen sutaisi kiekon 18 sekunnin pelin jälkeen Kari Kaupinsalon taakse, peli oli jo sillä selvä. Kerho teki muistaakseni kahden ensimmäisen minuutin aikana kolme maalia, ja tuntui kuin hallin vuotava katto olisi pudonnut niskaan. Kerho voitti pelin muistaakseni 6-1, ja kolmas peli Hämeenlinnassa oli vaan läpihuutojuttu. Lukko lähti divariin suoraan 0-3 voitoin hävinneenä.
 
 Jälkeenpäin on helppo sanoa, että divarikausi oli Lukolle vaan hyväksi, mutta silloin se ei siltä tuntunut.