Matkalla alkoholismiin?

[godspeed]

Alkanut hieman häiritä, kun joku joka ostaa kaljaa ja kaikesta näkee, että juominen ei ole ehkä enää pelkästään mielekästä, päättää alkaa siinä kaljahyllyillä sitten opastamaan. Korien sisällöt kohtaa ja toinen toteaa minulle, että oikeita valintoja... joten voisihan siinä silloin aina sanoa, että eivät ole minun valintojani, vaan muijalle ostan, niin kuin usein muutaman ostan reissuillani. Ei siinä oikein tunnu tarpeelliselta päteä, vaikka tätä viinaan menevien suorittamaa opastamista tuntuu tapahtuvan useinkin. En kutsu ainakaan omaa alkoholismiani valinnaksi, mutta näkeekö sitten koulutetusti toimivista käsistäni, että olen joskus ammattimaisemmin harjoittanut juopon ammattia? :)

Ostaminen on sinällään erittäin terapeuttista, kun ostamisen himoon saa lääkkeen. Jostain syystä se vaan toimii, että saa pelkästään ostaa. Se on periaatteessa sellainen mielialalääke, korjaten jotain epätasapainoa kuin jos ostaisi vaan vissyä. En tiedä, aika erikoiselta se itsestäkin tuntuu. Toisaalta vähän aikaa sitten kirjoitin, että taannoin tuli yhtäkkinen juomishimokohtaus, mutta varmaan sellaisiin tulevaisuudessa auttaisi, jos vaan saisi tosiaan ostaa sitä juomaa ja sitten luovuttaa toiselle.

Joskus on ollut puhetta kuivasta humalasta, ja kuinka alkoholisti vain käytännössä kireänä odottaa seuraavaa kertaa kun taas pääsee juomaan ollessaan ns tauolla, niin ehkä tämä on minulle sellaista kuivaostelua sitten, jossa koetan toisintaa vanhoja tapoja, ajatusmalleja ja alkoholistin tunteita. Lopulta saa avata pullon ja ottaa naukkua. Naukku vaan on tietysti minulla joka kerta alkoholitonta, eikä se haittaa, koska tiedostan käytökseni hönttiyden ja tietyn huvittavan valheellisuuden. Ehkä näistä malleista vielä poisoppii joskus, mutta parempihan se tietysti näin on toimia kuin pelätä kokoajan ratkeamista ja kieltää itseltään tietynlaiset reaktiot. Näin tämä homma tuntuu toimivan, kun minulta on kysytty miten minä olen onnistunut tässä "projektissani" :)

 

[godspeed]

Ehkä tärkeimmän on huomannut nyt, kun on pidemmän aikaa ollut juomatta, että mitä ikinä tahansa tapahtuukaan, niin alkoholi ei ole ratkaisu yhtään mihinkään. Siihen on tosin lapsesta asti opetettu sitkeästi, että kaikkeen juodaan, joten varmaan leijonanosa tästä minun kipuilustani eiliseenkin viestiin liittyen on tätä poisoppimista meidän suomalaisesta kulttuuristamme.

Kasvoin todella alkoholimyönteisessä ympäristössä, jossa kaikki joi. Sukulaiset, kaverit, kaikki. En minä syyllistä tai ole katkera, sillä itsehän minä sen juomisen sitten myös aloitin. Mutta tuo johti siihen, että ongelmakäyttö alkoi jollain melko lyhyellä viiveellä kun itse sai ostaa kaupasta. Ei siinä montaa vuotta mennyt, että homma levisi käsiin.

Erittäin positiivistahan on se, että tämän kulttuurillisen hankaluuden on itse tajunnut ja lopulta sisäistänyt, ja että näin oli vielä mahdollista käydä vaikka varmaan paikoin oltiinkin jo melkoisessa spurguvaiheessa. Mutta selvisin ja nyt kirjoitan tätäkin viestiä raittiina. Mielialani on ihan perseestä, sillä olotila voi muuttua päivän sisälläkin pari kertaa eestaas, mutta sellaista se elämä vain on. Ei kaikkeen voi, eikä tarvitse juoda. On jopa hieman absurdia kuvitella, että se juominen jotain auttaisi. Vedät pään täyteen, ja sitten ongelmat ratkeaa ja jopa katoavat sillä?

Tsemppiä. Kyllä se siitä. Minäkin olen päässyt tänne asti!

 

[ISH]

Jos joku itsensä alkoholistiksi tai suurkuluttajaksi määrittelevä on vaikka vuoden juomatta, mutta ajattelee alkoholia joka päivä ja melkein koko ajan, niin onko tällöin vapauduttu alkoholista.

 

[godspeed]

Jos joku itsensä alkoholistiksi tai suurkuluttajaksi määrittelevä on vaikka vuoden juomatta, mutta ajattelee alkoholia joka päivä ja melkein koko ajan, niin onko tällöin vapauduttu alkoholista.

Hyvä kysymys. Riippunee ihmisestä. Jotkut laskevat vieläkin päiviä, vaikka juomisesta olisi aikaa vuosia. On saattanut mennä 50 vuottakin ilman, mutta silti asia on mielessä, jos ei joka hetki, niin päivittäin.

Itse olen ajatellut, että katsotaan rauhassa ja prosessoidaan niin pitkään kun tarvitsee. Kysyn tässä ketjussa joskus, että koska tämä sonta helpottaa ja vuodesta puhuttiin. Mutta eihän se ole välttämättä kuin vasta alku sille todelliselle raittiudelle niin sanotusti, kun enää ei tarvitse kaikkialla vatvoa :)

Varmasti koskaan mikään ei täysin unohdu, vaan taantuu muistoksi, mutta alkoholista voi silti olla sillä tavalla erossa, jolloin sitä ei kaipaa lainkaan. Toisaalta kyllä minä tupakkaakin kaipaan joka toinen päivä, tai ajattelen sitä, mutta ei ole oikeaa halua polttaa. Olen siis mielestäni erossa, vaikka siitäkin on jo 6 vuotta. Alkoholismi ei sinällään eroa sairautena muista riippuvuussairauksista, joissa ikään kuin vaaditaan jatkuvaa tietoisuutta siitä missä mennään, jotta minkäänlaiselle ratkeamiselle ei jää sijaa.

Noin sen lyhyesti ajattelisin.

 

[adolf]

Jos joku itsensä alkoholistiksi tai suurkuluttajaksi määrittelevä on vaikka vuoden juomatta, mutta ajattelee alkoholia joka päivä ja melkein koko ajan, niin onko tällöin vapauduttu alkoholista.

Jos näin tosiaan on, niin siltä se kuulostaa että se riippuvuus jyllää siellä mielessä edelleen, vaikka itse juominen onkin loppunut/on tauolla.

 

[WildThing]

Itse olen jopa yllättynyt, että alkoholi ei enää juuri pyöri ajatuksissa. Muita outoja fiiliksiä välillä kyllä nousee pintaan, mitä alko on ennen turruttanut. Pari päivää sitten tuli väsyneenä illalla vähän haikea ja pelokas tunne siitä, että tämän elämän juonnit on nyt siis oikeasti ohi. Asia joka on ollut läsnä minun elämässä vuosia ja tuonut turvaa on poissa. Tuolta se jotenkin tuntui, mutta kun sitä enemmän mietti, niin täysin järjetöntähän se on. Joskus elämässä paskatkin asiat luovat turvaa, jos ne ovat olleet elämässä kauan läsnä.
Aivan hemmetin mahtavaa, että tuosta juomisesta on päässyt irti. Fyysinen ja henkinen kunto kohenee päivä päivältä. Tänään yövuoroa ennen treeniä, aurinkoa biitsillä ja uintia. Siihen selkään vielä kylmä kokis. Aivan hyvin on nyt asiat.

 

[godspeed]

@WildThing

Sinä olet löytänyt sen vapauden. Ei tarvitse pyöriä kehää minkään ympärillä. Se on tosi rauhoittava tunne, jos muuten on asiat elämässä kohtuullisesti kunnossa, eikä mikään sabotoi saavutustasi tai olotilaasi. Toivon sinulle rauhaisaa kesää ilman alkoholia, ilman sitäkin voi olla täysin tyydyttävää elämää. Aika on myös puolellasi. Mitä pidemmälle pääset niin sitä paremmalta se alkaa tuntua ja voi alkaa tosiaan löytyä sellaisia tunteita, joita ei tiennyt olevan olemassakaan. Toki sinä tiedät nämä asiat itsekin, mutta olen erittäin innoissani, ettei tätä ketjua tarvitse kuluttaa yksin! :)

 

[godspeed]

Tämä foorumihan on vähän sellainen huumeluola, jossa me tykätään käydä riippuvuudenomaisesti selittämässä. Minä ainakin olen kehittänyt jonkinlaisen riippuvuuden tämän alkoholiriippuvuuden päälle, jolloin voisi ehkä jopa sanoa, että juomiseni on korvautunut kirjoittamisella. Se on ihan jees, mutta tuo tietysti jonkin verran mukanaan ei-toivottuja lieveilmiöitä kuten sitten pakonomaisuutta. Ja se on se kaikista pahin merkki jostain riippuvuudesta, oli se sitten mitä tahansa. Elämäntavat erikseen, vaikka kyllä niihinkin voi liittyä pakonomaisuutta ja kaikenlaisia rituaaleja yms.

Tätä foorumiriippuvuusjuttua en ollut nyt täysin tajunnut, ennen kuin heräsin miettimään miksi on hieman huono olla välillä, vaikka kirjoittaisikin. Siitä ei aina nauti, kuuluu vastaus. Ehkä kun koko tämä kokonaisuus alkaa hiipiä taustalle, niin ehkä sitten tässäkin alkaa elämä voittaan. Hyvällä mallilla sen suhteen ollaan, sillä ei alkoholittomuus muuta elämääni pyöritä, mutta aina sitten Jatkoajassa pyöriessä herää se tarve alkaa selittämään. Kirjoittaminen on siis ihan ok harrastustoimintaa muuten, mutta toisaalta aina ei ole sitten muuta sanottavaa kuin tämä alkoholista ja mielenterveysongelmista kirjoittaminen. Mitäs minä sitten kirjoitan, jos en jotain niistä? :)