Suon villi laulu - Delia Owens
Näin siinä sitten kävi, että en malttanut odottaa kirjan saattamista loppuun tänä päivänä, vaan sain kuin sainkin luettua elisiltana, koska kirja oli niin pirun koukuttava. Seuraavassa muutama ajatus, jonka tuo teos minussa herätti.
Ensimmäiseksi haluan nostaa esille kirjoitustyylin, joka oli - kuten useammat jatkislaiset mainitsivat - suorastaan runollista. Harvoin jos koskaan on tullut luettua kirjaa, jonka jokaisella sivulla esiintyy mitä kauneinta tekstiä, mitä olen vuosikymmenien aikana lukenut. Jo pelkästään tuo häkellyttävän kaunis ja vivahteikas kirjoitustyyli nostaa Suon villin laulun yhdeksi parhaimmista kirjoista, jonka olen lukenut ja parhaimmaksi tänä vuonna lukemistani kirjoista. Vaikea nimetä vain yhtä kohtaa, joka ei olisi koskettanut, sillä kuten todettua, on jokaisella sivulla vähintään pari lausetta, jotka iskevät suoraan luihin ja ytimiin.
Toinen asia, jossa tämä kirja erottuu edukseen, on se tapa, jolla Owens kuvaa luontoa. Aivan kuin lukisi jotain Avaran luonnon dokumenttia tai vaihtoehtoisesti National Geographicia kirjan muodossa, siksi sykähdyttävää ja informatiivista on kirjassa oleva luontokuvaus. En ole koskaan käynyt läntisellä pallonpuoliskolla, USA:sta puhumattakaan, vaan mielikuvani esimerkiksi Pohjois-Carolinasta elinympäristönä perustavat täysin muista medioista saamiini kuviin ja käsityksiin. Tämän kirjan ansiosta pystyin helposti kuvittelemaan itseni noille marskimaille, joissa jokaisen joenmutkan takana odottaa kokonaan uusi maailma uusine yllätyksineen.
Oli sitten kyseessä kasvien, simpukoiden tai vaikkapa ihan tavallisten lokkien kuvaaminen, onnistuu Owens tuomaan nuo elementit hämmästyttävän eläiväisinä silmieni eteen.
Tärkein syy, miksi ylipäänsä valitsin tämän kirjan luettavakseni, oli se, että kirja käsittelee sosiaalista eristäytymistä. Tämä on se kohta, joka teki minuun syvimmän ja vaikuttavimman vaikutuksen omista henkilökohtaisista kokemuksistani johtuen, sillä Owens pystyi kuvailemaan suorastaan hätkähdyttävän taitavasti sen, mitä pitkä sosiaalinen eristäytyneisyys tekee ihmiselle. Varsinkin se tapa, jolla hän kuvaa pikkulapsen kehitystä nuoreksi naiseksi piilossa ihmisistä vain luonto, alkoholisoitunut isänsä, isoveljensä lapsuudenystävä sekä kaksi ystävällistä värillistä aikuista seuranaan, on niin koskettavaa, että monasti kirjaa lukiessa tuli vedettyä syvään henkeä.
Koko yhteisön hyljeksimä ja ylenkatsoma pikkutyttö joutuu pärjäämään yksinään suurimman osan kirjasta 1950- ja 1960-lukujen syvässä etelässä, mikä tekee kirjasta myös selviytymistarinan.
Neljäs elementti kirjassa on sitten rakkaus, jota kirjan päähenkilö Kya etsii koko elämänsä. Aluksi lapsena hän ei edes tiedä, mitä sana tarkoittaa, mutta hiljalleen hän oppii ymmärtämään sen, samoin kuin menetyksen tuskan. Tuo jälkimmäinen ilmenee siinä, että lähes kaikki hänen elämänsä tärkeimmät ihmiset hylkäävät hänet jossain vaiheessa, mikä ei todellakaan lisää hänen luottamustaan ihmisiin. Tuota luottamusta hän joutuu sitten itse rakentamaan kirjan edetessä ja vaikka hän moni ihminen hänen elämässään osoittautuu täysiksi mulkuiksi, kykenee hän löytämään elämäänsä ne oikeat tyypit, jotka tekevät elämästä elämisen arvoista.
Henkilöhahmot, joita on kirjassa suunnilleen parikymmentä, joista tärkeimmät ovat päähenkilö Kya, tämän veli Jodie, Kyan ensirakkaus ja Jodien lapsuudenystävä Tate, pienen venekaupan värillinen omistaja Jumpin vaimoineen, noin 20-vuotiaan Kyan poikaystävä Chase sekä myöhemmässä vaiheessa kylän sheriffi sekä tuomari, on kuvattu hyvin tarkasti, samoin näiden motiivit. Tapahtumapaikkana on pieni kalajastajakylä Pohjois-Carolinassa ja ajankohtana - kuten todettua - 1950-luvulta aina 1970-luvulle asti ulottuva ajanjakso.
Paljon tekstiä tuli näköjään tästäkin kirjasta kirjoitettua, mutta se on ihan ymmärrettävää, kun on kerrankin sattunut tarttumaan kirjaan, joka tuntuu niin henkilökohtaiselta. Mieli tekisi kirjoittaa enemmänkin, mutta ehkä on parempi, että kirjasta innostuneet voivat tämän yhteenvedon luettuaan lukea itse koko kirjan.
Hieno kirja ja lukukokemus sosiaalisesta eristäytymisestä ja sen tuomista haasteista, joka tekee kirjasta myös selviytymistarinan. Traaginen kasvutarina, joka päättyy lopulta hyvin. Kirjoitustyyli, luontoelementit, henkilöhahmot sekä miljöö yhdistettynä tuohon ensin mainittuun pääteemaan tekevät tästä kirjasta ehdottomasti suositeltavan lukukokemuksen. Minä ainakin tykkäsin ja tykkäsin kovasti.
****