Run Forrest Run! – Jatkoajassa lenkkeilijöitä?

[Elazi]

Eilen hehkuttelin ihan somessakin kun viime vuonna telottu polvi tuntui kestävän juoksua koko ajan paremmin ja juoksin pisimmän lenkin sitten kevään 2022.

.. ja 3h myöhemmin täysin vaarattomassa tilanteessa muljautin koipea ulkoterän kautta kotona ympäri ja murtumahan siellä on yhdessä jalkapöydän luussa. Oli pakko käydä päivystyksessä kun on niin törkeän kipeä.

Joten ehkä sitten taas juoksua elo/syyskuussa? Kyllä nyt koetellaan, mutta ehkä täältä tullaan vielä.

Hyviä kilometrejä muille.

Voi harmi. Nyt joutunee vaan istua ja grillata kesän kun ei lenkillekään sit pääse.

Tsemppiä paranemiseen, malta hoitaa koipi hyvin kuntoon ennen ku liikaa rasitat.

 

[Henry Blavatsky]

Näinköhän sitä on meikäläisen juoksut juostu. Raju on ollut muutos, kun vielä maaliskuun alussa vedin yli 20 km PK1-pitkiksen nelosella alkavalla km-tahdilla ja vitosen kunto oli siinä 18 minuutin alitukseen lupaavassa tahdissa, vaikka pieniä haasteita oli toki paikkojen kanssa.

Siitä sitten pieni harmittoman oloinen infektio päälle, josta alkoi jäätävä oireilu ja painajainen. Lukuisten eri tutkimusten jälkeen diagnosoitiin long covid ja dysautonomia, kropassa on rajunpuoleinen autoimmuunireaktio päällä. Tässä on pari kuukautta saikulla katseltu ikkunasta kaihoisasti lenkkeilijöitä. Liikuntaan ei nyt pysty, kun pelkästä lyhyestä kävelystä saattaa pahimmillaan tulla karmea olo. Toki jo pelkkä toimintakyvyn kasvaminen siihen, että pääsisi takaisin työelämään vaikka osa-aikaisesti olisi paljon. Tässä on niin raju uupumus päällä ja ihmeellisiä oireita päästä varpaisiin, että meinaa olla usko välillä koetuksella, kun mahdollisen toipumisen aikataulusta ei kukaan osaa sanoa mitään varmaa.

Muistakaa arvostaa sitä, että pystytte liikkumaan. Jos loukkeja tulee, niin kuitenkin terveys on muuten tallella ja juoksun sijaan pystyy tekemään vaikka korvaavia. Se ei ole itsestäänselvää.

 

[KiVi]

Näinköhän sitä on meikäläisen juoksut juostu. Raju on ollut muutos, kun vielä maaliskuun alussa vedin yli 20 km PK1-pitkiksen nelosella alkavalla km-tahdilla ja vitosen kunto oli siinä 18 minuutin alitukseen lupaavassa tahdissa, vaikka pieniä haasteita oli toki paikkojen kanssa.

Siitä sitten pieni harmittoman oloinen infektio päälle, josta alkoi jäätävä oireilu ja painajainen. Lukuisten eri tutkimusten jälkeen diagnosoitiin long covid ja dysautonomia, kropassa on rajunpuoleinen autoimmuunireaktio päällä. Tässä on pari kuukautta saikulla katseltu ikkunasta kaihoisasti lenkkeilijöitä.

Minulla meni sen deltavariantin kanssa puolisen vuotta lepohommissa ennen kuin pystyin taas treenaamaan mitään. Anna aikaa vaan, kyllä se ohi menee.

Tsemppiä, sillä pään lahoaminen toki isohko riski, jos on tottunut treenaamaan, kuten olet ajoistasi päätellen.

 

[Backis]

Näinköhän sitä on meikäläisen juoksut juostu. Raju on ollut muutos, kun vielä maaliskuun alussa vedin yli 20 km PK1-pitkiksen nelosella alkavalla km-tahdilla ja vitosen kunto oli siinä 18 minuutin alitukseen lupaavassa tahdissa, vaikka pieniä haasteita oli toki paikkojen kanssa.

Siitä sitten pieni harmittoman oloinen infektio päälle, josta alkoi jäätävä oireilu ja painajainen. Lukuisten eri tutkimusten jälkeen diagnosoitiin long covid ja dysautonomia, kropassa on rajunpuoleinen autoimmuunireaktio päällä. Tässä on pari kuukautta saikulla katseltu ikkunasta kaihoisasti lenkkeilijöitä. Liikuntaan ei nyt pysty, kun pelkästä lyhyestä kävelystä saattaa pahimmillaan tulla karmea olo. Toki jo pelkkä toimintakyvyn kasvaminen siihen, että pääsisi takaisin työelämään vaikka osa-aikaisesti olisi paljon. Tässä on niin raju uupumus päällä ja ihmeellisiä oireita päästä varpaisiin, että meinaa olla usko välillä koetuksella, kun mahdollisen toipumisen aikataulusta ei kukaan osaa sanoa mitään varmaa.

Muistakaa arvostaa sitä, että pystytte liikkumaan. Jos loukkeja tulee, niin kuitenkin terveys on muuten tallella ja juoksun sijaan pystyy tekemään vaikka korvaavia. Se ei ole itsestäänselvää.

Tsemppiä, todella inhottavia juttuja. Tuttavalla oli pitkä, varmaan noin puolen vuoden vääntö long covidin kanssa. Sai kuitenkin selätettyä ja vastikään kellotti taas kovia aikoja juoksukisoissa.

 

[Leon]

Pandemian alkamisen jälkeen mulla on kilsat olleet aika satunnaisia entisen ympärivuotisen hölkkäilyn sijaan. Syksyllä motivaatio taas iski, mutta iski samalla mulle harvinainen polvivaiva ja reilut puoli vuotta meni laiskotellessa. Nyt uusi ja ehkä viimeinen rypistys. Ainakaan vielä ei ole uusiutunut. Muutama lisäkilo ehti kertyä. Katotaan nyt, saako vanha ukko vielä itseään niskasta kiinni. Kello on kyllä armoton, minuutti tuli km-aikoihin till laiskottelujaksolla. Mutta kuten @Henry Blavatsky muistutti, kannattaa arvostaa sitä, että on vielä muuten terve.